Onnistunut päivä

Mä olen niin ylpeä itsestäni kun vaan olla voi. Mä onnistuin niin hyvin tänään yksin siivouksessa. Siistissä kodissa on aina kiva olla! Lauri nukkui kahdes piitkät päiväunet, joiden aikana ehti hyvin touhuta! :)

Mä luulen, että tää kuvien ottaminen ei sittenkään ollut kauhean hyvä idea. No joo, joissain kuvissa huomaa selkeän eron että kamat on laitettu paikoilleen jne. Mutta kun se pahin sotku oli siellä lattianrajassa: hiekkaa, lehtiä, pölypalloja... 

Vaihdoin VIHDOIN ja viimein meidän makkareiden verhot päikseen. Laurin huone olin alunperin tarkoitettu tuohon makuuhuoneeseen, joka päätyikin sitten kokonsa puolesta lopulta meidän huoneeksi. 

En kertakaikkiaan ole saanut liiskattua vieläkään tuota sisustustekstiä seinälle. Syynä on se, että en edelleenkänä ole varma mihin kohtaan sen haluan. Olen pitänyt siis koko arkkia nyt jo varmaan kaksi kuukautta sinitarralla tuolla seinällä. :D Taidan kyllä nyt kiinnittää sen tuonne nojatuolinurkkaukseen ihan kunnollisesti... Ja hei hyvä niksi kaikille keiltä löytyy lampaantalja kotoa, nimittäin meillä Lauri tykkää möyriä ja juoda maitoa taljalla, joten karva oli "takkuuntunut ja paakkuuntunut" ja nuhjuisen näköiseksi jo mennyt. Siitä saa kuin uuden harjaamalla sen koiran karstalla!

Etsi vauva!

Pimiä kuva :<

Anteeksi kuvien huono laatu, en jaksanut panostaa.. Mutta kai niistä jotain... kröhöm.. ahkeruutta näkee. Oli ihan mukava päivä joka meni tällä kertaa jouhevasti suurimmaksi osaksi siivoillen. Ainiin, ja kävin vaunujen ja koirien kanssa myös kävellen mun vanhemmilla.

P.S Lauri ryömii jo hurjan kovaa, mutta tänään mentiin myös huterasti konttien! 

Vähän erilainen siivouspäivä

Ajattelin laittaa itselleni motivaatiota vähän tähän päivään ja haastaa itseni esittelemään siivouspäivän tulokset täällä blogissa myöhemmin tänään kuvien avulla. Josko sitten tekisin oikein perusteellista jälkeä... x) Tänään siivouspäivä tulee olemaan minulla hieman erilainen kuin yleensä. Mä nimittäin olen Laurin kanssa koko päivän kahdestaan, kun Teemu on töissä iltakuuteen. Me ollaan totuttu tietynlaiseen jakoon siivouksessa, toinen on Laurin kanssa ja tekee samalla mitä voi ja toinen imuroi/pesee lattioita. Yleensä minä pesen lattiat, mutta taidan jättää lattianpesun suosiolla päivälle, jolloin Teemukin on kotona.

Teemu on ollut koko viikonlopun nyt töissä pitkää päivää (kuudesta kuuteen, hyi). Laurin syntymän jälkeen mä olen nyt muutaman päivän/illan tähän mennessä (perus työpäivien lisäksi) ollut täysin kaksin Laurin kanssa, jolloin on ollut joku isompi homma tehtävänä ja mun on pakko hehkuttaa kaikkia yksinhuoltajaäitejä (ja isejä), te olette kyllä oikeita superihmisiä. Muutama viikko sitten kävin ensimmäistä kertaa Laurin kanssa kahdestaan suihkussa/kylvyssä ja huhhuh mikä homma siinä on! Yleensä me tehdään niin, että toinen meistä (minusta tai Teemusta) menee Laurin kanssa "kastumaan" ja peseytyy siinä samalla itse, Lauri istuu Bumbo-tuolissa ja saa ryömiä ja leikkiä kylpyhuoneen lattialla. Sitten se toinen osapuoli on laittanut kaikki voiteet, purnukat, harjat, vaipat ja yökkärit sen aikana valmiuteen ja ottaa pyyhkeen kanssa vauvan vastaan. Helppoa kuin heinän teko, mutta teepäs tällaiseen luxukseen tottuneena yksin kaikki alusta loppuun, se on oikeasti suuri ero kun on kaksi aikuista yhdessä tekemässä. Mä todella niin arvostan kaikkia yksinhuoltajaäitejä. On ne tietyt asiat, joissa se toinen aikuinen on oikeasti niin suuri apu, että oksat pois. Vauvan kylvettäminen, no tietenkin se oman ajan järjestäminen on paremmin mahdollista ja sitten uskon myös, että suursunnuntaisiivous tulee olemaan hyvin erilainen. Tää on vaan etukäteis-spekulointia (kirjoitetaanko se edes noin?!)... No fakta on nyt se, että Teemu on töissä, meillä on kirjaimellisesti paskaista (siivosin äsken oikeasti koiranpaskat (ja pissat...) lattialta :D) ja täällä on ihan oikeasti perusteellisesti siivottava.

No jottei koko päivä mene tähän kirjoitteluun ja koneella istumiseen, taidan ruveta kohtapuoliin hommiin. 71,5 neliötä siivottavaa... hyi. Mä niin lyön vetoa, että laiskistun ja puolitiehen jää, mutta niin ei saisi tapahtua.

Siivouspäivä

Niin oli mulla kyllä muutakin. 

Tänään meillä oli siivouspäivä, joka onnistui tällä kertaa ihan hyvin! Saatiin tehtyä kaikki mitä pitikin tänään saada. Tämän päivän ohjelmaan kuului imurointi, lisäksi pesin vihdoin ja viimein onnistuneesti meidän suihkukaapin ovet! Olin kokeillut niihin melkein kaikkea mahdollista, mutta pinttynyt saippuakalkki ei ottanut lähteäkseen.. Ostin jemmaan toissaviikolla väkiviinaetikkaa jolla liotella, mutta en käyttänytkään sitä, vaan mainonnan uhrina päätin kokeilla mitäs muutakaan kuin Cillit Bangia! Ei mennyt ihan niinku mainoksessa, että yhdellä pyyhkäisyllä kiiltää, ja lika on poissa ja sitten voi sanoa että ''siivoaminen ei ole koskaan ollut näin hauskaa ja helppoa''... >:))) ........... Kyllä, aine toimi toivotusti. Mutta VIISI **tun kertaa hinkkasin ja huuhtelin nuo hemmetin lasit ennen kuin se lika lähti. Vihaan siivoamista. 

Me tehtiin Teemun kanssa  urotyö ja käännettiin meidän jääkaappi-pakastimen ovet aukemaan toiseen suuntaan kuin aiemmin... samalla pesin ja pyyhin kaikki hyllyköt. 

Tein yhtenä päivänä viikolla mulle ja Teemulle suklaamannapuuroa ja poltin sen aika jämäkästi kattilan pohjaan. Olin oikeastaan tosi innoissani siitä, että se ei lähtenyt edes tiskaamalla tai liottamalla pois.. >:)) Mä pääsin nimittäin pitkästä aikaa kokeilemaan marttojen vanhaa menetelmää pohjaan palaneille kattiloille, eli keittämään pyykinpesunestettä liedellä... Se haju on aika karmaiseva, mutta se on maailman toimivin keino. Päätin sitten tänään tehdä samaista puuroa uudestaan ja isomman annoksen, tietenkin sekin paloi pohjaan vaikka kuinka yritin vispata ja hämmentää koko ajan miedolla lämmöllä. -___- Huomenna sitten taas poppakonstit kehiin.

Lauri on ollut taas jälleen kerran koko päivän tosi kiltti ja rauhallinen. Se nukkui kaikki päiväunet tänään parvekkeella vaunuissaan. Lauri ei pienempänä rauhoittunut vaunuihin ollenkaan kunnolla, saatika nukkunut niissä, mutta nykyään pelkkä vaunuihin laittaminen rauhoittaa ja hän nukahtaa sinne itsekseen. Tänään opittiin myös uusi taito, nimittäin käsillä yhteen taputtaminen. Läiske vaan kuuluu kun Lauri taputtaa. Me ollaan Teemun kanssa naurettu kun viimeisen parin viikon sisällä Lauri on alkanut hokea silloin tällöin äitti tai äittä. Ja nyt ihan parina viime päivänä se on ollut selkeä äiti. En usko, että se sillä vielä tarkoittaa äitiä eli minua, mutta se on vaan niin huvittavaa. 

Nelli soluttautui mattoon, joka on nyt parvekkeella odottaen viimeistä matkaansa - hermo meni.

Millikin yritti soluttautua sohvaan.

Huomenna siivous jatkuu. Vuorossa kauan odottaneet vaatekaapit, joiden sisältö vyöryy päälle kun oven avaa. Lisäksi haluaisin järjestellä vaatehuoneen ja vähän krääsäkaappeja.. 

Hallittu kaaos

Pidän siisteydestä, mutta olen surkea siivoomaan. Okei, meillä on yleensä suht siistiä, ei me missään sikolätissä asuta, mutta mua masentaa sotkuisuus. Mun mielestä on okei, jos lattiat pesee kerran kuussa plus tarvittaessa, ja imuroinnin tekee kerran viikkoon. Lisäksi yleissiisti ilme kodissa olisi kiva. Oon alkanut miettiä, miksi siivoamisesta on pikkuhiljaa alkanut tulla mulle pakkomielle. Ehkä katselen liikaa kuvia toisten kauniista, kiiltävistä ja siisteistä kodeista. Tiedän, kuvaustilanteissa on juuri siivottu, eikä niissäkään kodeissa aina näytä siltä. Tai ehkä koen jotain velvollisuudentuntoa siivouksen suhteen. Mun mielestä meillä on koko ajan sotkuista, ei siis likaista, vaan sotkuista. En vaan jaksaisi koko ajan kiillottaa paikkoja ja suoristaa matonkulmia kun koirat juoksevat ne kuitenkin vinoon.

Untuvatyynyt elää ihan omaa elämäänsä

Äidin datailulinnake

Isin vaatteet

Normaaliin elämään kuuluuvat myös elämisen jäljet. Tiskit altaassa, lelut lattialla, matto vinossa, sohvatyyny lattialla, päiväpetto kurtussa, sormenjäljet jääkaapin ovessa... ja ne ovat oikeasti ihan okei. Meillä on juuri edellä mainittua. Kutsun tätä hallituksi kaaokseksi. Silti se ärsyttää minua! Mutta tämä on oikeastaan aika kotoisaa. Täytyy kuitenkin muistaa että tämäkin on mielipidekysymys, toisille kodin siisteys ja järjestys ovat kaikki kaikessa. Tämä on niin ikuisuusaihe, joka varmasti kaikkia mietityttää. Oon vielä niin ristiriitainen ajatusteni kanssa, samaan aikaan meillä on mun mielestä normaali siistisotkuinen koti, ja samaan aikaan ahdistaa muka ainainen siivo.

HALUAN TISKIKAAPIN

Koirien lelut tuulettumassa 

Mieli käskee, mutta keho ei tottele. Laiskuus. Meillä siivous on yleensä hirveää pakkopullaa, me oikein pakotetaan itsemme siivoamaan. Siivouspäivänä on kaiken lisäksi pinna hyvin kireällä ja se tuo lisää haastetta entisestään. Eikä meillä asiaa helpota yhtään se, että villakoirat kirjaimellisesti juoksentelee jaloissa... hehheh. Harvoina kertoina siivoaminen on oikeasti kivaa.  Mutta tällaisia kertoja ovat mm. järjestyksen vaihto, uusi sisustus, (vieraita tulossa), yksin siivoaminen, erilaiset päähänpistot, hyvä työnjako tai muuten hyväntuulinen päivä. Olen kateellinen niille, jotka nauttivat siivoamisesta oikeasti aina. Osaisipa itsekin useammin. Siivoamisessa parasta on ne jälkimainigit, kun imuri ja moppi on laitettu paikoilleen ja istahtaa ja katselee ympärilleen ja tietää että se on ohi. Yleensä kyllä löydän tässä vaiheessa vielä jonkun pölypallon, ja totean että olkoon!

Onko siivoaminen teille muille ihan läpihuutojuttu?