RV 40+1

Kuva on eiliseltä. Ei juurikaan mitään synnytysoireita ilmassa. Iltaisin tulee tuntitolkulla n. 10 minuutin välein harjoitussupistuksia, jotka laantuvat aina unille käydessä. Ehkä jonain iltana nämä supistukset jatkuvat ja synnytys käynnistyy... ken tietää.

Olo on aika hyvä, raskausihottuma vaivaa aamuisin ja kuumina päivinä kutinoillaan, maha on niin pystyssä kun taas olla ja voi. Närästys on hirveää. Toissa päivänä kävin poimimassa 10 litraa mansikoita siinäkin toivossa että rehkiminen saisi supistuksia/vauvan laskeutumista ym. aikaan, mutta eihän se saanut aikaan yhtään mitään. Nukuin yönkin aika hyvin. Eilen tehtiin isot kauppaostokset ja se oli kyllä tuskaa, hirveää paineentunnetta oli jatkuvasti ja supistuksia tuli todella tiheästi ja ärsyttävästi - mutta naurettavan kivuttomasti.

Nyt kun päästiin jälleen yli lasketun ajan, en odota vauvaa syntyväksi ennen ensi viikkoa. Lauri syntyi rv 41+2 aamuyöllä. Kivuliaat supistukset alkoivat viimeksi rv 41+0. Synnytys itsessään ei tälläkään kertaa jännitä, vaan lähinnä ehkä se tilanne/ajankohta kun ja miten käynnistyy. En haluaisi tällä kertaa hiljalleen kivuttomista säännöllisistä supistuksista voimistuvaa synnytyksen käynnistymistä, vaan jotain selkeämpää, jotta tiedän oikeasti että se on menoa. Viimeksi tunne siitä että vauva taitaa oikeasti syntyä, tuli vasta synnytyssalissa hetkeä ennen ponnistamista. Parin päivän sairaalassaoleskelu ennen Laurin syntymää sai tunnelman todella skeptiseksi.

Me ollaan viime päivinä ulkoiltu paljon, eikä kamera ole ollut mukana kuin ihan pari kertaa. On kyllä ihanaa kun saa viedä omaa lastaan uimarannalle! Lauri rakastaa vettä, eikä meinata millään päästä lähtemään rannalta pois. Käytiin viime viikolla Lahdessa Yli-Marolan kotieläinpihalla katselemassa eläimiä. Toisena päivänä Launeen perhepuistossakin käytiin seikkailemassa ja Teemu nyrjäytti nilkkansa kesken kaiken temutessaan joten jouduttiin lähtemään kotiin.

Mulla olisi koulutehtäviäkin vielä tehtävänä. Suuret suunnitelmat toteuttaa ne kesäkuun aikana epäonnistuivat, joten joudun tekemään niitä nyt sitten myös vastasyntyneen kanssa. Tylsää kun ei oikein pysty suunnitella mitään lomajuttuja. Teemu jää kesälomalle + isyyslomalle siitä päivästä kun vauva syntyy. 

Sitä kovasti edelleen odottaen. 

RV 29+1 ja kuulumisia

Kyllä mä täällä piileskelen ja lueskelen teidän muiden juttuja! Tietokoneen äärelle en ole koulun takia ehtinyt ikuisuuksiin kunnolla, joten lähes kaikki nettiasiointi on tapahtunut puhelimen kautta. On myös ikuisuus kun olen viimeksi tänne kirjoittanut. 

Koulua olen tahkonnut läpi aivan hulluna. Viimeisiä (muttei todellakaan helpoimpia) viedään tältä keväältä. Olen tällä hetkellä työharjoittelussa sekä samaan aikaan teen opintojen englanninkielisiä osuuksia + muutama verkkokurssi päälle. Hullun hommaahan tämä on, mutta kyllä se vaan lopussa kiitos seisoo. Opintopisteitä ropisee huikea määrä yhdelle lukukaudelle ja olen kyllä tästä saavutuksesta hyvin ylpeä, sillä kesäkuu kun lopulta vaihtuu heinäkuuksi, kouluaivot saavat mennä narikkaan ja pysyä siellä ainakin pari kuukautta. Syksylle olen suunnitellut mahdollisesti suorittaa pari verkkokurssia, kaikki tietenkin riippuu vauvasta ja omasta jaksamisesta. Täysipäiväinen opiskelu saa sitten taas odottaa hamassa tulevaisuudessa ajankohdassa x. 

Laurille kuuluu hyvää! Oltiin kyllä koko perhe armottomassa räkätaudissa pari viikkoa sitten. Saatiin nauttia perhepedissä nukkumisesta Laurin ollessa kipeänä, sillä poika nukkui muutaman todella katkonaisen yön kipeänä ollessaan. Voi mikä ihana tunne olikaan, kun palattiin normaaliin nukkumisjärjestelyyn takaisin. Päivät kuluu Laurilla leikkien ja uutta oppien kuten tähänkin asti. Nyt meillä on meneillään kovat harjoitukset lusikalla syömiseen, sotkuista hommaa se on, mutta päivä päivältä sujuu paremmmin! Laurista on tullut kova pussailija, märkiä suukkoja satelee poskille, joskus jopa kera hampaiden, auts... Pientä uhmaakin on ollut ilmassa, kielto saa aikaan kunnon itkupotkuraivarit... Edelleen Lauri on kyllä suurimman osan ajasta  yhtä rauhallinen ja kiltti kuin aikaisemminkin. 

Laurin 1-vuotiskuvista

Meistä tulee Teemun kanssa kummeja! Jonna ja Sami saivat suloisen pienen tytön, joka täyttää huomenna jo kuukauden. Tämä pieni prinsessa on vienyt mun sydämen mennessään... <3 Ensi viikolla kuullaan kasteessa sitten neitokaisen nimi. :) Ja arvatkaa kasvaako vauvakuume!! 

Myös Teemun veljen perhe kasvoi yhdellä pojalla noin kuukausi sitten, Laurilla on nyt siis 8 serkkua. Nuorimmilla serkuksilla tulee olemaan n. kolmen kuukauden ikäero. Tulevana sunnuntaina Laurin nuorin serkku saa nimensä ja me päästään taas nuuskuttelemaan vauvaa. <3 Ei olla vielä nähty vauvaa, koska asuvat niin kaukana. 

Ja raskaana ollaan edelleen, heh. Tänään raskausviikkoja kasassa jo huikeat 29+1! Raskaalta jo toisinaan tuntuukin. Kohtu harjoitussupistelee hurjan paljon, useita kertoja tunnissa, jopa levossa. Kävellessä tulee kaikenmaailman lieveoireita, öisin pitää ravata pissalla, mitkään vaatteet ei mahdu päälle, kumartelu ja kyykistely alkaa olla vaikeaa.... Vauvalta olen tunnistanut tietynlaisen "päivärytmin",  vaikuttaa hyvin tyypilliseltä masuvauvalta, joka tykkää jumppailla eniten iltaisin. Yleisesti ottaen voin hyvin ja olotila muuten on kutakuinkin normaali. Tässä vaiheessa ei kyllä enää unohda hetkeksikään olevansa raskaana.

Kävin viime tiistaina keskiraskauden lääkärineuvolassa, jossa todettiin vauvan olevan hienosti raivotarjonnassa, lapsivettä olevan sopivasti ja tulkittiin haaravälissä näkyvän edelleen kivekset. Harmi, kun meidän neuvolalääkäri ei tee painoarvioita. Olisi ollut mielenkiintoista saada vähän osviittaa vauvan koosta, pieni kun vastasi rakenneultrassa (sekä nt-ultrassa) isompaa, mutta kätilö ei tosiaan laskettua aikaa siitä huolimatta muuttanut. Mainitsin asiasta lääkärille ja nyt mahan kasvua seurataan, jotta mahdollisesti pidemmällä oleva raskaus saataisiin kiinni ennen kuin ollaan viikoilla 41+ ja todellisuudessa mennään jo 43+ viikoilla. :D Sokerirasituksessa kävin muutama viikko sitten ja tulokset olivat priimat. Painoa on nyt tullut n. 7 kg, jos oikein laskin. Pian painan yhtä paljon, kuin Lauria synnyttämään mennessä. 

Meidän vappuun kuului tänä vuonna normaalista poiketen kaupan simat ja munkit. Koleasta säästä huolimatta mekin pyörähdettiin paikallisilla vappumarkkinoilla happihyppelyn merkeissä.

Hyvää vappua kaikille! <3

RV 23+1

Masu on pullahtanut vihdoin kunnon (noo kunnon ja kunnon...) raskausmahaksi. Voin huoletta laittaa ihonmyötäisen paidan päälleni ja mennä ihmisten ilmoille niin että kaikki varmasti tietävät missä tilassa olen. Sf viime viikolla neuvolassa oli jo 20 cm. Maha on nyt toisen kohdalla ehkä hieman kookkaampi kuin viimeksi.

Arpia ei ole tullut mielestäni uusia yhtään. Rasvailua en harrasta.

Paino on noussut lähtötilanteesta reilun kilon. Samoissa mennään kuin viimeksikin, en ole huolissani painonnousustani ollenkaan.

Sokerirasitus on edessä. Uskon, että kaikki niiden osalta ok, mutta silti jännittää lopputulos!

Harjoitussupistukset ovat tulleet jokapäiväisiksi. Niitä oli runsaasti myös Lauria odottaessa.

Liikkeitä tuntuu jo paljon ja potkut ovat voimistuneet. Erotan jopa vauvan "pissaamistärinät". :D Hikkoja en ole vielä bongannut ollenkaan. Papunen on aktiivisimmillaan iltaisin.

Lonkkakivut ovat uusi vaiva. Kiertoliikkeet vihloo ja kovaa, yhtenä yönä sattui niin etten saanut nukutuksi.

Närästystä on ollut aika-ajoin. Iltapainotteisesti sitäkin..

Istuminen pitkään paikallaan on puuduttavaa. Luennoilla koulussa muiden istuessa rauhassa paikoillaan minun on vääntelehdittävä tuolillani jatkuvasti, hyvää asentoa ei meinaa löytyä millään! Alaselkä puutuu herkästi istumisesta.

Ruoka maistuu, ja hyvin maistuukin. Välillä tuntuu että nälkä on pohjaton.

Vointi muuten on kaikenkaikkiaan hyvä. Yritän huolehtia, että saan yössä tarpeeksi nukuttuja tunteja, muuten väsyttää armottomasti. Pari viimeistä viikkoa on mennyt kyllä valvoskellessa ja huonosti nukkuessa. Jännittää ja stressaa moni asia.

Hormonihirviö kuvaa minua toisinaan parhaiten.

1-vuotisneuvola ja tilannekatsaus

Lauri on reilun viikon päälle 1-vuotias. Tiistaina kävimme neuvolassa tilannekatsauksessa, sekä ottamassa kaksi rokotetta reisiin. Yksi rokote jätettiin välistä.

Kuvituksena otoksia tämän päiväiseltä leikkarikäynniltä, jossa keinuttiin, leikittiin ja naurettiin. Lauri konttasi leppäkerttuputken läpi ainakin 10 kertaa... itku tuli kun otettiin vaunuihin kotimatkaa varten. 

Yksivuotiaan strategiset mitat (suluissa 8-kk neuvola)

Paino 9815g (8680g) 

Pituus 76,5cm (73cm)
Päänympärys 46cm (45cm)

Lauri on hyväntuulinen ja hyvinvoiva lapsi. Tukea vasten kävelee. Syö hyvin kaikkea ja nukkuu hyvin. Säännöllinen päivärytmi. Puhetta ymmärtää. 8 hammasta. Iho siisti. Hienosti sujuu. 

Laurin pituus oli oikeasti tasan 76 cm! Neuvolatäti huijasi ja lisäsi 0,5 cm jotta kasvukäyrä näyttäisi paremmalta... kertoi kyllä että se voi oikeastikin olla puoli senttiä sinne tänne. (Kasvukäyrä on kulkenut tasaisesti nollan tuntumassa, nyt on lievästi alaspäin)

Motoriikka

Lauri ei edelleenkään kävele ilman tukea, mutta osaa hienosti seistä jo ilman. Poika on kyllä nyt ruvennut entistä enemmän kulkemaan kotona seiniä myöten kävellen. Saa nähdä kuinka kauan menee, että askeltaa ihan ilman mitään. Meidän arkajalkamme tykkää touhuta ja kokeilla uusia juttuja itsekseen, ei äidin tai isin kanssa harjoitellen. Lauri on kyllä huomannut, että taaperokärrylläkin pääsee tuplasti kovempaa kuin nelivedolla kontaten. 

Ruokailu

Syö meidän kanssa samaa ruokaa, itse sormin jos vain on koostumukseltaan sormiin sopivaa. Syö jo toosi isoja annoksia, harvoin lautaselle jää mitään. Lusikkaa tykkää pitää kädessä ruokaillessa ja pikkuhiljaa on kokeillut jo ottaa ruokaakin lusikkaan! Tuttipullot on heitetty kaapin perälle odottamaan pikkuveljeä jo melkein kaksi viikkoa sitten. Nokkamukista tai mukista hörppien juo kaikki juomansa. Nokkamukista osaa ihan juoda itse! 

Nukkuminen

Yksillä 2-3 tunnin päiväunilla pääasiassa mennään, joskus poikkeuspäivinä nukkuu toisetkin pikku tirsat. Yöunille käy 20-21 aikoihin ja aamulla nyt työharjoitteluni aikana on herännyt aina viimeistään kun alan tekemään lähtöä (puoli 8 aikoihin).. heräilee rymistelyyni. Vapaapäivinä joskus nukkuu pidempään (kuten tänään noustiin vasta puoli yhdeksältä), joskus taas herää kukonlaulun aikaan. Hyvin kuitenkin nukkuu ja pitkät unet. Heräilee öisin itkemään yleensä vähintään kerran yössä, kuten aikaisemminkin, rauhoittuu tuttiin tai pelkkä silittelykin riittää. Nuusku-unilelu erittäin tärkeä. Itsekseen yhtä helposti kuin ennenkin nukahtaa.

Kommunikointi

Lauri ymmärtää puhetta ja puhuu omaa kieltään todella lahjakkaasti. Yhtään ymmärrettävää oikeasti tarkoittavaa sanaa en kyllä voi sanoa Laurin suusta tulleen, ainakaan minun kuullen. Kyllähän sieltä äitiiiiiiäitiiiiiii, kaikaikaikai päristelyn kera tulee ja vaikka mitä ihmeellisimpiä "sanoja". Lauri ymmärtää ainakin sanat koira, lamppu, kello, pallo, äiti, iskä, maito, katso, anna, ei, hampaat.... Ja monia muitakin tilanteen mukaan.

Tänään oikeastaan ensimmäistä kertaa epäilin "tätä" tarkoittavan TÄTÄ. Syötiin aamupalaa ja Laurin syötyä oman osuutensa laskettiin valloilleen lattialle meidän vanhempien vielä jatkaessa leivän mussuttamista. Lauri tapansa mukaan kerjää medän aamupaloja ja revinkin omasta sämpylästäni paloja joita toinen tyytyväisenä lattialla mussutti. Siinä tilanteessa Lauri seisoi tuolini vieressä ja kovaan ääneen huusi TÄTÄ ja hakkasi kädessäni olevaa sämpylää. Tosin tätätä on niin yleinen rallatus Laurin päivissä, että ota sitten selvää.

Muuta

- Pottailu sujuu edelleen mallikkaasti, pissoja saadaan pottaan päivittäin. 
- Vaatteissa käytössä kokoa 74-86.  
- Lempileluja on Fisher Pricen Tanssiva koira, soiva rinkulalelu (pujottaa rinkuloita alvariinsa), duplot, taaperokärry ja uutena juttuna on tullut kiinnostus autoleluihin! 
- Lempileikkejä on kutittelu, pahanteko, pureminen sekä äitiä ja isiä pakeneminen täysillä!
- Rakastaa kylpemistä ja saunomista yli kaiken. 
- Ei vierasta melkein ketään.
- Telkkarista katsoisi Unelmatarhaa 24/7, mutta äiti ja isi ei anna katsoa. 

Lauri alle viikon ikäisenä <3

Päällimmäinen ajatus loppuneesta vauvavuodesta oli ehdottomasti sen helppous! Haasteita ei juurikaan ollut, suurimpana haasteena koin ehkä imetyksen, josta kirjoitin täällä. Ylpeä olen kuitenkin meidän 4,5 kuukauden imetyssaavutuksesta joka koki luonnollisen lopun Laurin alkaessa nukkumaan täysiä öitä. Meillä on nukuttu koko vuosi muutenkin loistavasti.

Lauri on ollut luonteeltaan äärettömän rauhallinen, helposti aina viihtynyt pienien juttujen avulla yksikseenkin. Temperamenttisyys on vasta nyt alkanut nostaa päätään, mutta en koe Lauria siltikään haastavaksi lapseksi missään määrin. 

Odotankin innolla toisen ikävuoden mukanaan tuomia haasteita, joita varmasti tulee, viimeistään sitten kun pikkuveli syntyy. 

Lyhyet kuulumiset "kiireen" keskeltä

Mulla on ollut palava halu kirjoitella tänne lähes päivittäin, mutta en ole yksinkertaisesti ehtinyt istahtaa tähä koneen äärelle näpyttelemään. Puhelimella postailun koen kamalan hankalaksi.

Meille kuuluu ihan hyvää. Hermot ovat olleet kireällä itse kullakin. Alkaa tosissaan näkymään arjessa jo se, että ristikkäiset työvuorot Teemun kanssa ja siitä syntyvä väsymys tekevät tehtävänsä. Olemme olleet kamalan kiukkuisia. Aina kun nähdään, valitetaan kasaantuneista kotitöistä, liikahtamattomista muuttolaatikoista, sotkuisuudesta ja väsymyksestä.

Tavarat ovat hakeutuneet hitaasti paikoilleen. Töistä kun pääsen, haen Laurin ja teen pakolliset kotityöt mitä vain pystyn tekemään. Nyt kun asutaan kolmessa kerroksessa, ei todellakaan ole helppoa taaperon kanssa. Keskikerroksessa ei ole vessaa. Kodinhoitotilat ja saunatilat ovat kellarikerroksessa. Nyt kun tavarat eivät ole vielä paikoillaan, on hyvin vaikeaa saada kaksin pienen lapsen kanssa tehdyksi yhtään mitään kotitöitä. Nyt viikonloppuna olisikin tarkoitus laittaa tämä huusholli kuntoon kunnolla. Jatkossa, kun tavarat ja asiat lutviutuvat kohdillen, toimiminen helpottuu.  Kieltämättä osui muutto aika huonoon saumaan, kun harjoitteluni ja siitä johtuvat Teemun työvuorojärjestelyt ovat käynnissä. Stressiä lisää tulevana viikonloppuna järjestettävät Laurin synttärit.

Keittiössä alkaa olla tavarat kohdillaan. Meidän makuuhuoneissa on taas aivan järkyttävä savotta edessä. Vaatteet ovat vieläkin pusseissa/laatikoissa, sikin sokin ympäri huonetta. 

Mun työharjoittelua on jäljellä täydet kaksi viikkoa ja pari päivää päälle. Sitten jää tämä hankalahko elämänvaihe taakse hetkeksi. Minulla alkaa tosin koulussa käyminen, mutta koulupäiviä on viikossa keskimäärin kaksi, joskus satunnaisesti kolme. Loppukeväästä olisi sitten toinen, puolet lyhyempi harjoittelujakso, tosin paikasta ei ole vielä tietoa. Silloin uskon järjestelyisen menevät helpommin, kun koti on valmiimpi. :)

Laurille kuuluu vain hyvää. Eilen ilmeisesti puhkesi 8. hammas. Huimaa! Vastahan tuo oli pieni hampaaton poikanen. ;) 

Sekavaa sekavaa settiä. Toivon ja haluan jatkossa päivitellä tänne vähän useammin, harjoittelun jälkeen sitten viimeistään. 

Tunnit loppuvat kesken

On kulunut yli viikko viimeisimmästä kirjoituksesta. Tämä hetki on oikeastaan ensimmäinen kerta, kun edes istun kotikoneemme äärellä viimeisimmän jälkeen.. :o Arkipäivät on mennyt töissä, sekä muutamana päivänä olen joutunut käymään koululla. Olen ollut kotona vasta aikaisintaan viideltä Laurin kanssa ja luonnollisesti aika siitä nukkumaanmenoon on kulunut leikkien ja "laatuaikaa" viettäen. Omat silmäni olen pakostakin sulkenut jo ennen kymmentä, mikäli ollut mahdollista. muuten en jaksaisi. Torstai ja perjantai ovat pahinpia päiviä, väsymys ja viikon asiat ovat kasaantuneet ja purkautuvat kiukkuna. 

(Kuvituksena viime sunnuntain HopLop-reissun otoksia)

Töissä on mennyt hyvin, työyhteisö on mukava, työt ovat vastanneet odotuksiani sekä tukeneet opintojani ja ennen kaikkea olen viihtynyt siellä todella hyvin. Ensimmäisen kerran ehdin kelloa kunnolla katsomaan puolilta päivin, kun puolet työpäivästä on jo takana. Töissä ei onneksi ehdi miettimään mitään ylimääräistä. Väsymys räjähtääkin päälle viimeistään automatkalla kotiin päin ajellessa ja etenkään loppuviikosta en ole enää kovinkaan hyväntuulinen ja jaksa paljoakaan ylimääräistä. Laurin näkeminen saa kuitenkin hymyn herkiämään ja on mahtavaa saada leikkiä ja peuhata yhdessä. Harjoittelua on nyt takana 2/7 viikkoa, joudun kyllä varmaan tehdä vielä muutaman päivän ylimääräistä, jotta saan tarvittavat tunnit kymmentä opintopistettä varten täyteen.

Käytännössä meidän arki on rullannut eteenpäin seuraavanlaisesti: minä lähden töihin klo 8:si, Lauri ja Teemu jäävät kotiin nukkumaan. Teemu lähtee töihin klo 14:sta. Lauri jää pariksi tunniksi äitini hoiviin (menee mummolaan).  Minä pääsen klo 16, käyn pikaisesti kotona ja haen Laurin (jään jumiin rupattelemaan/syömään hetkeksi). Teemu pääsee joko klo 22 tai 24. 

Todella vähän jää aikaa millekään ylimääräiselle, tai oikeastaan vika on varmaan siinä, etten osaa käyttää aikaani oikein. Olen työpäivän jälkeen jotenkin niin väsynyt, etten ole vielä jaksanut edes suunnitella mitään sen kummempaa. Yössä saan nukutuksi n. 8 tuntia, joka on auttamatta liian vähän. Raskauden aikana unentarpeeni on aivan järkyttävän suuri verrattuna normaalitilaan, jolloin poikkeuksellisen lyhyetkin unet menevät sentään joten kuten. 

Viime viikonloppuna käytiin Laurin kanssa ekaa kertaa Hop Lopissa, oli tosi kivaa! Pallomeri oli Laurin mielestä parhain juttu ja sinne se olisikin jäänyt asumaan. 

Tänään taas elämä loistaa, mentiin eilen Teemun kanssa jo ennen kymmentä nukkumaan. Lauri heräsi kahdeksan jälkeen, joten unta kertyi jopa reilut 10 tuntia.

Raskausviikkoja on tänään kasassa jo 14+3! Viime raskaudessa tunsin ensimmäiset liikkeet rv 16 tienoilla. Olen tämän viikon vähän kuulostellut erinäisiä kurlauksia ja purlauksia mitä masussa on tuntunut, mutta en vielä varmaksi voi sanoa vielä sikiön liikkeiksi. Mä olen valitettavan herkkämasuinen tyyppi, ja suolisto kurlaa ja murlaa milloin mistäkin.

Tavoitteena rauhallinen joulu

Kirjoittelen tässä puhelimen Blogger -sovelluksella pitkästä aikaa. Sylissä mulla on jalkojen välissä maitoa juomassa pieni pojankloppi.. 

Imelletty perunalaatikko on uunissa kypsymässä ja tuoksut valtaavat meidän keittiön. Mun raskausnenä on tosin ehkä hieman eri miltä sen imelän hajun miellyttävyydestä. Tänään pitäisi tehdä porkkana- ja lanttulaatikot myös. Teen joululaatikot ihan ensimmäistä kertaa itse, toivon tosiaan että onnistuvat. Me ollaan jouluaatto ihan kotona, mun vanhemmat ja sisarukset tulevat meille syömään. Joulupäivänä syödään anoppilassa. Ruokaa siis riittää, kuten joka joulu. 

Mun lapsuuden jouluina on aina syöty hyvin, kuusi koristeltu, joulupukki käynyt ja lahjoja saatu. Tämä joulu on ehkä eka joulu, jossa olen itse miettinyt ja suunnitellut joulua edes jotenkin.. Aikaisemmin se on vaan tullut ja mennyt omalla painollaan. Nyt meillä on kuitenkin lapsi ja haluan tarjota hänellekin mukavat lapsuuden joulumuistot, samanlaiset kuin itselläkin oli. Mun vanhemmat eivät ole yhtään jouluihmisiä, ovat olleet ulkomailla kaksi viimeisintä joulua, eikä heidän talossakaan ole jouluhärpäkkeitä tänäkään jouluna. Näin on nyt kun me lapset ollaan isompia (neljästä lapsesta enää yksi on alaikäinen). Mä itse kuitenkin pidän kauniista maltillisista joulukoristeista ja valoista, tykkään paketoida lahjoja (lahjojen hankkiminen on vaikeaa!!!) ja jouluruokien tekeminen on joka joulu ollut haaveena. Musta on kuitenkin ihan hullua aloittaa joulun stressaaminen jo tyyliin juhannuksena ja olla aivan mielenvikainen koko joulukuu yhden päivän takia... 

Eilen käytiin viimeisillä ruokaostoksilla Prismassa. Eikä oltu ainoat. Ihmisiä oli aivan mielettömän paljon tungeksimassa, kyllä sai pitää päänsä kylmänä ettei hermo mennyt. Käsittämätöntä, että joutuu tilanteeseen kun olet vihannesosastolla punnitsemassa perunoita ja takana on pitkä jono ja ihmiset murisee niskaan että "mikä siinä kestää". Missä on ihmisten kärsivällisyys? Yksi pyhäpäivä osaa sulattaa ihmisten aivot täysin. Maustehyllyvälikin oli täysin verrattavissa maanpäälliseen helvettiin.

Meidän Milli -koira on ollut nyt pari päivää kipeänä ja kärsii kovasta ripulista. Juoksutkin alkoivat juuri sopivasti samaan syssyyn, liekö ripulikin siitä johtuvaa. On ollut hermoja raastavaa siivota paikkoja ja vaihtaa koiralta vaippoja yhtä tiuhaan kuin vastasyntyneeltä vauvalta, eikä se koiran uloste tosiaan ole mitään herkullista siivottavaa (onkin ollut sattuneesta syystä Teemun homma) + tietenkin koiran tiuhaa pesemistä unohtamatta.. Nyt sormet ja varpaat ristiin, ettei synny mitään tulehdusta ja saadaan koiralta masuvaivat kuriin. Kaikki kotihoitokonstit on aloitettu ja toivon mukaan nyt alkaa kohta hellittämään. 

Rauhallisia ja stressittömiä jouluvalmisteluja kaikille! Iisisti vaan, ei se nyt niin justiinsa oo!

P.S Mun masussa on alkanut tuntua kova möllykkä!! <3