torstai 2. tammikuuta 2014

Nt-ultra

Herätyskello soi meillä tänään kuudelta (yäääääääh) ja kammettiin epätoivoisesti itsemme ylös. Väsytti aivan julmetun paljon (miten mä selviän ensi viikosta alkaen kun työharjoittelu alkaa?)... Lauri-raasu herätettiin syvästä unesta puoli seitsemältä ja tasalta olimme jo ulkona. Varattiin matkoihin reilusti aikaa aamuruuhkien takia. Veimme Laurin kummisedälleen hoitoon ja olimme puoli yhdeksän maissa PHKS:n Äitiyspoliklinikan odotustilassa. Aika oli varattu klo 8.30. 

Mulla tuli siellä istuessa jotenkin kauhean levoton olo... jotenkin hullua istua siellä, kun vastahan siitä ovesta ravattiin useita kertoja synnytyksen yhteydessä tuskaisena. Kätilö kutsuikun meidät ajallaan ultrattavaksi ja jännitys katosi huoneeseen astuessa. Kätilö oli oikein mukava. Ultraus suoritettiin aluksi alateitse. Papunen oli vilkkaalla tuulella eikä meinannut pysyä aloillaan. Vatsalaukku ja virtsarakko löytyivät, samoin aivokammiot. Jo ennen niskaturvotuksen mittausta kätilö kertoi sen näyttävän silmämääräisesti normaalilta. Niskapoimun mittaukseen otollista asentoa odoteltiin jokunen tovi (vähän tökittiin ja paineltiin), kunnes lopulta kokeiltiin vatsan päältä ultraten. Vatsan päältä mittaus onnistui mainiosti ja turvotus oli 1,7mm. Pituutta päästä peppuun oli 62mm ja koko vastasi viikkoja 12+4, laskettua aikaa ei kuitenkaan kolmen päivän heiton takia muutettu. 



Kovasti Papunen vei käsiään kasvojen eteen ja heilutteli niitä ees taas. Tuossa sivuprofiilikuvassakin hieroo silmiään. Oltiin molemmat Teemun kanssa tyytyväisiä ultraustilanteeseen ja kätilöön joka ultrauksen suoritti. Saatiin kaikki tarpeellinen tieto. Veriseulan tuloksia ei ollut pyhien aiheuttamasta ruuhkasta johtuen vielä tullut, joten yhdistelmäseulan tulokset tulevat postissa kotiin. Rakenneultraan saatiin aika, joka on 26.2.

Heippa hei!

Ultraus jostain syystä horjutti mun poikaoloa, enkä todellakaan tiedä miksi! Eihän tuosta vielä näe kumpaa sukupuolta se on, mutta jostain syystä poikaolo ei ole enää niin voimakas..

Kuolema tulee ehkä suksilla, kun ensi viikolla alkaa työharjoittelu. Mun unentarve on aivan järjetön, mä epäilen kovasti omaa jaksamista. Tuntuu, että olen koko ajan huonolla tuulella väsymyksen takia. Ja huonotuulisuus tarkoittaa kiukkuamista ja kiukkuaminen riidanhaastamista... Ehkä tämä tästä. :)

Titti ja Papunen 12+1

4 kommenttia:

  1. Ihanaa että kaikki kunnossa :) Mulla oli kanssa outo fiilis istua siinä odottamassa pääsyä ultrattavaksi, justhan mä synnytin siellä! Kaikki muistot tuli mieleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niimpä. :) mä tunsin oloni niin pieneks niiden isomahaisten keskellä :D

      Poista
  2. Voooi vauvauutinen ! ;) tai raskaus. Liityin lukijaksi. Ittellä menossa rv 31+2 joten näit odotus blogei on ihana lukea :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tervetuloa! :) ihanaa kohtahan sulle syntyy jo toinen pieni <3

      Poista