Rakenneultra

Siinä viime hetken fiiliksiä ennen ultraa tänä aamuna. Kaikki on kohdussa loistavasti, Papusella on rakenteet kunnossa eli elimet siellä missä pitääkin, lapsivettä normaali määrä. Istukka ylhäällä etuseinämässä. Lasketun ajan aikaistamista kätilö mietti, kun pikkuinen oli tässäkin ultrassa jopa viisi päivää edellä viikkoihin nähden. Ei kuitenkaan ollut mikään järkäle ollenkaan, samankokoinen kuin isoveljensä oli samoja aikoja. Kovin oli oudossa asennossa, hienoa sivuprofiilikuvaa emme hänestä saaneet, mutta sitäkin hienommat kasvokuvat. Jalkojaan oikoi urakalla, kätilö ihasteli hohtavia reisiluita. Huomioni kiinnittyi kuitenkin reisiluun vieressä olevaan ulokkeeseen. Kysäisin sitten, mahtaako kätilö nähdä vauvan sukupuolta ja hän helpottuneena tokaisi että hyvä kun kysyttiin, sillä tutkaillessaan reisiluuta hänellä oli vaikeuksia saada pidettyä pippeli piilossa meiltä. Luuli ilmeisesti, ettemme halua tietää sukupuolta. Ja pippelihän siellä reisiluun vieressä pilkotti, selkeässä sivuprofiilissa. Kyllä kumma on, jos muuksi muuttuu, mutta syntyessä sen sitten lopulta näkee. :)

Voi tätä onnen määrää, näin sen pitääkin mennä. <3 

Voi pojat <3

Nt-ultra

Herätyskello soi meillä tänään kuudelta (yäääääääh) ja kammettiin epätoivoisesti itsemme ylös. Väsytti aivan julmetun paljon (miten mä selviän ensi viikosta alkaen kun työharjoittelu alkaa?)... Lauri-raasu herätettiin syvästä unesta puoli seitsemältä ja tasalta olimme jo ulkona. Varattiin matkoihin reilusti aikaa aamuruuhkien takia. Veimme Laurin kummisedälleen hoitoon ja olimme puoli yhdeksän maissa PHKS:n Äitiyspoliklinikan odotustilassa. Aika oli varattu klo 8.30. 

Mulla tuli siellä istuessa jotenkin kauhean levoton olo... jotenkin hullua istua siellä, kun vastahan siitä ovesta ravattiin useita kertoja synnytyksen yhteydessä tuskaisena. Kätilö kutsuikun meidät ajallaan ultrattavaksi ja jännitys katosi huoneeseen astuessa. Kätilö oli oikein mukava. Ultraus suoritettiin aluksi alateitse. Papunen oli vilkkaalla tuulella eikä meinannut pysyä aloillaan. Vatsalaukku ja virtsarakko löytyivät, samoin aivokammiot. Jo ennen niskaturvotuksen mittausta kätilö kertoi sen näyttävän silmämääräisesti normaalilta. Niskapoimun mittaukseen otollista asentoa odoteltiin jokunen tovi (vähän tökittiin ja paineltiin), kunnes lopulta kokeiltiin vatsan päältä ultraten. Vatsan päältä mittaus onnistui mainiosti ja turvotus oli 1,7mm. Pituutta päästä peppuun oli 62mm ja koko vastasi viikkoja 12+4, laskettua aikaa ei kuitenkaan kolmen päivän heiton takia muutettu. 

Kovasti Papunen vei käsiään kasvojen eteen ja heilutteli niitä ees taas. Tuossa sivuprofiilikuvassakin hieroo silmiään. Oltiin molemmat Teemun kanssa tyytyväisiä ultraustilanteeseen ja kätilöön joka ultrauksen suoritti. Saatiin kaikki tarpeellinen tieto. Veriseulan tuloksia ei ollut pyhien aiheuttamasta ruuhkasta johtuen vielä tullut, joten yhdistelmäseulan tulokset tulevat postissa kotiin. Rakenneultraan saatiin aika, joka on 26.2.

Heippa hei!

Ultraus jostain syystä horjutti mun poikaoloa, enkä todellakaan tiedä miksi! Eihän tuosta vielä näe kumpaa sukupuolta se on, mutta jostain syystä poikaolo ei ole enää niin voimakas..

Kuolema tulee ehkä suksilla, kun ensi viikolla alkaa työharjoittelu. Mun unentarve on aivan järjetön, mä epäilen kovasti omaa jaksamista. Tuntuu, että olen koko ajan huonolla tuulella väsymyksen takia. Ja huonotuulisuus tarkoittaa kiukkuamista ja kiukkuaminen riidanhaastamista... Ehkä tämä tästä. :)

Titti ja Papunen 12+1

Syy

Väsymystä, uupumusta, haluttomuutta, heikotusta.... ja paljon muuta. En ole paljon blogia jaksanut päivitellä, kuten huomatakin saattaa. Olen raskaana. Kuulumisia on ollut hankala välittää, sillä kaikki on pyörinyt tämän olotilan ympärillä. Aluksi ajattelin pimittää tiedon täältäkin nt-ultraan saakka ja turvallisemmille raskausviikoille, mutta jotenkin koin nyt suuren tarpeen paljastaa asian jo tässä vaiheessa.

Tämä oli toivottu juttu. Olemme onnellisia tilanteesta ja tässä muutaman viikon aikana on ehditty asiaa sisäistämään. Huokaisen varmaan vasta myöhemmin ja nautin sitten paremmin... 

Tänään eletään rv 8+0. Eilen kävin neuvolalääkärillä alkuraskauden ultrassa ja kyllä sieltä masusta löytyi täysin viikkojaan vastaava sykkivä papunen. 

Siellä "hän" nyt on. <3

Nyt vaan odotellaan kuin kuuta nousevaa, että eletään niille turvallisemmille viikoille. Keskenmenon riski on edelleen olemassa, 9. raskausviikko lienee kaikista riskialttein alkion kehityksen kannalta. Ja tässähän sitä  nyt eletään.. Asiasta eivät tiedä kuin muutama meidän läheinen ystävä, sekä minun äitini. Uskon, ettei kukaan ei vielä tässä vaiheessa haluttu eksy tänne lukemaan, ja jos eksyy niin eksyy... :)

Hyvää joulunodotusta kaikille!