Rakenneultra

Siinä viime hetken fiiliksiä ennen ultraa tänä aamuna. Kaikki on kohdussa loistavasti, Papusella on rakenteet kunnossa eli elimet siellä missä pitääkin, lapsivettä normaali määrä. Istukka ylhäällä etuseinämässä. Lasketun ajan aikaistamista kätilö mietti, kun pikkuinen oli tässäkin ultrassa jopa viisi päivää edellä viikkoihin nähden. Ei kuitenkaan ollut mikään järkäle ollenkaan, samankokoinen kuin isoveljensä oli samoja aikoja. Kovin oli oudossa asennossa, hienoa sivuprofiilikuvaa emme hänestä saaneet, mutta sitäkin hienommat kasvokuvat. Jalkojaan oikoi urakalla, kätilö ihasteli hohtavia reisiluita. Huomioni kiinnittyi kuitenkin reisiluun vieressä olevaan ulokkeeseen. Kysäisin sitten, mahtaako kätilö nähdä vauvan sukupuolta ja hän helpottuneena tokaisi että hyvä kun kysyttiin, sillä tutkaillessaan reisiluuta hänellä oli vaikeuksia saada pidettyä pippeli piilossa meiltä. Luuli ilmeisesti, ettemme halua tietää sukupuolta. Ja pippelihän siellä reisiluun vieressä pilkotti, selkeässä sivuprofiilissa. Kyllä kumma on, jos muuksi muuttuu, mutta syntyessä sen sitten lopulta näkee. :)

Voi tätä onnen määrää, näin sen pitääkin mennä. <3 

Voi pojat <3

RV 20+0 ja vauvan sukupuolispekulaatiot

Puolivälissä ollaan! Tänään on rv 20+0. Olen suunnattoman jännittynyt tulevan vauvan sukupuolesta! Molemmat sukupuolet olisivat tervetulleita, pojalle olisi kyllä jo potentiaalinen nimiehdotuskin valmiina (joka on päivä päivältä on vahvistunut). Keksin nimen eräänä työpäivänä muutama viikko siten ja voisin niin kuvitella kuinka toinen poika olisi sen niminen. Näin sieluni silmin jo kastetilaisuudenkin. Tytöllekin olen pohtinut nimiä, mutta se on paljon vaikeampaa, sillä mieluisia nimiä tytölle on niin paljon enemmän kuin pojalle.

Lauria odottaessa en spekuloinut sukupuolta _tippaakaan_ ennen rakenneultraa. En tehnyt mitään testejä tai pohtinut sen kummemmin fyysistä olotilaani/muutoksia kehossani. Ja kun rakenneultrassa meille kerrottiin vauvan olevan poika, se tuntui juuri oikealta. Naureskelin viime raskaudessa muiden tyttö- ja poikaoloille, koska itselläni ei ollut mitään erityisiä fiiliksiä. Tässä raskaudessa sain tietää, mistä ihmiset aina puhuu! Tämän raskauden alussa NT-ultraan saakka oli niin vahva poikaolo kuin vaan olla pystyy. Sitten tuli hämmennys, kun ultratessa näinkin tytön (en siis oikeasti nähnyt sukupuolta). Poikaoloni on muuttanut alusta muotoaan, enkä yllättyisi ollenkaan, jos rakenneultrassa selviäisikin vauvan olevan tyttö. Fyysinen olonit kielii tyttöä aika pitkälti, mutta alun voimakas poikaolo on ja pysyy takaraivossa. Anoppini on varma tytöstä, hän on nähnyt unenkin. Todella moni on taas veikannut meille toista poikaa. 

Tein muutaman leikkimielisen testin:

Pahoinvointia ja oksentelua / Suhteellisen hyvä olo

Iho huonossa kunnossa / Iho hyvässä kunnossa

Ei linea negraa tai linea negra loppuu napaan / Koko mahan linea negra

Korkeat sykkeet / Matalat sykkeet

Perse (lantio) leviää / Lantio pysyy samanlaisena

Migreeni / Ei migreeniä

Säärikarvojen kasvu hidastunut / Säärikarvojen kasvu nopeutunut

Raskaus näkyy takaapäin / Raskaus ei näy takaapäin

Makean himo / Happamat ja suolaiset

Rinnoissa ei juuri muutosta / Rinnoissa suuri muutos

Närästää / Ei närästystä

Tyttöolo / Poikaolo

Yhdyntä muutamaa päivää ennen ovulaatiota / Yhdyntä ovulaation aikaan

Tyttö: 5

Poika: 4

Tässä vaiheessa raskautta edeltävään testiin on mielestäni hyvin hankala vastata. Ensimmäiseenkin kohtaan on hankala vastata, koska olo on ollut siltä väliltä. Alkuraskaudessa oli pahoinvointia sekä oksentelua, mutta ensimmäisen kolmanneksen jälkeen olo on ollut suhteellisen hyvä, lähes normaali! Osaan kohtaan vastaus tulisi raskauden edetessä pidemmälle...

Tein myös soodatestin (eli kaadetaan pissiä pieneen määrään ruokasoodaa, kuohuva lopputulos tarkoittaa poikaa ja jos ei tapahdu mitään, tyttö tulossa). Tämän  mukaan olisi tulossa tyttö. Tähän testiin en kyllä luota tippaakaan jos siitä lähdetään... :D

Kiinalainen syntymäkalenteri povailee myös kait tyttöä. Jos tulkitsen oman "kiinalaisen ikäni" oikein, kalenteri piti paikkaansa Laurista. Mutta tiedän monia joilla ei ole pitänyt paikkaansa.

Kaikenmoisia sormustestejäkin olisi, mutta en ole jaksanut vaivautua.

Rakenneultra on perjantaiaamuna. Tietenkin tärkeintä olisi, että kaikki rakenteet ovat kunnossa ja elimet siellä missä kuuluukin. Ja mitä sukupuoleen tulee: Olisi ihanaa toisaalta kuulla ultrassa, että meille tulisi toinen poika. Se olisi käytännöllinen vaihtoehto, Laurin vanhat vaatteet saisi uusintakierrokselle heti ja pojilla olisi poikien leikit heidän tullessa siihen ikään. Lisäksi huoneen jakaminen ei tulisi olemaan ongelma pitkiin aikoihin. JA potentiaalinen nimikin olisi valmiina! Toisaalta pakko myöntää salaa mielessä toivon myös tyttöä. Haluaisin olla myös tytönkin äiti ja jos en nyt tule olemaan, niin toivottavasti joskus sitten.

Kumpaa te veikkaatte meille? 

Pitkän pohdinnan jälkeen, olen itse nyt ehkä enemmän sillä asenteella/ololla, että poikaa odoteltaisiin. Aika tasoissa mennään fiiliksellä... En varmaan kuulosta kovin uskottavalta. Mutta kun olo on oikeastaan se, ettei ole harmainta hajuakaan mistään! Pääasia, että vauvalla on kaikki hyvin. <3

1-vuotias!

<3

Keskellä yön hämärän, alkoi matka pienen elämän. 

Suppusuu ja nöpönenä, meidän rakas silmäterä. 

Vuosi sitten toit elämäämme mullistavan lisän,

teit toisesta äidin, toisesta isän. 

 Lauantaina pärähti ykkönen tauluun virallisesti, koko viikonloppu juhlittiin Lauria. Hyvin meni, vaikka kommelluksilta ei vältytty. Huomenna on 1-vuotisneuvola, palaan asiaan. :) <3

Lyhyet kuulumiset "kiireen" keskeltä

Mulla on ollut palava halu kirjoitella tänne lähes päivittäin, mutta en ole yksinkertaisesti ehtinyt istahtaa tähä koneen äärelle näpyttelemään. Puhelimella postailun koen kamalan hankalaksi.

Meille kuuluu ihan hyvää. Hermot ovat olleet kireällä itse kullakin. Alkaa tosissaan näkymään arjessa jo se, että ristikkäiset työvuorot Teemun kanssa ja siitä syntyvä väsymys tekevät tehtävänsä. Olemme olleet kamalan kiukkuisia. Aina kun nähdään, valitetaan kasaantuneista kotitöistä, liikahtamattomista muuttolaatikoista, sotkuisuudesta ja väsymyksestä.

Tavarat ovat hakeutuneet hitaasti paikoilleen. Töistä kun pääsen, haen Laurin ja teen pakolliset kotityöt mitä vain pystyn tekemään. Nyt kun asutaan kolmessa kerroksessa, ei todellakaan ole helppoa taaperon kanssa. Keskikerroksessa ei ole vessaa. Kodinhoitotilat ja saunatilat ovat kellarikerroksessa. Nyt kun tavarat eivät ole vielä paikoillaan, on hyvin vaikeaa saada kaksin pienen lapsen kanssa tehdyksi yhtään mitään kotitöitä. Nyt viikonloppuna olisikin tarkoitus laittaa tämä huusholli kuntoon kunnolla. Jatkossa, kun tavarat ja asiat lutviutuvat kohdillen, toimiminen helpottuu.  Kieltämättä osui muutto aika huonoon saumaan, kun harjoitteluni ja siitä johtuvat Teemun työvuorojärjestelyt ovat käynnissä. Stressiä lisää tulevana viikonloppuna järjestettävät Laurin synttärit.

Keittiössä alkaa olla tavarat kohdillaan. Meidän makuuhuoneissa on taas aivan järkyttävä savotta edessä. Vaatteet ovat vieläkin pusseissa/laatikoissa, sikin sokin ympäri huonetta. 

Mun työharjoittelua on jäljellä täydet kaksi viikkoa ja pari päivää päälle. Sitten jää tämä hankalahko elämänvaihe taakse hetkeksi. Minulla alkaa tosin koulussa käyminen, mutta koulupäiviä on viikossa keskimäärin kaksi, joskus satunnaisesti kolme. Loppukeväästä olisi sitten toinen, puolet lyhyempi harjoittelujakso, tosin paikasta ei ole vielä tietoa. Silloin uskon järjestelyisen menevät helpommin, kun koti on valmiimpi. :)

Laurille kuuluu vain hyvää. Eilen ilmeisesti puhkesi 8. hammas. Huimaa! Vastahan tuo oli pieni hampaaton poikanen. ;) 

Sekavaa sekavaa settiä. Toivon ja haluan jatkossa päivitellä tänne vähän useammin, harjoittelun jälkeen sitten viimeistään. 

RV 17+0

Ollaan raskauden osalta edetty jo 18. viikolle. 

Kirjoitan tämän postauksen puhelimen Blogger-sovelluksella. Lauri-raasu on kuumeessa, joten en ehtinyt koneella istuskella alkuillasta. Toisaalta on ihanaa kun toinen kerrankin malttaa ja nauttii kunnolla sylissäolosta, vietettiinkin tunti sohvannurkassa äiti telkkaria katsoen ja Lauri torkkuen.

Raskausväsymys on päivien kirkastumisen johdosta alkanut vihdoinkin helpottaa. 

Oksennuksia tulee silloin tällöin arvaamattomissa tilanteissa, kuten yhtenä päivänä kun kaivoin Laurin suusta mälläytynyttä ällöpahvia, myös pahat hajut saa yökkimään. Meinasin oksentaa pelkästä näystä kun viime Putous-jaksossa jollain sketsihahmolla pilkisti se valkoinen täyte huulenpielestä... 

Naama on edelleen täynnä finnejä, samoin niskahartiaseutu sekä rintakehä.

Linea negra on vahvistunut ja päättyy napaan. Laurin aikana se jatkui navan yläpuolellekin, mutta se yläosa on häipynyt lähes näkymättömiin.

Maha on maha. Kohtu tuntuu selvästi seistessäkin kokeillessa. Hauskasti se kyllä onnistuu edelleenkin pujahtamaan "piiloon" ja selällään maatessa maha tuntuu välillä ihan pehmeältä ihralta kauttaaltaan. Aamuisin täydellä rakolla selällään maatessa masu on söpön muhkea ja kova möhkäle.

Liikkeitä tuntuu pienesti lähes päivittäin. Mutta ei koko ajan ja aika harvakseltaan. Asennon täytyy olla istuva tai jalat käppyrässä esimerkiksi sohvalla. 

Kaikki ruoka maistuu erittäin hyvin. Olen pyrkinyt syömään säännöllisesti ja mahdollisimman monipuolista ruokaa. Vitamiinilisän otan aina muistaessa. Painoa on tullut ehkä pari kiloa? Meidän vaa'assa on patterit loppu. 

Ensi viikon maanantaina on neuvola. Enää kolme viikkoa rakenneultraan huiii! :)

Muutto ohi

Ainakin melkein.

Mulle iski eilen aamupäivällä jäätävä flunssa päälle. Tänään olotila on vain pahentunut. Aamupäivän jaksoin Teemun sisko apunani siivoilla edellistä asuntoamme, iltapäivällä olo meni niin veteläksi, ettei enää pystynyt. Päätä särkee ja lihaksia kolottaa, onneksi ei sentään kuumetta ole, vain lievää lämpöä.

Joudun jättämään yhden tärkeän koulukurssin kesken. Se harmittaa kovasti. Tänään puoleenyöhön mennessä pitäisi palauttaa essee kurssiin liittyen, mutta en kertakaikkiaan arkena viikolla ole ehtinyt siihen pureutumaan ja nyt kun periaatteessa voisin sen aikataulullisesti tehdä, ei yksinkertaisesti voimat riitä. Pystyasennossa särkee päätä aivan julmetusti, lisäksi hermot ei kestä takkuilevaa puhelimen nettiyhteyttä tietokoneella.. Joten nyt on parempi luovuttaa ja levätä.

Huomenna ei ole asiaa töihin. :( Ei kyllä varmaan työnteostakaan mitään tulisi.

Tälläiset olivat pikaiset kuulumiset puhelimella.