RV 40+1

Kuva on eiliseltä. Ei juurikaan mitään synnytysoireita ilmassa. Iltaisin tulee tuntitolkulla n. 10 minuutin välein harjoitussupistuksia, jotka laantuvat aina unille käydessä. Ehkä jonain iltana nämä supistukset jatkuvat ja synnytys käynnistyy... ken tietää.

Olo on aika hyvä, raskausihottuma vaivaa aamuisin ja kuumina päivinä kutinoillaan, maha on niin pystyssä kun taas olla ja voi. Närästys on hirveää. Toissa päivänä kävin poimimassa 10 litraa mansikoita siinäkin toivossa että rehkiminen saisi supistuksia/vauvan laskeutumista ym. aikaan, mutta eihän se saanut aikaan yhtään mitään. Nukuin yönkin aika hyvin. Eilen tehtiin isot kauppaostokset ja se oli kyllä tuskaa, hirveää paineentunnetta oli jatkuvasti ja supistuksia tuli todella tiheästi ja ärsyttävästi - mutta naurettavan kivuttomasti.

Nyt kun päästiin jälleen yli lasketun ajan, en odota vauvaa syntyväksi ennen ensi viikkoa. Lauri syntyi rv 41+2 aamuyöllä. Kivuliaat supistukset alkoivat viimeksi rv 41+0. Synnytys itsessään ei tälläkään kertaa jännitä, vaan lähinnä ehkä se tilanne/ajankohta kun ja miten käynnistyy. En haluaisi tällä kertaa hiljalleen kivuttomista säännöllisistä supistuksista voimistuvaa synnytyksen käynnistymistä, vaan jotain selkeämpää, jotta tiedän oikeasti että se on menoa. Viimeksi tunne siitä että vauva taitaa oikeasti syntyä, tuli vasta synnytyssalissa hetkeä ennen ponnistamista. Parin päivän sairaalassaoleskelu ennen Laurin syntymää sai tunnelman todella skeptiseksi.

Me ollaan viime päivinä ulkoiltu paljon, eikä kamera ole ollut mukana kuin ihan pari kertaa. On kyllä ihanaa kun saa viedä omaa lastaan uimarannalle! Lauri rakastaa vettä, eikä meinata millään päästä lähtemään rannalta pois. Käytiin viime viikolla Lahdessa Yli-Marolan kotieläinpihalla katselemassa eläimiä. Toisena päivänä Launeen perhepuistossakin käytiin seikkailemassa ja Teemu nyrjäytti nilkkansa kesken kaiken temutessaan joten jouduttiin lähtemään kotiin.

Mulla olisi koulutehtäviäkin vielä tehtävänä. Suuret suunnitelmat toteuttaa ne kesäkuun aikana epäonnistuivat, joten joudun tekemään niitä nyt sitten myös vastasyntyneen kanssa. Tylsää kun ei oikein pysty suunnitella mitään lomajuttuja. Teemu jää kesälomalle + isyyslomalle siitä päivästä kun vauva syntyy. 

Sitä kovasti edelleen odottaen. 

RV 38+3 ja vaivoja

Tämä raskaus on muuttunut rv 30 jälkipuolella vaikeaksi raskaudeksi verrattuna ensimmäiseen. Yhtenä isona tekijänä sille, miksi sen näin koen, on hyvin erilainen elämäntilanne raskausaikana. Siinä missä viimeksi pystyin anemiasta väsyneenä makaamaan sohvalla tokkurassa vaikka koko päivän, nyt mennään täysin 1-vuotiaan Laurin ehdoilla ja päivärutiineilla. Siinä missä viimeksi sain omaan tahtiin ja oman kunnon mukaan touhuilla, nyt kyyristelen ja kyykistelen päivässä sen miljoona kertaa milloin mistäkin syystä. Periaatteessa raskaudet ovat hyvin samanlaiset, mutta käytänössä ympäristöllä ja toiminnalla on niin suuri vaikutus, että ne ovat muokanneet tämän loppuraskauden paljon haasteellisemmaksi. 

Kuulun ilmeisesti niihin, joilla masu ei laskeudu ollenkaan. Laurista maha ei ulkoisesti valahtanut suuntaan eikä toiseen, vaan törötti tiukasti eteenpäin pystyssä. Samoin näyttää käyvän nytkin. Ja voitte vain kuvitella miltä tuntuu nostella esimerkiksi tuota lasta, kun maha on aivan kiinni kylkikaarissa ja kaikki sisuskalut litistyneenä siellä välissä. Närästys on aivan järkyttävää juuri tästäkin syystä. Masu ja kroppa on muutenkin joutunut koetukselle, sillä en voi vaikuttaa tilanteisiin jossa äkkinäisesti joudun ryntäämään hätiin kun herra taapero päättääkin hypätä sohvalta pää edellä alas. Joskus on päiviä, jolloin masu on kiristävä ja pinkeä rasituksesta lähes koko ajan, ikään kuin kivuton kestosupistus. Se tunne, kun joutuu äkkinäisesti nostamaan jotain siinä kiristyksessä, tuntuu kuin koko vatsanahka ratkeaisi linea negran kohdalta kahtia. Se sattuu ja on aiheuttanut ihan oikeita raskausarpia navan seutuville, enkä ihmettele! 

 

Olen kärsinyt nyt kohta kaksi viikkoa todella kiusallisesta ihottumasta ja kutinasta. Lääkäri ei ole osannut sanoa syytä, mutta ilmeisesti kyseessä on jonkinlainen allerginen reaktio, sillä antihistamiini on auttanut pahimpiin kutinoihin. Syytä allergiselle reaktiolle en ole keksinyt, sillä mitään uutta hygieniatuotetta tai ruoka-ainetta ei ole ollut kuvioissa. Lisäksi ihottuman sijainnit ovat olleet hyvin mielenkiintoiset... Periaatteessa nyt ollaan parempaan päin, ainakin voin paremmin nyt kun ihottuma on siirtynyt helpommin siedettäviin ruumiinosiin. Maksa-arvoni ovat kunnossa, ne otettiin varmuuden vuoksi vaikka oireet eivät raskaushepatoosiin missään vaiheessa olekaan viitanneet. Kortisonivoiteella ja antihistamiinilla mennään toistaiseksi, josko viimeistään synnytys laannuttaisi vaivan kokonaan. 

Muutoin olen voinut tilanteeseeni nähden aivan normaalisti. Liitoskivut kuuluvat elämääni, iltaisin olen niin pökkelö nivusseudun vihlonnasta, että joudun ryömimään sänkyyn ja pyytämään Teemua auttamaan kyljen käännöissä ja asennon löytämisessä. Pelkään kuollakseni ensi viikkoa, kun Teemulla on iltavuoro. Kipuilu on iltaisin toisinaan niin sietämätöntä, että mietityttää ihan oikeasti pärjääminen Laurin kanssa kaksin. 

Viikkoja on kasassa jo melkoinen määrä ja toivoisin kovasti synnytystä ennen laskettua aikaa, mutta on myös hyvin todennäköistä että yliajalle sujahdetaan jälleen. Synnytysoireita ei niinkään ole ollut, mutta muutamana iltana olen kellotellut muutaman tunnin ajan laimeita, mutta hyvin napakoita supistuksia. Harmikseni ne ovat loppuneet aina nukkumaan mennessä. Vauva todennäköisesti laskeutuu tälläkin kertaa vasta synnytyksessä, joten sekään ei merkinne mitään. Nyt vaan synnytystä odottaen... Jospa saataisiin sääennusteisiin uskoen sittenkin hellevauva. :)