Heikko

Siis mä olen aivan järkyttävässä rapakunnossa. Otinpas tänään ja reippailin ihan kävelypelillä vaunuillen Laurin kanssa kyläilemään Iidalle ja Pihlalle. Meiltä matkaa on noin pari kilometriä (jos sitäkään) ja oikaisemaan pääsee kätevästi metsän poikki. Metsässähän oli tietenkin aivan järkyttävä jyrkkä ylämäki ja kun epätoivoisesti puskien ja huohottaen vaunujen kanssa kiipesin tätä mäkeä, luulin kuolevani siihen paikkaan. Pumppu jyskytti tuhatta ja sataa ja hengitys vinkui kuin koiranlelu. Ja Lauri nauraa vaan äitille. Tsiisus. 

Perillä oli kyllä mahtavaa ja muutama tunti vierähti aivan hetkessä jutskaillessa ja mukeloiden touhuille naureskellen. Kierrettiin vaunujen kanssa vielä lenkkikin yhdessä ja siinäkin hirveä huohotus jos oli pienikin mäki.. Otin muutaman kuvan menomatkalla, mutta enhän mä perillä tajunnut lapsosia kuvata yhtään! 

 Lauri puhuu nykyään paljon äitikieltä. Ei kylläkään tarkoita äitiä. 

Video tältä päivältä.

Eilisillalla vanhempieni luona.

Tarvetta muutokseen

Mulla on alkanut joka syksyinen 24/7 kestävä väsymys. Voisin nukkua koko ajan... Pienet päiväunet on pakko ottaa, tai muuten ei jaksa. Viime yönä kaikenlisäksi nukuin hirveän huonosti, unensaanti oli vaikeaa ja heräilin jatkuvasti. Onneksi Teemulla on iltavuoroviikko, joten se on aamuisin nyt mun apuna kun oon ihan koomassa. 

Mä en nyt jaksanut seuloa blogitekstejä läpi, että olenko maininnut joskus aikaisemmin mun huonounisuudesta.. Mä nimittäin olen aika huonouninen ihminen. Nukahdan huonosti ja herään herkästi ääniin. Huomaan aamulla kyllä, jos olen nukkunut levollisesti ja ollut ihan syvässä kunnon unessa. Jos nukun todella sikeästi ja hyvin, en välttämättä herää yön aikana kertaakaan! Mun unenlaatu on kausiluontoisesti joko todella hyvää tai sitten huonoa, välimuotoöitäkin on satunnaisesti. Nyt taitaa olla huonojen unien aika taas koittamassa, johan tässä pari viikkoa tulikin hyvin nukuttua. Ja nämä vuodenajat tosissaan vaikuttaa aika paljon mun unenlaatuun ja pimeinä aikoina vaivaa päivisin juurikin se jatkuva väsymys. 

Vaikka mun nukkuminen on mitä on, sen suurempaa vaivaa siitä ei ole mulle koitunut. Saan kuitenkin vuorokaudessa levättyä tarvittavan määrän, jotta jaksan. Nyt puhun aika ristiriitaisesti, kun juuri valitin jatkuvaa väsymystä, mutta se liittyy tähän syksyyn ja en usko että olen ainoa joka sitä potee. :D Ja nää vaihtelevat unenlaadut ja hyvät/huonot unikaudet eivät todellakaan ole mikään uusi juttu, vaan ovat olleet mulla rieasana  jo hamasta murrosiästä alkaen! Oma elämäntyyli ei kyllä yhtään paranna niitä asiaa... esimerkiksi tämä näin myöhään koneella istuminen muuten pimeässä olohuoneessa kirkkaan näytön loistaessa nenän edessä tai sängyssä vielä puhelimen näprääminen ennen nukkumaankäymistä. Juon myös aika paljon kahvia, mutta mä en ole oikeastaan koskaan kokenut kahvista mitään virkistysvaikutusta. Se voi tietty olla etten vaan huomaa sitä... Mulla ei kyllä yleensä ole tapana juoda kahvia enää iltaisin, usein tulee juotua päivän aikana pelkät aamukahvit. 

Elämäntapamuutoksella voisin varmasti saada unenlaadunkin parantumaan huikeasti. Muutenkaan elintavat eivät ole terveellisimmästä päästä. Ruokailu- ja liikuntatottumukseni ovat syvältä. Olen nyt Laurin syntymän myötä yrittänyt ryhdistäytyä ja näyttää hyvää esimerkkiä säännöllisesta ateriarytmistä. Joskus päivät menee yllättävänkin hyvin ja tulee syötyä samaan aikaan Laurin kanssa. Mutta se on se aamupala, päivän tärkein ateria, joka mulla jää lähes poikkeuksetta välistä. Nyt sadatta kertaa lupaan itselleni, että muutos tapahtuu. Liian usein on päiviä, että syön ensimmäisen kerran vasta myöhään iltapäivällä, litkittyäni siihen asti pelkkää kahvia ja vettä. Hyi olkoon, se kuulostaakin ihan kamalalta! Aivan ehdoton muutos on tapahduttava. Ja liikunta on toinen, sitä on lisättävä. Voin kyllä olla ylpeä itsestäni, sillä olen hurahtanut vaunulenkkeilyyn ja käynytkin nyt viimeiset kuukaudet ahkerasti kävelemässä. Seurassa on tietysti mukavempaa, mutta tulee jopa yksin käytyä. Kahvakuulasta piti tulla paras ystäväni kesän alussa, meille tuli välirikko heti ensitapaamisen jälkeen. Täytyy ruveta paikkailemaan niitä välejä sen kanssa taas pikkuhiljaa.. Olisi ihanaa oikeasti jaksaa ja olla energisempi, ja uskon, että omalla kohdallani ruokailu- ja liikuntatottumusten muuttamisella saa aikaan ihmeitä. 

Sunnuntai

Itkuhälyttimestä kuuluu iloista jokellusta... avaan silmät, on vielä aivan pimeää. "Mitähän kello mahtaa olla...?" katson unisilla silmillä kirkasta kännykän näyttöä. Kello on vaille neljä aamuyöllä. Lauri meni eilen yöunille jo seitsemältä. Ensimmäinen ajatus "Joudunko oikeasti nousta tähän aikaan ylös tuon virkeän iloisen vauvan kanssa?" Oli aika epätoivoinen olo, joten kävelin keittiöön, otin pulloon ison satsin maitoa ja lämmitin sen. Jokellus kantautuu iloisena Laurin huoneesta kun kävelen pullon kanssa sinne. Hymy on aivan korvissa tuolla pienellä pojalla ja mä en mitenkään voi olla hymyilemättä takaisin, tilanne on jotenkin huvittava. Juottelen siinä sitten maitoa tuolle säihkysilmälle, joka onneksi näyttää aika väsyneeltä. Maidon juotuaan Lauri uniasentoon ja heti jatkui rauhallinen unituhina. "Jessss..." Ja itse takaisin pehkuun peittoa halimaan. 

ZZzzzzzzzzzzz.....

Herään taas iloiseen jokellukseen, nyt on kuitenkin aivan valoisaa ja olokin aika virkeä jo heti herätessä. Kello on SEITSEMÄN, olin aivan äimänä, jatkoiko poika tosissaan vielä kaksi tuntia nukkumista?! Kyllä vain. Se virkeä nassu minkä silloin neljältä aamuyöllä näin.... en mitenkään uskonut silloin, että noinkin pitkään jatkaisi vielä uniaan. 

..

Meidän piti tosissaan tänään mennä VAUNULENKKI-tapahtumaan, mutta emme sitten päässeetkään menemään sinne Nean kanssa. Olin jo ottamassa Teemu-rakasta-raasua mukaani tapahtumaan, mutta tämä oli jo niin vaivaantunut lähtiessä, että en sitten pakottanut toista mukaan. (En sitten tiedä olisiko se kuitenkaan ollut niin vaivaannuttavaa paikanpäällä, se varmaan luuli että naisten keskelle joutuisi? :D) Päätettiin sitten lähteä vaunulenkille ihan perheen kesken täällä kotikaupungissa. Tapahtuman vaunulenkin pituus olisi ollu 4,5 kilometriä, joten AINAKIN tuo piti kävellä. No me käveltiinkin sitten noin 7 kilometrin lenkki, olisihan se voinut olla toki pidempikin, mutta tämän mamman rapakunto ei kyllä olisi kestänyt..vielä ainakaan. Oli kyllä todella mukavaa käydä noin pitkä lenkki, Laurikin nukkui lähes koko matkan rauhallisesti Otettiin tavoitteeksi vähintään kerran viikossa käydä tuollainen pitempi vaunuilu, tekee hyvää kaikinpuolin! Lupasin myös itselleni nyt ruveta ahkerammin käymään vaunuilemassa Teemun ollessa töissä. :')

Meillä on vaunuina nämä ORA Taiga -yhdistelmät!

Vaunulenkin jälkeen suuntasimme Teemun veljenpojan 4-vuotis synttäripirskeisiin. Oli kyllä kivaa olla sielläkin, Lauri viihtyy nykyään niin hyvin ja on todella helppo käydä missä vain! Harmittaa kun kamerasta oli aamulla akku niin vähissä, että en sitten viitsinyt edes mukaan sitä ottaa. Illalla käytiin vielä mun vanhemmilla syömässä... Joten kuvilla en tätä saa rikastettua. :(

Lopputuloksena päivästä jäi kiva fiilis ja kipeät jalat, tietää ainakin tehneensä jotain!

Reeniä reeniä

Eilen oli mukava päivä, kun oli 'viileämpi', eikä niin helteistä. Meillä sisälläkään ei ollut kuin 28,5 astetta. Heh heh. Pahinta helteessä oikeastaan on enemmänkin se paahtava aurinko joka tunkeutuu ikkunoista sisään ja lämmittää (paahtaa) asuntoa. Eilen saikin pitää ikkunoita auki ja asunto jopa vähän tuulettui. Toissapäiväisen helteen jälkeen Laurikin on nyt nukkunut kaksi yötä heräämättä kuin vasta aamuviiden jälkeen. Ja voi että sitä pirteyttä, mikä Laurilla on aamulla heti heräämisen jälkeen. Kaikkia opittuja taitoja on paras harjoitella yön jälkeen aamulla, kun on virtaa vaikka muille jakaa. 

Vielä tuohon säähän palaten, mielestäni kaikista ihanteellisin keli on juurikin sellainen 20-25 astetta lämmintä, pieni raikas tuulenvire, vähän ehkä jopa pilvinen taivas. Tietenkin välillä voi repäistä ja olla inkkarihelle, silloin on kiva uida kun oikeasti on NIIN KUUMA. 

Lauri viihtyy nykyisin parhaiten mahalteen lattialla lelujen keskellä. Vatsalleen kääntymisen taito on säilynyt, mutta nyt ei kääntyillä enää jatkuvalla syötöllä. Ja takaisin selälleen kääntymisen taito on opittu uudelleen! Tiedän, että silloin pikkuvauvana selälleen kellahti silkasta pään painovoimasta. :D Mutta nyt Lauri oikein 'heittää' itsensä selälleen, välillä jopa aika rajunkin näköisesti. Vaatii vähän hallintaharjoittelua tuo pikkumiehen kroppa. :) 

Sylissä ollessa Lauri viihtyy parhaiten tuetussa istuma-asennossa ja tämän takia kokeilinkin pitkästä aikaa bumbo-tuolissa istuskelua, ei tosin pitkää aikaa voi istua kun pyrkimys liikkeelle on kova ja kyllästyttyään Lauri alkaa punkaamaan 'pois tuolista'. Hyvin Lauri jo siinä kuitenkin istua kököttää, ollaan nyt muutama kerta käyty suihkussakin bumbo-tuolilla Laurin kanssa. Huomaa, että tuollainen pystyperspektiivi kiinnostaa poikaa yhä enemmän ja varmaan maisematkin näyttävät erilaiselta. Koiria Lauri kovasti tälläkin kertaa katseli ja naureskeli istuskellessaan, en saanut koiria vaan samaan kuvaan kun ne viuhtoivat innoissaan menemään. :D

Ja sitten tullaankin siihen eilispäivän kiintoisimpaan asiaan, eli mun toivottavasti tulevan parhaaseen ystävääni KAHVAKUULAAN. Tutustuttiin eilen taas pitkänpitkänpitkän tauon jälkeen uudelleen. Säälittävää räpiköintiähän se eilen oli, kertakaikkiaan. En tiennyt miten päin olla kuulan kanssa, ja tuntui ettei kädet ja jalat ja muu vartalo tehneet yhtään yhteistyötä. Vedin kuitenkin läpi kaikkia lihasryhmiä, näin hienosti sanottuna, epätoivoisesti. Tämä ei todistanut yhtään mitään muuta kuin sen, kuinka rapakunnossa olenkaan. Vuosi sitten keväällä kävin pari kertaa ryhmäliikuntatunneilla kuulaa heiluttelemassa, ja silloin se oli kyllä paljon helpompaa! Lihaksia ei ole nimeksikään, tai ilmeisesti ovat niin surkastuneet, kun tulivat heiluttelusta niin mahdottoman kipeiksi! En tietenkään jaksanut venytellä asiaankuuluvalla tavalla tämän minun ja kuulan yhteenoton jälkeen ollenkaan... ja sen kyllä tänään huomaa kun kaikki paikat ihan jumissa. Ja tuo meidän 6 kg paino... on varmaan liikaa mulle, mutta yritän pärjätä sillä nyt näin alkuun kun suunnitelmissa olisi joskus sinne kuntosalillekin mennä. 

Synnytyksen jälkeen mun syömiset on menneet ihan harakoille. On päiviä, jolloin en syö kuin illalla yhden lämpimän aterian ja siinä mun päivän syömiset. Kahvia kittaan kuppitolkulla. Ja näitä päivä on liikaa. Nyt aion ruveta syömään säännöllisemmin, ja etenkin opetella aamupalan syönnin jalon taidon. Tänään söinkin aamupalaksi kaurapuuroa! :) Ja ah ihanat kesän mansikat ovat saapuneet, niitä vedän nyt kaksin käsin.

Kirjoittelen lisää varmaan joskus jos tästä mun liikuntaharrastuksesta yhtään mitään tulee... En nyt tämän eilisen jälkeen sano vielä mitään. Tavoitteiden tavoitehan olisi saada kiloja karistettua huolella! Ainakin 5 kiloa olisi kiva näin alkuun. :) Mutta katsotaan katsotaan..