lauantai 28. syyskuuta 2013

Lauvantai

Olen ollut koko viikon jotenkin väsynyt aamusta iltaan, joten en ole iltaisin jaksanut koneella käydä blogia päivittelemässä. Illalla on menty nukkumaan viimeistään kymmeneltä ja Lauri on herättänyt aamulla seitsemän jälkeen. Eli noin 9 tuntia unta... :) Väsymyksestä huolimatta ollaan oltu Laurin kanssa sosiaalisia ja melkein joka päivä nähty kavereita. Kamera on ollut lähes koko viikon hoitolaukun pohjalla, mutta tänään kaivoin sen heti aamusta esille. Pyörähdettiin vaunulla tänään mummilassa ja siellä vierähtikin useampi tunti. Mitään muuta ohjelmaa tänään ei oikeastaan ole ollut.




















tiistai 24. syyskuuta 2013

Vauvan hampaat



Maailman ovelin ja persoonallisin otsikko. Tajusin yksi päivä kuinka hyvänä muistikirjana tää blogi on toiminutkaan, kun täyttelen Laurin vauvakirjaa. 

Eilen puhkesi Laurin ensimmäinen hammas. Vaikka me oletettiin hampaiden tulon aiheuttavan Laurissa varmasti oireilua (rokotteista oireili voimakkaasti), säästyttiin me lähestulkoon oireitta (pientä kiukkuherkkyyttä). Loppuviikosta bongasin, että ien oli oikean alahampaan kohdalta verestävän punainen. Viikonloppuna mökillä Lauantaina ien jo pullotti ja Sunnuntai-iltana tihkui vähän verta. Eilen aamulla oli tullut selkeästi läpi ja sormella tuntui. = Ei lisääntynyttä kuolaamista (tiesittekö muuten, että vain 15% vauvoista kuolaaminen lisääntyy hampaita tehdessä?), ei ärtyneisyyttä eikä yövalvomisia. Toi kuolaamisjuttu on aika jännä, kun niin moni äiti alkaa vauvan alkaessa kuolaamaan puhumaan, että "hampaat taitavat tehdä tuloaan", mutta silti noin pienellä osalla vauvoista se suoranaisesti liittyy hampaiden puhkeamiseen. 

Otin mielenkiinnosta vähän enemmän selvää aiheesta ja lueskelin, että hampaiden puhkeamisen yhteydessä esiintyvät oireet (ärtyneisyys, itkuisuus, syömättömyys ym.) eivät nekään liity suoranaisesti itse puhkeamistapahtumaan vaan sen aiheuttamaan lievään lämmönnousuun, jota ilmenee juuri siinä vaiheessa kun hammas on tulossa ikenen läpi esille. Useat vauvat kuitenkin "oireilevat" äitien mielestä hampaiden puhkeamista päivä/viikkotolkulla, mikä johtuu siitä, että imeväisikäisillä esiintyy usein ensimmäiset lievät ja vähemmän lievät infektiotaudit (joissa samankaltaisia oireita) samoihin aikoihin, kun ensimmäiset hampaat puhkeavat (tämän takia tulehduskipulääkkeen antaminen saattaa helpottaa "oireita"). Puhkeava hammas aiheuttaa myös kutinaa ja puremisen/hankaamisen tarvetta ikenessä, joka selittää osaa vauvan oireilusta. Meidän Laurin "kiukkuisuus" johtui varmaankin tästä ikenen tuntemuksesta. Kipua hampaiden puhkeaminen ei aiheuta eikä saa vauvalle aiheuttaa.

1

Laurille puhkesi aika myöhäisessä vaiheessa tuo ensimmäinen. Ensimmäinen hammas puhkeaa yleensä 4-8 kk iässä. Tiedän kuitenkin vauvoja joille on lähempänä vuoden ikää alkanut hampaita vasta tulla, eikä se ole mitenkään tavatonta muutenkaan. Laurillehan tuli joskus 4-kuisena sellainen "valehammas" vasemman alahampaan kohdalle, oikeesti, semmoinen valkoinen kova nakero, jota me luultiin hampaaksi! :'D Nyt kyllä jälkikäteen ajateltuna se ilmestyi aika tyhjästä, ien ei ragoinut siihen mitenkään, ja se katosikin yhtä nopeasti kuin tulikin. 

sunnuntai 22. syyskuuta 2013

Keväällä taas

Tämän vuoden viimeinen mökkireissu meidän perheen osalta on nyt takanapäin.
Syksy oli saapunut mökillekin. 
Keväällä taas nähdään.

















perjantai 20. syyskuuta 2013

Laurin "kosiomatka"

Me käytiin eilen Laurin ja äidin Vilma-koiran kanssa eilen leikkimässä Nean ja Linan luona. Lauri on todella kiinnostunut Linastan molempien ollessa lattialla, ja koko ajan sai olla viemässä huomiota muualle, jotta ei ollut repimässä toista kasvoista. :)


Seitsemän kuukautta

Lauri täyttää sunnuntaina seitsemän kuukautta!

Kotivaakapunnitus näyttäisi painoksi 8,3-8,5 kiloa (viimeksi neuvolassa punnittuna 7650g) ja pituutta en kyllä osaa arvioida, voisko se olla joku 70-71 cm (viimeksi ollut 68,6cm)...? Tiedä sitten, mutta kasvanut on, se on varmaa!!



Motorinen kehitys: Lauri liikkuu ryömimällä ja oppi alkuviikosta nousemaan suorille käsille konttausasentoon. Istumaan yrittää nousta satunnaisesti lattialla, sekä tukea vasten vetämällä. Selällään vetää edelleen itsensä kaarelle, pahimmillaan on kaarella pelkkä takaraivo ja jalat maassa, todella pelottavan näköinen asento. Aion ehdottomasti seuraavassa neuvolassa taas ottaa puheeksi, sillä meillä molempien puolelta sukulaisista löytyy neurologista ongelmataustaa. Edelleenkin silti vaikuttaa, että Lauri tekee sitä ihan silkasta ilosta ja "kivan taidon osaamisesta"... Eikä ole mikään pakkoliike, vaan tekee ihan omasta tahdostaan ja hauskaa näyttää olevan. Ja jos ei vedä kaarelle itseään, niin selällä ollessaan myös usein syö jalkojaan. Yhä harvemmin edes nykyisin oleskelee selällään vaan hyvin nopeasti kääntyy ja jatkaa matkaansa ryömien. Viihtyy hyvin edelleen itsekseen leikkien, eikä kauheasti vielä ole keksinyt karkailla. Digiboksi, x-boksi, johdot, pyykkitelineet, koirat ja sisällä olevat vaunut kiinnostavat ja vievät leluista voiton. Ihmisen kasvoihin on kiva tarttua kiinni. 

Istuu tuettuna hienosti ja hetkittäin myös omiin käsiin nojaten. Ei vielä istu ilman tukea selkä suorassa. Suojeluheijaste taakse on alkanut löytymään. Pinsettiote alkaa sormiruokaillessa ja leluja käsitellessä pikkuhiljaa löytymään, selkeästi enemmän oikeassa kädessä. 

Päiväunia Lauri nukkuu edelleen kotona ollessa useammat, yleensä vähintään kolmet. Nykyään nukkuu pinnasängyn lisäksi vaunuissa parvekkeella, jossa nyt viimepäivät onkin nukkunut kaikki päikkärinsä. Unille mennään kun vaikuttaa väsyneeltä ja itsekseen nukahtaa. Vierailla nukkuu huonosti päikkäreitä. 
Yöunille Lauri käy 20-21 välillä ja on herännyt nyt viimeisen viikon ajan aina ensimmäisen kerran huhuilemaan ja leikkimään viimeistään seitsemän maissa. 

Ruokailu: Kaikki ruoka on tähän mennessä maistunut, toiset paremmin ja toiset huonommin. Ehdotonta kieltäytymistä kuitenkaan ei ole vielä tullut vastaan. Ruoka-annosten koot ovat edelleen aika pieniä. Jos on jotain oikein herkkua Laurin mielestä, saattaa mennä koko pieni purkillinen. Useimmiten ei mene. Maitoa menee vähintään n. 600 ml/päivä, joskus enemmänkin. Lauri sormiruokailee joka ruokailun yhteydessä. Ruokailun yhteydessä juomat menee hörpyttämällä mukista. 

Vuorovaikutustaidot: Jokeltelemalla keskustelua, tavujen toistoa, omaa kieltä. Oman tahdon ilmaisu huutamalla ja voimistamalla sitä esimerkiksi hakkaamalla lattiaa. Ilmeet ovat monipuolistuneet. Uutena juttuna on nyt tullut kovat vierastuskohtaukset, joita on nyt tähän mennessä ollut vasta kolme. Lauri saattaa vierastaa ihmistä, jolle hymyili ja "jutteli" hetkeä aiemmin. Tulee hillitön itku, kyyneleet lentää ja lohduton nyyhkytys. 



Nealla leikkimässä. 

tiistai 17. syyskuuta 2013

Body Worlds - näyttely

Nyt eivät sanat riitä kuvaamaan vihaani tätä bloggerin systeemiä kohtaan. Mun sunnuntaina kirjoittamani pitkä teksti KATOSI kuin tuhka tuuleen....

OON NIIN TURHAUTUNUT #¤%&¤¤#%"%"%%!!!!!###¤%¤%%¤####"¤#"%%¤#!!!!!!!!

Mä nyt yritän vihoissani muistella mitä olin pääpiirteittäin kirjoittanut. Niin... siis mun viime viikon kohokohta oli se, kun kävin vanhempieni kanssa launtaina kolmistaan Heurekassa, jossa on tällä viikolla viimeistä viikkoa esillä Gunther von Hagens'n Body Worlds - näyttely. Näyttelyssä esitellään opettavaisesti ihmisanatomiaa aitojen plastinoitujen ruumiiden ja ruuminosien sekä videoiden avulla. Tulevana sairaanhoitajana ihmisanatomia luonnollisestikin kiinnostaa ja olinkin koko kesän himoinnut näyttelyyn pääsystä. Onneksi ehdittiin käydä ennen sen sulkeutumista. Lisää tietoa näyttelyn taustoista ja esimerkiksi plastinoinnista löytyy Body Worldsin viralliselta sivustolta.


Näyttely oli jaoteltu alueittain osiin: tuki- ja liikuntaelimistö, hermosto, hengityselimistö, sydän- ja verisuonijärjestelmä, ruuansulatuselimistö, munuaiset- ja virtsatiet, sukupuolielimet ja sikiön kehitys. Ylläripylläri itseäni kiinnosti eniten Elämän alku - osuus eli sikiön kehitys. Näytillä oli ihan oikeita ihmisalkioita raskausviikoilta 5-9. Voi herranjestas miten pieniä ne olivat, ja jo rv 6. alkiolla oli pienenpienet kädet ja jalat! :'''''') Myös sikiöitä oli muistaakseni noin raskausviikoilta  12, 18, 20, 25... sekä yksi täysiaikainen vauva. Oli järkyttävää huomata kuinka kehittyneitä ja isoja ihmissikiöt ovat vain vähän yli 10. raskausviikolla ja niilläkin viikoilla voi tulla vielä keskenmenoja tai tehdä jopa abortteja! Kuljin sikiön kehitys -osuuden läpi jotenkin kuplassa, enkä osannut mieltää niitä sillä hetkellä aidoiksi oikeiksi alkioiksi ja sikiöiksi. Nyt jälkikäteen ajateltuna ajatus jopa ahdistaa. Jos nyt menisin heti uudestaan, voisi tehdä pahaa. 

Paljon kohuttu 8. kuulla raskaana ollut nainen sykäytti oikeasti. Näyttelyssä nainen on aseteltu kylkiasentoon makaamaan, ehkä jopa hieman poseeraamaan, ja raskausmahasta on slaissi pois niin että vauva näkyy sieltä selkeästi. Vähän mietitytti, onko vauva aito, mutta missään ei toisin mainittu. Uutinen jossa kuvituksena kyseinen nainen. Luin jostain (en vain kuollakseni muista, että mistä), että tämä nainen oli raskautensa aikana kuullut kuolevansa ennen vauvan syntymää ja näin ollen halunneensa luovuttaa ruumiinsa näyttelyyn. En tiedä onko tarinalla perää, mutta pakostikin herää kysymys, miksi noin pitkällä olleessa raskaudessa vauvaa ei voitu pelastaa? 


"Body Worlds on avoinna kaiken ikäisille. Alle 8-vuotiaille näyttelyyn tutustumista suositellaan aikuisen seurassa." Siellä oli aika paljon alle kouluikäisiä sekä ala-asteikäisiä lapsia. Kuulin kuinka monet itkivät pelosta ja pyysivät päästä pois. En veisi omaa pientä lastani tuohon näyttelyyn, vaikka ei se nyt niin kamala loppupelissä olekaan. Pieni lapsi ei kuitenkaan jaksa edes niin kärsivällisesti kiertää. Eräs isä joutui keskeyttämään kiertämisen lapsensa lohduttoman itkun takia. Tietenkin ymmärrän sen, että Heurekassa muuten on paljon lapsille suunnattua touhua ja lapset on sitä varten otettu mukaan. Näyttely on rakennettu hämärän "polun" muotoon, jonka varrella esiteltävät ruumiit ovat useimmat flexilasin sisäpuolella ja kirkas valo kohdistettuna esiteltävään osaan. Artboomin sivuilta löysin yhden kuvan, jossa mielestäni aika lapsen silmään pelottava  hahmo kyseisestä näytelmästä. Tietenkin se on jokaisen oma valinta arvioida mitä oma pieni tai isompikaan lapsi valmis näkemään.

Kierrettiin Body Worldsin lisäksi muu härpäke-Heureka, ja käytiin katsomassa yksi planetaarioelokuva. Ensimmäistä kertaa koskaan mulla tuli pieni pakokauhu siellä planetaariossa.. Ennen kuin elokuva edes alkoi, tuntui että happi alkaa loppumaan ja on päästävä pois. Onneksi tunne helpotti kun leffa alkoi. 

Päivästä jäi käteen ihan hyvä mieli, illalla piti vielä lähteä niihin pippaloihinkin. Näyttely oli tosi hyvä, vaikka olikin paaaljon pienempi ja pliisumpi kuin odotin. Jos se tulee uudestaan joskus Suomeen, haluan ehdottomasti mennä taas katsomaan. Ehkä seuraavalla kerralla erilaisella asenteella ja keskittyneemmin. Suosittelen lämpimästi kaikille! Vielä ehditte, perjantaina viimeistä päivää auki, ja nyt joka päivä klo 22 saakka. :)

Kuvia löytyy netistä hirrmuuuisesti, en uskaltanut tähän niitä kuvitukseksi lisätä tekijänoikeussysteemilakien rikkomisen sun muun mitä en ymmärrä uhalla. :)

maanantai 16. syyskuuta 2013

Tarvetta muutokseen

Mulla on alkanut joka syksyinen 24/7 kestävä väsymys. Voisin nukkua koko ajan... Pienet päiväunet on pakko ottaa, tai muuten ei jaksa. Viime yönä kaikenlisäksi nukuin hirveän huonosti, unensaanti oli vaikeaa ja heräilin jatkuvasti. Onneksi Teemulla on iltavuoroviikko, joten se on aamuisin nyt mun apuna kun oon ihan koomassa. 

Mä en nyt jaksanut seuloa blogitekstejä läpi, että olenko maininnut joskus aikaisemmin mun huonounisuudesta.. Mä nimittäin olen aika huonouninen ihminen. Nukahdan huonosti ja herään herkästi ääniin. Huomaan aamulla kyllä, jos olen nukkunut levollisesti ja ollut ihan syvässä kunnon unessa. Jos nukun todella sikeästi ja hyvin, en välttämättä herää yön aikana kertaakaan! Mun unenlaatu on kausiluontoisesti joko todella hyvää tai sitten huonoa, välimuotoöitäkin on satunnaisesti. Nyt taitaa olla huonojen unien aika taas koittamassa, johan tässä pari viikkoa tulikin hyvin nukuttua. Ja nämä vuodenajat tosissaan vaikuttaa aika paljon mun unenlaatuun ja pimeinä aikoina vaivaa päivisin juurikin se jatkuva väsymys. 

Vaikka mun nukkuminen on mitä on, sen suurempaa vaivaa siitä ei ole mulle koitunut. Saan kuitenkin vuorokaudessa levättyä tarvittavan määrän, jotta jaksan. Nyt puhun aika ristiriitaisesti, kun juuri valitin jatkuvaa väsymystä, mutta se liittyy tähän syksyyn ja en usko että olen ainoa joka sitä potee. :D Ja nää vaihtelevat unenlaadut ja hyvät/huonot unikaudet eivät todellakaan ole mikään uusi juttu, vaan ovat olleet mulla rieasana  jo hamasta murrosiästä alkaen! Oma elämäntyyli ei kyllä yhtään paranna niitä asiaa... esimerkiksi tämä näin myöhään koneella istuminen muuten pimeässä olohuoneessa kirkkaan näytön loistaessa nenän edessä tai sängyssä vielä puhelimen näprääminen ennen nukkumaankäymistä. Juon myös aika paljon kahvia, mutta mä en ole oikeastaan koskaan kokenut kahvista mitään virkistysvaikutusta. Se voi tietty olla etten vaan huomaa sitä... Mulla ei kyllä yleensä ole tapana juoda kahvia enää iltaisin, usein tulee juotua päivän aikana pelkät aamukahvit. 

Elämäntapamuutoksella voisin varmasti saada unenlaadunkin parantumaan huikeasti. Muutenkaan elintavat eivät ole terveellisimmästä päästä. Ruokailu- ja liikuntatottumukseni ovat syvältä. Olen nyt Laurin syntymän myötä yrittänyt ryhdistäytyä ja näyttää hyvää esimerkkiä säännöllisesta ateriarytmistä. Joskus päivät menee yllättävänkin hyvin ja tulee syötyä samaan aikaan Laurin kanssa. Mutta se on se aamupala, päivän tärkein ateria, joka mulla jää lähes poikkeuksetta välistä. Nyt sadatta kertaa lupaan itselleni, että muutos tapahtuu. Liian usein on päiviä, että syön ensimmäisen kerran vasta myöhään iltapäivällä, litkittyäni siihen asti pelkkää kahvia ja vettä. Hyi olkoon, se kuulostaakin ihan kamalalta! Aivan ehdoton muutos on tapahduttava. Ja liikunta on toinen, sitä on lisättävä. Voin kyllä olla ylpeä itsestäni, sillä olen hurahtanut vaunulenkkeilyyn ja käynytkin nyt viimeiset kuukaudet ahkerasti kävelemässä. Seurassa on tietysti mukavempaa, mutta tulee jopa yksin käytyä. Kahvakuulasta piti tulla paras ystäväni kesän alussa, meille tuli välirikko heti ensitapaamisen jälkeen. Täytyy ruveta paikkailemaan niitä välejä sen kanssa taas pikkuhiljaa.. Olisi ihanaa oikeasti jaksaa ja olla energisempi, ja uskon, että omalla kohdallani ruokailu- ja liikuntatottumusten muuttamisella saa aikaan ihmeitä. 


Viime viikon meiningit

Kirjoitin eilen illalla piiiitkän tekstin liittyen lauantaiseen Body Worlds vierailuuni, mutta en vielä julkaissut sitä. Mutta siis elossa ollaan useiden päivien postaustauosta huolimatta. Mulla oli aika menovilkas viime viikko. Keskiviikkona lähdin aika ex tempore mukaan kouluni fuksiaisiin Lahteen, eli toisin sanoen "viihteelle". En tietenkään voinut/edes halunnut juoda kunnolla, mutta luokkakaverini kanssa otettiin siinä tehtävärasteja suorittaessa muutamat ja tulin tunnollisesti ajoissa kotiin nukkumaan. Torstaina me käytiin Laurin kanssa pitkästä aikaa katsomassa Jonnaa ja Eetua. Aika lyhyen aikaa oltiin, mutta käytiin puistossa jossa napsin toistasataa kuvaa jo hienosti kävelevästä Eetusta. Lauri nukkui sillä välin vaunuissa päiväunia.




Lauantaina käytiin vanhempieni kanssa kolmistaan Heurekassa, jossa on tällä viikolla viimeistä viikkoa esillä Gunther von Hagensin Body Worlds - näyttely. Siitä mulla on se erillinen postaus, jossa kerron kokemuksia ja tuntemuksia kyseisestä näyttelystä. Jospa vielä tänään saisin sen julkaistua. Teemu oli kotona Laurin kanssa sillä aikaa, ja tällaisen kuvan se lähetti mulle jossain vaiheessa päivää. :)


Lauantai-iltana me mentiin sitten Teemun kanssa ihan oikeasti viihteelle. Tää oli kerta mun elämässä, kun käyn kahdesti samalla viikolla iltatuulettumassa, ja vielä eri paikoissa.... :O No mutta tää ilta oli sovittu jo yli kuukausi sitten. Vietiin Lauri mun vanhemmille yökylähoitoon ja suuntana oli siis Teemun serkun 40-vuotisjuhlat eli "serkkubileet". Oli ihan kivaa, paikka oli joen rannassa, jossa pystyi uimaan (ei tosin käynyt mielessäkään käydä siellä uimassa). Siellä oli myös palju jossa lilluttiin sitten ihan huolella sekä saunottiin. Ruoka oli hyvää ja juomista riitti, me ei tosin Teemun kanssa juotu ihan hirveesti ja lähdettiinkin jo puoliltaöin kotiin nukkumaan. Sunnuntaina heräiltiin ysin maita ja hyödynnettiin lapsivapaa aamupäivä, eli imuroitiin ja pestiin lattiat. :D Ihanaa kun kämppä on nyt puhdas!

Tänään aamulla oli mukava yllätys odottamassa Laurin vaatekaapissa.. Arvatkaa juoksinko karkuun kun se vähän heilautti tuntosarvea!! HYI HITTO!


keskiviikko 11. syyskuuta 2013

Maailma avartuu




Ajattelin tehdä tällaisen täytepostauksen Laurin kehitykseen liittyen. Paljon on tapahtunut 6 kk-neuvolan jälkeen. 

Lauri on oppinut menneellä viikolla ryömimään, eikä poikaa pysäytä enää mikään. Ryömimistekniikka kehittyy päivä päivältä, joka päivä löytyy uutta tutkittavaa ja vauhti kiihtyy koko ajan! Lauri tykkää saada istua hetkittäin käsiinsä nojaten ja tähän asentoon hän yrittää itsekin lattialla nousta. Äiti kuitenkin vähän aina avittaa ja vahtii vieressä kuin haukka kädet ojossa, ettei muksahda. Ihmeen hallitusti se kuitenkin osaa siitä asennosta myös laskeutua pois! Lauri myös viikonloppuna oppi vihdoin nukkumaan päiväunensa parvekkeella vaunuissa ja sekin on onnistunut paremmin kuin hyvin. Pienempänä Lauri ei rauhoittunut paikallaan oleviin vaunuihin millään, saatika nukahtanut. Sai heijata ja heijata ja heijata ja sitten kun poju lopulta nukahti, herätys oli viimeistään vartin päästä. Nyt Laurin voi vain laittaa vaunuihin ja sinne se nukahtaa itsekseen tutin ja Nuuskun (unirievun) kanssa. Tähän on varmati vaikuttanut Laurin itsekseen nukahtamistaito sekä oma aktiivisuuteni vaunuilun suhteen, olen nimittäin viimeiset pari kuukautta ahkerasti käynyt  vaunuilemassa ja Lauri on hienosti aina nukkunut. Vaunukoppa alkaa käymään pieneksi, joten varmaan pian se joutaa jo varastoon. 

Lauri on alkanut  näyttämään voimakkaammin omaa tahtoaan ja komennustaitojaan. Etenkin ruokailuhetkinä, mikäli Laurille ei ruoka maistu, hän kertoo sen kyllä tekemällä vihaisen ilmeen ja huutamalla ''ööääääääää'' ja lyömällä pöytään. Sitten jos äiti sinnikkäästi jatkaa syöttämistä, alkaa kiukkuitku. Ruokailut ovat niitä hetkiä päivässä, jolloin Lauria useimmin kiukuttaa. Sormiruokaa on oltava aina tarjolla. Kyllä Lauri yleensä syö lähes kaiken tarjotun, mutta viimeiset lusikalliset ovat yleensä pienen kiukun saattelemat. 

Matka vauvasta taaperoksi on alkanut. 



Mä olen viettänyt nyt viime päivinä paljon aikaani puikkojen äärellä sukkia neuloen. Pian aloitan yhden kivan ja vähän vaikemman neuloksen tekemisen Laurille, saa nähdä onnistuuko vai tuleeko pelkkiä harmaita hiuksia. :)

lauantai 7. syyskuuta 2013

Siivouspäivä

Niin oli mulla kyllä muutakin. 

Tänään meillä oli siivouspäivä, joka onnistui tällä kertaa ihan hyvin! Saatiin tehtyä kaikki mitä pitikin tänään saada. Tämän päivän ohjelmaan kuului imurointi, lisäksi pesin vihdoin ja viimein onnistuneesti meidän suihkukaapin ovet! Olin kokeillut niihin melkein kaikkea mahdollista, mutta pinttynyt saippuakalkki ei ottanut lähteäkseen.. Ostin jemmaan toissaviikolla väkiviinaetikkaa jolla liotella, mutta en käyttänytkään sitä, vaan mainonnan uhrina päätin kokeilla mitäs muutakaan kuin Cillit Bangia! Ei mennyt ihan niinku mainoksessa, että yhdellä pyyhkäisyllä kiiltää, ja lika on poissa ja sitten voi sanoa että ''siivoaminen ei ole koskaan ollut näin hauskaa ja helppoa''... >:))) ........... Kyllä, aine toimi toivotusti. Mutta VIISI **tun kertaa hinkkasin ja huuhtelin nuo hemmetin lasit ennen kuin se lika lähti. Vihaan siivoamista. 

Me tehtiin Teemun kanssa  urotyö ja käännettiin meidän jääkaappi-pakastimen ovet aukemaan toiseen suuntaan kuin aiemmin... samalla pesin ja pyyhin kaikki hyllyköt. 



Tein yhtenä päivänä viikolla mulle ja Teemulle suklaamannapuuroa ja poltin sen aika jämäkästi kattilan pohjaan. Olin oikeastaan tosi innoissani siitä, että se ei lähtenyt edes tiskaamalla tai liottamalla pois.. >:)) Mä pääsin nimittäin pitkästä aikaa kokeilemaan marttojen vanhaa menetelmää pohjaan palaneille kattiloille, eli keittämään pyykinpesunestettä liedellä... Se haju on aika karmaiseva, mutta se on maailman toimivin keino. Päätin sitten tänään tehdä samaista puuroa uudestaan ja isomman annoksen, tietenkin sekin paloi pohjaan vaikka kuinka yritin vispata ja hämmentää koko ajan miedolla lämmöllä. -___- Huomenna sitten taas poppakonstit kehiin.





Lauri on ollut taas jälleen kerran koko päivän tosi kiltti ja rauhallinen. Se nukkui kaikki päiväunet tänään parvekkeella vaunuissaan. Lauri ei pienempänä rauhoittunut vaunuihin ollenkaan kunnolla, saatika nukkunut niissä, mutta nykyään pelkkä vaunuihin laittaminen rauhoittaa ja hän nukahtaa sinne itsekseen. Tänään opittiin myös uusi taito, nimittäin käsillä yhteen taputtaminen. Läiske vaan kuuluu kun Lauri taputtaa. Me ollaan Teemun kanssa naurettu kun viimeisen parin viikon sisällä Lauri on alkanut hokea silloin tällöin äitti tai äittä. Ja nyt ihan parina viime päivänä se on ollut selkeä äiti. En usko, että se sillä vielä tarkoittaa äitiä eli minua, mutta se on vaan niin huvittavaa. 


Nelli soluttautui mattoon, joka on nyt parvekkeella odottaen viimeistä matkaansa - hermo meni.
Millikin yritti soluttautua sohvaan.
Huomenna siivous jatkuu. Vuorossa kauan odottaneet vaatekaapit, joiden sisältö vyöryy päälle kun oven avaa. Lisäksi haluaisin järjestellä vaatehuoneen ja vähän krääsäkaappeja..