Peruskauraa ja hampaita

Me ollaan ruvettu Laurin kanssa nukkumaan aamuisin pidempään. Lauri herää ensimmäisen kerran yleensä seitsemän maissa ja olen nyt alkanut ottamaan sen meidän sänkyyn vielä jatkamaan unia. Parina aamuna ollaan nukuttu jopa yhdeksään!! Joo joillekin on varmaan arkipäivää, mutta minulle todellista luxusta! Tällä viikolla on tilavaakin tutia kun Teemu on aamuvuorossa. ;)

Kameraa olen käyttänyt viimepäivinä todella vähän, ei jotenkin ole ehtinyt. Ylemmät kuvat ovat toissapäivänä otettuja. Laurin toinen ylähammas on puhjennut ja toinen on ihan puhkeamispisteessä. Nyt vaan odotellaan että hampaat tulevat kunnolla esiin, jännitävää nähdä kuinka Laurin ilme muuttuu. Tuossa alemmassa tänä aamuna otetussa kuvassa olevasta ankkalelusta on tullut aivan Laurin suosikki! Lauri on oppinut painamaan kaikenmoisia nappeja "yhdellä sormella" aiemman hakkaamisen ja kämmenellä painamisen sijasta. Lauri painaa aina ankan musiikit soimaan uudestaan ja uudestaan ja uudestaan... Ja suuttuu jos ankan yrittää viedä kauemmas. Lauri tunnistaa jo koska kappaleet alkavat loppumaan ja on jo sormi ojossa painamassa. :'D Me naurettiin Teemun kanssa sunnuntai-iltana ihan kippurassa kun Lauri paineli tv-tasolla seisoen aina lattialla olevan ankan takaisin soimaan. 

Meidän viimepäivät viikonloppua myöten on oikeastaan kulunut sinne tänne säntäilyssä ja muualla kuin kotona. Teemu oli taas viikonlopun töissä. Tuntuu että ei ole oikein ehtinyt hengähtää missään välissä kunnolla kotona. Sunnuntai-illaksi ostettiin Teemun kanssa vähän herkkuja ja yritettiin rentoutua leffaa katsoen, mutta kyllä väsymys voitti jo ennen kuin oltiin ehditty edes leffaa valita. Odotan niin tulevaa viikonloppua.. Tänään menen Lahteen hoitamaan yhden palveluksen, käyn varmaan samalla kirpparilla. Toivon todella löytäväni Laurille sopivia vaatteita...

P.S Unohdin melkein vuodattaa mun itkuhälytinvalitukset, nyt se on totaalisesti seonnut se laite.... Mä valvoin su-ma yön sen itkuhälyttimen kanssa kun se sai jotain ihan ihmesärinäkohtauksia koko ajan. Lauri oli niin syvässä unessa, etten raaskinut ottaa ja kantaa meidän väliin mikä tietenkin olisi ollut helpoin vaihtoehto.. Tällä hetkellä laite toimii vain pattereilla (johto on ilmeisesti rikki), ja voitte vaan kuvitella kuinka monet patterit menee viikossa jos se on kokonaisia öitä käytössä. Sinne menee neljän patteria ja ne piti viime viikolla vaihtaa kolmesti ja nyt toissayönä vaihdoin taas. Hitto! Ja laadukkaat patterit ei todellakaan ole mitään halpoja. Tänään on siis luvassa myös ihan upouuden itkuhälyttimen osto. Nyt vain metsästämään edullinen verkkovirralla toimiva perusitkyhälytin. Tämän edellisen ostin siis käytettynä ja ensimmäisen yön se toimikin hyvin jonka jälkeen ongelmat alkoivat ja vaihtelevasti katosivat mutta nyt eivät tunnu korjaantuvan millään. Kiitos ja anteeksi. 

Lelulaatikon aarteet

Laurilla on aika paljon leluja. Me ei olla itse ostettu juuri yhtään lelua, vaan lähestulkoon kaikki ovat mun ja mun sisarusten vanhoja, myös muutama Teemun puolelta tullut lelu löytyy joukosta. Nuorin siskoni on syntynyt vuonna 2002 ja hänen vauvalelujaan oli mun äitillä vielä paljon jäljellä. Mun mielestä kaikista ihanimpia leluja ovat ne lelut, jotka ovat siltä ajalta (tai jopa vielä kauempaa) kun itse olin vauva. Oon tähän koonnut kuvina niitä kaikkein rakkaimpia leluaarteita Laurin (ja mun) lelulaatikosta. 

Nämä pehmokirjat ovat mun vanhoja. Ne ovat silloin aikoinaan olleet sellaisia jämäköitä (pysyneet pystyssä sivut auki), mutta useiden konepesujen jälkeen ovat nykyisin pehmoisia lörtsyköitä. Ihania silti <3 Ja Lauri tykkää noista ihan hirmuisesti. 

Meiltä löytyy äitiyspakkausten vanhoja helistimiä, Paapu-helistimiä ja muita retro-leluja. Mä rakastan suunnattomasti noita vanhoja helistimiä, mulla on aina kauhea huoli jos ne on kadoksissa. Ja eilenkin, kun näitä kuvia napsin, pari oli hukassa... Onneksi illalla löytyi kun etsin, muutama siis puuttuu kuvista. Ja mun vanhempien luona on myös näitä retrohelistimiä ja leluja, kuten mun oma äitiyspakkauslelu (oranssi pehmoinen hymy/surunaama).  Paapu-helistimet ovat aivan ihania, ja tekisikin mieli alkaa keräillä niitä lisää. Harvinaisten värien hinnat ovat nousseet ihan hullun korkealle, joten kalliiksi voi keräily pidemmän päälle tulla. On kuitenkin kiva aina ostaa, jos kirpputorilla törmää! Äitini on kertonut, että onkin meidän vauva-aikoina ostanut noita meitäkin vanhempia helistimiä ja leluja kirpputoreilta tai saanut ystäviltään. Avainnippuja löytyy uusia ja vanhoja.

Leluista huomaa hyvin, että pääväreinä toimivat vahvana keltainen, punainen ja sininen. Tuo pehmoinen tyttönukke on ollut ainakin 70-luvun loppupuolen äitiyspakkauksessa. Äitini ei muistanut onko se ostettu kirpputorilta, vaiko kenties siihen aikaan syntyneen enoni vanha. Noita sinisiä pehmoisia hymyhelistimiä on kaksi kappaletta ja ne ovat kaksoissiskojeni pakkauksista. Punainen perushymynaama on mun omasta pakkauksesta. Paapu-pupuhelistimiä meillä on yhteensä kolmea eri väriä, enkä ole varma mistä ne ovat tulleet. 

Tässä on näitä muovisia ja laulaviakin mööpeleitä. Nuo ankka ja piano rallattavat kilpaa samoja kappaleita. Mun mielestä on jännä, että kaikkiin musiikkia soittaviin leluihin on pakko laittaa ne samat kappaleet aina, tuiki tuiki tähtönen, piippolan vaari, jaakko kulta, ukko nooa... :D Siis onhan ne tietenkin ne klassikot.. 

Nämä helistimet Lauri on saanut uutena heti syntymälahjaksi. Barbapapa on mun vanhemmilta suoraan synnärillä saatu ja Ainun helistin on mun koulukaverilta heti ensipäivinä saatu lahja. Molemmat ovat olleet kovassa käytössä.

Punainen paloauto odottaa vielä Laurin leikkejä, tällä hetkellä se on ollut koristeena pöydällä. Sekin on mun ja kaksosten vanha. Halusin ottaa tähän myös tuon vedettävän pupun joka soittaa sitä ihanaa perinteistä tuutulaulusävelmää kun se vaan on niin ihana. Lauri rakastaa, kun sen antaa vedettynä soimaan tälle syliin. 

Tämä leikkimatto on ostettu kaveriltani Nealta. Se on ollut kovassa käytössä koko ajan. Lauri viihtyi jo pienempänä vauvana hyvin lattialla itsekseen hetkiä tällä matolla esimerkiksi mun käydessä vessassa tai jos piti tehdä jotain kotitöitä. Irrotettava soiva "potkulauta"on ollut suuri apu myös automatkoilla viihdykkeenä, sen saa nimittäin kätevästi pystyyn kaukalon ja penkin selkänojan väliin. Siinä on kolme eri äänitoimintoa, joiden käyttö muuttuu aina vauvan kasvaessa. Jatkuva musiikki oli sopiva ihan pienelle liikkumattomalle vauvalle, potkutoiminto on nyt käytössä kun Lauri osaa liikkua, lyödä ja potkia sitä tarkoituksen mukaisesti. Viimeinen toiminto, joka harvoin vielä on ollut käytössä on painikkeet, joita pitää ihan osata painaa, että ääniä kuuluu. Se on sitten seuraava vaihe. ;) Nykyään Lauri tykkää hiissata edestakaisin mattoa mukanaan ja ottaa kaaresta kiinni ja ravistella niin että kaikki noi lelut heiluu ja helisee. 

Sitten haluan esitellä Laurin tärkeimmän lelun.

Lauri sai ristiäislahjaksi setänsä perheeltä unirievun. Me oltiin jo vastasyntyneestä asti nukutettu Lauria harso tai joku riepu kainalossa, ja se oli toiminut todella hyvin rauhoittajana. Uniriepu sai nopeasti multa ja Teemulta nimen, Nuusku. Se on ihan Nuuskun näköinen. Me tehtiin Nuuskusta Laurille rauhoittumislelu, unikaveri, kainalokaveri. Nuusku on käynyt vasta kerran pyykkikoneessa, kohta pitäisi taas käydä (haisee jo aika inhalle). :D

Nuusku kulkee mukana joka paikkaan minne me mennään. Pelkille kauppareissuille ei oteta yleensä Nuuskua mukaan, mutta kylään ja pidempään kestäville reissuille kyllä. Siitä on tullut Laurille todella merkittävä rauhoittumisen merkki. Nuusku ei yleensä ole lattialla leikeissä mukana, hetkittäin ehkä heräämisen jälkeen saattaa olla. Nuusku annetaan Laurille välillä lohdutuksena itkun tullessa, mutta harvemmin senkään takia. Nukkumaanmennessä ja kaukalossa istuessa Nuusku on aina mukana. Kaikki meidän kaveritkin tietää Nuuskun. :) 

Löytyykö meidän leluaarteista jotain teille lukijoille tuttuja leluja? 

Onko teidän lapsilla joku rauhoittumislelu?