Mä olen aivan unohtanut täällä mainita, että kun pari viikkoa sitten hehkutin sitä opiskeluihin liittyvää työharjoittelupaikkahakua... en saanut haluamaani paikkaa vaan olen edelleenkin tyhjän päällä. :( Viime päivinä kutsumus opiskeluun on ollut takaraivossa hyvin voimakkaana. Tai oikeastaan huoli kaikesta opiskeluun liittyvästä, järjestymisestä, aikataulusta, opinnäytetyöstä.. Kuten jo aikaisemmin mainitsin, tunnen olevani nyt ihan ulkopuolella koulusta, koska en ole läsnäolevana. Läsnäolevana pystyy käyttämään koulun sähköpostia sekä pääsee kirjautumaan verkko-opiskeluympäristöön joka tarjoaa käytännössä kaiken tarvittavan informaation kaikkiin opiskelun osa-alueisiin. Nyt pitäisi siis itsenäisesti (ja epävarmasti) kipikapi soittaa ja varata harjoittelupaikka jostain muualta kuin Päksistä, jonne minä ja miljoona muuta halusivat harjoitteluun. Harjoittelu on siis aiheeltaan LANU (Lapset ja nuoret) ja haluaisin paikkaan, josta saan paljon opiskelun kannalta irti. Haluaisin hoitamaan sairaita lapsia ja perehtyä lapsen sairaudenhoidon erityispiirteisiin ja hoitotoimenpiteisiin käytännössä, sairaala/terveyskeskusympäristössä. Näillä kriteereillä paikkoja ei paljoakaan ole varmasti tarjolla haluamilleni viikoille. :( Olen nyt varaamassa aikaa koululle keskusteluun uuden tutori-opettajani kanssa, josko saisin vähän lisäinformaatiota ja varmempaa mieltä etten nyt aivan ole kelkasta pudonnut.
 |
Me käytiin tänään Laurin ja äitini kanssa Lahdessa kauppareissulla sekä Lastentarvikkeessa katsomassa ja kokeilemassa turvaistuimia. Olin etukäteen jo katsellut ihan pääni puhki netistä tarjontaa, ominaisuuksia ja hintoja. Selaillessani oli minulla tukena Autoliiton tämän vuoden turvaistuintestitulokset, jotka osoittautuivat lopulta ihan hölmöiksi. Yritin kiinnittää huomion istuimiin jotka olivat saaneet tulokseksi hyvän tai paremman. No eihän niitä ollut kuin muutama, eivätkä ne täyttäneet kriteereitäni ollenkaan. Kriteerini siis olivat selvät: lapsi matkustaa selkä menosuuntaan ja myöhemmin mielellään mahdollisuus kasvot menosuuntaan, istuimen kallistusmahdollisuus sekä turvallinen jämäkkä kiinnitys (meidän tapauksessa isofix). En ole vielä valmis palkki-istuimeen, en voisi laittaa lastani sellaiseen, joten yksi ehto oli myös perus viisipistekiinnitys. Kyllähän niitä vaihtoehtoja sitten liikkeessäkin oli, mutta päädyimme lopulta Klippanin Triofix-istuimeen. Olin jo aikaisemmin netistä selaillessa poissulkenut koko Klippanin vaihtoehdoista, mutta lopulta en oikeastaan löytänyt siitä mitään vikaa, VAIKKA se olikin saanut Autoliitolta VAIN tyydyttävää. Autoliitto arvostelee useissa kohdissa puhtaita mielipidekysymyksiä, onko lapsi helppo kiinnittää, näkeekö lapsi hyvin ulos, onko penkki mukava.. Oikeaa vastausta ei taida olla. Se myyjä heittikin sinne väliin jotain että "Onhan se nyt vähän puusta veistetyn näköinen." Mun mielestä se on ulkoisesti ihan hieno istuin! Istuin jäi vielä liikkeeseen, mutta palaamme Teemun kanssa sen viikonloppuna tai viimeistään ensiviikolla ostamaan.
Sitten vielä Laurin viimeviikkoisia poseerauksia :)
<3
