Rakenneultra

Siinä viime hetken fiiliksiä ennen ultraa tänä aamuna. Kaikki on kohdussa loistavasti, Papusella on rakenteet kunnossa eli elimet siellä missä pitääkin, lapsivettä normaali määrä. Istukka ylhäällä etuseinämässä. Lasketun ajan aikaistamista kätilö mietti, kun pikkuinen oli tässäkin ultrassa jopa viisi päivää edellä viikkoihin nähden. Ei kuitenkaan ollut mikään järkäle ollenkaan, samankokoinen kuin isoveljensä oli samoja aikoja. Kovin oli oudossa asennossa, hienoa sivuprofiilikuvaa emme hänestä saaneet, mutta sitäkin hienommat kasvokuvat. Jalkojaan oikoi urakalla, kätilö ihasteli hohtavia reisiluita. Huomioni kiinnittyi kuitenkin reisiluun vieressä olevaan ulokkeeseen. Kysäisin sitten, mahtaako kätilö nähdä vauvan sukupuolta ja hän helpottuneena tokaisi että hyvä kun kysyttiin, sillä tutkaillessaan reisiluuta hänellä oli vaikeuksia saada pidettyä pippeli piilossa meiltä. Luuli ilmeisesti, ettemme halua tietää sukupuolta. Ja pippelihän siellä reisiluun vieressä pilkotti, selkeässä sivuprofiilissa. Kyllä kumma on, jos muuksi muuttuu, mutta syntyessä sen sitten lopulta näkee. :)

Voi tätä onnen määrää, näin sen pitääkin mennä. <3 

Voi pojat <3

Raskausoireita ja Laurin kuulumisia

Kiitos vielä kaikille onnittelijoille. <3 Meidän taloudenhoito on nyt jammaillut vähän paikallaan, pyykkihuolto ei toimi, tiskit kerääntyvät pöydille.. Viime viikonloppuna tosin saatiin lattiat pestyä viikkosiivouksen yhteydessä.  Jouluakin on yritetty kotiin laittaa, mutta lopullisesti varmaan saadaan sisustuselementit paikoilleen viikonlopun aikana. Laitan sitten kuvia vähän valmiimmasta joulusisustuksesta. Nyt vähän omanapakuulumisia. 

Mulla on ollut nyt todella voimakkaana raskausoireena hajuherkkyys, joka alkaa jo haittaamaan elämää. Tämä oire oli riesana myös Laurin raskaudessa. En voi sietää roskiksien hajua, enkä tiskien hajua, enkä 10 minuuttia pidempään pöydällä seisseen ruuan hajua.... lista on aivan loputon. Mutta pahimpana tässä listassa ehkä nousee ihmisten ominaishajut sekä hengenhajut. En voi sietää edes Teemun hengenhajua, ellei ole juuri pessyt hampaitaan. On todella inhottavaa meistä molemmista, kun alan yökkimään vain toisen tullessa lähelle. Tuntuu niin pahalle toisen puolesta. Kassajonossa meinasi yksi päivä lentää oksennus, kun ympärillä olevien ihmisten hajut ei miellyttänyt herkkää nenää. Ylpeänä voin kuitenkin sanoa, että kakkavaipat ei tunnu missään! 

Nukun tällä hetkellä vuorokaudessa keskimäärin 13 tuntia. Illalla menen nukkumaan viimeistään klo 22-23 välillä ja aamulla herätään Laurin kanssa noin kahdeksan aikoihin. Päiväunet nukun Laurin kanssa samaan aikaan. Unentarve on siis suuri ja en herää päivällä ollenkaan normivirkeäksi omaksi itsekseni, vaan kuljen sellaisessa usvassa. Kahvi ei maistu, silloin tällöin saatan päivässä kupillisen juoda hyvässä seurassa. 

Ruoka muuten kyllä maistuu vähän liiankin hyvin, kaikkea tekisi mieli.. tosin viime päivinä on tietyt jutut alkaneet tökkimään, kuten Creme Bonjourin mömmöt. Yleensä tykkään laittaa niitä ruokaan kuin ruokaan. Tuntuu kuin olisi lihonut ainakin 10 kiloa... sen verta hyvin on ruoka maistunut. Syötävä on kolmen tunnin välein tai tulee huono olo. Viime yönä meillä oli poikkeuksellinen yö, sillä Lauri itki ainakin tunnin, ilmeisesti kakka oli tiukassa (?), mutta voi luoja sitä oloa mikä siitä valveilla olosta syntyi. Teki mieli käydä naukkaamassa jotain, mutta onneksi uni tuli nopeasti kun sen aika koitti. 

Laurista on tullut kunnon touhuaja, yksin jaksaa jo leikkiä pitkiäkin aikoja leluilla. Ymmärtää jo todella hyvin tiettyjen lelujen päälle. Lastenohjelmia ja mainoksia tykkää katsoa. Tänään äidin avustuksella kiipesi matkarattaiden tavarakoriin. Ja sepäs vasta oli hauskaa! Jos leikkiessä sattuu haaveri, haluaa syliin saamaan lohdutusta ja meno jatkuu. Tutinsyöntiä ja tuttipulloa on vähennetty PALJON. Kaikki juomat menisi heittämällä nokkamukista (yhtenä päivänä juotiinkin jo), mutta koska meidän tiskihuolto on nyt ollut mitä on ja meiltä löytyy vain yksi kunnollinen nokkamuki, on myös tuttipullot olleet käytössä. Me aloiteltiin viime viikolla maisteleman hapanmaitotuotteita (raejuustoa, viiliä ja piimää pienissä määrin) ja hyvin ovat maistuneet tähän asti eikä kummoisempia oireita ole tullut. Ellei viime öinen itku ollut sitten, mutta tosin eilen ei taidettu edes mitään uusia juttuja maistella.. 

Onpas mukava kirjoitella kun ei tarvitse salailla mitään. Unohdin eilisessä paljastuspostauksessa mainita, että laskettu aika meidän tulokkaalle olisi näillä näkymin 16.7.2014!

Syy

Väsymystä, uupumusta, haluttomuutta, heikotusta.... ja paljon muuta. En ole paljon blogia jaksanut päivitellä, kuten huomatakin saattaa. Olen raskaana. Kuulumisia on ollut hankala välittää, sillä kaikki on pyörinyt tämän olotilan ympärillä. Aluksi ajattelin pimittää tiedon täältäkin nt-ultraan saakka ja turvallisemmille raskausviikoille, mutta jotenkin koin nyt suuren tarpeen paljastaa asian jo tässä vaiheessa.

Tämä oli toivottu juttu. Olemme onnellisia tilanteesta ja tässä muutaman viikon aikana on ehditty asiaa sisäistämään. Huokaisen varmaan vasta myöhemmin ja nautin sitten paremmin... 

Tänään eletään rv 8+0. Eilen kävin neuvolalääkärillä alkuraskauden ultrassa ja kyllä sieltä masusta löytyi täysin viikkojaan vastaava sykkivä papunen. 

Siellä "hän" nyt on. <3

Nyt vaan odotellaan kuin kuuta nousevaa, että eletään niille turvallisemmille viikoille. Keskenmenon riski on edelleen olemassa, 9. raskausviikko lienee kaikista riskialttein alkion kehityksen kannalta. Ja tässähän sitä  nyt eletään.. Asiasta eivät tiedä kuin muutama meidän läheinen ystävä, sekä minun äitini. Uskon, ettei kukaan ei vielä tässä vaiheessa haluttu eksy tänne lukemaan, ja jos eksyy niin eksyy... :)

Hyvää joulunodotusta kaikille!

Mitäs meille..

(Sateinen) viikonloppu meni ja hurahti silmissä ohitse. Ja nyt eletään jo tiistaita, jes olen kartalla. Perjantaina kävimme Nean kanssa syömässä Lahden Santa Fe - ravintolassa. Me otettiin molemmat burgerit, naminam! Ajeltiin rinkiä autolla ympäri keskustaa, eikä oikeasti mitenkään tarkoituksella... Me oltiin nimittäin varattu pöytä seitsemäksi ja arvatkaa muistinko minä (joka toimi kuskina), että tori on aivan myllätty, eikä parkkipaikka löydykkään taikasauvaa heilauttamalla... Tyylikkäästi myöhässä, saimme kuitenkin pitää varaamamme pöydän. ;) Oli kiva ilta! Sain Nealta synttärilahjaksi aivan mahtavan neulontakirjan sekä Novitan minikeriä!! <3

Lauantaina tosiaan vietin 21-vuotissynttäreitäni, ei niitä kyllä oikeasti edes mitenkään sen kummemmin vietetty. Olimme sopineet jo aikoja sitten, että Lauri menee yökylään mun vanhemmille la-su väliseksi yöksi. Vietimme siis Teemun kanssa aikaa aivan kaksin, ensimmäistä kertaa ikinä Lauri oli poissa yön yli ilman mitään oikeaa syytä. Pähkäiltiin pitkään, että mitä tehtäisiin/syötäisiin. Suunnattiin Lahteen ja oltaisiin haluttu Mamma Mariaan pastalle... Ei toivoakaan sisäänpääsystä, koko illan pöydät täyteen varattu. Me mentiin sitten Santa Fe:n... Samat tarjoilijat kuin edellisenä iltana tietenkin. Otin kanatortillan (koska pidän hyvin tähdellisenä kertoa tämän). Ostettiin Teemun kanssa herkkuja, vuokrattiin leffa ja juotiin muutama mieto. Mentiin jo yhdentoista maita nukkumaan kun alkoi ramaseen. Yöllä taisin kerran ihmetellä itkuhälyttimien toimimattomuutta (eli sitä miksei meidän huoneen laitteen valo pala), kunnes muistin tilanteen ja jatkoin tutimista. Mä en edes kehtaa kertoa mitä me seuraavana päivän syötiin.. :'D Olin onnesta soikeana kun sain taas Laurin kotiin, ehti tulla jo aika kova ikävä. 

Sain Teemulta kaiken hemmottelun lisäksi lahjaksi Mymmeli - muumimukin ja sukkapaketin. Sovittiin jo aikaisemmin, ettei ostettaisi toisillemme MITÄÄN lahjoja nyt synttäreillä vaan että säästetään potit joululle tämän hetkisen tiukemman taloudellisen tilanteen takia, mutta eihän se osannut olla ostamatta. Kyllä mäkin olen jo kaavaillut pientä lahjaa Teemulle (12.11. synttärit), tuntuisi hölmöltä ettei olisi mitään. Laurin kummisedältä Tomilta sain lahjaksi uuden Muutto - sarjan muumimukin sekä kulhon, ihanaa! Ja sitten sain Teemun äidiltä sen tuotannosta poistuvan mustavalkoisen Seikkailu - sarjan muumimukin, jota olinkin toivonut kysyttäessä. Omilta vanhemmiltani sain Muurlan Pikku-Myy - lampun, jonka sijoitimme keittiöön. Muumimukeja meille on nyt kertynyt tässä melkein neljän yhteisen vuoden aikana 21 kappaletta. En suoranaisesti niitä keräile, mutta onhan ne nyt aivan ihania ja haalin niitä silloin tällöin. Kulhoja meillä on nyt yhdeksän. Seuraavana pitäisi ostaa talven sesonkimuki sekä lautanen. 

Eilen neuvolan jälkeen  Iida ja Pihla kävivät taas kylässä. On aina niin kiva katsella lasten menemistä, kun ikäeroa heillä on vajaa viikko. Musta on muutenkin niiin ihana kun asutaan samassa pitäjässä, niin seuraa löytyy läheltä. Voi tasaisin väliajoin juoruta ja tyhjätä päätä toisen kanssa! :)

Muita muumimukeihin hurahtaneita?

Pottailua ja konttailua ja olemista vaan

Onko tänään muka maanantai? Olen hokenut tätä niiin paljon ja hoen edelleen: Äitiysloma sekoittaa mun päivät. Mulla on tänään ihan torstaifiilis. Jos Teemu ei kävisi töissä eikä olisi viikonloppuisin kotona, olisin aivan sekaisin koko ajan. Teemulla oli viime viikonloppu pidennetty, perjantai oli vapaapäivä. Ja se jos mikä sai mut sekoamaan. Perjantaina elin lauantaita, kiirehdin kauppaan, koska se menee kuudelta kiinni. Eilenkin elin lauantaita (???) ja illalla ihmettelin miksi Teemu haluaa mennä ajoissa nukkumaan... AARRGHH. Pitäisi varmaan hommata sellainen sairaalakalenteri, missä lukee viikonpäivä, päivämäärä ja kuukausi. Sijoittaisin sen meidän sängyn viereen, niin että heti kun simäni saan auki, näkisin sen. Oikeastaan niitä saisi olla kaksi, toinen jääkaapin oveen vielä muistutamaan.

Varoitus: Seuraava pätkä sisältää kakkajuttuja.
Tänään me ollaan konttailtu Laurin kanssa ympäri kämppää ja käyty ahkerasti potalla. Aamulla puuron jälkeen tuli hienosti isot pissat pottaan, sen jälkeen onkin ollut vähän kommelluksia... Olen tottunut siihen, että Lauri kakkaa kerran päivässä, aamulla. Joskus saattaa tulla toiset, mutta vasta illalla. Ensimmäisien päiväunien jälkeen otin pojan vaunuista ja ajattelin viedä suoraan potalle, en osannut yhtään aavistaa (enkä näköjään haistaa) housussa odottavia kakkoja, ja ilmassa kävellessä aloin jo riisumaan. Meillä oli pienet katastrofin aiheet sitten siinä, onneksi selvittiin säikähdyksellä.. vähän meni mun housuille. Kolmannetkin yllätykset löytyvät päivällisen jälkeen housuista, joten silloinkin pottailu meni vähän mönkään. Eli vielä ei olla tänään saatu toisia pissoja pottaan, mutta onhan tätä päivää vielä jäljellä. Eilen pottaan tuli hienosti illalla pissat! Yksi asia täytyy vielä avautua pottailuun liittyen, nimittäin tuo Baby Björnin pottatuoli... Pienen poikavauvan pissat lentää lahjakkaasti yli lattialle, jos ei avusta pissaa menemään pottaan päin. Asia varmaan helpottuu sitten kun Lauri kasvaa, mutta on kyllä aika ärsyttävää. En sitten tiedä toimiiko eri merkin potat sitten sen paremmin. Poikalasten äidit hoi, kuinka pissaaminen pottaan on teillä onnistunut, mikä potta teillä on ollut?

Parin viimepäivän aikana Lauri on alkanut konttailemaan useammin. Noin 1/3 liikkumisesta menee nyt kontaten, alustasta riippumatta, jopa liukkaalla laminaatilla. Olen todella tyytyväinen, että Lauri näytti konttaustaitonsa jo ennen 8 kk-lääkärineuvolaa. Olen nimittäin jo pitempään miettinyt Laurin ryömimistekniikkaa, se kun käyttää liikkuessa vain toista jalkaa ja toinen törröttää suorana tai on vain "tukijalkana". Ajattelin tarvitsisiko toinen jalka jotain fysioterapiaa tai vastaavaa. Kontatessa Lauri kuitenkin käyttää molempia jalkojaan symmetrisesti. Lauri nousee polviasennossa myös tukea vasten, jos pääsee. Poloinen ei nimittäin ymmärrä, että mahamakuuasennosta ei onnistu kurottamaan itseään, vaan ensin täytyy nousta konttausasentoon. Eiköhän se pian ymmärrä, mutta nyt tulee vain itku kun toinen selkä notkolla yrittää ryömimisasennosta roikkuen nousta, eikä läheskään aina pääse. Konttausasento on Laurille jo ennestään tuttu, mutta nyt on opittu myös istumasta liikkeelle lähtö sekä takaisin istumaan meneminen, joka on nyt pari kertaa tapahtunut. Lauri osaa myös kääntyä akselin ympäri kontaten. Lauri täyttää huomenna kahdeksan kuukautta ja ajattelin huomenna, jos ehdin, kirjoitella yhteenvedon Laurista kahdeksankuisena.

Mikä päivä.

Aamulla heti Laurin aamu-unien jälkeen lähdin anopin kanssa Lahteen. Tuli ajeltua ihan miten sattuu aivot narikassa, heitettyä lenkkiä ties missä kun ei vaan järki pelittänyt. Taas näitä "määränpäänä A, löydät itsesi Ö:stä". Jätin jossain vaiheessa anopin omille asioilleen. Kävin Laurin kanssa sitten kaksin Triossa ja voi sitä häpeää kun sumpailin hissillä siellä ihan erkkinä edestakaisin. Voiko olla niin vaikeata erottaa painikkeet "PK" ja "P"? Henkkamaukassa kävin katselemassa vauvanvaatteita ja siellä oli kolme sellaista iältään noin 10-13 vuotiasta tyttöä. Yksi tytöistä hipelöi erästä potkupukua ja sanoi "oi kun saisin poikavauvan". Olin ihan että: :O. Meni hetki toipua siitä järkytyksestä. Muistan kyllä itsekin ajatelleeni kaikkea hölmöä tuossa iässä, mutta silti. Trion ylimmässä kerroksessa siinä kahvilassa oli joku mammatapaaminen, ootteko muut äidit huomanneet että tollaset ryhmittyneet äidit tuijottavat kaikista eniten teidän vauvoja? Yritin kävellä siitä mahdollisimman nopeasti ohi ja tunsin kaikkien katseiden seuraavan, kaikki yrittivät kuikuilla mun home-made travelsystemiin joka koostui siis tämän vuoden Gracon matkarattaista sekä iänkaikenvanhasta (eli en tiedä minkä vuoden) Römerin turvakaukalosta... Hyvin toimi muuten!

En lopulta edes muistanut minne mä siellä parkkihallissa autonkin laitoin. Ja oli kiva parkkilipun maksamisen jälkeen huomata seinällä lappu että aina vähintään viiden euron ostoksesta saa hyvityksenä tunnin ilmaista parkkiaikaa... Ja sitten autolla huomata että toinen takaikkuna on ollut koko ostosreissun ajan ammollaan. Tää johtui siitä, että kun menin sinne parkkihalliin ja yritin avata omaa ikkunaani ottaakseni parkkilipun ja painoinkin vahingossa Laurin ikkunan aukeamaan jonka välissä on se sellainen "nimirekkari"... Sain sydärin että se metalliläpyskä menee sinne ikkunaloveen ja painelin villisti kaikkia ikkunapainikkeita, enkä huomannut avanneeni myös sen toisen takaikkunan. Onneksi anopin kirppiskamoja ei takapenkiltä kukaan ollut ryövännyt. Sitten siinä kun olen ajamassa hallista pois ja työntämässä sitä lipuketta sinne masiinaan jotta se puomi aukenisi, niin se masiina sekoaa ja avaa sen puomin  jo ennen kuin ehdin työntää kättäni edes autosta pihalle. Olin taas että: :O. Mä pelkäsin ajaa siitä, ajattelin sen puomin kolahtavan sitten kuitenkin kiinni kun olen siinä menossa. Noh nopeasti livahdin. Sitten lähdin ajelemaan kohti Kärkkäistä, josta mun oli määrä hakea anoppi ja mennä sen kanssa Teemun tädille kahville. Mä huomasin, että eräs tuttuni, jonka kanssa ei koskaan pidetä oikein yhteyttä oli pyytänyt facebookissa minua soittamaan tälle mahdollisimman pian, ja asia oli kuulemma tärkeä. Tottakai aloin siinä ajaessa soittamaan (anteeksi, puhelu oli lyhyt!) ja pian huomaan olevani jossain pikkukorttelissa, enkä lainkaan sillä tiellä missä pitäisi. Puhelun jälkeen heitin iLuurin syvälle takapenkille, jotta pystyin ajamaan rauhassa ruuhkassa tieni Kärkkäiselle. HUOM: Laurilla oli kaikki hyvin koko ajan vaikka mä vähän toilailinkin! 

kuva

Siinä välissä sitten tapahtui kaikkea normaalia. Ja lopulta hain Teemunkin töisä ja tiputettiin anoppi kotiinsa. Mutta koko päivän huipennus, kun tultiin omaan kotiin. Vessan ovi oli jäänyt päiväksi raolleen ja meidän ihanat rakkaat KOIRAMUSSUKAT olivat käyneet SYÖMÄSSÄ ja LEVITTELEMÄSSÄ Laurin HAISEVIA TÄYSIÄ PASKAVAIPPOJA vessassa ja olohuoneessa. Ja siinä roskiksessa, minkä ne oli löytänyt, oli vaippoja varmaan öö kolmelta tai neljältä päivältä. Yleensä mua ei vauvan kakka ällötä, mutta nyt ei ollut oksennus kaukana. Olin jo täysin valmis oksentamaan hätäpäissäni meidän keittiön lavuaariin. Onneksi Teemu siivosi sotkut, eikä olohuoneen puolelta löytynyt kuin kolme revittyä vaippaa. Kaduttaa ihan ettei mielessäkään käynyt ottaa kuvaa tästä katastrofista. 

kuva

Lauri ei nukkunut reissun päällä kuin yhdet päiväunet, juurikin siellä Triossa. Pikkumies oli _hieman_ ylikierroksilla kun kotiin päästiin. Lauri kieriskeli ja pyöriskeli ja ryömi kuin pieni kiituri lattialla. Pelkkä vilkaisu sai aikaan ihan hulluja naurunpurskahduksia! Lopulta riemu ja ilo loppui pään kopsahdukseen ja itkuun, meininki tosin jatkui kierroksilla iltatoimien jälkeenkin. Pitkästä aikaa (moneen kuukauteen) Lauri ei nukahtanutkaan heti vellin jälkeen vaan halusikin pois sängystä vielä leikkimään. Annettiin pojan touhuilla, kunnes väsy iski vaille yhdeksän ja simahtikin sänkyyn melkein heti. 

Ohhoh mikä päivä, pakko lähteä nukkumaan. Anteeksi raskas ja vaikealukuinen teksti Slitsweitz! 

P.S Laurin toinen hammas puhkesi eilen! Tämä toinen hammas aiheutti oikeasti oireita, kuolaaminen lisääntyi (vaikka olin niin skeptinen näistä oireista :'DDD) ja yöt ovat olleet katkonaisempia nyt, ilmeisesti ien kutisee? Ainakin Lauri on narskutellut tuttia nyt jonkun verran ja on mielellään puruleluja (tai kiellettyjä asioita kuten johtoja) nakerrellut. Äitiyspakkauksen mukana tulleen hammasharjan lisäksi ostettiin Laurille "oma harja" ja tahna. Valitettavasti ei päästy vielä kokeilemaan. 

Pöö

Iiik. Viikon päästä mulla on toivottavasti alkukeväälle haluamani harjoittelupaikka. Teen ensimmäisenä harjoittelun Lasten- ja nuorten hoitotyöhön liittyen, ja haluaisin ehdottomasti yhdelle PHKS:n lastenosastoista. Suurin huolenaiheeni on nyt se, että koska en ole läsnäolevana koulussa, ei minulla ole myöskään voimassaolevia AD-tunnuksia. Takaraivossa on koko ajan huoli siitä, että jokin menee pieleen. Suunnitelmani on tehdä koko kevät opintoja. Kaksi harjoittelua, tenttejä ja yksi teoriaosuus ainakin. Siinä on hommaa. Mun pitää ilmoittautua kursseille opintotoimiston kautta. Lisäksi oma tutor-opettajani vaihtuu toiseen ja se ei tuo yhtään helpotusta asioihin. Onneksi mulla on kaveri, jonka tunnuksien takaa voin tarkistaa harjoitteluiden viikot ja kurssit joille ilmoittautua. On jotenkin hirveän hankalaa.. Tai sitten mun mieli vaan tekee tästä niin monimutkaista. Tuntuu vaan jotenkin että koko koulu on unohtanut mut kun ei ole niitä voimassaolevia tunnuksia. :) Eihän se niin tietenkään ole, mutta on jotenkin orpo olo kun ei voi tehdä mitään. 

Eilen oli kiva päivä kun Iida ja Pihla oli meillä monta tuntia! Kivaa kun samalta paikkakunnalta löytyy samanikäinen äityli ja Pihla on vielä samalla viikolla syntynyt kuin Lauri. Me ei oikeastaan edes Iidan kanssa olla oltu kavereita ennen kuin nyt, ollaan kyllä tunnettu/tiedetty toisemme jo vuosia ja oltu jossain samoissa harrastuksissa aikoinaan. Molemmat vaan stalkkailtiin toisiamme facebookissa vauvojen syntymien aikoihin. Onneksi törmättiin keväällä neuvolassa ja otettiin asia puheeksi! 

Mä aattelin jossain vaiheessa esitellä vähän Laurin virikejuttuja; leluja ja muita vempeleitä joita meiltä löytyy. Ihan vaan sen takia, että Laurilla on aivan hirvittävä määrä todella vanhoja aivan ihania retroleluja. Vain murto-osa Laurin leluista on "nykyaikaisia". 

Body Worlds - näyttely

Nyt eivät sanat riitä kuvaamaan vihaani tätä bloggerin systeemiä kohtaan. Mun sunnuntaina kirjoittamani pitkä teksti KATOSI kuin tuhka tuuleen....

OON NIIN TURHAUTUNUT #¤%&¤¤#%"%"%%!!!!!###¤%¤%%¤####"¤#"%%¤#!!!!!!!!

Mä nyt yritän vihoissani muistella mitä olin pääpiirteittäin kirjoittanut. Niin... siis mun viime viikon kohokohta oli se, kun kävin vanhempieni kanssa launtaina kolmistaan Heurekassa, jossa on tällä viikolla viimeistä viikkoa esillä Gunther von Hagens'n Body Worlds - näyttely. Näyttelyssä esitellään opettavaisesti ihmisanatomiaa aitojen plastinoitujen ruumiiden ja ruuminosien sekä videoiden avulla. Tulevana sairaanhoitajana ihmisanatomia luonnollisestikin kiinnostaa ja olinkin koko kesän himoinnut näyttelyyn pääsystä. Onneksi ehdittiin käydä ennen sen sulkeutumista. Lisää tietoa näyttelyn taustoista ja esimerkiksi plastinoinnista löytyy Body Worldsin viralliselta sivustolta.

Näyttely oli jaoteltu alueittain osiin: tuki- ja liikuntaelimistö, hermosto, hengityselimistö, sydän- ja verisuonijärjestelmä, ruuansulatuselimistö, munuaiset- ja virtsatiet, sukupuolielimet ja sikiön kehitys. Ylläripylläri itseäni kiinnosti eniten Elämän alku - osuus eli sikiön kehitys. Näytillä oli ihan oikeita ihmisalkioita raskausviikoilta 5-9. Voi herranjestas miten pieniä ne olivat, ja jo rv 6. alkiolla oli pienenpienet kädet ja jalat! :'''''') Myös sikiöitä oli muistaakseni noin raskausviikoilta  12, 18, 20, 25... sekä yksi täysiaikainen vauva. Oli järkyttävää huomata kuinka kehittyneitä ja isoja ihmissikiöt ovat vain vähän yli 10. raskausviikolla ja niilläkin viikoilla voi tulla vielä keskenmenoja tai tehdä jopa abortteja! Kuljin sikiön kehitys -osuuden läpi jotenkin kuplassa, enkä osannut mieltää niitä sillä hetkellä aidoiksi oikeiksi alkioiksi ja sikiöiksi. Nyt jälkikäteen ajateltuna ajatus jopa ahdistaa. Jos nyt menisin heti uudestaan, voisi tehdä pahaa. 

Paljon kohuttu 8. kuulla raskaana ollut nainen sykäytti oikeasti. Näyttelyssä nainen on aseteltu kylkiasentoon makaamaan, ehkä jopa hieman poseeraamaan, ja raskausmahasta on slaissi pois niin että vauva näkyy sieltä selkeästi. Vähän mietitytti, onko vauva aito, mutta missään ei toisin mainittu. Uutinen jossa kuvituksena kyseinen nainen. Luin jostain (en vain kuollakseni muista, että mistä), että tämä nainen oli raskautensa aikana kuullut kuolevansa ennen vauvan syntymää ja näin ollen halunneensa luovuttaa ruumiinsa näyttelyyn. En tiedä onko tarinalla perää, mutta pakostikin herää kysymys, miksi noin pitkällä olleessa raskaudessa vauvaa ei voitu pelastaa? 

"Body Worlds on avoinna kaiken ikäisille. Alle 8-vuotiaille näyttelyyn tutustumista suositellaan aikuisen seurassa." Siellä oli aika paljon alle kouluikäisiä sekä ala-asteikäisiä lapsia. Kuulin kuinka monet itkivät pelosta ja pyysivät päästä pois. En veisi omaa pientä lastani tuohon näyttelyyn, vaikka ei se nyt niin kamala loppupelissä olekaan. Pieni lapsi ei kuitenkaan jaksa edes niin kärsivällisesti kiertää. Eräs isä joutui keskeyttämään kiertämisen lapsensa lohduttoman itkun takia. Tietenkin ymmärrän sen, että Heurekassa muuten on paljon lapsille suunnattua touhua ja lapset on sitä varten otettu mukaan. Näyttely on rakennettu hämärän "polun" muotoon, jonka varrella esiteltävät ruumiit ovat useimmat flexilasin sisäpuolella ja kirkas valo kohdistettuna esiteltävään osaan. Artboomin sivuilta löysin yhden kuvan, jossa mielestäni aika lapsen silmään pelottava  hahmo kyseisestä näytelmästä. Tietenkin se on jokaisen oma valinta arvioida mitä oma pieni tai isompikaan lapsi valmis näkemään.

Kierrettiin Body Worldsin lisäksi muu härpäke-Heureka, ja käytiin katsomassa yksi planetaarioelokuva. Ensimmäistä kertaa koskaan mulla tuli pieni pakokauhu siellä planetaariossa.. Ennen kuin elokuva edes alkoi, tuntui että happi alkaa loppumaan ja on päästävä pois. Onneksi tunne helpotti kun leffa alkoi. 

Päivästä jäi käteen ihan hyvä mieli, illalla piti vielä lähteä niihin pippaloihinkin. Näyttely oli tosi hyvä, vaikka olikin paaaljon pienempi ja pliisumpi kuin odotin. Jos se tulee uudestaan joskus Suomeen, haluan ehdottomasti mennä taas katsomaan. Ehkä seuraavalla kerralla erilaisella asenteella ja keskittyneemmin. Suosittelen lämpimästi kaikille! Vielä ehditte, perjantaina viimeistä päivää auki, ja nyt joka päivä klo 22 saakka. :)

Kuvia löytyy netistä hirrmuuuisesti, en uskaltanut tähän niitä kuvitukseksi lisätä tekijänoikeussysteemilakien rikkomisen sun muun mitä en ymmärrä uhalla. :)

Tarvetta muutokseen

Mulla on alkanut joka syksyinen 24/7 kestävä väsymys. Voisin nukkua koko ajan... Pienet päiväunet on pakko ottaa, tai muuten ei jaksa. Viime yönä kaikenlisäksi nukuin hirveän huonosti, unensaanti oli vaikeaa ja heräilin jatkuvasti. Onneksi Teemulla on iltavuoroviikko, joten se on aamuisin nyt mun apuna kun oon ihan koomassa. 

Mä en nyt jaksanut seuloa blogitekstejä läpi, että olenko maininnut joskus aikaisemmin mun huonounisuudesta.. Mä nimittäin olen aika huonouninen ihminen. Nukahdan huonosti ja herään herkästi ääniin. Huomaan aamulla kyllä, jos olen nukkunut levollisesti ja ollut ihan syvässä kunnon unessa. Jos nukun todella sikeästi ja hyvin, en välttämättä herää yön aikana kertaakaan! Mun unenlaatu on kausiluontoisesti joko todella hyvää tai sitten huonoa, välimuotoöitäkin on satunnaisesti. Nyt taitaa olla huonojen unien aika taas koittamassa, johan tässä pari viikkoa tulikin hyvin nukuttua. Ja nämä vuodenajat tosissaan vaikuttaa aika paljon mun unenlaatuun ja pimeinä aikoina vaivaa päivisin juurikin se jatkuva väsymys. 

Vaikka mun nukkuminen on mitä on, sen suurempaa vaivaa siitä ei ole mulle koitunut. Saan kuitenkin vuorokaudessa levättyä tarvittavan määrän, jotta jaksan. Nyt puhun aika ristiriitaisesti, kun juuri valitin jatkuvaa väsymystä, mutta se liittyy tähän syksyyn ja en usko että olen ainoa joka sitä potee. :D Ja nää vaihtelevat unenlaadut ja hyvät/huonot unikaudet eivät todellakaan ole mikään uusi juttu, vaan ovat olleet mulla rieasana  jo hamasta murrosiästä alkaen! Oma elämäntyyli ei kyllä yhtään paranna niitä asiaa... esimerkiksi tämä näin myöhään koneella istuminen muuten pimeässä olohuoneessa kirkkaan näytön loistaessa nenän edessä tai sängyssä vielä puhelimen näprääminen ennen nukkumaankäymistä. Juon myös aika paljon kahvia, mutta mä en ole oikeastaan koskaan kokenut kahvista mitään virkistysvaikutusta. Se voi tietty olla etten vaan huomaa sitä... Mulla ei kyllä yleensä ole tapana juoda kahvia enää iltaisin, usein tulee juotua päivän aikana pelkät aamukahvit. 

Elämäntapamuutoksella voisin varmasti saada unenlaadunkin parantumaan huikeasti. Muutenkaan elintavat eivät ole terveellisimmästä päästä. Ruokailu- ja liikuntatottumukseni ovat syvältä. Olen nyt Laurin syntymän myötä yrittänyt ryhdistäytyä ja näyttää hyvää esimerkkiä säännöllisesta ateriarytmistä. Joskus päivät menee yllättävänkin hyvin ja tulee syötyä samaan aikaan Laurin kanssa. Mutta se on se aamupala, päivän tärkein ateria, joka mulla jää lähes poikkeuksetta välistä. Nyt sadatta kertaa lupaan itselleni, että muutos tapahtuu. Liian usein on päiviä, että syön ensimmäisen kerran vasta myöhään iltapäivällä, litkittyäni siihen asti pelkkää kahvia ja vettä. Hyi olkoon, se kuulostaakin ihan kamalalta! Aivan ehdoton muutos on tapahduttava. Ja liikunta on toinen, sitä on lisättävä. Voin kyllä olla ylpeä itsestäni, sillä olen hurahtanut vaunulenkkeilyyn ja käynytkin nyt viimeiset kuukaudet ahkerasti kävelemässä. Seurassa on tietysti mukavempaa, mutta tulee jopa yksin käytyä. Kahvakuulasta piti tulla paras ystäväni kesän alussa, meille tuli välirikko heti ensitapaamisen jälkeen. Täytyy ruveta paikkailemaan niitä välejä sen kanssa taas pikkuhiljaa.. Olisi ihanaa oikeasti jaksaa ja olla energisempi, ja uskon, että omalla kohdallani ruokailu- ja liikuntatottumusten muuttamisella saa aikaan ihmeitä. 

Heränneet

<3

Tältä me näytimme Laurin kanssa herättyämme. Isi oli juuri hakenut Laurin omasta huoneestaan. Äitiä taisi _hieman_ vielä väsyttää.. Tältä mä oikeasti näytän aamuisin. 

Aamukuvia ja yleistä löpinää

Täällä on ollut hiljaiseloa nyt viikonlopun jälkeen, koska meillä ei ole tapahtunut mitään normaalista poikkeavaa. Olen nähnyt kavereita (me on kyläilty ja meillä on kyläilty), ollaan ulkoiltu, käyty Laurin isovanhemmilla... tavallista arkea. Mulla on tuloillaan mielenkiintoisia (tai vähemmän mielenkiintoisia) minäfaktapostauksia, mutta ne on niin vaiheessa, eikä ole aivot oikeen raksuttanut niitä kirjoitellessa, että niitä saatte odottaa vielä. 

Sänky petaamatta, tietenkin.

Teemulla on tällä viikolla aamuvuoroviikko. Joten iltaisin oon vaan löhöillyt sen kanssa sohvalla. Eilen katsottiin Open Water-leffa. Lauri kun menee jo kahdeksan pintaan nukkumaan, jää meille rutkasti kahdenkeskeistä aikaa. Ja meillä ei ole yleensä tapana valvoa yömyöhiin, joten saadaan silti ihan hyvät yöunet. Eilinen leffailta pidettiin oikeastaan senkin takia, kun me ollaan tuleva viikonloppu erillään. Minä, Lauri, mun äiti ja sisko lähdetään nimittäin taas Outokumpuun. Teemu jää kotiin koirien kanssa. Mua ei stressaa toi matkaaminen noin kauas enää yhtään, koska Lauri on niiiin kiltti ja helppo vauva ja tykkää matkustaa autossa. Me majotutaan pieneen hotelliin Joensuun kupeeseen. Nyt ihan uutena juttuna on se, että Lauri syö kiinteitä säännöllisesti päivänmittaan. Viimeksi kun olimme siellä, Lauri söi vain maitoa ja kerran päivässä vähän sosetta. Mutta uskon, että ruokailut järjestyvät hyvin! Ainut huolenaiheeni on oma unensaanti vieraassa paikassa, mutta nyt mulla on sellainen kausi, että nukun yöt tosi sikeästi. Eli todennäköisesti nukun sielläkin. Viimeksi me oltiin majoittuneena Joensuun keskustassa sijaitsevassa Cumuluksessa, ja meillä oli toosi pieni hotellihuone. Ulkona oli + 30 astetta lämpöä, ja ilmastoitu hotellihuone tuntui aivan maanpäälliseltä taivaalta. 

Ja tältä näyttää takkutukkainen  naturellinassu ruudun takana. :)

Maanpäällisestä taivaasta puheenollen, meidän vaatekaapit ovat yksi maanpäällinen helvetti. Kun ei vaan saa aikaiseksi millään alkaa siivoamaan ja järjestelemään niitä. Teemun vaatekaapista voisi aloittaa, sillä se on selkeämpi ja helpompi järjestellä. Mun kaapissa sen sijaan on varmasti 50% vaatteista lähdössä kirppikselle tai UFFille. Olen vuosikaudet, ties kuinka kaukaa, kantanut joka muutossa SAMAT vaatteet joita en käytä ollenkaan. Mikä siinä on kun ei raaski luopua?? Nyt oikeasti otan ja nakkelen kaiken turhan pois. Ehkä sitten saan itseni oikeasti hyvällä omatunnolla ostamaan uusia käyttövaatteita itselleni. 

Nelli ottaa rennosti ja Milli arskaa.

Meidän Lauri taitaa ryömiä. Ei siis mitenkään perinteisellä tavalla, mutta mun mielestä se, että toinen tavoitteellisesti tavalla tai toisella hommaa itsensä lattialla könyten haluamiensa tavaroiden luokse, ei ole enää mitään kököttämistä. Kovasti tuo poika jumppailee etu ja takavartaloa ylös vuorotellen, mutta en usko, että konttaaminen vielä on lähellä. Niin ja Lauri on myös varpaissa kiinni selällä ollessaan koko ajan, ellei päänsä varassa taiteile selkä kaarella. 

Kahvit pitkin pöytiä, meni nipullinen käyttämättömiä suodatinpussejakin samalla roskiin...... ¤#//x%&%&##!!

Keitin ensimmäistä kertaa tuolla mocciksella siis porokahvit.

Pakotin itseni syömään aamupalaa.

Harmittaa kun ei ollut kamera Laurin aamupuurohetkellä hollilla. Mutta Lauri söi melkein ison pojan annoksen riisipuuroa päärynäsoseella ja ripauksella kanelia! <3 

Aamu-unet alkoivat jo klo 8.30 <3

Massablogi

Täältä löytyy satoja samantyylisiä, nimenomaan nuorien äitien kirjoittamia blogeja, jotka ovat sisällöltäänkin samankaltaisia. Myös ei-niin-nuorien (lue: ikinuorien) äitien blogeja löytyy, ja tuovat blogimaailmaan oman näkökulmansa lapsi- ja perhe-elämään.

Neuvolakuulumisia, kehityskertomuksia, synnytyskertomuksia, raskausjuttuja, mielipidetekstejä, kirppistelyä, aleshoppailuja, vauvan/lastenvaatefriikkeyttä, tekotaiteellisia järkkärikuvia, sisustushömpötyksiä, reseptejä, pikkukakkosenodotuksia, kilpailuja, haasteita, yhteistöitä eri puljujen kanssa, haaveiluja ja tietty ihan perinteistä vauva-arkea; meidän pikkupetteri sormiruokailee, pikkupetterin kanssa piknikillä, pikkupetterin päiväunet, pikkupetterin pottaseikkailut osa 57, pikkupetteri ryömii... unohtamatta blogiäidin omia lifestylepostauksia; äiti käy ripsihuollossa, äiti vaihtaa viihteelle,  äidin uudet kuteet, äidin uudet hiukset, äiti treenaa, äiti opiskelee...  

Näistä koostuu pitkälti minun lukemani blogimaailma. Ja jokainen blogi on omalla tavallaan kirjoittajansa näköinen, joka tekee siitä ainutlaatuisen.

Mutta faktahan on siis se, että nämä asiat kiinnostavat. Nämä asiat yhdistävät. Itse tykkään lukea juuri edellämainittuja juttuja, pystyn samaistumaan niihin, saan niistä vertaistukea ja inspiraatiota. Jostain facebookin surullisen kuuluisasta äitiryhmästä luin, kuinka joku kirjoitti tämäntyylisten blogien olevan kuolettavan tylsiä. Jos blogi on mielestäsi tylsä, älä sitten lue, kukaan ei pakota. Äitibloggaajat ovat aikamoista massaa, mutta jokainen kuitenkin omalla tavallaan yksilöitä. Kyllähän tässä selkeästi on ilmassa vähän sellaista keskinäistä tahatonta kilpailua, että kenellä/kenen lapsella on merkkivaatteet ja tarvikkeet, kuka asuu kaksiossa ja kuka kolmiossa. Mutta samalla tää on vähän niinkun ryhmäterapiaa. 

Minähän kirjoitan keltanokkabloggarina juuri näistä samoista asioista, kuin kaikki muutkin, sillä se on helppoa ja saat tavallaan hyväksyntää muilta. Uskon, että monet aloittelevat bloggarit ottavat ensin mallia (tiedostamattakin) muilta kokeneemmilta pidempään kirjoittaneilta bloggareilta niin kirjoitustyylissä kuin sisällössäkin, riippuen tietty blogin teemasta. Ja tähän johtopäätökseen päädyin ihan vain analysoimalla ketäs muutakaan kuin itseäni. Olen huomannut, että vasta nyt monen kuukauden kirjoittelun ja pohtimisen jälkeen, olen alkanut vasta pikkuhiljaa muotoutumaan omanlaisekseni bloggariksi. Kirjoitan edelleenkin pääasiassa itseäni varten, onhan se kuitenkin mukavaa, että kiinnostuneita lukijoitakin löytyy. 

Ja siksi tykkäänkin tästä bloggailusta, kun periaatteessa et tarvitse yhtään lukijaa voidaksesi vuodattaa ja tallettaa ajatuksiasi ja elämäsi virstanpylväitä tänne. Sosiaalisessa mediassa en halua jakaa kaikkea, sillä esimekiksi facebookissakin tiedän ettei puoletkaan siellä olevista "kavereista" ole välttämättä kiinnostunut, jos jakaisin seinälläni päivittäisiä tekemisiäni alituiseen. Niin, ja ehkä pitäisi vähän karsia kaverilistojakin.. Täällä lukeminen on vapaaehtoisempaa, eikä kenenkään facebookin uutisseinä tahriinnu "tylsistä vauvajutuista". Blogeja kuitenkin luetaan tietoisesti, eikä ne hypi itsekseen kenenkään silmille. Tietenkin voisin linkittää blogini osoitteen facebookissa seinälleni ja "halukkaat" facebook-ystäväni voisivat tulla tänne lukemaan meidän elämästä, mutta siihen en ole vielä valmis, enkä tiedä olenko koskaan.

Taudin kourissa

Huhhuijaa. Onpas vaikea keksiä otsikkoa... Täällä ollaan oltu koko perhe kamalan flunssataudin kourissa. Nyt ollaan siis kaikki oltu kipeänä, Lauria myöten. Toissayönä Lauri sairastui siis myös, tunnin välein heräsi sydäntäsärkevään itkuun. Tuttia olisi pitänyt saada syödä, mutta kun ei henki kulje jos nenäkin on tukossa. Nenäfriida, sängynpäädyn kohotus ja panadolia pienelle oli meidän sen yön pelastus. Voi meidän pientä raasua <3

Äiti ja isikin ollut ihan tööööööt. Tämä ulkona vallitseva matalapaine yhdistettynä tähän kamalaan päätäynnäräkää-oloon... lopputuloksena aivan jäätävän kamala päänsärky ympäri vuorokauden. Päässä vaan humisee kun vähänkin yrittää jotain tehdä. Laurilla tämä ilmeisesti ei näin pahasti näy vaivaavan, sillä oma pirteä itsensä pikkumies on päiväsaikaan ollut! Nenukki vielä vuotaa pienellä. Eilen käytiin kunnon höyrysuihkussa Laurin kanssa, me oltiin siis koko perhe tuolla meidän pienessä vessakylppärissä, ja hyvää teki kaikille! Me mentiin jo aikaisin eilen nukkumaankin, Lauri tapansa mukaan puoli yhdeksän aikoihin, ja mekin kymmeneltä unten mailla. Heräsin ekan kerran itse aamuneljältä, ja tajusin, ettei Lauri ollut herättänyt meitä kertaakaan. Lopulta Lauri heräsikin vasta puoli seitsemältä. :) Päivä on mennyt hyvin, ja Lauri vaikuttaa muuten normaalilta, ruoka vaan ei maistu. :(

Elokuu on jo pitkällä, maanantaina meillä on Laurin 6kk-neuvola!!!! Hui kamala apua. Mun vauva on jo kohta puolivuotias.. Tää on aivan hurjaa, miten aika meneekin näin nopeasti. Mä en ole ilmoittanut itseäni vieläkänä koululle läsnäolevaksi syksylle, enkä varmaan ilmoitakaan. Joten, koska mulla ei ole nyt syksyllä mitään koulujuttujakaan, ei ole minkäänlaisia suunnitelmia pitkiin aikoihin. Perus arkitouhuilla mennään etiäpäin. 

Jänis(koira)kevennyksenä meidän Nellin älynväläys mennä verhoon nukkumaan. Milli vähän ihmetteli ja yritti käydä nuuskimassa, Nelli vain murisi sille kun meni lähelle. :')

F niinkuin..

..Flunssa.

Mun miehetön arki on eilen pärähtänyt viimein käyntiin. Viime viikolla Teemu ehti olla töissä huimat kolme päivää, ennen kuin sen jalka, tarkemmin sanottuna polvi, pamahti torstaiaamuna herätessä niin jumiin, ettei kantanut. =Kaksi päivää saikkua.

Polvi aukesikin yllättävän nopeasti jumista, kun vältti rasittamasta sitä, ja maanantaina Teemu sitten meni ''pitkän viikonlopun'' jälkeen töihin iltavuoroon, mutta 1,5 tuntia töissä oltuaan lähes taju kankaalla, kömpi se sitten takaisin kotiin. Kova flunssa alkoi jo sunnuntaina. =Kaksi päivää saikkua. 

Eilen Teemu sitten kykeni menemään töihin, flunssakin oli tavallaan jo voiton puolella. Mutta eikös se sitten ollut eilen iltana tietenkin jo minulla alkavasti kurkku kipeänä. Arvasin jo eilen, ettei se tiedä hyvää. Tänään aamulla ensimmäiset äännähdykset aivastuksia ja nenä aivan tukossa. Tauti ei edes ole kunnolla käynnissä, sillä suhteellisen nopeasti aukenivat röörit aamulla vielä. Pahinta tässä on se, että tuolla pikkumiehelläkin on vähän aivastelua ja vaisuutta ilmassa.. 

Toissailtana nukahdettiin isin syliin