RV 23+1

Masu on pullahtanut vihdoin kunnon (noo kunnon ja kunnon...) raskausmahaksi. Voin huoletta laittaa ihonmyötäisen paidan päälleni ja mennä ihmisten ilmoille niin että kaikki varmasti tietävät missä tilassa olen. Sf viime viikolla neuvolassa oli jo 20 cm. Maha on nyt toisen kohdalla ehkä hieman kookkaampi kuin viimeksi.

Arpia ei ole tullut mielestäni uusia yhtään. Rasvailua en harrasta.

Paino on noussut lähtötilanteesta reilun kilon. Samoissa mennään kuin viimeksikin, en ole huolissani painonnousustani ollenkaan.

Sokerirasitus on edessä. Uskon, että kaikki niiden osalta ok, mutta silti jännittää lopputulos!

Harjoitussupistukset ovat tulleet jokapäiväisiksi. Niitä oli runsaasti myös Lauria odottaessa.

Liikkeitä tuntuu jo paljon ja potkut ovat voimistuneet. Erotan jopa vauvan "pissaamistärinät". :D Hikkoja en ole vielä bongannut ollenkaan. Papunen on aktiivisimmillaan iltaisin.

Lonkkakivut ovat uusi vaiva. Kiertoliikkeet vihloo ja kovaa, yhtenä yönä sattui niin etten saanut nukutuksi.

Närästystä on ollut aika-ajoin. Iltapainotteisesti sitäkin..

Istuminen pitkään paikallaan on puuduttavaa. Luennoilla koulussa muiden istuessa rauhassa paikoillaan minun on vääntelehdittävä tuolillani jatkuvasti, hyvää asentoa ei meinaa löytyä millään! Alaselkä puutuu herkästi istumisesta.

Ruoka maistuu, ja hyvin maistuukin. Välillä tuntuu että nälkä on pohjaton.

Vointi muuten on kaikenkaikkiaan hyvä. Yritän huolehtia, että saan yössä tarpeeksi nukuttuja tunteja, muuten väsyttää armottomasti. Pari viimeistä viikkoa on mennyt kyllä valvoskellessa ja huonosti nukkuessa. Jännittää ja stressaa moni asia.

Hormonihirviö kuvaa minua toisinaan parhaiten.

Opintovuodatusta

Olen pyrkinyt viime viikkoina laittamaan asioita tärkeysjärjestykseen ja valitettavasti blogin päivitys on jäänyt vähälle. Pari kertaa olen muutamalla lauseella postauksen aloittanut, mutta aika ja inspiraatio kirjoittaa loppuun ei ole riittänyt. Koulutehtävät ovat painaneet takaraivossa. 

Työharjoitteluni sain päätökseen toissaviikon maanantaina. Sain loistavat arvioinnit sekä roppakaupalla työkokemusta ja itsevarmuutta toimia jatkossa sairaanhoitajan tehtävissä. Seuraavana päivänä alkoikin jo koulun penkillä puurtaminen. En muistanutkaan, kuinka puuduttavia kirjalliset tehtävät osaavatkaan olla! Luennoilla jaksaa istua ja osallistua keskusteluihin sekä taitopajoihin ja simulaatio-opiskeluun, mutta kirjallisten tuotoksien tuottaminen idealla että pilkut, pisteet ja lähdeviittaukset ovat itse sisältöä tähdellisempiä, on mielestäni hyvin turhauttavaa. Tuntuu, että asian sisällön oppiminen on toissijaista, kunhan tekstin tuottaminen ja rakenne on täydellistä. No eihän se asia varmaan näin mustavalkoista ole, mutta itse olen sen usein näin kokenut. Tosin tässä samaan aikaan opinnäytetyöprosessia aloittaessa kirjaimellisesta pilkunviilauksesta on ehkä myös jotain hyötyäkin. Opinnäytetyötä vartenhan kirjallisten tuotosten täydellisyyttä tavoitellaan jo opintojen ensimmäisestä tehtävästä alkaen. Teen opinnäytetyötä yhdessä toisen sairaanhoitajaopiskelijan kanssa ja aiheemme liittyy lastensuojeluun. 

Viimepäivät ovat olleet kamalan stressaavia. Kirjallisia tehtäviä olisi vino pino mitä tehdä, mutta juuri edellämainitusta syistä inhoan niiden tekemistä yli kaiken! En tiedä pitäisikö itkeä vaiko nauraa...

1-vuotisneuvola ja tilannekatsaus

Lauri on reilun viikon päälle 1-vuotias. Tiistaina kävimme neuvolassa tilannekatsauksessa, sekä ottamassa kaksi rokotetta reisiin. Yksi rokote jätettiin välistä.

Kuvituksena otoksia tämän päiväiseltä leikkarikäynniltä, jossa keinuttiin, leikittiin ja naurettiin. Lauri konttasi leppäkerttuputken läpi ainakin 10 kertaa... itku tuli kun otettiin vaunuihin kotimatkaa varten. 

Yksivuotiaan strategiset mitat (suluissa 8-kk neuvola)

Paino 9815g (8680g) 

Pituus 76,5cm (73cm)
Päänympärys 46cm (45cm)

Lauri on hyväntuulinen ja hyvinvoiva lapsi. Tukea vasten kävelee. Syö hyvin kaikkea ja nukkuu hyvin. Säännöllinen päivärytmi. Puhetta ymmärtää. 8 hammasta. Iho siisti. Hienosti sujuu. 

Laurin pituus oli oikeasti tasan 76 cm! Neuvolatäti huijasi ja lisäsi 0,5 cm jotta kasvukäyrä näyttäisi paremmalta... kertoi kyllä että se voi oikeastikin olla puoli senttiä sinne tänne. (Kasvukäyrä on kulkenut tasaisesti nollan tuntumassa, nyt on lievästi alaspäin)

Motoriikka

Lauri ei edelleenkään kävele ilman tukea, mutta osaa hienosti seistä jo ilman. Poika on kyllä nyt ruvennut entistä enemmän kulkemaan kotona seiniä myöten kävellen. Saa nähdä kuinka kauan menee, että askeltaa ihan ilman mitään. Meidän arkajalkamme tykkää touhuta ja kokeilla uusia juttuja itsekseen, ei äidin tai isin kanssa harjoitellen. Lauri on kyllä huomannut, että taaperokärrylläkin pääsee tuplasti kovempaa kuin nelivedolla kontaten. 

Ruokailu

Syö meidän kanssa samaa ruokaa, itse sormin jos vain on koostumukseltaan sormiin sopivaa. Syö jo toosi isoja annoksia, harvoin lautaselle jää mitään. Lusikkaa tykkää pitää kädessä ruokaillessa ja pikkuhiljaa on kokeillut jo ottaa ruokaakin lusikkaan! Tuttipullot on heitetty kaapin perälle odottamaan pikkuveljeä jo melkein kaksi viikkoa sitten. Nokkamukista tai mukista hörppien juo kaikki juomansa. Nokkamukista osaa ihan juoda itse! 

Nukkuminen

Yksillä 2-3 tunnin päiväunilla pääasiassa mennään, joskus poikkeuspäivinä nukkuu toisetkin pikku tirsat. Yöunille käy 20-21 aikoihin ja aamulla nyt työharjoitteluni aikana on herännyt aina viimeistään kun alan tekemään lähtöä (puoli 8 aikoihin).. heräilee rymistelyyni. Vapaapäivinä joskus nukkuu pidempään (kuten tänään noustiin vasta puoli yhdeksältä), joskus taas herää kukonlaulun aikaan. Hyvin kuitenkin nukkuu ja pitkät unet. Heräilee öisin itkemään yleensä vähintään kerran yössä, kuten aikaisemminkin, rauhoittuu tuttiin tai pelkkä silittelykin riittää. Nuusku-unilelu erittäin tärkeä. Itsekseen yhtä helposti kuin ennenkin nukahtaa.

Kommunikointi

Lauri ymmärtää puhetta ja puhuu omaa kieltään todella lahjakkaasti. Yhtään ymmärrettävää oikeasti tarkoittavaa sanaa en kyllä voi sanoa Laurin suusta tulleen, ainakaan minun kuullen. Kyllähän sieltä äitiiiiiiäitiiiiiii, kaikaikaikai päristelyn kera tulee ja vaikka mitä ihmeellisimpiä "sanoja". Lauri ymmärtää ainakin sanat koira, lamppu, kello, pallo, äiti, iskä, maito, katso, anna, ei, hampaat.... Ja monia muitakin tilanteen mukaan.

Tänään oikeastaan ensimmäistä kertaa epäilin "tätä" tarkoittavan TÄTÄ. Syötiin aamupalaa ja Laurin syötyä oman osuutensa laskettiin valloilleen lattialle meidän vanhempien vielä jatkaessa leivän mussuttamista. Lauri tapansa mukaan kerjää medän aamupaloja ja revinkin omasta sämpylästäni paloja joita toinen tyytyväisenä lattialla mussutti. Siinä tilanteessa Lauri seisoi tuolini vieressä ja kovaan ääneen huusi TÄTÄ ja hakkasi kädessäni olevaa sämpylää. Tosin tätätä on niin yleinen rallatus Laurin päivissä, että ota sitten selvää.

Muuta

- Pottailu sujuu edelleen mallikkaasti, pissoja saadaan pottaan päivittäin. 
- Vaatteissa käytössä kokoa 74-86.  
- Lempileluja on Fisher Pricen Tanssiva koira, soiva rinkulalelu (pujottaa rinkuloita alvariinsa), duplot, taaperokärry ja uutena juttuna on tullut kiinnostus autoleluihin! 
- Lempileikkejä on kutittelu, pahanteko, pureminen sekä äitiä ja isiä pakeneminen täysillä!
- Rakastaa kylpemistä ja saunomista yli kaiken. 
- Ei vierasta melkein ketään.
- Telkkarista katsoisi Unelmatarhaa 24/7, mutta äiti ja isi ei anna katsoa. 

Lauri alle viikon ikäisenä <3

Päällimmäinen ajatus loppuneesta vauvavuodesta oli ehdottomasti sen helppous! Haasteita ei juurikaan ollut, suurimpana haasteena koin ehkä imetyksen, josta kirjoitin täällä. Ylpeä olen kuitenkin meidän 4,5 kuukauden imetyssaavutuksesta joka koki luonnollisen lopun Laurin alkaessa nukkumaan täysiä öitä. Meillä on nukuttu koko vuosi muutenkin loistavasti.

Lauri on ollut luonteeltaan äärettömän rauhallinen, helposti aina viihtynyt pienien juttujen avulla yksikseenkin. Temperamenttisyys on vasta nyt alkanut nostaa päätään, mutta en koe Lauria siltikään haastavaksi lapseksi missään määrin. 

Odotankin innolla toisen ikävuoden mukanaan tuomia haasteita, joita varmasti tulee, viimeistään sitten kun pikkuveli syntyy. 

Rakenneultra

Siinä viime hetken fiiliksiä ennen ultraa tänä aamuna. Kaikki on kohdussa loistavasti, Papusella on rakenteet kunnossa eli elimet siellä missä pitääkin, lapsivettä normaali määrä. Istukka ylhäällä etuseinämässä. Lasketun ajan aikaistamista kätilö mietti, kun pikkuinen oli tässäkin ultrassa jopa viisi päivää edellä viikkoihin nähden. Ei kuitenkaan ollut mikään järkäle ollenkaan, samankokoinen kuin isoveljensä oli samoja aikoja. Kovin oli oudossa asennossa, hienoa sivuprofiilikuvaa emme hänestä saaneet, mutta sitäkin hienommat kasvokuvat. Jalkojaan oikoi urakalla, kätilö ihasteli hohtavia reisiluita. Huomioni kiinnittyi kuitenkin reisiluun vieressä olevaan ulokkeeseen. Kysäisin sitten, mahtaako kätilö nähdä vauvan sukupuolta ja hän helpottuneena tokaisi että hyvä kun kysyttiin, sillä tutkaillessaan reisiluuta hänellä oli vaikeuksia saada pidettyä pippeli piilossa meiltä. Luuli ilmeisesti, ettemme halua tietää sukupuolta. Ja pippelihän siellä reisiluun vieressä pilkotti, selkeässä sivuprofiilissa. Kyllä kumma on, jos muuksi muuttuu, mutta syntyessä sen sitten lopulta näkee. :)

Voi tätä onnen määrää, näin sen pitääkin mennä. <3 

Voi pojat <3

RV 20+0 ja vauvan sukupuolispekulaatiot

Puolivälissä ollaan! Tänään on rv 20+0. Olen suunnattoman jännittynyt tulevan vauvan sukupuolesta! Molemmat sukupuolet olisivat tervetulleita, pojalle olisi kyllä jo potentiaalinen nimiehdotuskin valmiina (joka on päivä päivältä on vahvistunut). Keksin nimen eräänä työpäivänä muutama viikko siten ja voisin niin kuvitella kuinka toinen poika olisi sen niminen. Näin sieluni silmin jo kastetilaisuudenkin. Tytöllekin olen pohtinut nimiä, mutta se on paljon vaikeampaa, sillä mieluisia nimiä tytölle on niin paljon enemmän kuin pojalle.

Lauria odottaessa en spekuloinut sukupuolta _tippaakaan_ ennen rakenneultraa. En tehnyt mitään testejä tai pohtinut sen kummemmin fyysistä olotilaani/muutoksia kehossani. Ja kun rakenneultrassa meille kerrottiin vauvan olevan poika, se tuntui juuri oikealta. Naureskelin viime raskaudessa muiden tyttö- ja poikaoloille, koska itselläni ei ollut mitään erityisiä fiiliksiä. Tässä raskaudessa sain tietää, mistä ihmiset aina puhuu! Tämän raskauden alussa NT-ultraan saakka oli niin vahva poikaolo kuin vaan olla pystyy. Sitten tuli hämmennys, kun ultratessa näinkin tytön (en siis oikeasti nähnyt sukupuolta). Poikaoloni on muuttanut alusta muotoaan, enkä yllättyisi ollenkaan, jos rakenneultrassa selviäisikin vauvan olevan tyttö. Fyysinen olonit kielii tyttöä aika pitkälti, mutta alun voimakas poikaolo on ja pysyy takaraivossa. Anoppini on varma tytöstä, hän on nähnyt unenkin. Todella moni on taas veikannut meille toista poikaa. 

Tein muutaman leikkimielisen testin:

Pahoinvointia ja oksentelua / Suhteellisen hyvä olo

Iho huonossa kunnossa / Iho hyvässä kunnossa

Ei linea negraa tai linea negra loppuu napaan / Koko mahan linea negra

Korkeat sykkeet / Matalat sykkeet

Perse (lantio) leviää / Lantio pysyy samanlaisena

Migreeni / Ei migreeniä

Säärikarvojen kasvu hidastunut / Säärikarvojen kasvu nopeutunut

Raskaus näkyy takaapäin / Raskaus ei näy takaapäin

Makean himo / Happamat ja suolaiset

Rinnoissa ei juuri muutosta / Rinnoissa suuri muutos

Närästää / Ei närästystä

Tyttöolo / Poikaolo

Yhdyntä muutamaa päivää ennen ovulaatiota / Yhdyntä ovulaation aikaan

Tyttö: 5

Poika: 4

Tässä vaiheessa raskautta edeltävään testiin on mielestäni hyvin hankala vastata. Ensimmäiseenkin kohtaan on hankala vastata, koska olo on ollut siltä väliltä. Alkuraskaudessa oli pahoinvointia sekä oksentelua, mutta ensimmäisen kolmanneksen jälkeen olo on ollut suhteellisen hyvä, lähes normaali! Osaan kohtaan vastaus tulisi raskauden edetessä pidemmälle...

Tein myös soodatestin (eli kaadetaan pissiä pieneen määrään ruokasoodaa, kuohuva lopputulos tarkoittaa poikaa ja jos ei tapahdu mitään, tyttö tulossa). Tämän  mukaan olisi tulossa tyttö. Tähän testiin en kyllä luota tippaakaan jos siitä lähdetään... :D

Kiinalainen syntymäkalenteri povailee myös kait tyttöä. Jos tulkitsen oman "kiinalaisen ikäni" oikein, kalenteri piti paikkaansa Laurista. Mutta tiedän monia joilla ei ole pitänyt paikkaansa.

Kaikenmoisia sormustestejäkin olisi, mutta en ole jaksanut vaivautua.

Rakenneultra on perjantaiaamuna. Tietenkin tärkeintä olisi, että kaikki rakenteet ovat kunnossa ja elimet siellä missä kuuluukin. Ja mitä sukupuoleen tulee: Olisi ihanaa toisaalta kuulla ultrassa, että meille tulisi toinen poika. Se olisi käytännöllinen vaihtoehto, Laurin vanhat vaatteet saisi uusintakierrokselle heti ja pojilla olisi poikien leikit heidän tullessa siihen ikään. Lisäksi huoneen jakaminen ei tulisi olemaan ongelma pitkiin aikoihin. JA potentiaalinen nimikin olisi valmiina! Toisaalta pakko myöntää salaa mielessä toivon myös tyttöä. Haluaisin olla myös tytönkin äiti ja jos en nyt tule olemaan, niin toivottavasti joskus sitten.

Kumpaa te veikkaatte meille? 

Pitkän pohdinnan jälkeen, olen itse nyt ehkä enemmän sillä asenteella/ololla, että poikaa odoteltaisiin. Aika tasoissa mennään fiiliksellä... En varmaan kuulosta kovin uskottavalta. Mutta kun olo on oikeastaan se, ettei ole harmainta hajuakaan mistään! Pääasia, että vauvalla on kaikki hyvin. <3

1-vuotias!

<3

Keskellä yön hämärän, alkoi matka pienen elämän. 

Suppusuu ja nöpönenä, meidän rakas silmäterä. 

Vuosi sitten toit elämäämme mullistavan lisän,

teit toisesta äidin, toisesta isän. 

 Lauantaina pärähti ykkönen tauluun virallisesti, koko viikonloppu juhlittiin Lauria. Hyvin meni, vaikka kommelluksilta ei vältytty. Huomenna on 1-vuotisneuvola, palaan asiaan. :) <3

Lyhyet kuulumiset "kiireen" keskeltä

Mulla on ollut palava halu kirjoitella tänne lähes päivittäin, mutta en ole yksinkertaisesti ehtinyt istahtaa tähä koneen äärelle näpyttelemään. Puhelimella postailun koen kamalan hankalaksi.

Meille kuuluu ihan hyvää. Hermot ovat olleet kireällä itse kullakin. Alkaa tosissaan näkymään arjessa jo se, että ristikkäiset työvuorot Teemun kanssa ja siitä syntyvä väsymys tekevät tehtävänsä. Olemme olleet kamalan kiukkuisia. Aina kun nähdään, valitetaan kasaantuneista kotitöistä, liikahtamattomista muuttolaatikoista, sotkuisuudesta ja väsymyksestä.

Tavarat ovat hakeutuneet hitaasti paikoilleen. Töistä kun pääsen, haen Laurin ja teen pakolliset kotityöt mitä vain pystyn tekemään. Nyt kun asutaan kolmessa kerroksessa, ei todellakaan ole helppoa taaperon kanssa. Keskikerroksessa ei ole vessaa. Kodinhoitotilat ja saunatilat ovat kellarikerroksessa. Nyt kun tavarat eivät ole vielä paikoillaan, on hyvin vaikeaa saada kaksin pienen lapsen kanssa tehdyksi yhtään mitään kotitöitä. Nyt viikonloppuna olisikin tarkoitus laittaa tämä huusholli kuntoon kunnolla. Jatkossa, kun tavarat ja asiat lutviutuvat kohdillen, toimiminen helpottuu.  Kieltämättä osui muutto aika huonoon saumaan, kun harjoitteluni ja siitä johtuvat Teemun työvuorojärjestelyt ovat käynnissä. Stressiä lisää tulevana viikonloppuna järjestettävät Laurin synttärit.

Keittiössä alkaa olla tavarat kohdillaan. Meidän makuuhuoneissa on taas aivan järkyttävä savotta edessä. Vaatteet ovat vieläkin pusseissa/laatikoissa, sikin sokin ympäri huonetta. 

Mun työharjoittelua on jäljellä täydet kaksi viikkoa ja pari päivää päälle. Sitten jää tämä hankalahko elämänvaihe taakse hetkeksi. Minulla alkaa tosin koulussa käyminen, mutta koulupäiviä on viikossa keskimäärin kaksi, joskus satunnaisesti kolme. Loppukeväästä olisi sitten toinen, puolet lyhyempi harjoittelujakso, tosin paikasta ei ole vielä tietoa. Silloin uskon järjestelyisen menevät helpommin, kun koti on valmiimpi. :)

Laurille kuuluu vain hyvää. Eilen ilmeisesti puhkesi 8. hammas. Huimaa! Vastahan tuo oli pieni hampaaton poikanen. ;) 

Sekavaa sekavaa settiä. Toivon ja haluan jatkossa päivitellä tänne vähän useammin, harjoittelun jälkeen sitten viimeistään.