Siirsin Laurin sunnuntaina nukkumaan omaan huoneeseen. Itkuhälyyttimen kanssa. Meillä makkarit on ''vierekkäin'', mutta olohuoneen ja eteisen kautta kiertäen. Välissä olevat seinät toimii tehokkaasti äänieristeenä, joten en heräisi Laurin ääniin yöllä ilman hälyytintä. Nyt on takana kolme yötä, ja kaikki on mennyt todella hyvin. Laurin heräsi ensimmäisenä yönä viiden jälkeen ensimmäisen kerran, seuraavana yönä söi tissiä kolmen aikoihin ja viime yönä ensimmäinen herätys puoli viisi. Tämä järjestely on syventänyt Laurin unia entisestään, poika nukkuu niin hyvin! :) Ja äitikin nukkuu paremmin. Ja se tunne, kun aamulla menee huoneeseen, jossa Lauri kurkistelee hymyillen pinnojen välistä. <3 ! Ihan sydän sulaa.
Eilen oli niin kova helle taas, ja tietenkin Laurin kaikki parhaimmat ja sopivimman kokoiset ''hellevaatteet'' pyykissä tai narulla kuivumassa. Olin jo pukemassa Laurille tavallista lyhythihaista bodya, kun silmiini osui Laurin vaatekaapin perältä kuvan haalariasu. Se on Teemun vanha. Kokeilin sitä Laurille ja se oli juuri sopivankokoinen, mutta kokoa 80? :D No, kuitenkin. Lauri näytti ehkä hivenen tyttömäiseltä siinä, eikä se ole oikein nykyaikainen, mutta päädyin kuitenkin jättämään sen päälle. Pakkasin varoiksi mukaan bodyja, jos Lauri saisi liikaa oudoksuvia katseita.
Sain napattua Eetusta ja Laurista tähän asti edustavimmat yhteiskuvatkin Lahdessa käydessä.
Mittari näytti eilen lähemmäs 30 astetta täällä Orimattilassa ja minä päätin fiksuna tyttönä iltapäivällä lähteä vaunujen ja koirien kanssa kävelemään Teemua vastaan, kun tulee töistä. HUHHUH, voin sanoa, että ei ollut mikään virkistävä lenkki. Olin aivan pyörtymispisteessä, kun Teemu tuli lopulta vastaan. Jalkoihin oli tullut rakot ja oli pakko riisua Laurikin vaippasilteen. Päätimmekin kävellä suoraan anoppilaan vilvoittelemaan. :D Innostuin siellä sitten kuvailemaan anopin puutarhaa.
