torstai 29. elokuuta 2013

Aamukuvia ja yleistä löpinää

Täällä on ollut hiljaiseloa nyt viikonlopun jälkeen, koska meillä ei ole tapahtunut mitään normaalista poikkeavaa. Olen nähnyt kavereita (me on kyläilty ja meillä on kyläilty), ollaan ulkoiltu, käyty Laurin isovanhemmilla... tavallista arkea. Mulla on tuloillaan mielenkiintoisia (tai vähemmän mielenkiintoisia) minäfaktapostauksia, mutta ne on niin vaiheessa, eikä ole aivot oikeen raksuttanut niitä kirjoitellessa, että niitä saatte odottaa vielä. 

Sänky petaamatta, tietenkin.

Teemulla on tällä viikolla aamuvuoroviikko. Joten iltaisin oon vaan löhöillyt sen kanssa sohvalla. Eilen katsottiin Open Water-leffa. Lauri kun menee jo kahdeksan pintaan nukkumaan, jää meille rutkasti kahdenkeskeistä aikaa. Ja meillä ei ole yleensä tapana valvoa yömyöhiin, joten saadaan silti ihan hyvät yöunet. Eilinen leffailta pidettiin oikeastaan senkin takia, kun me ollaan tuleva viikonloppu erillään. Minä, Lauri, mun äiti ja sisko lähdetään nimittäin taas Outokumpuun. Teemu jää kotiin koirien kanssa. Mua ei stressaa toi matkaaminen noin kauas enää yhtään, koska Lauri on niiiin kiltti ja helppo vauva ja tykkää matkustaa autossa. Me majotutaan pieneen hotelliin Joensuun kupeeseen. Nyt ihan uutena juttuna on se, että Lauri syö kiinteitä säännöllisesti päivänmittaan. Viimeksi kun olimme siellä, Lauri söi vain maitoa ja kerran päivässä vähän sosetta. Mutta uskon, että ruokailut järjestyvät hyvin! Ainut huolenaiheeni on oma unensaanti vieraassa paikassa, mutta nyt mulla on sellainen kausi, että nukun yöt tosi sikeästi. Eli todennäköisesti nukun sielläkin. Viimeksi me oltiin majoittuneena Joensuun keskustassa sijaitsevassa Cumuluksessa, ja meillä oli toosi pieni hotellihuone. Ulkona oli + 30 astetta lämpöä, ja ilmastoitu hotellihuone tuntui aivan maanpäälliseltä taivaalta. 

Ja tältä näyttää takkutukkainen  naturellinassu ruudun takana. :)
Maanpäällisestä taivaasta puheenollen, meidän vaatekaapit ovat yksi maanpäällinen helvetti. Kun ei vaan saa aikaiseksi millään alkaa siivoamaan ja järjestelemään niitä. Teemun vaatekaapista voisi aloittaa, sillä se on selkeämpi ja helpompi järjestellä. Mun kaapissa sen sijaan on varmasti 50% vaatteista lähdössä kirppikselle tai UFFille. Olen vuosikaudet, ties kuinka kaukaa, kantanut joka muutossa SAMAT vaatteet joita en käytä ollenkaan. Mikä siinä on kun ei raaski luopua?? Nyt oikeasti otan ja nakkelen kaiken turhan pois. Ehkä sitten saan itseni oikeasti hyvällä omatunnolla ostamaan uusia käyttövaatteita itselleni. 


Nelli ottaa rennosti ja Milli arskaa.

Meidän Lauri taitaa ryömiä. Ei siis mitenkään perinteisellä tavalla, mutta mun mielestä se, että toinen tavoitteellisesti tavalla tai toisella hommaa itsensä lattialla könyten haluamiensa tavaroiden luokse, ei ole enää mitään kököttämistä. Kovasti tuo poika jumppailee etu ja takavartaloa ylös vuorotellen, mutta en usko, että konttaaminen vielä on lähellä. Niin ja Lauri on myös varpaissa kiinni selällä ollessaan koko ajan, ellei päänsä varassa taiteile selkä kaarella. 



Kahvit pitkin pöytiä, meni nipullinen käyttämättömiä suodatinpussejakin samalla roskiin...... ¤#//x%&%&##!!
Keitin ensimmäistä kertaa tuolla mocciksella siis porokahvit.
Pakotin itseni syömään aamupalaa.

Harmittaa kun ei ollut kamera Laurin aamupuurohetkellä hollilla. Mutta Lauri söi melkein ison pojan annoksen riisipuuroa päärynäsoseella ja ripauksella kanelia! <3 
Aamu-unet alkoivat jo klo 8.30 <3

sunnuntai 25. elokuuta 2013

Kahvitteluviikonloppu

Mua on himottanu kuukasitolkulla leipoa täytekakku. Olen elämässäni tehnyt yhden täytekakun kotona, ja sitten peruskoulussa kotitaloustunnilla sekä kakkukurssilla valvotuissa olosuhteissa. Joten on korkea aika alkaa harjoittelemaan! Etenkin se koristelupuoli askarruttaa, olen aina tykännyt näperrellä ja taitella. Sain jopa säälistä arvosanoiksi 10 kuviksesta peruskoulussa ja lukiossa :OO No päätin sitten järjestää hyvän tekosyyn leipoa itse alusta loppuun kakku. Ja mikäs sen parempi syy, kuin Laurin puolivuotiskahvit!!!



Suunnitelmani oli tehdä kakkupohja perjantaina, ja lauantaiaamuna rennon rauhallisesti täyttää ja koristella se. Ei mennyt niinkuin strömssössä! Ensinnäkin, ostettiin perjantaina vasta sokerimassat ja muut täytetarpeet. Illalla olin niin väsyksissä, etten kyennyt tekemään kakkupohjaa. Lauantaina laiskotti, mutta tein kakkupohjan aamulla. Oltiin kutsuttu kahville Teemun sisko ja veljet. Sisko perheineen ei olisi päässyt siihen kellonaikaan, kun kutsu kävi, joten he tulivat puolilta päivin. En sitten siinä viitsinyt ruveta täytteitä tekemään, sillä halusin ihan itsekseen niiden kanssa tusailla. No, sitten kun ne lähtivät, niin  vajaa tunti, niin toinen Teemun veljistä perheineen saapui. Meillä siis kävi vieraita, mutta suunnitelmani leipoa kakku ja tarjota sitä heille, meni täysin pieleen! :''DD Tehtiin me sentään broileripiiras jo aamulla hätävaroiks ja tarjottiin muuten sipsiä ja keksejä, ja kahvia tietty. Voi nolous se kakku.... Illalla meille vielä tuli kylään Laurin kummisetä ja Teemun kaveri. Tänä aikana aloin tehdä vasta täytteitä ja pojat auttoivat mua munanvatkaamisessa ym. :'') Laitoin sitten täytteet kakun väleihin ja kakku yöksi jääkaappiin täytteineen päivineen. 

Lauri poseerasi tänään kameralle. :D

Tänään meille oli suunnitelmissa tulla kahvilla käymään Jonna, Sami ja Eetu, sekä aattelin kutsua eiliset pojat vielä maistamaan kakkua jonka teossa vähän auttoivat. Noh, me mentiin puoliltäpäivin vaunulenkille ja käytiin kaupassa samalla, ja suunnittelin että heti kun kaupasta tullaan kotiin, aloitan kuorrutusrumban. Ja voi pyhä sylvi mitä tuskaa se oli! Olin aivan raivona! Mä en tullut toimeen sokerimassan kanssa en sitten yhtään!! Haluan kyllä kokeilla joskus vielä vaahtokarkkimassallakin pelleillä. Lisäksi harmitti vietävästi, etten ollut ostanut mitänä elintarvike/pastavärejä tai vastaavia, joilla värjätä vähän massoja. Oli mulla sentään ostettuna jo valmiiksi erivärisiä massoja perusvalkoisen lisäksi. Voin sanoa, että Teemu oli kyllä kovilla. Ärsyttää! Lopputulos oli omasta mielestäni niin kömpelö kun vaan voi olla. Perfektionisti-asenne kaikkiin oman käden töihin on jäänyt jostain koulujen kuvistunneilta. Kakku oli kömpelöstä kuorrutuskoristelustaan huolimatta ihan hyvänmakuinen. Täytteinä oli Kinuskikissan sivuilta sitruunatäyte ja marjainen täyte. Meidän kummankaan vanhemmat eivät nyt viikonloppuna päässeet tulemaan, mutta eipä se haitannut yhtään.



Oli kyllä melkoisen stressaava ja raivoisa viikonloppu, ihan kun olis jotkut hormooni jyllännyt! Silkasta kakunleipomisesta. Huhhuh sanon minä. Ja tiiättekö, minä hullu aion vielä uudestaankin jossain kohin harjoitella kakunleipomista. Meijän äiti onneksi sanoi ottavansa Teemun seuraavalla kerralla "turvaan". Lauri onneksi autuaan tietämättömänä nukkui pitkiä päiväunia lähes koko leipomissession. :'D

<3

torstai 22. elokuuta 2013

Puistossa

Äitin ja isin pikkuinen täytti tänään virallisesti kuusi kuukautta, siis puoli vuotta. Me suunnattiin Laurin kanssa heti aamusta Lahteen Jonnalle ja Eetulle leikkimään. Päätettiin, kun oli kiva ilma, niin lähteä sitten viereiselle leikkarille keinumaan. Matka taittui hienosti yksillä vaunuilla Laurin maatessa takana ja Eetu edessä istuen. Eetu vähän silitteli Lauria siinä matkalla. 


Lauri pääsi ekaa kertaa keinumaan, hienosti siinä pysyi ja viihtyi! Ei pyrkinyt suuntaan eikä toiseen. Annoin pienet vauhdit, Lauria kiinnosti kovasti vieressä vähän kovemmissa vauhdeissa ollut Eetu. Kaikissa kuvissakin keskittyneesti katselee toisen keinumista! Laitettiin sitten poikaset samaan keinuun, voi sitä näkyä! Mutta kiltisti istuivat, Eetu silitteli Lauria taas innoissaan. <3 








C'moon buddy!
Ostettiin Laurille kävelytuoli ja Jonna toimi tässä välittäjänä. Sattumalta Eetun kävelytuoli on täysin samanlainen. Huvittava näky, kun pojat sorsavolkkareissaan istuivat rinnakkain. :'D Lauri istuu kävelytuolissa todella hienosti, ja osaa ''seistä'' tasajaloilla jopa! Kulkeminen ei vielä luonnistu, muuta kuin takaperin potkimalla, tekniikka on vielä hakusessa. Vauvahan ei tarvitse kävelytuoleja tai hyppykiikkuja, mutta molemmat meiltä löytyvät. Oma mielipiteeni on, että kohtuudella ja maalaisjärjellä virikkeitä pienelle! 


<3

AHAA-elämys aamutuimaan

Tänään itkuhälytin herätti vasta seitsemältä ekan kerran. Ja heti koin AHAA-elämyksen. Nimittäin aikaisempina parina yönä se oli herättänyt lukuisia kertoja lohdutonta itkua toisesta huoneesta välittäen. Toissayönä jäin jopa sohvalle nukkumaan, kun niin tiheään sai nousta. Eilen mietin sitten pääni puhki, että mikähän mättää, kun tähän asti niin levollisesti ja hyvin nukkunut vauva heräilee tuolleen itkemään. Ja varsinkin, kun ei meinaa rauhoittua sitten millään. Kipuitkulta se vaikutti, joten mietin läpi heti kaikki ruoka-aineet mitä Lauri syö päivässä. Sitten mietin, onko jotain poikkeusöitä ollut. Ja sittenhän mulla välähti, että kaurapuuroa ollaan annettu iltapuurona. Ja parina iltana oli tässä menneellä viikolla jäänyt puuro välistä, jolloin yö oli ollut täysin normaali. No eilenpä sitten jätin tarkoituksella iltakaurapuuron pois, ja TADAA, arvoitus ratkesi. Koko yö heräämättä.  Ja nyt kun lähden kaivelemaan aivojen uumenia, niin todettiinhan me jo reilu kuukausi sitten, että kauravelli aiheutti myös levottomia öitä. 

Eli Laurille ei kaurapuuroa/velliä iltasella. (ja taidan vaihtaa aamupuuronkin toiseen malliin)

.

P.S Minä sain jäädä tänään nukkumaan ja Teemu heräsi Laurin kanssa aamupuurolle. Me sovittiin tämä jo eilenillalla. No enhän mä sitten kunnolla enää saanut unta näin hyvin nukutun yön jälkeen ja jo ennen kahdeksaa lähdin koirien kanssa ulos.

P.P.S Voiko turhempaa postausta ollakaan? :D


sunnuntai 18. elokuuta 2013

Sunnuntai

Itkuhälyttimestä kuuluu iloista jokellusta... avaan silmät, on vielä aivan pimeää. "Mitähän kello mahtaa olla...?" katson unisilla silmillä kirkasta kännykän näyttöä. Kello on vaille neljä aamuyöllä. Lauri meni eilen yöunille jo seitsemältä. Ensimmäinen ajatus "Joudunko oikeasti nousta tähän aikaan ylös tuon virkeän iloisen vauvan kanssa?" Oli aika epätoivoinen olo, joten kävelin keittiöön, otin pulloon ison satsin maitoa ja lämmitin sen. Jokellus kantautuu iloisena Laurin huoneesta kun kävelen pullon kanssa sinne. Hymy on aivan korvissa tuolla pienellä pojalla ja mä en mitenkään voi olla hymyilemättä takaisin, tilanne on jotenkin huvittava. Juottelen siinä sitten maitoa tuolle säihkysilmälle, joka onneksi näyttää aika väsyneeltä. Maidon juotuaan Lauri uniasentoon ja heti jatkui rauhallinen unituhina. "Jessss..." Ja itse takaisin pehkuun peittoa halimaan. 

ZZzzzzzzzzzzz.....

Herään taas iloiseen jokellukseen, nyt on kuitenkin aivan valoisaa ja olokin aika virkeä jo heti herätessä. Kello on SEITSEMÄN, olin aivan äimänä, jatkoiko poika tosissaan vielä kaksi tuntia nukkumista?! Kyllä vain. Se virkeä nassu minkä silloin neljältä aamuyöllä näin.... en mitenkään uskonut silloin, että noinkin pitkään jatkaisi vielä uniaan. 


Meidän piti tosissaan tänään mennä VAUNULENKKI-tapahtumaan, mutta emme sitten päässeetkään menemään sinne Nean kanssa. Olin jo ottamassa Teemu-rakasta-raasua mukaani tapahtumaan, mutta tämä oli jo niin vaivaantunut lähtiessä, että en sitten pakottanut toista mukaan. (En sitten tiedä olisiko se kuitenkaan ollut niin vaivaannuttavaa paikanpäällä, se varmaan luuli että naisten keskelle joutuisi? :D) Päätettiin sitten lähteä vaunulenkille ihan perheen kesken täällä kotikaupungissa. Tapahtuman vaunulenkin pituus olisi ollu 4,5 kilometriä, joten AINAKIN tuo piti kävellä. No me käveltiinkin sitten noin 7 kilometrin lenkki, olisihan se voinut olla toki pidempikin, mutta tämän mamman rapakunto ei kyllä olisi kestänyt..vielä ainakaan. Oli kyllä todella mukavaa käydä noin pitkä lenkki, Laurikin nukkui lähes koko matkan rauhallisesti Otettiin tavoitteeksi vähintään kerran viikossa käydä tuollainen pitempi vaunuilu, tekee hyvää kaikinpuolin! Lupasin myös itselleni nyt ruveta ahkerammin käymään vaunuilemassa Teemun ollessa töissä. :')

Meillä on vaunuina nämä ORA Taiga -yhdistelmät!
Vaunulenkin jälkeen suuntasimme Teemun veljenpojan 4-vuotis synttäripirskeisiin. Oli kyllä kivaa olla sielläkin, Lauri viihtyy nykyään niin hyvin ja on todella helppo käydä missä vain! Harmittaa kun kamerasta oli aamulla akku niin vähissä, että en sitten viitsinyt edes mukaan sitä ottaa. Illalla käytiin vielä mun vanhemmilla syömässä... Joten kuvilla en tätä saa rikastettua. :(

Lopputuloksena päivästä jäi kiva fiilis ja kipeät jalat, tietää ainakin tehneensä jotain!

Massablogi

Täältä löytyy satoja samantyylisiä, nimenomaan nuorien äitien kirjoittamia blogeja, jotka ovat sisällöltäänkin samankaltaisia. Myös ei-niin-nuorien (lue: ikinuorien) äitien blogeja löytyy, ja tuovat blogimaailmaan oman näkökulmansa lapsi- ja perhe-elämään.

Neuvolakuulumisia, kehityskertomuksia, synnytyskertomuksia, raskausjuttuja, mielipidetekstejä, kirppistelyä, aleshoppailuja, vauvan/lastenvaatefriikkeyttä, tekotaiteellisia järkkärikuvia, sisustushömpötyksiä, reseptejä, pikkukakkosenodotuksia, kilpailuja, haasteita, yhteistöitä eri puljujen kanssa, haaveiluja ja tietty ihan perinteistä vauva-arkea; meidän pikkupetteri sormiruokailee, pikkupetterin kanssa piknikillä, pikkupetterin päiväunet, pikkupetterin pottaseikkailut osa 57, pikkupetteri ryömii... unohtamatta blogiäidin omia lifestylepostauksia; äiti käy ripsihuollossa, äiti vaihtaa viihteelle,  äidin uudet kuteet, äidin uudet hiukset, äiti treenaa, äiti opiskelee...  

Näistä koostuu pitkälti minun lukemani blogimaailma. Ja jokainen blogi on omalla tavallaan kirjoittajansa näköinen, joka tekee siitä ainutlaatuisen.

Mutta faktahan on siis se, että nämä asiat kiinnostavat. Nämä asiat yhdistävät. Itse tykkään lukea juuri edellämainittuja juttuja, pystyn samaistumaan niihin, saan niistä vertaistukea ja inspiraatiota. Jostain facebookin surullisen kuuluisasta äitiryhmästä luin, kuinka joku kirjoitti tämäntyylisten blogien olevan kuolettavan tylsiä. Jos blogi on mielestäsi tylsä, älä sitten lue, kukaan ei pakota. Äitibloggaajat ovat aikamoista massaa, mutta jokainen kuitenkin omalla tavallaan yksilöitä. Kyllähän tässä selkeästi on ilmassa vähän sellaista keskinäistä tahatonta kilpailua, että kenellä/kenen lapsella on merkkivaatteet ja tarvikkeet, kuka asuu kaksiossa ja kuka kolmiossa. Mutta samalla tää on vähän niinkun ryhmäterapiaa

Minähän kirjoitan keltanokkabloggarina juuri näistä samoista asioista, kuin kaikki muutkin, sillä se on helppoa ja saat tavallaan hyväksyntää muilta. Uskon, että monet aloittelevat bloggarit ottavat ensin mallia (tiedostamattakin) muilta kokeneemmilta pidempään kirjoittaneilta bloggareilta niin kirjoitustyylissä kuin sisällössäkin, riippuen tietty blogin teemasta. Ja tähän johtopäätökseen päädyin ihan vain analysoimalla ketäs muutakaan kuin itseäni. Olen huomannut, että vasta nyt monen kuukauden kirjoittelun ja pohtimisen jälkeen, olen alkanut vasta pikkuhiljaa muotoutumaan omanlaisekseni bloggariksi. Kirjoitan edelleenkin pääasiassa itseäni varten, onhan se kuitenkin mukavaa, että kiinnostuneita lukijoitakin löytyy. 

Ja siksi tykkäänkin tästä bloggailusta, kun periaatteessa et tarvitse yhtään lukijaa voidaksesi vuodattaa ja tallettaa ajatuksiasi ja elämäsi virstanpylväitä tänne. Sosiaalisessa mediassa en halua jakaa kaikkea, sillä esimekiksi facebookissakin tiedän ettei puoletkaan siellä olevista "kavereista" ole välttämättä kiinnostunut, jos jakaisin seinälläni päivittäisiä tekemisiäni alituiseen. Niin, ja ehkä pitäisi vähän karsia kaverilistojakin.. Täällä lukeminen on vapaaehtoisempaa, eikä kenenkään facebookin uutisseinä tahriinnu "tylsistä vauvajutuista". Blogeja kuitenkin luetaan tietoisesti, eikä ne hypi itsekseen kenenkään silmille. Tietenkin voisin linkittää blogini osoitteen facebookissa seinälleni ja "halukkaat" facebook-ystäväni voisivat tulla tänne lukemaan meidän elämästä, mutta siihen en ole vielä valmis, enkä tiedä olenko koskaan.

perjantai 16. elokuuta 2013

Syksyrakkaus

Meille ei kuulu oikein mitään. Me ollaan oltu kotona vain, Lauri on harjoitellut kovasti liikkumista, ja minä olen laiskotellut ja kiukutellut. Pitäisi siivota, oikeastaan _järjestellä_. Vaatekaapit räjähtää käsiin, mutmutmutmut.... tekosyitä löytyy kyllä. Eilen käytiin pikaisesti Lahdessa Teemun kummitädin nimpparikahveilla, syötiin siellä sitten kaksin käsin korvapuusteja ja mustikkapiirakkaa, nam. Käytiin sitten vielä Kärkkäisellä anopin kanssa, ja syötiin kamalat mättöateriat ScanBurgerissa, hyihyi. Tuli kamala ähky ja huono olo vaan, oli virhe kyllä vetää semmosta ruokaa. 

Viime päivinä on tullut vettä oikein kunnolla, ja mä oon ollut kyllä innoissani siitä! Mä rakastan syksyä, mä kumppareita, ja jeejeejejee saa käyttää niitä hyvällä omatunnolla. En mä siis mikään sateen ystävä silleen ole, mutta kyllä se on mukavaa kun välillä tää meidän paahtavan kuuma kämppäkin viilenee, eikä arska pulppua sisään ja herätä meidän Lauria jo aamuviideltä. Syksy on siis oikein tervetullut mun puolestani! Syksyssä on sekin mahtavaa, kun saa verhoutua kaikkiin kivoihin neuleisiin ja Laurille saa pukea kivoja jumpsuiteja ja pitkähihaisia päälle. Syksyinen sateenraikastama sää on vaan niin ihana! Me muuten hyödynnettiin sadesäät ja pidetiin tarkoituksella pyykkejä partsilla sateessa, voi että, ne tuoksuu niiiiiiin hyvälle sateen raikastamana! :)


Mun sisustuskuume on myös taas nostanut päätään, ja vietinpä yksi päivä Laurin päiväuniaikaan tovin jos toisenkin selaillessa ja pläräillessä kaikenmoisia huonekaluja ja muuta tilpehööriä lehdistä ja netistä. Voivoi kun syntyi köyhänä! Haaveet saavat siis odottaa myöhempään syksyyn, ehkä jopa joulukuuhun, kun veronpalautukset suovat saapua. 




Sunnuntaina on VAUNULENKKI-tapahtuma. Me osallistutaan Nean ja Linan kanssa. Saa nähdä millainen tapahtuma tuo on, odotukset on korkealla ja vaikuttaa todella hyvältä! :)

torstai 15. elokuuta 2013

VEIKEIN KESÄVAUVA

Hei rakkaat lukijat, 
minä ihan randomina pari-kolme viikkoa sitten lähetin Laurista kesäisen kuvan Iltalehden toimitukseen tähän kesävauvakilpailuun, ja yllätyksekseni se valittiin finaaliin! Käykäähän äänestämässä meidän riippukeinupoikaa, mikäli kuva miellyttää! Kuva nro 2! :)



Kiiitoooooos! <3

tiistai 13. elokuuta 2013

Puolivuotisneuvola

P U O L I V U O T I A S ?!?!?!? 

Vastahan mä malttamattomana rv 41+0 odottelin supistuksien lomassa, koska synnytys kunnolla käynnistyisi? Mä en vaan kestä tätä, miten aika on mennyt näin nopeasti. Tää kesäkin oli vaan yks hujaus..? Virallisesti puoli vuotta tulee plakkariin ensi viikon torstaina.


Jokatapauksessa, mun pikkuvauvalla oli eilen puolivuotisneuvola, ja mitat näyttivät tältä:

Paino: 7650 g (7310 g)
Pituus: 68,6 cm (66,6 cm)
Päänympärys: 43,5 cm (42,3 cm)

"Lauri kasvaa ja kehittyy tasaista tahtia. Lattialla viihtyy, on kääntynyt vatsalleen jo aiemmin. Ääntelyä tulee paljon. Syö hyvin kaikkia soseita. Pikkuflunssa ollut."

Tällä kertaa neuvolassa oli meidän oma täti palannut takaisin lomalta töihin. Lauri hieman vierasti, mutta kun me Teemun kanssa seistiin siinä vieressä ja sai meitä tuijotella ja meille hymyillä niin reipastui hienosti! :) Suojeluheijasteet sivuille löytyvät jo istuma-asennossa. Vielä Lauri ei istu itse, mutta tuettuna jo hienosti ja varmaan pian jo itsekin! Vauvaheijasteita ei enää ole.

Mä nyt tähän samaan yhteyteen kirjoitan tämän hetken kehitystilanteen.

Motorinen kehitys: Oon viimepäivät kiinnittänyt erityistä huomiota siihen, kuinka Laurin vartalonhallinta on kehittynyt huimasti, ihan siis uuden taidon kun pikkuherra oppii, niin se kehittyy tosi nopeasti päivä päivältä! Lauri viihtyy lattialla todella hyvin, mutta ei osaa ryömiä. Pyörii vatsallaan ollessa ympäri, ja kääntyilee puolelta toiselle. Konttausasentoon ollaan nousemassa pikkuhiljaa, pari kertaa Lauri on jo melkein päässyt. Lentsikkaa lennetään edelleen. Leluilla leikkii vatsallaan ja hakkaa lattiaa, koirien touhuja on kiva katsella ja niille naureskella ja kiljahdella. Lattialla selälleen maatessa Lauri harrastaa ''siltaa'' eli päällä kannattelee itseään selkä kaarella rintakehä korkealla, pienestä pitäen lattialla ollessa sitä on tehnyt jonkin verran, nyt kun lihakset kehittyneet, tekee paljon enemmän jo. Aluksi huolestuin, sillä tuo "opistotonustaipumus" voi olla ylijäntevyyttä joka voi tarvita fysioterapiaa. Mutta koska Lauri ei tee sitä koko ajan, eikä jäykistele muuten, neuvolatäti ja minäkin kyllä olen sitä mieltä, että se on vaan Laurista kivaa ja riemukasta. Tässä asennossa Lauri myös liikkuu jaloilla potkimalla. Ja muutenkin tekee sitä oikeastaan vain innoissaan ja hyvällä tuulella ollessaan, väsyneenä ei niinkään. Seisottaessa Lauri seisoo jo tukevasti, makaronijalka on mennyttä elämää! 

Syöttötuolissa istutaan todella hienosti! Sylissä istuu myös jämäkästi. Sormilla osataan hyvin ottaa ruokaa käteen, pyöritellä, vaihtaa kädestä toiseen ja laittaa oikein päin suuhun. Tutin jos Laurille antaa käteen, suuhun se osataan jo laittaa pienen pyörittelyn ja ihmettelyn jälkeen oikein päin! Käsien liikkeet ei ole enää niin hallitsemattomia kuin aiemmin. 

Päiväunet meillä nukutaan vauvantahtisesti, mä en nukuttamalla enää nukuta Lauria tiettyyn kellonaikaan, jos ei sitä väsytä, paitsi sitten jos käy totaalisesti ylikierroksilla. Eli jos Lauri vaikuttaa väsyneeltä, vien sen pinnasänkyyn ja se käy nukkumaan ja jos ei nukuta niin ei nukuta, musta on kamalaa taistella toisen kanssa ja "laittaa toinen nukkumaan klo 15 koska se on joka päivä käynyt silloin kolmelta nukkumaan ". Lauri nukkuu päivässä 3-4 päiväunet. Aamu-unet klo 8-11 välillä, kestoltaan puolesta tunnista puoleentoista yleensä, päivällä nukkuu tunnista kahteen pitemmät unet. Iltapäivällä nukkuu välillä yhdet päiväunet ja iltaunet on yleensä klo 17-19 välillä ja kestää noin tunnin. Joskus iltaunet venähtää, ja pitää herätellä syömään puuroa sitten. Päiväunista on vaikea kertoa enempään, koska ne tosiaan vaihtelee päivittäin tosi paljon kestoiltaan ja ajankohdaltaan. Mutta päivässä on vähintään ne kolmet päiväunet kuitenkin nyt ollut. Kaikki päiväunet nukkuu pinniksessä, paitsi jos ollaan vaunulla tai autolla liikenteessä niin silloin vaunuissa tai turviksessa.


Yöunille Lauri käy klo 20-21 välillä. Meidän ei tarvitse nukuttaa Lauria, vaan kyllä siitä huomaa sitten kun väsyttää ja yöunille on käytävä. Ensimmäinen herätys viiden aikoihin, ja yleensä vielä unia jatketaan seitsemän pintaan. Lauri ei enää syö yöllä. 

Ruokailu:
Aamupuuro (kaurapuuro) hedelmäsoseella klo 7-8 
Maitoa
Lounas klo 11-12, liha/kana/kala-kasvissosetta + vesi
Maitoa
Päivällinen klo 16 kieppeillä liha/kana/kala-kasvissosetta, + vesi
Maitoa
Iltapuuro (mannapuuro tai riisipuuro) hedelmäsoseella noin klo 19
Maitoa 
Velliä max 150ml nukkumaanmennessä

Meillä siis syödään jo todella tasaiseen tahtiin ja säännöllisesti kiinteitä! Vielä aion ottaa tuonne lounaan ja päivällisen väliin jossain vaiheessa vielä välipalahedelmäsoseen tai vastaavan, kunhan annoskoot vähän kasvavat. Annoskoot ovat vielä aika pieniä, vajaa pieni pilttipurkillinen. Teen ruokasoseet itse, paitsi maistelut kaupan soseilla. Lauri juo vettä nokkamukista ruokailujen yhteydessä. Lauri myös sormiruokailee, maissinaksuja vetelee kaksin käsin. Nyt olen antanut myös kurkkua ja Lauri tykkää!

Vuorovaikutustaidot: Lauri ei enää itke turhasta, enemmänkin vain kiukuttelee ja äkisee. Mutta jos itkee, niin iltapainoitteisesti. Ja yöllä joskus herää itkemään.  Kovasti osaa jo komentaa, väsyneenä on turha edes yrittää antaa muuta ruokaa kuin maitoa. Osaa ilmaista jo tunteita voimakkaasti, iloa, surua, hämmennystä ja pelkoakin. Iloa ja riemua on päivät pullollaan. Hämmennystä ja pelkoakin jo nähty vierastamisen yhteydessä sekä jos kovia ääniä kuuluu, esimerkiksi eilen koirat alkoivat haukkua yllättäen ja Lauri tätä säikähti ja itkuhan siitä tuli. Itku tulee myös jos tulee pipi. Tyhmä äiti työnsi kerran syöttötuolin pöydän alle niin, että Laurin sormet jäivät väliin, tyhmä äiti! Ilmeikkäästi myös ilmaisee nuo tunteensa. Lauri jokeltaa tosi paljon omaa kieltään, päpäpäpäpä mamamama mämämämämä raikaa ja sitten nyt ihan viikon sisään on alkanut tulla voimakkaasti ihan sitä sellaista leluille juttelua. Se on huvittavaa kun sieltä bongaa ihan "oikeilta" kuulostavia sanoja, kuten äiti tai vauva.

Muuta: Vaatekoko pääasiassa 68, housuissa myös 62 ja muutama pienempi body vielä käytössä. koko 74 otetaan varmaan pian käyttöön kun ei se bodyissa se pituus ole niin nuukaa! Vaippakokona päivisin 3 ja öisin imukyvyltään parempi 4! :)

Minäkö kohta puolivuotias ? 


Nämä yksityiskohtaiset kehityskertomukset on varmaan puuduttavaa luettavaa, mutta mä kirjoitan nämä ihan itseänikin varten ylös. Mun pikku-Lauri on kohta puolivuotias <3

lauantai 10. elokuuta 2013

Masumuisteloita

  


Tyhjennettiin Teemun luurin kuvat koneelle, ja mitä sieltä löytyikään! 

P.S HYVÄÄ NIMIPÄIVÄÄ MEIDÄN PIKKU-LAURILLE <3


Taudin kourissa

Huhhuijaa. Onpas vaikea keksiä otsikkoa... Täällä ollaan oltu koko perhe kamalan flunssataudin kourissa. Nyt ollaan siis kaikki oltu kipeänä, Lauria myöten. Toissayönä Lauri sairastui siis myös, tunnin välein heräsi sydäntäsärkevään itkuun. Tuttia olisi pitänyt saada syödä, mutta kun ei henki kulje jos nenäkin on tukossa. Nenäfriida, sängynpäädyn kohotus ja panadolia pienelle oli meidän sen yön pelastus. Voi meidän pientä raasua <3



Äiti ja isikin ollut ihan tööööööt. Tämä ulkona vallitseva matalapaine yhdistettynä tähän kamalaan päätäynnäräkää-oloon... lopputuloksena aivan jäätävän kamala päänsärky ympäri vuorokauden. Päässä vaan humisee kun vähänkin yrittää jotain tehdä. Laurilla tämä ilmeisesti ei näin pahasti näy vaivaavan, sillä oma pirteä itsensä pikkumies on päiväsaikaan ollut! Nenukki vielä vuotaa pienellä. Eilen käytiin kunnon höyrysuihkussa Laurin kanssa, me oltiin siis koko perhe tuolla meidän pienessä vessakylppärissä, ja hyvää teki kaikille! Me mentiin jo aikaisin eilen nukkumaankin, Lauri tapansa mukaan puoli yhdeksän aikoihin, ja mekin kymmeneltä unten mailla. Heräsin ekan kerran itse aamuneljältä, ja tajusin, ettei Lauri ollut herättänyt meitä kertaakaan. Lopulta Lauri heräsikin vasta puoli seitsemältä. :) Päivä on mennyt hyvin, ja Lauri vaikuttaa muuten normaalilta, ruoka vaan ei maistu. :(




Elokuu on jo pitkällä, maanantaina meillä on Laurin 6kk-neuvola!!!! Hui kamala apua. Mun vauva on jo kohta puolivuotias.. Tää on aivan hurjaa, miten aika meneekin näin nopeasti. Mä en ole ilmoittanut itseäni vieläkänä koululle läsnäolevaksi syksylle, enkä varmaan ilmoitakaan. Joten, koska mulla ei ole nyt syksyllä mitään koulujuttujakaan, ei ole minkäänlaisia suunnitelmia pitkiin aikoihin. Perus arkitouhuilla mennään etiäpäin. 




Jänis(koira)kevennyksenä meidän Nellin älynväläys mennä verhoon nukkumaan. Milli vähän ihmetteli ja yritti käydä nuuskimassa, Nelli vain murisi sille kun meni lähelle. :')