Puistossa

Äitin ja isin pikkuinen täytti tänään virallisesti kuusi kuukautta, siis puoli vuotta. Me suunnattiin Laurin kanssa heti aamusta Lahteen Jonnalle ja Eetulle leikkimään. Päätettiin, kun oli kiva ilma, niin lähteä sitten viereiselle leikkarille keinumaan. Matka taittui hienosti yksillä vaunuilla Laurin maatessa takana ja Eetu edessä istuen. Eetu vähän silitteli Lauria siinä matkalla. 

Lauri pääsi ekaa kertaa keinumaan, hienosti siinä pysyi ja viihtyi! Ei pyrkinyt suuntaan eikä toiseen. Annoin pienet vauhdit, Lauria kiinnosti kovasti vieressä vähän kovemmissa vauhdeissa ollut Eetu. Kaikissa kuvissakin keskittyneesti katselee toisen keinumista! Laitettiin sitten poikaset samaan keinuun, voi sitä näkyä! Mutta kiltisti istuivat, Eetu silitteli Lauria taas innoissaan. <3 

C'moon buddy!

Ostettiin Laurille kävelytuoli ja Jonna toimi tässä välittäjänä. Sattumalta Eetun kävelytuoli on täysin samanlainen. Huvittava näky, kun pojat sorsavolkkareissaan istuivat rinnakkain. :'D Lauri istuu kävelytuolissa todella hienosti, ja osaa ''seistä'' tasajaloilla jopa! Kulkeminen ei vielä luonnistu, muuta kuin takaperin potkimalla, tekniikka on vielä hakusessa. Vauvahan ei tarvitse kävelytuoleja tai hyppykiikkuja, mutta molemmat meiltä löytyvät. Oma mielipiteeni on, että kohtuudella ja maalaisjärjellä virikkeitä pienelle! 

<3

Oma huone ja retroilua

Siirsin Laurin sunnuntaina nukkumaan omaan huoneeseen. Itkuhälyyttimen kanssa. Meillä makkarit on ''vierekkäin'', mutta olohuoneen ja eteisen kautta kiertäen. Välissä olevat seinät toimii tehokkaasti äänieristeenä, joten en heräisi Laurin ääniin yöllä ilman hälyytintä. Nyt on takana kolme yötä, ja kaikki on mennyt todella hyvin. Laurin heräsi ensimmäisenä yönä viiden jälkeen ensimmäisen kerran, seuraavana yönä söi tissiä kolmen aikoihin ja viime yönä ensimmäinen herätys puoli viisi. Tämä järjestely on syventänyt Laurin unia entisestään, poika nukkuu niin hyvin! :) Ja äitikin nukkuu paremmin. Ja se tunne, kun aamulla menee huoneeseen, jossa Lauri kurkistelee hymyillen pinnojen välistä. <3 ! Ihan sydän sulaa.

Eilen oli niin kova helle taas, ja tietenkin Laurin kaikki parhaimmat ja sopivimman kokoiset ''hellevaatteet'' pyykissä tai narulla kuivumassa. Olin jo pukemassa Laurille tavallista lyhythihaista bodya, kun silmiini osui Laurin vaatekaapin perältä kuvan haalariasu. Se on Teemun vanha. Kokeilin sitä Laurille ja se oli juuri sopivankokoinen, mutta kokoa 80? :D No, kuitenkin. Lauri näytti ehkä hivenen tyttömäiseltä siinä, eikä se ole oikein nykyaikainen, mutta päädyin kuitenkin jättämään sen päälle. Pakkasin varoiksi mukaan bodyja, jos Lauri saisi liikaa oudoksuvia katseita. 

Sain napattua Eetusta ja Laurista tähän asti edustavimmat yhteiskuvatkin Lahdessa käydessä.

Mittari näytti eilen lähemmäs 30 astetta täällä Orimattilassa ja minä päätin fiksuna tyttönä iltapäivällä lähteä vaunujen ja koirien kanssa kävelemään Teemua vastaan, kun tulee töistä. HUHHUH, voin sanoa, että ei ollut mikään virkistävä lenkki. Olin aivan pyörtymispisteessä, kun Teemu tuli lopulta vastaan. Jalkoihin oli tullut rakot ja oli pakko riisua Laurikin vaippasilteen. Päätimmekin kävellä suoraan anoppilaan vilvoittelemaan. :D Innostuin siellä sitten kuvailemaan anopin puutarhaa.

Ihania poikia

Käytiin Laurin kanssa "leikkimässä" Lahdessa Jonnan ja Eetun luona. Pojat on kyllä niin ihania ja filmaattisia! :) Pyörähdettiin myös äitini työpaikalla näyttäytymässä ja makailtiin toimistopöydillä! Tässä kuvasatoa! 

Lauri on ihan selkeästi kiinnostunut Eetusta ja hymyilee ja juttelee jo tälle (tosin tällä kerralla oli aika vaisu, väsymyksen takia todennäköisesti). Eetukin vähän kovakouraisestikin käsittelee Lauria. :D Kunhan Laurikin lähtee liikkellle niin saavat pojat sitten nujuta keskenänsä! Oli mielenkiintoista huomata kuinka eri tavalla Lauri käyttäytyy vierailla kyläillessä, sillä normaalisti pyörivä ja möyrivä ja erilaisia ääniä tuottava poika on melkoisen vaisu ja vähän ehkä jopa tyytymätönkin.. Saattaa tietysti johtua siitäkin, että kotona Lauri nukkuisi tuohon aikaan pitkiä päiväuniaan ja väsymys painoi. Nukkui Lauri sentään pienet unet Eetun sängyssäkin..  Vasta loppua kohden (tietenkin) Lauri alkoi piristymään ja hihkumaan. :D

It's getting hot in here

Hellerajat ovat tainneet paukkua rikki Suomessa jo ihan Lappia myöten. Meidän asunnossa ei ole kuin vaivaiset +30 astetta lämpöä, joten eiköhän jo riittäisi.. 3 h + k, p. 4.kerros. Ei kiitos enää koskaan. Tämän takia vihaan kerrostaloasumista yli kaiken! Ensinnäkin aurinko nousee niin, että auringonsäteet valtaavat Laurin huoneen ja makkarin, sekä PARVEKKEEN ensitöikseen. Eli parvekkeella vilvoittelun voi unohtaa. Eikös se niin mene, että aamuaurinko on se pahin? Lauri onneksi ei vielä omassa huoneessa nuku, ja näillä näkymin pysyykin koko kesän meidän huoneessa. Tämä asunto on muuten kaikin puolin ihan kiva, remontoitu ja kaikkea, mutta ihan oikeasti ei täällä voi näillä keleillä elää! Tuntuu kamalalta valittaa kun on hyvät kelit kerrankin kesällä, mutta olisi kiva nauttia myös kotona ollessa. Täytyy viettää nyt vaan paljon aikaa ulkona ja olla liikkeellä ja nauttia keleistä muulla tavalla.

Mutta jokatapauksessa RAKASTAN KESÄÄ JA HELLETTÄ!

Perjantaina suuntasimme Joensuuhun ja yövyimme paikallisessa Cumulus-hotellissa. Hotellihuone oli kahden hengen huone lisävuoteella + matkasänky, kuulostaa ahtaalta, mutta ei ollut! Meitä siis oli matkassa minä ja Lauri, äitini ja nuorin pikkusiskoni. Tämä oli Laurin ensimmäinen noin pitkä matka, kilometrejä kertyi Orimattilasta Joensuuhun n. 350 km/suunta. Matkanteko sujui hyvin ja jouhevasti, Lauri nukkui suurimmaksi osaksi matkoista, mutta välillä taas turhaantui istuimessa kököttämiseen ja itki itsensä niin hikeen, että koko istuin oli märkä. Harsot pään, selän ja pepun alla auttoivat hikoiluun, vinkiksi muillekin. Parhaimmillaan lämpöä oli ulkona 29 astetta, mutta onneksi oli ilmastoitu auto ja saimme nauttia +18 asteisesta viileästä tuiverruksesta! Imetän Lauria edelleen, joten välillä oli pakko pysähtyä ruokkimaan sekä vauvaa että itseämme. Mutta tosiaan lauantaina kiertelimme sukuloimassa ja illalla kävimme valmistujaisjuhlissa! Ja hellettä piisasi... oli KUUMA.

Matkasängyssä pitkän ajomatkan jälkeen!

Käytiin tapaamassa siis äitini äitiä, eli minun mummoa ja Laurin isomummoa! Lauri väläytteli komeimpia hymyjänsä ja oli muutenkin todella hyväntuulinen tällä pikaisella vierailulla. Piristimme selkeästi mummon päivää! Kuvissa näkyy nyt sitten ne aikaisemmin mainitsemani meidän uudet Gracon matkarattaat, ja toimivat ovat! Lauri sippasi niihin jo pelkästään matkalla hotellihuoneesta alas parkkihalliin. Toistaiseksi olen laittanut niihin pyykkipoikaharsovirityksen, joka suojaa vauvaa jos nukkuu tai aurinko paistaa päin. Kuvissa näkyy myös meidän hieno Römer Baby Safe - turvakaukalo, joka on ostettu kirpputorilta 10 eurolla! Siitä huolimatta olen ollut istuimeen todella tyytyväinen ja se on moitteettomassa kunnossa (ja ihanan värinenkin!), ja aion laittaa sen varmaan talteen seuraavaa muksua varten kunhan Laurille ostetaan isompi istuin. Kävimme kahvittelemassa vielä ennen valmistujaisiin menoa äitini tädillä sekä pyörähdimme haudoilla. Valmistujaisjuhliin menimme tyylikkäästi myöhässä lauantai-iltana, mutta oli ihanaa nähdä kummitätiä ja kummisetää ja heidän vastavalmistunutta tyttöään. Olotila ja ulkonäkö oli kyllä hikisen helteisen päivän jäljiltä aika ryysyläinen verrattuna päivänsankariin. Ruuat ja herkut olivat kyllä hyviä! Laurikin nukahti päivänpäätteeksi kuin tukki hotellilla ja heräsi syömäänkin ensimmäisen kerran vasta aamukuuden maissa.

Kaikenkaikkiaan viikonloppu meni todella nopeasti ja ei voi muuta sanoa kuin että KUUMA oli. Tulimme takaisin etelään itärajaa myöten, jotta nähtäisiin vähän eri maisemiakin. Päällimmäisenä viikonlopusta jäi mieleen kyllä se paahtava kuumuus, kaikki tuntui pyörivän sen ympärillä! :D keskustelunaiheet vieraissakin käsittelivät kuumuutta.

Se surullisen kuuluisa kevätlenssu

Luulin jo säästyneeni kaikilta tämän kevään ympärillä jyllänneiltä taudeilta, mutta niinhän siinä kävi, että flunssassa ollaan! Kurkkukipu alkaa pikkuhiljaa hellittää, mutta kiitos infektioastman, tauti on siirtynyt keuhkoihin. Tietysti nokka vuotaa ja perus pää-täynnä-räkää-fiilis vielä siihen päälle. Keuhkot tosiaan alkavassa tulehdustilassa, joten astmalääkkeet aloitin eilen. Toivottavasti ei tämän pahemmaksi mene, ja olisin tervehtynyt ensi viikonlopuksi, kun olemme menossa valmistujaisjuhliin Joensuuhun asti! Ja vielä enemmän toivon, että Lauri välttyisi koko taudilta. Käsisaippua onkin tänään ollut ahkerassa käytössä.

Päiväunilta juuri herännyt pikkumies :)

Eilen meillä kävi kahvilla meidän kaverit Jonna ja Sami ja niiden ihana Eetu-poika. Opettelin käyttämään meidän uutta kameraa ja napsin ainakin tsiljoona kuvaa Eetusta, jolla on tietenkin 7-kuiseksi ainakin miljoona jalkaa ja kättä viuhtomassa, eikä kuvista onnistunut kuin murto-osa. On vielä vähän opeteltavaa tuon kameran ominaisuuksissa ja mulla kuvaajanakin on varaa kyllä vielä kehittyä, ja paljon. Liikkuva kohde on hyvä harjoitteluun! Saatiin Eetun vanha Bumbo-tuoli kokeiluun, ensimmäisellä kerralla oli vielä vähän horjuvaa, mutta eiköhän sekin luonnistu kun kokeillaan uudelleen, ei tietenkään vielä pitkiä aikoja ettei selkä vaan rasitu. Oon vieläkin ihmeissäni miten kiltisti meidän koirat käyttäytyi koko vierailun ajan, ne ei haukkunut kuin pari haukkua ja sekin joku niiden keskinäinen ruokataistelu, eikä ne muutenkaan vimmannut ja säntäillyt ja pomppinut niinkuin yleensä kun joku on kylässä.

Ihana Eetu <3

Vielä oli horjuvaa Bumbossa istuminen, kun ensimmäistä kertaa kokeiltiin.

Saatiin kukkia :)

Tänään onkin päivä sitten mennyt tätä pirun sairautta potiessa, alkupäivä lähinnä sängyn pohjalla maaten Laurin kanssa. Kyllä me muumit jaksettiin aamulla katsella sentään. Päivällä nukuttiin makeat päiväunet ja herättiin kun Teemu-isi ja Laurin kummisetä Tomi tulivat. Tomi tuli kahvilla käymään ja toi samalla herkkudonitseja, nam! Oikein mieltä piristi! Illalla reipastuin huolella ja päätin tehdä ruokaa hyödyntäen jääkapissa olleita tähteitä.

Aikamoista mättöä tuli! 

Aika kuvapainoitteisia postauksia mulla, mutta kun kuvat kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, eiks se niin mene? Kyllä mä vielä jonkun tekstipläjäyksenkin vielä tekaisen joskus.