Eka Joulu

Jouluaatto sujui oikein mukavasti! Aamulla poikkesimme pikaisesti Teemun vanhempien luona viemässä pari joululahjaa ja syömässä joulupuuroa. Palasimme kuitenkin pian takaisin kotiin laittamaan viimeiset ruuat valmiiksi. Vanhempani ja sisarukseni tulivat meille iltapäivällä. Lauri nukkui sopivasti päiväuniaan ja laitoimme Teemun kanssa joululahjat kuusen alle. Laurin herätessä oli olohuone ihmisiä täynnä ja sepäs vasta ihmetytti. Lahjat (lähinnä värikkäät paperit ja nauhat) alkoivat kiinnostaa vasta hetken tokenemisen jälkeen, isoja paketteja olikin kiva paukuttaa. Olin aivan tyrmistynyt lopullisesta lahjojen määrästä! 

Me ostimme Laurille yhteensä neljä lahjaa, neljäs oli vähän sellainen "heräteostos". Meiltä Lauri sai punaisen perinteisen potkuauton, sellaisen moninappulaisen kosketinsoittimen, pallon sekä pehmopöllön. Lahjoja tuli kuitenkin läjäpäin muiltakin. Ennen syömistä tutkimme Laurin kanssa lahjoja ja availimme niitä viihdykkeeksi siksi ajaksi kun itse söimme. Lauria tuntui aluksi kiinnostavan enemmän lahjapaperit ja narut, pahvipakkauksista puhumattakaan. Suurin osa lahjoista oli leluja, mm. Fisher Pricen Learning Puppy, Brion ralliauto, Brion hakka, hieno Ikean helmilauta, nuppipalapelejä, lelupuhelin... Varmasti viimeistään Laurin vähän kasvaessa nämä "isompien" lelut tulevat myös kovempaan käyttöön. :) Kivoja vaatelahjoja Lauri sai myös. Kaikenkaikkiaan kaikki lahjat olivat mieluisia, nyt pitäisi vain ottaa ja laittaa kaikki käyttämättömät pikkuvauvojen lelut jo piiloon odottamaan pikkusisarusta... On muuten turhan paljon leluja leviteltävänä. 

Tekemäni joululaatikot onnistuivat loistavasti! Ruokaa riitti ja se oli hyvää. Meidän joulupöydässä oli tosiaan imelletty peruna-, lanttu- ja porkkanalaatikot, kinkkua, graavattua lohta, rosollia, rosollikastiketta, karjalanpaistia, karjalanpiirakoita, herneitä ja silliä. Juomaksi äitini oli tehnyt kotikaljaa. Laurikin söi ruuaksi joululaatikoita ja naposteli herneitä ja rosollia, kinkkuakin annoin vähän. Hyvin maistui! Todella hienosti Lauri osaa noiden neljän hampaansa avulla järsiä ruokaa kuin ruokaa suussaan.. Mutta arvatkaa muistinko mä ruuanhimoissani ottaa kuvia joulutarjoilusta?? NO EN!! 

---

Nyt ollaan herätty aatonjälkeiseen aamuun, siivottu koiranpaskaa lattioilta ja vaipansilppua sohvilta yön jäljiltä, pesty koiran sekä Laurin peppu, koomailtu ja syöty koko perhe aamupalaksi riisipuuroa. Uudet lelut kiinnostivat Lauria tänään ehkä jopa eilistä enemmän. Ja nyt on tullut todettua, että leluja on esillä aivan liikaa ja jotain säilytysjärjestelmäsysteemejä täytyy ruveta nyt suunnittelemaan. Tänään mennään Teemun vanhemmille jouluaterialle.

Me muutetaan! Helmikuussa jätämme kerrostaloelämän taaksemme ja uusi elämä paritalonpuolikkaassa voi alkaa. Heti vuodenvaihteen jälkeen alkaa armoton pakkaaminen (ja mulla alkaa työharjoittelu!!!! APUA)..  Lauri täytti sunnuntaina täydet 10 kuukautta ja siitä teen postauksen tässä kunhan jaksan. Ensi viikolla on np-ultra ja vihdoin kerromme Teemun vanhemmille. Jeejee.

Hyvää Joulua vielä kaikille! :)

Tavoitteena rauhallinen joulu

Kirjoittelen tässä puhelimen Blogger -sovelluksella pitkästä aikaa. Sylissä mulla on jalkojen välissä maitoa juomassa pieni pojankloppi.. 

Imelletty perunalaatikko on uunissa kypsymässä ja tuoksut valtaavat meidän keittiön. Mun raskausnenä on tosin ehkä hieman eri miltä sen imelän hajun miellyttävyydestä. Tänään pitäisi tehdä porkkana- ja lanttulaatikot myös. Teen joululaatikot ihan ensimmäistä kertaa itse, toivon tosiaan että onnistuvat. Me ollaan jouluaatto ihan kotona, mun vanhemmat ja sisarukset tulevat meille syömään. Joulupäivänä syödään anoppilassa. Ruokaa siis riittää, kuten joka joulu. 

Mun lapsuuden jouluina on aina syöty hyvin, kuusi koristeltu, joulupukki käynyt ja lahjoja saatu. Tämä joulu on ehkä eka joulu, jossa olen itse miettinyt ja suunnitellut joulua edes jotenkin.. Aikaisemmin se on vaan tullut ja mennyt omalla painollaan. Nyt meillä on kuitenkin lapsi ja haluan tarjota hänellekin mukavat lapsuuden joulumuistot, samanlaiset kuin itselläkin oli. Mun vanhemmat eivät ole yhtään jouluihmisiä, ovat olleet ulkomailla kaksi viimeisintä joulua, eikä heidän talossakaan ole jouluhärpäkkeitä tänäkään jouluna. Näin on nyt kun me lapset ollaan isompia (neljästä lapsesta enää yksi on alaikäinen). Mä itse kuitenkin pidän kauniista maltillisista joulukoristeista ja valoista, tykkään paketoida lahjoja (lahjojen hankkiminen on vaikeaa!!!) ja jouluruokien tekeminen on joka joulu ollut haaveena. Musta on kuitenkin ihan hullua aloittaa joulun stressaaminen jo tyyliin juhannuksena ja olla aivan mielenvikainen koko joulukuu yhden päivän takia... 

Eilen käytiin viimeisillä ruokaostoksilla Prismassa. Eikä oltu ainoat. Ihmisiä oli aivan mielettömän paljon tungeksimassa, kyllä sai pitää päänsä kylmänä ettei hermo mennyt. Käsittämätöntä, että joutuu tilanteeseen kun olet vihannesosastolla punnitsemassa perunoita ja takana on pitkä jono ja ihmiset murisee niskaan että "mikä siinä kestää". Missä on ihmisten kärsivällisyys? Yksi pyhäpäivä osaa sulattaa ihmisten aivot täysin. Maustehyllyvälikin oli täysin verrattavissa maanpäälliseen helvettiin.

Meidän Milli -koira on ollut nyt pari päivää kipeänä ja kärsii kovasta ripulista. Juoksutkin alkoivat juuri sopivasti samaan syssyyn, liekö ripulikin siitä johtuvaa. On ollut hermoja raastavaa siivota paikkoja ja vaihtaa koiralta vaippoja yhtä tiuhaan kuin vastasyntyneeltä vauvalta, eikä se koiran uloste tosiaan ole mitään herkullista siivottavaa (onkin ollut sattuneesta syystä Teemun homma) + tietenkin koiran tiuhaa pesemistä unohtamatta.. Nyt sormet ja varpaat ristiin, ettei synny mitään tulehdusta ja saadaan koiralta masuvaivat kuriin. Kaikki kotihoitokonstit on aloitettu ja toivon mukaan nyt alkaa kohta hellittämään. 

Rauhallisia ja stressittömiä jouluvalmisteluja kaikille! Iisisti vaan, ei se nyt niin justiinsa oo!

P.S Mun masussa on alkanut tuntua kova möllykkä!! <3 

Joulupuu on rakennettu...

Huhhuh, viimepäivät ovat olleet toimintaa täynnä. Meillä kävi viime viikolla pieni haaveri auton kanssa liukkailla ja auto kävi vähän kokeilemassa ojanpohjaa, toisin sanoen meni lunastuskuntoon. Onneksi oli onnea matkassa ja ihmisvahinkoa ei käynyt ollenkaan ja autossa vakuutukset kunnossa. Kiitos joulun, korvauksien saannissa kestää ties kuinka kauan.  Autottomuus on tuonut arkeen lisähaastetta, vaunuilla pääsee täällä meidän pikkukylällä aika sutjakasti, mutta kieltämättä onhan se vähän ikävää lumipyryssä lähteä vaunujen kanssa mihinkään. Ja tämän väsymyksen vallassa laiskuus ottaa kyllä vallan, jos täytyy valita kauppareissu Laurin kanssa kaksin vaunuilla, vaiko lämmin koti ja seuraavaan päivään odottaminen. Uutta autoa odotellessa...

Viime päivinä ollaan käyty ostoksilla, ostoksilla ja ostoksilla.... Lauantain kävimme Teemun äidin kanssa kiertelemässä kauppoja koko päivän ja sunnuntaina kävimme isoilla ruokaostoksilla sekä parilla joululahjaostoksella vanhempieni kanssa.  Lauri on  saamassa aika paljon lahjoja, meiltä saa vain kolme lahjaa, joista yksi on ostettuna. Ei ole ehtinyt oikein mitään mitä on suunnitellut! Vauvakirjaa pitäisi täytellä, vaatteita lajitella, pari lahjaa paketoida, joulukortit kirjoittaa (juu-u ajattelin vielä ehtiä postittamaankin..).. Mutta tiedättekö mitä, mä en jaksa välittää! Menköön ja ehtiköön mitä ehtii.

Tämä on minun ja Teemun kolmas(?) yhteinen joulu, ja nyt päätimme ostaa vihdoin joulukuusen. Päädyimme Clas Ohlsonin valkoiseen tekokuuseen, joka on muuten aivan törkeän ihana. Vieläkään en laita kokonaista kuvaa kuusesta, vielä on joulukoristelu/siivoilu sen verran kesken. Mutta kuusi on täysin hintansa arvoinen. Vertailin etukäteen nimenomaan valkoisten kuusten hintoja, ja jossain pyydettiin jopa pari sataa euroa moisesta! Me maksoimme tästä kuusesta viisikymppiä. Malttamattomana kasasin kuusen jo eilen. Arvelin, että kun kerran sain aamulla kunnon energiapiikin, tulee se käyttää hyödyksi. Energiaa ei tästä naisesta ole herunut viikkokausiin kunnolla. On muuten aika työläs rakentaa tekokuusi, oksia vaikka millä mitalla ja kaikki erikseen kiinnittelee ja oksat availee.. ette varmaan arvaa mikä joululaulu soi päässä sitä kasaillessa. Tänäänkin oli muuten aamulla aika energinen olo. Tosin, kuten eilenkin, iltapäivän puolella se energia muuttuu taas piinaavaksi väsymykseksi. Ei se väsymys niin paha ole, mutta se PALELU. 

Lauri on antanut kuusen olla ihan aloillaan. Vähän kokeili oksia kasauksen yhteydessä, mutta tuossa se kuusi on saanut seistä nököttää ihan rauhassa. Koiratkaan eivät ole sitä noteeranneet. Kuusen pallot sen sijaan... niitä piti Laurin eilen tietenkin käydä vähän maistelemassa, ja saihan tuo pikku jyrsimillään jo nyhjättyä niistä murua irti. 

Koristepalloa vähän vaan maistelin...

Tilasin yllä olevasta kuvasta, jossa Lauri on tasan kolme kuukautta vanha, julisteen koossa 50 x 70cm. Tuolla se nyt komeilee kehystettynä olohuoneen seinällä. <3