Itkuhälyttimestä kuuluu iloista jokellusta... avaan silmät, on vielä aivan pimeää. "Mitähän kello mahtaa olla...?" katson unisilla silmillä kirkasta kännykän näyttöä. Kello on vaille neljä aamuyöllä. Lauri meni eilen yöunille jo seitsemältä. Ensimmäinen ajatus "Joudunko oikeasti nousta tähän aikaan ylös tuon virkeän iloisen vauvan kanssa?" Oli aika epätoivoinen olo, joten kävelin keittiöön, otin pulloon ison satsin maitoa ja lämmitin sen. Jokellus kantautuu iloisena Laurin huoneesta kun kävelen pullon kanssa sinne. Hymy on aivan korvissa tuolla pienellä pojalla ja mä en mitenkään voi olla hymyilemättä takaisin, tilanne on jotenkin huvittava. Juottelen siinä sitten maitoa tuolle säihkysilmälle, joka onneksi näyttää aika väsyneeltä. Maidon juotuaan Lauri uniasentoon ja heti jatkui rauhallinen unituhina. "Jessss..." Ja itse takaisin pehkuun peittoa halimaan.
ZZzzzzzzzzzzz.....
Herään taas iloiseen jokellukseen, nyt on kuitenkin aivan valoisaa ja olokin aika virkeä jo heti herätessä. Kello on SEITSEMÄN, olin aivan äimänä, jatkoiko poika tosissaan vielä kaksi tuntia nukkumista?! Kyllä vain. Se virkeä nassu minkä silloin neljältä aamuyöllä näin.... en mitenkään uskonut silloin, että noinkin pitkään jatkaisi vielä uniaan.
Meidän piti tosissaan tänään mennä VAUNULENKKI-tapahtumaan, mutta emme sitten päässeetkään menemään sinne Nean kanssa. Olin jo ottamassa Teemu-rakasta-raasua mukaani tapahtumaan, mutta tämä oli jo niin vaivaantunut lähtiessä, että en sitten pakottanut toista mukaan. (En sitten tiedä olisiko se kuitenkaan ollut niin vaivaannuttavaa paikanpäällä, se varmaan luuli että naisten keskelle joutuisi? :D) Päätettiin sitten lähteä vaunulenkille ihan perheen kesken täällä kotikaupungissa. Tapahtuman vaunulenkin pituus olisi ollu 4,5 kilometriä, joten AINAKIN tuo piti kävellä. No me käveltiinkin sitten noin 7 kilometrin lenkki, olisihan se voinut olla toki pidempikin, mutta tämän mamman rapakunto ei kyllä olisi kestänyt..vielä ainakaan. Oli kyllä todella mukavaa käydä noin pitkä lenkki, Laurikin nukkui lähes koko matkan rauhallisesti Otettiin tavoitteeksi vähintään kerran viikossa käydä tuollainen pitempi vaunuilu, tekee hyvää kaikinpuolin! Lupasin myös itselleni nyt ruveta ahkerammin käymään vaunuilemassa Teemun ollessa töissä. :')
 |
| Meillä on vaunuina nämä ORA Taiga -yhdistelmät! |
Vaunulenkin jälkeen suuntasimme Teemun veljenpojan 4-vuotis synttäripirskeisiin. Oli kyllä kivaa olla sielläkin, Lauri viihtyy nykyään niin hyvin ja on todella helppo käydä missä vain! Harmittaa kun kamerasta oli aamulla akku niin vähissä, että en sitten viitsinyt edes mukaan sitä ottaa. Illalla käytiin vielä mun vanhemmilla syömässä... Joten kuvilla en tätä saa rikastettua. :(
Lopputuloksena päivästä jäi kiva fiilis ja kipeät jalat, tietää ainakin tehneensä jotain!
