 |
| . |
Tänään vedin ylleni hoitsuvaatteet yli vuoden tauon jälkeen. Eilisilta oli kuitenkin jotain aivan kamalaa; ahdisti, suututti ja kiukutti. Teki mieli jättää koko koulu kesken. Teki mieli ryhtyä ikuiseksi kotiäidiksi. Tuntui kamalalta, että en olisi aamuja enää Laurin kanssa kotona (kahteen kuukauteen.... :D). Itkin Teemun olkapäätä vasten ja valitin kuinka pelkään loppuupalamista tämän raskausväsymyksen takia. Itkin myös sitä, että väsyneenä aiheutan paljon turhia riitoja. Itkin.... jännityksestä.
En ole vielä varma onko tämä oikea ajankohta palata opiskelun pariin näin täyspäiväisesti, varsinkin, kun luvassa on taas kesän jälkeen pakostikin hiljaisempaa opiskelurintamalla. Olisin halunnut olla pienen poikani kanssa kotona pitkään. Näin varmaan olisikin, jos ei olisi tuota koulua, jossa on läsnä- ja poissaolokausia, joita ei valitettavasti ole loputtomiin. Ja haluan oikeasti joskus valmistua. Yritän koko ajan selitellä itselleni, että tämä on oikea ratkaisu, ja että lopussa kiitos seisoo. Muistuttakaa mua tästä sitten joskus, kun valmistun, että turhaan oon ollut nyt epävarma... kai?
Illalla Teemun nukahdettua kärsin kamalasta nukahtamisvaikeudesta, enkä tuntenut nukahtaneeni syvään uneen koko yönä. Heräilin jatkuvasti. Aamulla tunsin itseni kaikkea muuta kuin hyvin levänneeksi. Lisäksi keittiössä poisvientiä odottanut haiseva roskapussi sai minut oksentamaan. Loistava alku tärkeälle aamulle.
Mä olen huono oppilas. En muistanut viime viikolla olla yhteydessä harjoittelupaikkaan, joten mulla ei aamulla ollut harmainta hajuakaan minne piti mennä, kenet pitää etsiä ja monelta. Onneksi kaikki kääntyi lopulta parhain päin ja ensimmäinen harjoittelupäivä oli mahtava! Pelkäsin potevani kamalaa koti-ikävää, mutta potilaat pitivät päivän kiireisenä, eikä kodilla ollut sijaa ajatuksissani. Jännitin etukäteen myös että muistaisinko käytännön hoitotyöstä enää mitään, sillä aivot on ollut aika narikassa tässä koulusta poissaollessa... Tunsin kuitenkin heti kaikki vermeet, laitteet ja neulat kädessäni olevani elementissäni, kaikki aikaisemmin opittu luisti kuin olisi eilen viimeksi tehnyt. Tämä päivä meni aikalailla superkeskittymisellä läpi ja väsymys valtasi kehon vasta töiden jälkeen.
PAKKO saada nukuttua ensi yönä, en muuten usko olevani huomeniltana välttämättä enää näin positiivisella mielellä.
Sä olet voimanainen !! Sä selviät mistä vain <3 Ja Lauri rakastaa sinua enemmän kuin mitään ! Lopussa kiitos seisoo ! Oot mun idoli <3
VastaaPoistaHihi <3 :)
PoistaOnko Lauri päivähoidossa jossain? Mäkin palasin töihin, tosin olen alkuun vain kaksi päivää viikossa ja isä on tytön kanssa kotona, ja helmikuusta alkaen olen kolme päivää viikossa, joista isä on tytön kanssa yhden päivän kotona. Eli hoitoon menee meidän tyttö kahdesti viikossa ennen kuin on edes yhtä vuotta... Jonkun verran tulee podettua huonoa omaatuntoa :( Mutta taloudellisesti tää auttaa aika paljon.
VastaaPoistaLauri on aamupäivät Teemun kanssa, joka tekee tän harjoittelun ajan pelkkää iltavuoroa. Mun äiti ottaa Laurin hoiviinsa aina pariksi tunniksi sitten siinä välissä kun Teemu menee töihin ja mä pääsen. :) eli Lauri on ihan kotosalla.
PoistaVoi kun kivasti teillä hoituu! Meillä asuu molemmat isovanhemmat sen verran kaukana, ettei heistä juuri ole hoitoavuksi tai ainakin pitää aina sopia hyvissä ajoin, että joku päivä onnistuu. Turhaa sä podet huonoa omaatuntoa, sehän on sulle sitten hyvä tapa päästä hetkeksi aikuisten pariin! :)
PoistaNauti tästä hetken pyörähdyksestä aikuisten maailmaan! :)
VastaaPoistaKatsotaan nyt kauan tää tahdonvoimalla väsymyksen läpi päivät pusertaminen onnistuu. Näin aamulla viiden tunnin katkonaisten unien jälkeen unien jälkeen olo on aika epätoivoinen taas :"D
PoistaOnnistuiskohan tää kommentin laitto nyt kolmannella kerralla, bloggeri sekoilee :D Kovasti toivon siulle voimia harjoitteluun! Tuoreessa muistissa on kuinka rasittavaa oli tehdä kaksi harjoittelua putkeen alkuraskaudessa... Selvisihän siitä sitten, vaikkakin aidan matalimmasta päästä :)
VastaaPoistaItse oon kovasti miettinyt milloin jatkaisin opintoja. Haluaisin pienen kanssa olla kotona parivuotiaaksi saakka, mutta se ei ole mahdollista. Haluan itsekin valmistua ja meillä ei edes olisi varaa, että oon niin pitkään kotihoidontuella. Hieman pahalta tuntuu sitten keväällä 2015 laittaa 1v 3kk Ukkeli hoitoon, mutta ajattelin, että se kevät menisi osa-aikahoidossa. Harjoitteluja en kevään aikana tee ollenkaan, ainoastaan teoriaa, jotta voin kotona olla mahdollisimman paljon :) Kiva, että Lauri voi kuitenkin olla kotona aina toisen vanhempansa kanssa, vaikka helppoa tuollainen vuorottelu ei varmasti aina ole!
Sulla on niin samat ajatukset kun mulla. Mullakin on tälle keväälle vielä toinen harjoittelu... Sen jälkeen olen suorittanut 3/4 harjoittelusta raskaana :D
PoistaMullakin ois sitten suunnitteissa 2015 keväällä taas jatkaa, onneksi se on sen ajan murhe. Kokopäiväisenä en varmaan pysty, koska vauva on vielä niin pieni. Joten teoriapainoitteisena mennään silloin.
Meillä on nyt niin hyvä tuuri kun äiti on osa-aikaisena kevään ajan, joten kaikki hoituu hyvin :) mä en ois vielä valmis mihinkään vieraalle viedä hoitoon.
Kiitos tsempeistä! ;)
3/4 harjoitteluista*
PoistaIhanaa, että on mahdollisuus tuttuun hoitajaan :)
Poista