Syksyn ja talven rajalla

Eilen illalla huomasin, että mun blogilla oli kaksikymmentä (!!!!!) lukijaa... Olin järkyttynyt. Siis positiivisella tavalla. Tänään tullessani koneelle, oli luku kasvanut jo yhdellä, jee kakskytäyks! Kiva juttu ja tervetuloa kaikille teille lueskelemaan juttuja meidän elämästä! :)

Lunta tuprutteli eilen kivasti maahan täällä meilläkin päin. Tuli kauhea paniikki, että me ei olla otettu Laurista syksyisiä pihakuvia, kuten suunnitteilla on jo pitkään ollut. Eilen illalla otettiin sitten anoppilan pihassa muutama kuva. Oli kyllä jo aika hämärää, joten suurin osa kuvista epäonnistui. 

Tänään meidän PITI mennä Tampereelle Teemun veljen lasten synttärikutsuille, mutta päätimme jo eilen että jätämme väliin tällä kertaa. Yksi syy oli kelit ja autossa alla olevat hiihtoliiton suosittelemat kesärenkaat, joilla on riski ajaa jo pelkällä vesikelilläkin. Toinen syy oli raha, sillä tänään meillä upposi nelisensataa euroa Laurin uuteen turvaistuimeen. Bensa on kallista ja Tampereelle on täältä matkaa. Lähetimme lahjat muiden mukana perille ja tietenkin terveisiä. Mutta nyt meillä on siis autossa upouusi turvaistuin, Klippanin Triofix! Olen tyytyväinen istuimeen, selkä on menosuuntaan, istuma-asento on lievästi kallistettu ja poika näkee ensimmäistä kertaa autosta ulos! :) 

Pottapottapottaaaaaaaa... Me ostettiin Laurille potta jo joskus kuukausi sitten. Siinä on totuteltu istuskelemaan tähän mennessä muutaman kerran viikossa. Lauri tykkää siinä istuskella (sekä tutkia haaravälejään) ja ihan vaan katsella maailmaa eri perspektiivistä, myös vaipattomuus on varmaan toista ihmetyttänyt  Tänään istuskelu tuotti viimein tulosta ja Laurin ensimmäiset pissat tulivat pottaan, voi sitä riemua!! Ja arvatkaas mitä, heti seuraavalla istunnolla tuli toiset pottapisut iltapuuron jälkeen! Tämä äiti on ylpeä. :) Meillä ei ole mitään tavotteita vielä todellakaan kuivaksi oppimiseen, lähinnä ollaan tutustuttu pottaan ja muuten vaan siinä istuskeltu. Nyt kun tulosta alkaa pottaan tulla, niin alamme ottamaan pottailun päivittäiseksi tavaksi. 

Opintostressiä ja turvaistuinpohdintaa

Mä olen aivan unohtanut täällä mainita, että kun pari viikkoa sitten hehkutin sitä opiskeluihin liittyvää työharjoittelupaikkahakua... en saanut haluamaani paikkaa vaan olen edelleenkin tyhjän päällä. :( Viime päivinä kutsumus opiskeluun on ollut takaraivossa hyvin voimakkaana. Tai oikeastaan huoli kaikesta opiskeluun liittyvästä, järjestymisestä, aikataulusta, opinnäytetyöstä.. Kuten jo aikaisemmin mainitsin, tunnen olevani nyt ihan ulkopuolella koulusta, koska en ole läsnäolevana. Läsnäolevana pystyy käyttämään koulun sähköpostia sekä pääsee kirjautumaan verkko-opiskeluympäristöön joka tarjoaa käytännössä kaiken tarvittavan informaation kaikkiin opiskelun osa-alueisiin. Nyt pitäisi siis itsenäisesti (ja epävarmasti) kipikapi soittaa ja varata harjoittelupaikka jostain muualta kuin Päksistä, jonne minä ja miljoona muuta halusivat harjoitteluun. Harjoittelu on siis aiheeltaan LANU (Lapset ja nuoret) ja haluaisin paikkaan, josta saan paljon opiskelun kannalta irti. Haluaisin hoitamaan sairaita lapsia ja perehtyä lapsen sairaudenhoidon erityispiirteisiin ja hoitotoimenpiteisiin käytännössä, sairaala/terveyskeskusympäristössä. Näillä kriteereillä paikkoja ei paljoakaan ole varmasti tarjolla haluamilleni viikoille. :( Olen nyt varaamassa aikaa koululle keskusteluun uuden tutori-opettajani kanssa, josko saisin vähän lisäinformaatiota ja varmempaa mieltä etten nyt aivan ole kelkasta pudonnut. 

Me käytiin tänään Laurin ja äitini kanssa Lahdessa kauppareissulla sekä Lastentarvikkeessa katsomassa ja kokeilemassa turvaistuimia. Olin etukäteen jo katsellut ihan pääni puhki netistä tarjontaa, ominaisuuksia ja hintoja. Selaillessani oli minulla tukena Autoliiton tämän vuoden turvaistuintestitulokset, jotka osoittautuivat lopulta ihan hölmöiksi. Yritin kiinnittää huomion istuimiin jotka olivat saaneet tulokseksi hyvän tai paremman. No eihän niitä ollut kuin muutama, eivätkä ne täyttäneet kriteereitäni ollenkaan. Kriteerini siis olivat selvät: lapsi matkustaa selkä menosuuntaan ja myöhemmin mielellään mahdollisuus kasvot menosuuntaan, istuimen kallistusmahdollisuus sekä turvallinen jämäkkä kiinnitys (meidän tapauksessa isofix). En ole vielä valmis palkki-istuimeen, en voisi laittaa lastani sellaiseen, joten yksi ehto oli myös perus viisipistekiinnitys. Kyllähän niitä vaihtoehtoja sitten liikkeessäkin oli, mutta päädyimme lopulta Klippanin Triofix-istuimeen. Olin jo aikaisemmin netistä selaillessa poissulkenut koko Klippanin vaihtoehdoista, mutta lopulta en oikeastaan löytänyt siitä mitään vikaa, VAIKKA se olikin saanut Autoliitolta VAIN tyydyttävää. Autoliitto arvostelee useissa kohdissa puhtaita mielipidekysymyksiä, onko lapsi helppo kiinnittää, näkeekö lapsi hyvin ulos, onko penkki mukava.. Oikeaa vastausta ei taida olla. Se myyjä heittikin sinne väliin jotain että "Onhan se nyt vähän puusta veistetyn näköinen." Mun mielestä se on ulkoisesti ihan hieno istuin! Istuin jäi vielä liikkeeseen, mutta palaamme Teemun kanssa sen viikonloppuna tai viimeistään ensiviikolla ostamaan. 

Sitten vielä Laurin viimeviikkoisia poseerauksia :) 

<3