Taas haaste!

Jee sain toisenkin haasteen MEERILTÄ TILAUSLAKKO-blogista! Mä olen nyt tylsimys enkä jaksa keksiä kysymyksiä tai itse haastaa ketään. Mutta Meerin kysymyksiin vastasin!

1. Omistatko autoa/ajokorttia? Mikä olisi sun unelma-auto?

Kyllä molempiin. Mä olen nyt viimeaikoina himoinnut Volkswagen Tiguan  tai Audi Q7 -maasturia...

2. Mitä teit yläasteella/lukiossa/ammattikoulussa aina välitunneilla?

Yläasteella piti aina olla muistaakseni ulkona välitunnit, siellä istuskeltiin/värjöteltiin kunnes sai mennä takaisin sisälle. Lukiossa me hengailtiin ja istuskeltiin käytävillä lattioilla.

3. Missä toivoisit olevasi 20 vuoden päästä? Kenen kanssa?

20 vuoden päästä olen toivottavasti perheeni kanssa, Teemun, Laurin ja toivottavasti Laurin sisaruksen/sisarusten kanssa. Olen toivottavasti jo vankkaa työkokemusta kartuttanut sairaanhoitaja.

4. Oletko kertaakaan harkinnut poistavasti omaa blogiasi? Miksi näin? Uskotko, että pystyisit sitä ikinä täysin tekemään?

Tämä blogihan on vielä nuori, mutta kyllä, etenkin ihan alussa ekojen kirjoitusten jälkeen mietitytti paljonkin blogin kohtalo. Se, mitä haluan elämästäni/lapsestani jakaa, laitanko kuvia, kuinka henkilökohtaisista asioista aion blogissani kertoa. Usein törmää ihmisten kielteisiin mielipiteisiin ja ajatuksiin lasten kuvien ja elämän jakamisesta netissä, jopa nimien kertominen on kyseenalaistettu. Kieltämättä se mietityttää ja vähän pelottaakin välillä. Pystyisin poistamaan blogini jos sellainen tilanne tulisi tai kirjoittaminen ei enää kiinnostaisi, mutta tällä hetkellä ei ole ajankohtaista ja vasta olen vauhtiin pääsemässä. :)

5. Kuinka paljon olet joutunut sensureoimaan/poistamaan blogiisi saamiasi kommentteja?

En yhtään! Mulla ei ole edes kommenttien valvonta päällä.

6. Oletko nyt kevyempi vai painavempi kuin tasan kaksi vuotta sitten tähän aikaan?

Olen nyt noin kymmenen kiloa painavempi !

7. Mitä pelkäät?

"Kaikkea." sanoisi Teemu. Itse en ihan tätä allekirjoita, mutta kyllä mä pelkään tai säikyn monia asioita. Sen jälkeen kun sain itse ajokortin, pelkään istua pelkääjän paikalla toisen kyydissä, vahtaan koko ajan alitajuisesti, käännöksissä puristan istuimia ja kahvoja rystyset valkoisena ja poljen jarrua siellä jalkatilassa! :D Hullu mikä hullu...

8. Kuinka pinnallinen olet?

En kovinkaan pinnallinen mielestäni.

9. Uskotko, että kaikella on tarkoitus? Vai onko elämä pelkkä sattumien summa?

En usko. Kaikki tapahtuu sattumien kautta.

10. Mitä ostaisit aivan ensimmäisenä, jos tilillesi tulisi nyt miljoona euroa?

Huomenna ostaisin Laurille turvaistuimen, Sunnuntaina varmaan laittaisin läjän vaatteita itselle tilaukseen (niin tai miksen jo huomenna..)

11. Mikä olisi ihanneperheesi/kotisi? Montako lasta? Eläimiä? Puoliso? Talo, omistus? Jne?

Minä, Teemu, Lauri ja Laurille sisarus/sisaruksia... Lapsia haluaisin vähintään ehkä kolme. Sitten kun aika näistä villakoirista jättää, niin yksi helppo koira, kunnes eläkepäivillä sitten taas enemmän.. Teemu haluaisi kanin, kun me jouduttiin edellinen viime vuoden keväällä lopettamaan. :/ Haaveena olisi alkuun omistusrivaripätkä ja myöhemmin sitten omakotitalo.

HAASTE

Monna Sunshine - blogi antoi minulle ihkaensimmäisen haasteeni, kiitos!

Kun oltiin siskojeni kanssa pieniä, meidän perhe teki lähes joka kesä autoilureissuja Suomen, Norjan ja Ruotsin Lappeihin. Ne reissut olivat kivoja ja kaipaan niitä paljon. 

Minusta tulee toivottavasti muutaman vuoden sisällä sairaanhoitaja. Lisäksi haaveilen kätilön ammatista.

Vierastan edelleenkin ajatusta, että bloggaan, mutta sitä tämä kai on. :D Aloitin kirjoittamaan tätä blogia pitkän harkinnan jälkeen, olen jo vuosia lukenut toisten blogeja. Hitaastihan tämä käynnistyi.. On kiva kirjoitella Laurin vauva-ajan asioita tänne muistiin ja jakaa omia kuulumisia. 

Jännä juttu, mutta en ehkä olisi halunnut muuttaa edellisestä asunnostamme pois vielä. Kumpa olisimme pysyneet siinä.  (Edellinen asuntomme oli 60-neliöinen saunallinen ihana kaksio ihanalla alueella luhtitalon toisessa kerroksessa ja nykyinen asuntomme on 70-neliöinen vastaremontoitu kolmio kerrostalon neljännessä kerroksessa) Sinänsä tässäkin asunnossa on puolensa, kuten Laurilla on oma huone ja meillä uudenkarhea keittiö, mutta silti vähän kaduttaa se muutto. 

Filosofia ei ollut vahvimpia aineitani lukiossa, joten kysymys on todella vaikea. Itselleni elämän tarkoitus on ehkä elää hetkessä ja tehdä juuri niinkuin itse haluaa tehdä ja mikä tuntuu oikealta, välittämättä muiden mielipiteistä. Esimerkiksi kun Lauri syntyi, minä tiedän, että haluan toisen lapsen pienellä ikäerolla. Sehän tarkoittaa sitä, että sairaanhoitajaopintoni viivästyvät/keskeytyvät jatkuvasti, ja tiedän monien läheisteni pettyvän siihen, että haluan ennemmin hoitaa nyt lapset kuin opiskella. Mulla on elämä aikaa opiskella, Lauri taas kasvaa karkuun. Haluan Laurille saman kokemuksen kuin itselleni lapsena, eli sisarus (minun tapauksessani kaksoissisaret) ystävänä ja leikkitoverina. 

En ole täällä blogissa vielä edes oikeaa etunimeäni kertonut, joka siis on Kristiina. Minua on pienestä asti kotona kutsutti Titti-lempinimellä. Pidän siitä kutsumanimestä. Sillä nimellä minua kutsuu omat vanhempani, lapsuudenystäväni sekä Teemu ja Teemun vanhemmat/sukulaiset. Nyt aikuisena olen alkanut koulussa ym. esittäytymään Kristiinana, joten uudet kaverit eivät minua Titiksi kutsu, paitsi jotkut poikkeukset...  Jos pitäisi valita itselle joku toinen kutsumanimi, siis jos kysymyksessä nyt tarkoitetaan nimenomaan etunimeä, se olisi Nina. Ja tämä nimi, koska äiti on kertonut, että minusta piti tulla Nina Kristiina, mutta viime hetkellä vaihtuikin pelkäksi Kristiinaksi. 

Maailman vaikein kysymys... Vastasin ensin noihin kaikkiin muihin, ja jätin tämän vikaksi. Mun pää lyö ihan tyhjää! Joku lastenelokuva ehkä... LUMIUKKO. Haluaisin olla se poika ja lentää sen lumiukon kanssa. Höh, olisin varmasti keksinyt jonkun paremmankin, mutta en jaksa miettiä!

Oon nyt hurahtanut salaatteihin, ja joka ruuan kanssa saisi mielellään olla. Ja paljon fetaa seassa, NAM. Oon ehkä hullu, kun eilen aamulla söin aamupalauksi nuudeleita fetapaloilla... mutta himo oli ylivoimainen. Tykkään tehdä myös itselleni vieraita ruokia katsoen ohjeesta kaikki ainekset ja valmistusohjeen.

Helppo ruokaniksi: mene lähimpään K-Kauppaan ja ota PIRKKA-lehti käteen, selaa lehteä ja valitse ensimmäinen inhimillinen (meidän tapauksessa usein edullinen ja suht helppo/nopea) vieraampi  ruokaohje päivän ateriaksi, osta ainekset, mene kotiin ja valmista ohjeen mukaisesti! 

Harvoin olen yksinäni missään (ilman Lauria siis). Mulle irtiotto arjesta on jo pelkkä kavereille kylään meneminen Laurin kanssa. Jos me laitetaan Teemun kanssa Lauri hoitoon, me yleensä mennään joihinkin juhliin. Arjen keskellä oleva irtiotto on minulla ehkä elokuvailta Teemun kanssa herkutellen Laurin mentyä nukkumaan. :)

Ehdottomasti haluaisin että ihmiset eivät olisi niin kapeakatseisia. Syrjintää ja kiusaamista on ihan liikaa. Mua ärsyttää jo pelkästään niinkin pieni asia, että jos on vähän enemmän hölösuu, temperamenttinen persoonallinen luonne ja on oma itsensä jossain julkisella paikalla, niin saa vierailta ihmisiltä kummeksuvia katseita. On tietenkin paljon vakavempiakin asioita, kuten suhtautuminen kehitysvammaisiin, seksuaalivähemmistöihin tai toisten mielipiteisiin. Ihmismieli on aivan kamala oikku umpikuja. Ihmismieli kun olisi suvaitsevampi, yhteiskuntamme ja maailmamme olisi parempi paikka.

(Tietenkin jos vain voisin päättää, olisi maailmassa (myös meidän yhteiskunnassamme) kaikilla rauha ja aina hyvä olla.)

Haluaisin olla joku kodin lemmieläin, sanotaan vaikkapa kissa. Valitsin kissan siksi, että olisin nimenomaan sellainen kissa, joka saisi olla ulkona vapaasti (koirat ei yleensä saa olla ulkona vapaasti). Haluaisin elää huoletonta kissan elämää, saada ruokaa ja kehrätä. Saalistaminenkin olisi kiva kokemus. 

POSSUJUNA

Tutipuu

Täällä määrään MINÄ.

Pienen Pojan Haaveet

Pieni pojan pallero