Kukkuluuruu. Tänään on taas perjantaifiilis... Vaikka on tiistai (?). Johtunee siitä, että Teemu pitää pekkasta ja olisi siis normaalisti tällä hetkellä iltavuorossa puolille öin asti. Pekkaselle kyllä löytyy syy, syntymäpäivät. Aamulla vähän mietitytti, että kehtaako aikuinen mies oikeasti pitää pekkasta syntymäpäiväverukkeella... Mutta kun niitä pekkasia löytyy usempikin kappale käyttämättömiä, niin mikäs siinä on käyttää, vuosikin on jo lopullaan. Mun rakas miekkonen täyttää siis tänään 22 vuotta.
Mä olen ollut tänään koko päivän aika huonotuulinen. Raivohullu, niinkuin Teemu sanoo. :D Oon kyllä joka väliin siitä anteeksi pyydellyt, en mä tarkoituksella halua pilata harvinaista arkena olevaa koko perheen vapaapäivää enkä varsinkaan Teemun syntymäpäivää. Oon vaan ollut räjähdysherkkä ja silloin tällöin tiuskahdellut ajattelemattomasti. Päivä meni kyllä tosi kivasti mun äksyilystä huolimatta.
Meidän minimies pitää meidät kiireisenä ja tuntuu että Laurin sisäinen "Tarzan" on herännyt. Ruokailuhetkiin on tullut lisäksi käsien heiluttamisrituaalit kera kovaan ääneen huutamisen ja nauramisen. Nukkumaankäymiset yöunillekin ovat alkaneet muuttua haasteellisemmiksi. Siinä missä Lauri ennen kerralla jäi nukkumaan, nykyisin jos voimia ja energiaa vähänkin riittää, joutuu pojan kallistamaan vaaka-asentoon useampaan kertaan sängynlaidalla huutelun ja keikkumisen seurauksena. Lelut eivät tunnu kiinnostavan enää pätkääkään (paitsi soivat) ja elämäntehtävä onkin kiivetä kaikkialle ja mahdollisimman korkealle (jonne ei tietenkään vielä pääse).
