RV 40+1

Kuva on eiliseltä. Ei juurikaan mitään synnytysoireita ilmassa. Iltaisin tulee tuntitolkulla n. 10 minuutin välein harjoitussupistuksia, jotka laantuvat aina unille käydessä. Ehkä jonain iltana nämä supistukset jatkuvat ja synnytys käynnistyy... ken tietää.

Olo on aika hyvä, raskausihottuma vaivaa aamuisin ja kuumina päivinä kutinoillaan, maha on niin pystyssä kun taas olla ja voi. Närästys on hirveää. Toissa päivänä kävin poimimassa 10 litraa mansikoita siinäkin toivossa että rehkiminen saisi supistuksia/vauvan laskeutumista ym. aikaan, mutta eihän se saanut aikaan yhtään mitään. Nukuin yönkin aika hyvin. Eilen tehtiin isot kauppaostokset ja se oli kyllä tuskaa, hirveää paineentunnetta oli jatkuvasti ja supistuksia tuli todella tiheästi ja ärsyttävästi - mutta naurettavan kivuttomasti.

Nyt kun päästiin jälleen yli lasketun ajan, en odota vauvaa syntyväksi ennen ensi viikkoa. Lauri syntyi rv 41+2 aamuyöllä. Kivuliaat supistukset alkoivat viimeksi rv 41+0. Synnytys itsessään ei tälläkään kertaa jännitä, vaan lähinnä ehkä se tilanne/ajankohta kun ja miten käynnistyy. En haluaisi tällä kertaa hiljalleen kivuttomista säännöllisistä supistuksista voimistuvaa synnytyksen käynnistymistä, vaan jotain selkeämpää, jotta tiedän oikeasti että se on menoa. Viimeksi tunne siitä että vauva taitaa oikeasti syntyä, tuli vasta synnytyssalissa hetkeä ennen ponnistamista. Parin päivän sairaalassaoleskelu ennen Laurin syntymää sai tunnelman todella skeptiseksi.

Me ollaan viime päivinä ulkoiltu paljon, eikä kamera ole ollut mukana kuin ihan pari kertaa. On kyllä ihanaa kun saa viedä omaa lastaan uimarannalle! Lauri rakastaa vettä, eikä meinata millään päästä lähtemään rannalta pois. Käytiin viime viikolla Lahdessa Yli-Marolan kotieläinpihalla katselemassa eläimiä. Toisena päivänä Launeen perhepuistossakin käytiin seikkailemassa ja Teemu nyrjäytti nilkkansa kesken kaiken temutessaan joten jouduttiin lähtemään kotiin.

Mulla olisi koulutehtäviäkin vielä tehtävänä. Suuret suunnitelmat toteuttaa ne kesäkuun aikana epäonnistuivat, joten joudun tekemään niitä nyt sitten myös vastasyntyneen kanssa. Tylsää kun ei oikein pysty suunnitella mitään lomajuttuja. Teemu jää kesälomalle + isyyslomalle siitä päivästä kun vauva syntyy. 

Sitä kovasti edelleen odottaen. 

RV 38+3 ja vaivoja

Tämä raskaus on muuttunut rv 30 jälkipuolella vaikeaksi raskaudeksi verrattuna ensimmäiseen. Yhtenä isona tekijänä sille, miksi sen näin koen, on hyvin erilainen elämäntilanne raskausaikana. Siinä missä viimeksi pystyin anemiasta väsyneenä makaamaan sohvalla tokkurassa vaikka koko päivän, nyt mennään täysin 1-vuotiaan Laurin ehdoilla ja päivärutiineilla. Siinä missä viimeksi sain omaan tahtiin ja oman kunnon mukaan touhuilla, nyt kyyristelen ja kyykistelen päivässä sen miljoona kertaa milloin mistäkin syystä. Periaatteessa raskaudet ovat hyvin samanlaiset, mutta käytänössä ympäristöllä ja toiminnalla on niin suuri vaikutus, että ne ovat muokanneet tämän loppuraskauden paljon haasteellisemmaksi. 

Kuulun ilmeisesti niihin, joilla masu ei laskeudu ollenkaan. Laurista maha ei ulkoisesti valahtanut suuntaan eikä toiseen, vaan törötti tiukasti eteenpäin pystyssä. Samoin näyttää käyvän nytkin. Ja voitte vain kuvitella miltä tuntuu nostella esimerkiksi tuota lasta, kun maha on aivan kiinni kylkikaarissa ja kaikki sisuskalut litistyneenä siellä välissä. Närästys on aivan järkyttävää juuri tästäkin syystä. Masu ja kroppa on muutenkin joutunut koetukselle, sillä en voi vaikuttaa tilanteisiin jossa äkkinäisesti joudun ryntäämään hätiin kun herra taapero päättääkin hypätä sohvalta pää edellä alas. Joskus on päiviä, jolloin masu on kiristävä ja pinkeä rasituksesta lähes koko ajan, ikään kuin kivuton kestosupistus. Se tunne, kun joutuu äkkinäisesti nostamaan jotain siinä kiristyksessä, tuntuu kuin koko vatsanahka ratkeaisi linea negran kohdalta kahtia. Se sattuu ja on aiheuttanut ihan oikeita raskausarpia navan seutuville, enkä ihmettele! 

 

Olen kärsinyt nyt kohta kaksi viikkoa todella kiusallisesta ihottumasta ja kutinasta. Lääkäri ei ole osannut sanoa syytä, mutta ilmeisesti kyseessä on jonkinlainen allerginen reaktio, sillä antihistamiini on auttanut pahimpiin kutinoihin. Syytä allergiselle reaktiolle en ole keksinyt, sillä mitään uutta hygieniatuotetta tai ruoka-ainetta ei ole ollut kuvioissa. Lisäksi ihottuman sijainnit ovat olleet hyvin mielenkiintoiset... Periaatteessa nyt ollaan parempaan päin, ainakin voin paremmin nyt kun ihottuma on siirtynyt helpommin siedettäviin ruumiinosiin. Maksa-arvoni ovat kunnossa, ne otettiin varmuuden vuoksi vaikka oireet eivät raskaushepatoosiin missään vaiheessa olekaan viitanneet. Kortisonivoiteella ja antihistamiinilla mennään toistaiseksi, josko viimeistään synnytys laannuttaisi vaivan kokonaan. 

Muutoin olen voinut tilanteeseeni nähden aivan normaalisti. Liitoskivut kuuluvat elämääni, iltaisin olen niin pökkelö nivusseudun vihlonnasta, että joudun ryömimään sänkyyn ja pyytämään Teemua auttamaan kyljen käännöissä ja asennon löytämisessä. Pelkään kuollakseni ensi viikkoa, kun Teemulla on iltavuoro. Kipuilu on iltaisin toisinaan niin sietämätöntä, että mietityttää ihan oikeasti pärjääminen Laurin kanssa kaksin. 

Viikkoja on kasassa jo melkoinen määrä ja toivoisin kovasti synnytystä ennen laskettua aikaa, mutta on myös hyvin todennäköistä että yliajalle sujahdetaan jälleen. Synnytysoireita ei niinkään ole ollut, mutta muutamana iltana olen kellotellut muutaman tunnin ajan laimeita, mutta hyvin napakoita supistuksia. Harmikseni ne ovat loppuneet aina nukkumaan mennessä. Vauva todennäköisesti laskeutuu tälläkin kertaa vasta synnytyksessä, joten sekään ei merkinne mitään. Nyt vaan synnytystä odottaen... Jospa saataisiin sääennusteisiin uskoen sittenkin hellevauva. :)

RV 35+0 ja tuplarattaat!

Hengissä ollaan! Pidin tietoista bloggaustaukoa, oikeastaan koko kevään ajan... luin vain muiden blogeja pitääkseni mielen vireänä. Takana on aivan järkyttävän raskas kevät koulun osalta, mutta tulipahan tienattua yli 50 opintopistettä (!!!!!) ja saatettua opinnäytetyöprosessi virallisesti käyntiin. Viime viikolla päättyi toinen työharjoittelu. Otin vielä kolme kesäkurssiakin, jotka suoritan verkossa ihan omassa tahdissa.
Laskettuun aikaan on enää viisi viikkoa ja eilen alkoi äitiysloma! Tänään on rv 35+0.

Raskaus on edennyt ihan mukavasti, toki kaipuu normaaliin olotilaan käy mielessä päivittäin useita kertoja. Nyt etenkin loppuraskaudessa eroavaisuus ensimmäiseen raskauteen on huomattavampi. 30 viikkoa kun tuli täyteen, on fyysinen olotila alkanut päivä päivältä muistuttamaan samaa kuin mitä Lauria odottaessa oli siinä lähempänä ja jälkeen rv 39+. Tosin eihän edellisen ja nykyisen raskauden välillä ajallisesti pitkää väliä.. Ensin voisin vuodattaa kaikki vaivat ja muut oleelliset.

Lonkka- ja liitoskivut ovat toisina päivinä aivan hirvittäviä. 

Närästys on ollut kauhea riesa, pari yötä takaperin koin elämäni tuskaisimmat närästyspoltot. 

Kohtuni on todella supistusherkkä, mikä on todella rasittavaa taaperon kanssa touhutessa. Toistaiseksi supistukset ovat pysyneet melko kivuttomina kovettumisina, tosin niitä tulee useita kertoja tunnissa yötä päivää asennosta ja levosta riippumatta. 

En saa enää öisin nukuttua levollisesti. Olen alkanut hikoilemaan öisin (mikä on ihan uutta mulle..) ja muutenkin olo on tukala eikä mikään asento oikein ole hyvä. 

Navan vieressä oikealla on alue, joka kipuilee inhottavasti. Laurin nostaminen esimerkiksi autoon on välillä hankalaa kivun vuoksi. Sama vaiva oli myös Lauria odottaessa ja valitin siitä kyllä lääkärille, syytä tosin sille ei löytynyt silloinkaan. 

Kalvot naksuvat. Paukkumista ja poksumista kuuluu tilanteessa kuin tilanteessa, kyljellään maatessa on hauska kuunnella kun vauva liikuttaa jalkoja ja kalvo nitisee samaa tahtia. Laurista en kuullut naksumista kertaakaan! Parin viikon päästä toivon jokaisella napsauksella että kalvot puhkeaisi. :D

Sf-mitta on käyttäytynyt hieman kummallisesti. Maha on pienempi, kuin Lauria odottaessa samoilla viikoilla. Sf-mitta kulki kauniisti tasaista yläkäyrää alkuraskaudesta alkaen, kunnes muutama viikko sitten tipahti keskikäyrän alapuolelle. Sf-mitta ei ollut kolmessa viikossa kasvanut yhtään, ja kävin juuri viime torstaina kontrollikäynnillä sen vuoksi. Mitta oli onneksi kasvanut vajaa kaksi senttiä kahdessa viikossa ja jatkoi näin ollen kasvuaan alemmalla käyrällä. Ensi viikolla on neuvolalääkäri, jossa nähdään sitten tilanne, että miten sf onkaan sitten elänyt. Normaalisti en tuohon sf-mittaan näin kiinnittäisi huomiota, koska kyseessä on niin epämääräinen ja huonosti mitään tietoa antava arvo, mutta takaraivossa kalvaa se kun rakenneultrassa kätilö meinasi aikaistaa laskettua aikaa viikolla vauvan ison koon vuoksi, mitä ei kuitenkaan siirretty koskaan. Siihen verrattuna tuo sf-mitan notkahdus on omituinen. Vauva tosin on jo aika alhaalla, mutta ei neuvolatäti kyllä sanonut mitään että olisi vielä kunnolla laskeutunut. Eikä närästyksestä päätellen edes siltä tunnu. Tuohon mittaan vaikuttaa niin moni asia, että turhaan sitä murehtii, mutta jotenkin sitä oman pääkopan sisällä kehittää kaikennäköistä. 

Painoa on tullut laskelmieni mukaan 7 kiloa ensimmäisestä neuvolasta. Nyt aletaan olla jo niissä lukemissa, missä Lauria synnyteltiin. Kohta rikotaan jo painoennätyksiä. ;) Ei en mä oikeasti ole näin positiivinen painon suhteen... 

Raskausarpia on tullut muutamia uusia, POHKEISIIN, ainiin sain mä yhden pikkuviirun navan yläpuolellekin pari viikkoa sitten. Mutta AH, mikä onkaan parempaa kuin kesähelteillä kauniit repeämät pohkeissa, ihanaa. Ei ne vielä ole niin kamalat kun voisivat olla, mutta onhan tässä vielä seitsemän viikkoa aikaa saada ne kukoistamaan. Oon niin varma että repeän lisää, mahaan epäilen saavani viivoja tällä kerralla. Ei voi mitään. 

Mä en ole kokenut kuumia kelejä ainakaan vielä mitenkään fyysisesti kauhean ongelmallisiksi. Tukalaa toki on, mutta olisi ilman raskauttakin +27 asteen helteessä. Sopivien vaatteiden löytäminen on tosin ollut haastavaa, varsinkin jos haluaa vielä ihmiseltä näyttää... Vaikka vaivoja onkin ja ne todella vaivaavat välillä aika ikävästikin, niin valitus on jäänyt aikalailla kodin seinien sisäpuolelle, Teemu on saanut valitusta kuunnella kaikkien muiden edestä. Mä jotenkin salaa toivon, että me saataisiin vauva vatsan toiselle puolen jo ennen laskettua aikaa... mutta kukapa ei toivoisi?? 

Me päädyttiin tuplarattaissa Emmaljungan Super Vikingeihin, jotka siis toimivat myös ihan tavallisina yhdistelmävaunuina yhdellä lapsella! Olemme aivan rakastuneita niihin ainakin vielä tässä vaiheessa kun toimivat tavallisina rattaina pelkällä Laurilla. Rattaat ovat todella ketterät ja kevyet työntää isojen kääntyvien eturenkaiden ansiosta, ratasosan voi kääntää haluamaansa suuntaan ja aurinkolipan saa kätevästi nukkuvan lapsen suojaksi pitkälle eteen. Lauri ei kyllä ole näissä kertaakaan nukkunut, eikä makuuasentoa ole vielä tarvinnut käyttää. Nämä mahtuvat autoon kivasti ja menevät helposti kasaan. Värivaihtoehtoina pohdimme pitkään vaalean ja harmaan välillä ja lopulta päädyttiin harmaaseen kun meillä kuitenkin on kaksi poikaa tiedossa. Täytyy kirjoitella sitten käyttökokemuksia enemmän kun pääsevät tositoimiin kahden lapsen kanssa.

RV 29+1 ja kuulumisia

Kyllä mä täällä piileskelen ja lueskelen teidän muiden juttuja! Tietokoneen äärelle en ole koulun takia ehtinyt ikuisuuksiin kunnolla, joten lähes kaikki nettiasiointi on tapahtunut puhelimen kautta. On myös ikuisuus kun olen viimeksi tänne kirjoittanut. 

Koulua olen tahkonnut läpi aivan hulluna. Viimeisiä (muttei todellakaan helpoimpia) viedään tältä keväältä. Olen tällä hetkellä työharjoittelussa sekä samaan aikaan teen opintojen englanninkielisiä osuuksia + muutama verkkokurssi päälle. Hullun hommaahan tämä on, mutta kyllä se vaan lopussa kiitos seisoo. Opintopisteitä ropisee huikea määrä yhdelle lukukaudelle ja olen kyllä tästä saavutuksesta hyvin ylpeä, sillä kesäkuu kun lopulta vaihtuu heinäkuuksi, kouluaivot saavat mennä narikkaan ja pysyä siellä ainakin pari kuukautta. Syksylle olen suunnitellut mahdollisesti suorittaa pari verkkokurssia, kaikki tietenkin riippuu vauvasta ja omasta jaksamisesta. Täysipäiväinen opiskelu saa sitten taas odottaa hamassa tulevaisuudessa ajankohdassa x. 

Laurille kuuluu hyvää! Oltiin kyllä koko perhe armottomassa räkätaudissa pari viikkoa sitten. Saatiin nauttia perhepedissä nukkumisesta Laurin ollessa kipeänä, sillä poika nukkui muutaman todella katkonaisen yön kipeänä ollessaan. Voi mikä ihana tunne olikaan, kun palattiin normaaliin nukkumisjärjestelyyn takaisin. Päivät kuluu Laurilla leikkien ja uutta oppien kuten tähänkin asti. Nyt meillä on meneillään kovat harjoitukset lusikalla syömiseen, sotkuista hommaa se on, mutta päivä päivältä sujuu paremmmin! Laurista on tullut kova pussailija, märkiä suukkoja satelee poskille, joskus jopa kera hampaiden, auts... Pientä uhmaakin on ollut ilmassa, kielto saa aikaan kunnon itkupotkuraivarit... Edelleen Lauri on kyllä suurimman osan ajasta  yhtä rauhallinen ja kiltti kuin aikaisemminkin. 

Laurin 1-vuotiskuvista

Meistä tulee Teemun kanssa kummeja! Jonna ja Sami saivat suloisen pienen tytön, joka täyttää huomenna jo kuukauden. Tämä pieni prinsessa on vienyt mun sydämen mennessään... <3 Ensi viikolla kuullaan kasteessa sitten neitokaisen nimi. :) Ja arvatkaa kasvaako vauvakuume!! 

Myös Teemun veljen perhe kasvoi yhdellä pojalla noin kuukausi sitten, Laurilla on nyt siis 8 serkkua. Nuorimmilla serkuksilla tulee olemaan n. kolmen kuukauden ikäero. Tulevana sunnuntaina Laurin nuorin serkku saa nimensä ja me päästään taas nuuskuttelemaan vauvaa. <3 Ei olla vielä nähty vauvaa, koska asuvat niin kaukana. 

Ja raskaana ollaan edelleen, heh. Tänään raskausviikkoja kasassa jo huikeat 29+1! Raskaalta jo toisinaan tuntuukin. Kohtu harjoitussupistelee hurjan paljon, useita kertoja tunnissa, jopa levossa. Kävellessä tulee kaikenmaailman lieveoireita, öisin pitää ravata pissalla, mitkään vaatteet ei mahdu päälle, kumartelu ja kyykistely alkaa olla vaikeaa.... Vauvalta olen tunnistanut tietynlaisen "päivärytmin",  vaikuttaa hyvin tyypilliseltä masuvauvalta, joka tykkää jumppailla eniten iltaisin. Yleisesti ottaen voin hyvin ja olotila muuten on kutakuinkin normaali. Tässä vaiheessa ei kyllä enää unohda hetkeksikään olevansa raskaana.

Kävin viime tiistaina keskiraskauden lääkärineuvolassa, jossa todettiin vauvan olevan hienosti raivotarjonnassa, lapsivettä olevan sopivasti ja tulkittiin haaravälissä näkyvän edelleen kivekset. Harmi, kun meidän neuvolalääkäri ei tee painoarvioita. Olisi ollut mielenkiintoista saada vähän osviittaa vauvan koosta, pieni kun vastasi rakenneultrassa (sekä nt-ultrassa) isompaa, mutta kätilö ei tosiaan laskettua aikaa siitä huolimatta muuttanut. Mainitsin asiasta lääkärille ja nyt mahan kasvua seurataan, jotta mahdollisesti pidemmällä oleva raskaus saataisiin kiinni ennen kuin ollaan viikoilla 41+ ja todellisuudessa mennään jo 43+ viikoilla. :D Sokerirasituksessa kävin muutama viikko sitten ja tulokset olivat priimat. Painoa on nyt tullut n. 7 kg, jos oikein laskin. Pian painan yhtä paljon, kuin Lauria synnyttämään mennessä. 

Meidän vappuun kuului tänä vuonna normaalista poiketen kaupan simat ja munkit. Koleasta säästä huolimatta mekin pyörähdettiin paikallisilla vappumarkkinoilla happihyppelyn merkeissä.

Hyvää vappua kaikille! <3

RV 23+1

Masu on pullahtanut vihdoin kunnon (noo kunnon ja kunnon...) raskausmahaksi. Voin huoletta laittaa ihonmyötäisen paidan päälleni ja mennä ihmisten ilmoille niin että kaikki varmasti tietävät missä tilassa olen. Sf viime viikolla neuvolassa oli jo 20 cm. Maha on nyt toisen kohdalla ehkä hieman kookkaampi kuin viimeksi.

Arpia ei ole tullut mielestäni uusia yhtään. Rasvailua en harrasta.

Paino on noussut lähtötilanteesta reilun kilon. Samoissa mennään kuin viimeksikin, en ole huolissani painonnousustani ollenkaan.

Sokerirasitus on edessä. Uskon, että kaikki niiden osalta ok, mutta silti jännittää lopputulos!

Harjoitussupistukset ovat tulleet jokapäiväisiksi. Niitä oli runsaasti myös Lauria odottaessa.

Liikkeitä tuntuu jo paljon ja potkut ovat voimistuneet. Erotan jopa vauvan "pissaamistärinät". :D Hikkoja en ole vielä bongannut ollenkaan. Papunen on aktiivisimmillaan iltaisin.

Lonkkakivut ovat uusi vaiva. Kiertoliikkeet vihloo ja kovaa, yhtenä yönä sattui niin etten saanut nukutuksi.

Närästystä on ollut aika-ajoin. Iltapainotteisesti sitäkin..

Istuminen pitkään paikallaan on puuduttavaa. Luennoilla koulussa muiden istuessa rauhassa paikoillaan minun on vääntelehdittävä tuolillani jatkuvasti, hyvää asentoa ei meinaa löytyä millään! Alaselkä puutuu herkästi istumisesta.

Ruoka maistuu, ja hyvin maistuukin. Välillä tuntuu että nälkä on pohjaton.

Vointi muuten on kaikenkaikkiaan hyvä. Yritän huolehtia, että saan yössä tarpeeksi nukuttuja tunteja, muuten väsyttää armottomasti. Pari viimeistä viikkoa on mennyt kyllä valvoskellessa ja huonosti nukkuessa. Jännittää ja stressaa moni asia.

Hormonihirviö kuvaa minua toisinaan parhaiten.

Rakenneultra

Siinä viime hetken fiiliksiä ennen ultraa tänä aamuna. Kaikki on kohdussa loistavasti, Papusella on rakenteet kunnossa eli elimet siellä missä pitääkin, lapsivettä normaali määrä. Istukka ylhäällä etuseinämässä. Lasketun ajan aikaistamista kätilö mietti, kun pikkuinen oli tässäkin ultrassa jopa viisi päivää edellä viikkoihin nähden. Ei kuitenkaan ollut mikään järkäle ollenkaan, samankokoinen kuin isoveljensä oli samoja aikoja. Kovin oli oudossa asennossa, hienoa sivuprofiilikuvaa emme hänestä saaneet, mutta sitäkin hienommat kasvokuvat. Jalkojaan oikoi urakalla, kätilö ihasteli hohtavia reisiluita. Huomioni kiinnittyi kuitenkin reisiluun vieressä olevaan ulokkeeseen. Kysäisin sitten, mahtaako kätilö nähdä vauvan sukupuolta ja hän helpottuneena tokaisi että hyvä kun kysyttiin, sillä tutkaillessaan reisiluuta hänellä oli vaikeuksia saada pidettyä pippeli piilossa meiltä. Luuli ilmeisesti, ettemme halua tietää sukupuolta. Ja pippelihän siellä reisiluun vieressä pilkotti, selkeässä sivuprofiilissa. Kyllä kumma on, jos muuksi muuttuu, mutta syntyessä sen sitten lopulta näkee. :)

Voi tätä onnen määrää, näin sen pitääkin mennä. <3 

Voi pojat <3

RV 20+0 ja vauvan sukupuolispekulaatiot

Puolivälissä ollaan! Tänään on rv 20+0. Olen suunnattoman jännittynyt tulevan vauvan sukupuolesta! Molemmat sukupuolet olisivat tervetulleita, pojalle olisi kyllä jo potentiaalinen nimiehdotuskin valmiina (joka on päivä päivältä on vahvistunut). Keksin nimen eräänä työpäivänä muutama viikko siten ja voisin niin kuvitella kuinka toinen poika olisi sen niminen. Näin sieluni silmin jo kastetilaisuudenkin. Tytöllekin olen pohtinut nimiä, mutta se on paljon vaikeampaa, sillä mieluisia nimiä tytölle on niin paljon enemmän kuin pojalle.

Lauria odottaessa en spekuloinut sukupuolta _tippaakaan_ ennen rakenneultraa. En tehnyt mitään testejä tai pohtinut sen kummemmin fyysistä olotilaani/muutoksia kehossani. Ja kun rakenneultrassa meille kerrottiin vauvan olevan poika, se tuntui juuri oikealta. Naureskelin viime raskaudessa muiden tyttö- ja poikaoloille, koska itselläni ei ollut mitään erityisiä fiiliksiä. Tässä raskaudessa sain tietää, mistä ihmiset aina puhuu! Tämän raskauden alussa NT-ultraan saakka oli niin vahva poikaolo kuin vaan olla pystyy. Sitten tuli hämmennys, kun ultratessa näinkin tytön (en siis oikeasti nähnyt sukupuolta). Poikaoloni on muuttanut alusta muotoaan, enkä yllättyisi ollenkaan, jos rakenneultrassa selviäisikin vauvan olevan tyttö. Fyysinen olonit kielii tyttöä aika pitkälti, mutta alun voimakas poikaolo on ja pysyy takaraivossa. Anoppini on varma tytöstä, hän on nähnyt unenkin. Todella moni on taas veikannut meille toista poikaa. 

Tein muutaman leikkimielisen testin:

Pahoinvointia ja oksentelua / Suhteellisen hyvä olo

Iho huonossa kunnossa / Iho hyvässä kunnossa

Ei linea negraa tai linea negra loppuu napaan / Koko mahan linea negra

Korkeat sykkeet / Matalat sykkeet

Perse (lantio) leviää / Lantio pysyy samanlaisena

Migreeni / Ei migreeniä

Säärikarvojen kasvu hidastunut / Säärikarvojen kasvu nopeutunut

Raskaus näkyy takaapäin / Raskaus ei näy takaapäin

Makean himo / Happamat ja suolaiset

Rinnoissa ei juuri muutosta / Rinnoissa suuri muutos

Närästää / Ei närästystä

Tyttöolo / Poikaolo

Yhdyntä muutamaa päivää ennen ovulaatiota / Yhdyntä ovulaation aikaan

Tyttö: 5

Poika: 4

Tässä vaiheessa raskautta edeltävään testiin on mielestäni hyvin hankala vastata. Ensimmäiseenkin kohtaan on hankala vastata, koska olo on ollut siltä väliltä. Alkuraskaudessa oli pahoinvointia sekä oksentelua, mutta ensimmäisen kolmanneksen jälkeen olo on ollut suhteellisen hyvä, lähes normaali! Osaan kohtaan vastaus tulisi raskauden edetessä pidemmälle...

Tein myös soodatestin (eli kaadetaan pissiä pieneen määrään ruokasoodaa, kuohuva lopputulos tarkoittaa poikaa ja jos ei tapahdu mitään, tyttö tulossa). Tämän  mukaan olisi tulossa tyttö. Tähän testiin en kyllä luota tippaakaan jos siitä lähdetään... :D

Kiinalainen syntymäkalenteri povailee myös kait tyttöä. Jos tulkitsen oman "kiinalaisen ikäni" oikein, kalenteri piti paikkaansa Laurista. Mutta tiedän monia joilla ei ole pitänyt paikkaansa.

Kaikenmoisia sormustestejäkin olisi, mutta en ole jaksanut vaivautua.

Rakenneultra on perjantaiaamuna. Tietenkin tärkeintä olisi, että kaikki rakenteet ovat kunnossa ja elimet siellä missä kuuluukin. Ja mitä sukupuoleen tulee: Olisi ihanaa toisaalta kuulla ultrassa, että meille tulisi toinen poika. Se olisi käytännöllinen vaihtoehto, Laurin vanhat vaatteet saisi uusintakierrokselle heti ja pojilla olisi poikien leikit heidän tullessa siihen ikään. Lisäksi huoneen jakaminen ei tulisi olemaan ongelma pitkiin aikoihin. JA potentiaalinen nimikin olisi valmiina! Toisaalta pakko myöntää salaa mielessä toivon myös tyttöä. Haluaisin olla myös tytönkin äiti ja jos en nyt tule olemaan, niin toivottavasti joskus sitten.

Kumpaa te veikkaatte meille? 

Pitkän pohdinnan jälkeen, olen itse nyt ehkä enemmän sillä asenteella/ololla, että poikaa odoteltaisiin. Aika tasoissa mennään fiiliksellä... En varmaan kuulosta kovin uskottavalta. Mutta kun olo on oikeastaan se, ettei ole harmainta hajuakaan mistään! Pääasia, että vauvalla on kaikki hyvin. <3

RV 17+0

Ollaan raskauden osalta edetty jo 18. viikolle. 

Kirjoitan tämän postauksen puhelimen Blogger-sovelluksella. Lauri-raasu on kuumeessa, joten en ehtinyt koneella istuskella alkuillasta. Toisaalta on ihanaa kun toinen kerrankin malttaa ja nauttii kunnolla sylissäolosta, vietettiinkin tunti sohvannurkassa äiti telkkaria katsoen ja Lauri torkkuen.

Raskausväsymys on päivien kirkastumisen johdosta alkanut vihdoinkin helpottaa. 

Oksennuksia tulee silloin tällöin arvaamattomissa tilanteissa, kuten yhtenä päivänä kun kaivoin Laurin suusta mälläytynyttä ällöpahvia, myös pahat hajut saa yökkimään. Meinasin oksentaa pelkästä näystä kun viime Putous-jaksossa jollain sketsihahmolla pilkisti se valkoinen täyte huulenpielestä... 

Naama on edelleen täynnä finnejä, samoin niskahartiaseutu sekä rintakehä.

Linea negra on vahvistunut ja päättyy napaan. Laurin aikana se jatkui navan yläpuolellekin, mutta se yläosa on häipynyt lähes näkymättömiin.

Maha on maha. Kohtu tuntuu selvästi seistessäkin kokeillessa. Hauskasti se kyllä onnistuu edelleenkin pujahtamaan "piiloon" ja selällään maatessa maha tuntuu välillä ihan pehmeältä ihralta kauttaaltaan. Aamuisin täydellä rakolla selällään maatessa masu on söpön muhkea ja kova möhkäle.

Liikkeitä tuntuu pienesti lähes päivittäin. Mutta ei koko ajan ja aika harvakseltaan. Asennon täytyy olla istuva tai jalat käppyrässä esimerkiksi sohvalla. 

Kaikki ruoka maistuu erittäin hyvin. Olen pyrkinyt syömään säännöllisesti ja mahdollisimman monipuolista ruokaa. Vitamiinilisän otan aina muistaessa. Painoa on tullut ehkä pari kiloa? Meidän vaa'assa on patterit loppu. 

Ensi viikon maanantaina on neuvola. Enää kolme viikkoa rakenneultraan huiii! :)

RV 15+1

Eilen käynnistyi 16. raskausviikko. Niin sitä vaan mennään eteenpäin ihan huomaamatta. Ja edelleen väsyttää väsyttää väsyttää... Maanantaina tunsin ensimmäiset sikiön liikkeet. Osasinkin jo odottaa niitä, sillä Laurista tunsin rv 16+. Istukka on tässäkin raskaudessa etuseinämässä, mutta minun kohdallani se ei ole vaikuttanut siihen missä vaiheessa raskautta liikkeitä olen alkanut tuntemaan. Tunnen liikkeitä nyt vasta hyvin satunnaisesti (ja hentojahan ne ovat!) ja tietyissä asennoissa, kuten kippurassa istuessa. 

Työharjoittelun vuoksi olen tsempannut, ja syönyt joka aamu kunnon aamupalan. Harmi, kun mieli ei olisi samaa mieltä. Olen nimittäin useana aamuna oksentanut kesken aamupalan. Mitään pahoinvointia ei ole edeltävästi. Ruoka vaan ei noin aikaisin aamuisin maistuisi millään, pakotan itseni syömään jotta jaksan ensimmäiseen ruokataukoon. Nyt parina viime päivänä olenkin keventänyt aamupalaa, enkä väkipakolla yritä syödä esimerkiksi leipää. 

Toissapäivänä poikaoloni sai vahvistusta, kun keksin aivan täydellisen pojan nimen. Näin jo sieluni silmin kuinka pieni poikavauvamme kastettaisiin sillä nimellä. Hullua, sillä katsoessani ultrakuvia, näen tytön. Ultrassa ollessamme kolme viikkoa sitten, ajattelin sikiön ruudulla koko ajan tytöksi. Mua ihan oikeasti jännittää rakenneultra ja siinä mahdollisesti selviävä sukupuoli. Tänään oli muuten tullut kirje, jossa kerrottiin, että rakenneultrani on siirretty 28.2. 

Muuten vointi on väsymyksestä huolimatta normaali ja olen oma laiska itseni. Huomenna on ah perjantai ja pe-la yönä saa taas ladattua virrat täyteen. ;) Palaan viimeistään viikonloppuna Laurin 11-kuukautispostauksella. 

RV 13+0

14. raskausviikko alkoi tänään ja eilen kävin neuvolassa. Vastassa minua oli tällä kertaa normiterkkarin lisäksi opiskelija, epäselväksi jäi vaan että mikähän hänestä mahtaa tulla. Terveydenhoitaja tai kätilö, jompikumpi kai. Mukavanoloinen opiskelija kyseli kaikkea suu vaahdossa ja siinähän sitten vastailin. Verenpaineet olivat minulle tyypilliset eli matalat. 

Pissankin stixasivat tapansa mukaan ja yllätyksekseni proteiini oli yhdellä plussalla. Se tosin selittyy täysin eilisestä työpäivästä, koko ajan olin jalkeilla enkä juonut vettä nimeksikään. Tänään kittasinkin joka välissä, sillä otin uudeksi motoksi "juoda aina kun hanan ohi kävelen". Viime keväänä ollessani työharjoittelussa raskausviikoilla 28++ meinasin kerran pyörtyä lääkekaappiin! Se oli aivan kamala kokemus ja luulisi että siitä kerrasta olisin jo oppinut juomisen ja säännöllisen syömisen tärkeyden tässä tilassa. Eilen olin kyllä  niin tohkeissani ettei ihmekään että unohtui juoda. 

Hemppa oli 119, minulle täysin normaali arvo. Epäilin sen olleen laskenut, sillä olen edelleen aivan tolkuttoman väsynyt. Paino oli sama kuin ensimmäisellä käynnillä, noussut tyyliin 20g/viikko, ihmettelivät kun joulukin oli välissä ja näin oli päässyt käymään! Kerroin rehellisesti, että me ollaan syöty kuin pienet porsaat kaikkea epäterveellistä. 

Sydänääniä yritti opiskelija saada kuulumaan. Kerroin helpotukseksi heille, että en saisi hermoromahdusta vaikkeivat he saisikaan niitä kuulumaan, sillä olin edellisiltana kuunnellut vahvaa jumputusta dopplerilla. Oikea terkkari kokeili opiskelijan jälkeen ja saikin heti tutusta paikasta nopean sykkeen kuulumaan. Kotona kuunnellessa olen laskeskellut sikiön sykkeen olevan n. 160 luokkaa, neuvolan doppler näytti samaa. Nopea syke pikkuisella, en kyllä yhtään muista millainen syke Laurilla oli masussa. Sen muistan, että ollessamme liikehälytyksestä sairaalassa käyrillä rv 39, oli syke 120-130 luokkaa, joka johtui vähäisestä aktiivisuudesta kohdussa sillä hetkellä.

Tullessani eilen kotiin oli postiluukusta kolahtanut Phsoteyltä kirje, jossa kerrottiin riskiluvun kromosomipoikkeavuuksiin olevan normaali eikä jatkotutkimuksille ole tarvetta, jee! 

Masu on tollanen korkea töröhkä. Raskausarpia ei ole vielä tullut. Edellisestä raskaudesta jäi muistoksi rv 40+ saamani molemmissa kyljissä olevat pari viivantynkää, sekä takapuolen pilkkumaiset arvet. Teini-iässä jo tulleet reisiarvet punastuivat ja aavistuksen "pitenivät". Tisseihin sen sijaan tulivat kunnon tiikerinraidat. Kaikenkaikkiaan hyvin vähäinen arpisaldo, katsotaan kuinka käy tässä raskaudessa. ;) 

Nt-ultra

Herätyskello soi meillä tänään kuudelta (yäääääääh) ja kammettiin epätoivoisesti itsemme ylös. Väsytti aivan julmetun paljon (miten mä selviän ensi viikosta alkaen kun työharjoittelu alkaa?)... Lauri-raasu herätettiin syvästä unesta puoli seitsemältä ja tasalta olimme jo ulkona. Varattiin matkoihin reilusti aikaa aamuruuhkien takia. Veimme Laurin kummisedälleen hoitoon ja olimme puoli yhdeksän maissa PHKS:n Äitiyspoliklinikan odotustilassa. Aika oli varattu klo 8.30. 

Mulla tuli siellä istuessa jotenkin kauhean levoton olo... jotenkin hullua istua siellä, kun vastahan siitä ovesta ravattiin useita kertoja synnytyksen yhteydessä tuskaisena. Kätilö kutsuikun meidät ajallaan ultrattavaksi ja jännitys katosi huoneeseen astuessa. Kätilö oli oikein mukava. Ultraus suoritettiin aluksi alateitse. Papunen oli vilkkaalla tuulella eikä meinannut pysyä aloillaan. Vatsalaukku ja virtsarakko löytyivät, samoin aivokammiot. Jo ennen niskaturvotuksen mittausta kätilö kertoi sen näyttävän silmämääräisesti normaalilta. Niskapoimun mittaukseen otollista asentoa odoteltiin jokunen tovi (vähän tökittiin ja paineltiin), kunnes lopulta kokeiltiin vatsan päältä ultraten. Vatsan päältä mittaus onnistui mainiosti ja turvotus oli 1,7mm. Pituutta päästä peppuun oli 62mm ja koko vastasi viikkoja 12+4, laskettua aikaa ei kuitenkaan kolmen päivän heiton takia muutettu. 

Kovasti Papunen vei käsiään kasvojen eteen ja heilutteli niitä ees taas. Tuossa sivuprofiilikuvassakin hieroo silmiään. Oltiin molemmat Teemun kanssa tyytyväisiä ultraustilanteeseen ja kätilöön joka ultrauksen suoritti. Saatiin kaikki tarpeellinen tieto. Veriseulan tuloksia ei ollut pyhien aiheuttamasta ruuhkasta johtuen vielä tullut, joten yhdistelmäseulan tulokset tulevat postissa kotiin. Rakenneultraan saatiin aika, joka on 26.2.

Heippa hei!

Ultraus jostain syystä horjutti mun poikaoloa, enkä todellakaan tiedä miksi! Eihän tuosta vielä näe kumpaa sukupuolta se on, mutta jostain syystä poikaolo ei ole enää niin voimakas..

Kuolema tulee ehkä suksilla, kun ensi viikolla alkaa työharjoittelu. Mun unentarve on aivan järjetön, mä epäilen kovasti omaa jaksamista. Tuntuu, että olen koko ajan huonolla tuulella väsymyksen takia. Ja huonotuulisuus tarkoittaa kiukkuamista ja kiukkuaminen riidanhaastamista... Ehkä tämä tästä. :)

Titti ja Papunen 12+1

Masun lähtötilanne

rv 11+1

Laurimasu rv 11+1, sattumalta löytyi saman päivän masukuva!

Otin tänään ensimmäisen "masukuvan". En sillä, että tuossa mitään vauvamasua vielä olisi tippaakaan, pieni turvotus vain. Ajattelin kuitenkin, että tässä on ns. lähtötilanne mahan kasvuun. :) 

Aamulla täydellä rakolla tuntuu käteen kunnon uloke, painottuneena vasemmalle puolelle alavatsaa. Muistaakseni viime raskaudenkin alussa kohtu möllötti toispuoleisesti kunnes sitten kasvaessa tasoittui. Farkut ovat alkaneet ahdistamaan, varsinkin jos joutuu koko päivän pitämään.. Istuessa on pakko avata nappi. Legginsit jalassa olenkin nyt parhaiten viihtynyt.  

Eilen huomasin päivän päätteeksi turvonneet jalat, kun olimme käyneet kävellen Teemun vanhemmilla. Illalla koiria käyttäessä ei meinanneet kengät mahtua jalkaan. 

Naama, rintakehä, olkapäät ja yläselkä kukkii kuin murrosikäisellä konsanaan.. yyyh. Hiukset rasvoittuu tosi nopeasti, ostinkin kuivashampoota taas pitkästä aikaa ensiapuun. Viime raskaudessa muistaakseni jossain vaiheessa hiukset pysyi puhtaan näköisenä vaikka pesuväli olisi ollut normaalia pidempi, toivottavasti kääntyy tälläkin kertaa jossain vaiheessa niin päin.

Uni maistuisi koko ajan.. ja väsymys ajaakin ihan raivon partaalle. 

Titti + papunen rv 11+1

rv 10+0

Oireet ovat helpottaneet huolella. Vellova pahoinvointi on väistynyt lähes kokonaan. Jäljellä ovat enää jäätävä väsymys ja siihen liittyvät palelu ja valtava unentarve. Ruokaa täytyy vetää säännöllisesti tai tulee armoton horkka. Toissapäivänä sen koin ja se oli aivan kamalaa. Ruoka maistuu tosi hyvin, etenkin kaikki epäterveellinen.. Hehheh. Sydänäänet kuuluu hyvin kotidopplerilla. Kohtu ei kyllä vielä tunnu vatsanpeitteiden läpi lähes ollenkaan paitsi rakon ollessa täynnä. Epäilen taaksepäin kallistunutta kohtua. Viimeksi muistaakseni tässä vaiheessa jo kohtu tuntui kovalta "kasvaimelta" ihan alavatsalla. 

Jaahas... blogger päätti muuttaa värejä. Kai tästä jotain selvää saa..

Olen nyt kiinnittänyt huomiota edellisraskaudesta jääneeseen linea negraan, joka juovikkaasti lävisti koko vatsan alhaalta ylös. Minusta näyttää kuin navan yläpuolella oleva viiva olisi haalistunut. En kuollakseni muista millä viikoilla tuo viiva edes viime raskaudessa ilmestyi, ei kuitenkaan ihan näin aikaisin. Olisiko se ollut puolen välin jälkeen.. 

Kutsu nt-ultraan äippäpolille kolahti viikko sitten postiluukusta ja ikäväkseni ei osunut enää tämän vuoden puolelle, vaan on kahden viikon päästä torstaina eli 2.1. Silloin viikkoja on täynnä 12+1. En malttaisi odottaa.

Mulla on muuten tällä hetkellä aikas vahva poikaolo. Saas nähdä sitten. =)

ViuhViuhViuhViuhViuhViuh...

Tilasin itselleni joululahjaksi AngelSounds JPD-100S kotidopplerin Ilofantista, eikä hinta 19,50 euroa ollut edes kovin suolainen. Se on ilmeisesti markkinoiden halvin ja yksinkertaisin malli. Lueskelin etukäteen kokemuksia kyseisestä mallista ja eihän tuo nyt mitään parhaita arvosteluja ollut saaanut, mutta kyllä se on ihan asiansa ilmeisesti ajanut. Sain sellaisen käsityksen, että aika myöhäisessä vaiheessa saisi vasta äänet tuolla kuuluviin. 

Tänään eletään raskausviikkoa 9+2. Laite saapui eilen postiin ja minä malttamattomana tietenkin otin riskin ja kokeilin sitä innoissani. En odottanut saavani vielä mitään kuuluviin, mutta aivan vaivatta hetken laitteeseen tutustumisen ja testailun jälkeen löysin pienen äänet. <3 Hyvin kuuluivat ja ihan suotta pelkäsin etten erottaisi omista sydänäänistäni.... Harkitsin hetken jopa ennen tuon tilausta sellaisen kalliimman sykenäytöllisen ostamista, mutta piheys vei voiton, ne hienommat dopplerit sykenäytöllä ja kaikenmaailman kaiutinsysteemeillä maksavat jopa yli sataa euroa! Olen siis oikein tyytyväinen ostokseeni! 

Raskausoireita ja Laurin kuulumisia

Kiitos vielä kaikille onnittelijoille. <3 Meidän taloudenhoito on nyt jammaillut vähän paikallaan, pyykkihuolto ei toimi, tiskit kerääntyvät pöydille.. Viime viikonloppuna tosin saatiin lattiat pestyä viikkosiivouksen yhteydessä.  Jouluakin on yritetty kotiin laittaa, mutta lopullisesti varmaan saadaan sisustuselementit paikoilleen viikonlopun aikana. Laitan sitten kuvia vähän valmiimmasta joulusisustuksesta. Nyt vähän omanapakuulumisia. 

Mulla on ollut nyt todella voimakkaana raskausoireena hajuherkkyys, joka alkaa jo haittaamaan elämää. Tämä oire oli riesana myös Laurin raskaudessa. En voi sietää roskiksien hajua, enkä tiskien hajua, enkä 10 minuuttia pidempään pöydällä seisseen ruuan hajua.... lista on aivan loputon. Mutta pahimpana tässä listassa ehkä nousee ihmisten ominaishajut sekä hengenhajut. En voi sietää edes Teemun hengenhajua, ellei ole juuri pessyt hampaitaan. On todella inhottavaa meistä molemmista, kun alan yökkimään vain toisen tullessa lähelle. Tuntuu niin pahalle toisen puolesta. Kassajonossa meinasi yksi päivä lentää oksennus, kun ympärillä olevien ihmisten hajut ei miellyttänyt herkkää nenää. Ylpeänä voin kuitenkin sanoa, että kakkavaipat ei tunnu missään! 

Nukun tällä hetkellä vuorokaudessa keskimäärin 13 tuntia. Illalla menen nukkumaan viimeistään klo 22-23 välillä ja aamulla herätään Laurin kanssa noin kahdeksan aikoihin. Päiväunet nukun Laurin kanssa samaan aikaan. Unentarve on siis suuri ja en herää päivällä ollenkaan normivirkeäksi omaksi itsekseni, vaan kuljen sellaisessa usvassa. Kahvi ei maistu, silloin tällöin saatan päivässä kupillisen juoda hyvässä seurassa. 

Ruoka muuten kyllä maistuu vähän liiankin hyvin, kaikkea tekisi mieli.. tosin viime päivinä on tietyt jutut alkaneet tökkimään, kuten Creme Bonjourin mömmöt. Yleensä tykkään laittaa niitä ruokaan kuin ruokaan. Tuntuu kuin olisi lihonut ainakin 10 kiloa... sen verta hyvin on ruoka maistunut. Syötävä on kolmen tunnin välein tai tulee huono olo. Viime yönä meillä oli poikkeuksellinen yö, sillä Lauri itki ainakin tunnin, ilmeisesti kakka oli tiukassa (?), mutta voi luoja sitä oloa mikä siitä valveilla olosta syntyi. Teki mieli käydä naukkaamassa jotain, mutta onneksi uni tuli nopeasti kun sen aika koitti. 

Laurista on tullut kunnon touhuaja, yksin jaksaa jo leikkiä pitkiäkin aikoja leluilla. Ymmärtää jo todella hyvin tiettyjen lelujen päälle. Lastenohjelmia ja mainoksia tykkää katsoa. Tänään äidin avustuksella kiipesi matkarattaiden tavarakoriin. Ja sepäs vasta oli hauskaa! Jos leikkiessä sattuu haaveri, haluaa syliin saamaan lohdutusta ja meno jatkuu. Tutinsyöntiä ja tuttipulloa on vähennetty PALJON. Kaikki juomat menisi heittämällä nokkamukista (yhtenä päivänä juotiinkin jo), mutta koska meidän tiskihuolto on nyt ollut mitä on ja meiltä löytyy vain yksi kunnollinen nokkamuki, on myös tuttipullot olleet käytössä. Me aloiteltiin viime viikolla maisteleman hapanmaitotuotteita (raejuustoa, viiliä ja piimää pienissä määrin) ja hyvin ovat maistuneet tähän asti eikä kummoisempia oireita ole tullut. Ellei viime öinen itku ollut sitten, mutta tosin eilen ei taidettu edes mitään uusia juttuja maistella.. 

Onpas mukava kirjoitella kun ei tarvitse salailla mitään. Unohdin eilisessä paljastuspostauksessa mainita, että laskettu aika meidän tulokkaalle olisi näillä näkymin 16.7.2014!

Syy

Väsymystä, uupumusta, haluttomuutta, heikotusta.... ja paljon muuta. En ole paljon blogia jaksanut päivitellä, kuten huomatakin saattaa. Olen raskaana. Kuulumisia on ollut hankala välittää, sillä kaikki on pyörinyt tämän olotilan ympärillä. Aluksi ajattelin pimittää tiedon täältäkin nt-ultraan saakka ja turvallisemmille raskausviikoille, mutta jotenkin koin nyt suuren tarpeen paljastaa asian jo tässä vaiheessa.

Tämä oli toivottu juttu. Olemme onnellisia tilanteesta ja tässä muutaman viikon aikana on ehditty asiaa sisäistämään. Huokaisen varmaan vasta myöhemmin ja nautin sitten paremmin... 

Tänään eletään rv 8+0. Eilen kävin neuvolalääkärillä alkuraskauden ultrassa ja kyllä sieltä masusta löytyi täysin viikkojaan vastaava sykkivä papunen. 

Siellä "hän" nyt on. <3

Nyt vaan odotellaan kuin kuuta nousevaa, että eletään niille turvallisemmille viikoille. Keskenmenon riski on edelleen olemassa, 9. raskausviikko lienee kaikista riskialttein alkion kehityksen kannalta. Ja tässähän sitä  nyt eletään.. Asiasta eivät tiedä kuin muutama meidän läheinen ystävä, sekä minun äitini. Uskon, ettei kukaan ei vielä tässä vaiheessa haluttu eksy tänne lukemaan, ja jos eksyy niin eksyy... :)

Hyvää joulunodotusta kaikille!

Masumuisteloita

  

Tyhjennettiin Teemun luurin kuvat koneelle, ja mitä sieltä löytyikään! 

P.S HYVÄÄ NIMIPÄIVÄÄ MEIDÄN PIKKU-LAURILLE <3