3-viikkoinen vauva

Vauva täytti lauantaina jo kolme viikkoa. Voi meidän pientä. Aika on kulkenut hurjan nopeasti. 

Kaksiviikkoisneuvola meillä oli toissatorstaina. Painoa pikkumiehellä oli tuolloin  4130g. Viikossa paino oli noussut vain 90g, mikä on vähän alakanttiin suosituksista, joten ensi torstaina menemme painokontrolliin. Vauva on ollut täysimetyksellä, kertoo kovaan ääneen nälästään ja on vatsa täynnä oikein tyytyväinen. Lisämaidolle ei siis ole ollut tarvetta. Vaippoja täyttyy myös runsaasti. Musta myös tuntuu että vauva on tässä kohta kahdessa viikossa kasvanut ihan hurjasti! 

Vauva on aivan ihana ja tykkää hymyillä äidille, isille ja Laurille. Vauva vielä lähinnä syö ja nukkuu, mutta jaksaa jo ihmetellä maailmaa hereillä pitkiäkin jaksoja. Mitään tiettyä rytmiä ei vielä ole, vauvantahtisesti imetän. Iltaisin vauva viihtyy rinnalla selkeästi tiheämmin ja pidempään. Päivisin syöttöväli vaihtelee. Imetys ei enää satu (!!!). Vatsavaivoja on jonkun verran, mutta ne vaivaavat yleensä päivisin, eivätkä ole kovin pahoja. Vauva viihtyy hereillä ollessa aika hyvin sitterissä/sohvalla/lattialla köllötellen. Tuttia ollaan tarjottu, mutta huonolla menestyksellä kelpaa. 

Yöt olen kokenut helpoiksi, vauva syö 1-3 kertaa riippuen miten sattuu käymään yöunille. Yön ensimmäinen ja pisin unipätkä on yleensä 4-5 tuntia. Vauvan kehto on sänkymme sivuvaununa. Alkuyön vauva nukkuu kehdossaan, mutta ensimmäisen syötön jälkeen en välttämättä herää siirtämään vauvaa takaisin ja havahdun vauva kainalossa seuraavalle syötölle. Tällä hetkellä maitoa tulee hurjan paljon ja heruu todella herkästi, joten jos (ja kun :D) nukahdan imetyksen aikana, uimme vauvan kanssa molemmat maidossa. Nyt helteillä vauva on nukkunut öisin pelkässä vaipassa, joten aamulla vauva on aivan nihkeänä maidosta ja hikoilusta. 

Lauri on kotona aina kiinnostunut vauvan tekemisistä, tulee katselemaan kun imetän ja kurkkii vauvaa tämän nukkuessa vaununkopassa. Hellyydenosoituksista Lauri taas ei ole kiinnostunut sitten yhtään, vaan vauva saa osakseen kovakouraista käsittelyä kun Lauri haluaa kokeilla mm. vauvan hiuksia tai varpaita. Lauri on ollut vauvan myötä kovin huomionkipeä, ja tykkääkin ajoittaa tuhmuudet ja kiukuttelut vauvan imetyksen kanssa päällekäin. Laurista on tullut nyt ihan isin poika, kun vauva on vallannut äidin sylin. Äidin syli ei tunnu kelpaavan edes harmin tullen. 

Vauva saa nimensä tämän kuun viimeinen päivä. Stressihiki alkaa jo hiipimään harteille, sillä me muutetaan taas, jo ennen vauvan ristiäisiä. Tällä kertaa muutamme takaisin Lahteen, mikä on ollut haaveissa jo pidemmän aikaa. Kerroksisuus on koitunut tässä nykyisessä asunnossa erittäin hankalaksi pienten lasten kanssa, etenkin kun kerroksessa, jossa olohuone ja keittiö sijaitsevat, ei ole vessaa laisinkaan! Olo on todella helpottunut, koska tulevassa kerrostalokolmiossamme on niin järkevä pohjaratkaisu. Ja tilava kylpyhuone! Paljon on siis tehtävää tässä seuraavien viikkojen aikana. Muuttohässäkkää, ristiäisjärjestelyjä ja lisäksi minulla on vielä pari kesäkurssia saatettavana loppuun. Synnytyskertomus on lähes hienosäätöään vaille valmis, viimeistelen sen julkaisukuntoon, kunhan kerkeän... :) 

Fiiliksiä imetyksestä

Tällä kertaa jännitin kovasti imetyksen onnistumista. Viimeksi alku takkuili todenteolla, kun rintatulehdus iski päälle pahimmalla mahdollisella voimalla Laurin ollessa ihan pieni alle kaksiviikkoinen. Tuntui kamalalta, kun ei kyennyt imettämään omaa vauvaa. Kivun ja huonon vointini lisäksi antibioottikuurini aiheutti Laurille vatsavaivoja, joita raukka itki aamusta iltaan. Laurin imetystaipaleesta voi lukea täällä.

Pelkäsin tulehdusta kovasti tälläkin kertaa, mutta viime kerrasta viisaampana olen taistellut alusta pitäen sitä ennaltaehkäisten. Odotin innolla jo etukäteen ensi-imetystä vauvan syntymän jälkeen. Laurin syntyessä kätilö opasti pikaisesti imetyksen perusteet ja näytti kuinka vauvan saa imemään oikealla otteella. Silloin luulin Laurin imeneen jo salissa hienosti kuten kätilö kehui, mutta jälkikäteen ajateltuna kunhan lupsutteli vähän tissinpäätä. Tällä kertaa vauva imi mielestäni ensi-imuiksi aika hyvin jo salissa.

Imetyskipu - tälläkin kertaa sanoinkuvaamattoman hirveää vauvan ensimmäisten imujen aikana. Se alkoi pikkuhiljaa ensimmäisten parin päivän aikana ja jatkuu edelleen. Kipu on ehtinyt kullata muistot synnytyskivuista taas täysin... Vähän tosin alkaa olla jo helpottamaan päin (kop kop!). Toivon kivun lakkaavan pian kokonaan. Rinnanpäät olivat myös alkuun rikki ja imuotteessakin oli parantamisen varaa. Ahkeralla bepanthen-lanolin-voitelulla onnistuin kuitenkin rauhoittamaan rinnanpäiden tilanteen. Lisäksi käytän aikaa vauvan asetteluun hyvän imuotteen varmistamiseksi.

Tällä kertaa tarjosin rintaa ensimmäisinä päivinä herkästi ja tiheästi, ja maito nousikin nopeasti jo kolmantena päivänä synnytyksestä. Tiheällä imettämisellä olen välttynyt myös maidon pakkautumiselta. Lisämaitoja vauva ei ole tarvinnut ollenkaan Lauri oli vastasyntyneenä mielestäni paljon itkuisempi ja tyytymättömämpi kuin pikkuveljensä, liekö johtunut juuri imetyksestä väärine imuotteineen ja tulehduksineen. Vauvan syöttöväli vaihtelee tällä hetkellä päivisin tunnista neljään tuntiin, väleissä vauva nukkuu tai on hereillä maailmaa ihmetellen tyytyväisenä. Olen yllättynyt, miten näin pieni voi viihtyä kehdossa hereillä tyytyväisenä itsekseen! Ei tullut Laurilla kuuloonkaan ilman kunnon maitotujausta pullosta. Tämä todistaa ilmeisestikin vain sen, että vauva ihan tosissaan saa vatsansa täyteen äidinmaidosta. Minun maidostani, voiko tämä olla tottakaan! Tuntuu niin hämmentävältä ja ennen kaikkea helpottavalta.

Yöt ovat meillä olleet tähän mennessä yhtä unelmaa. Pari ensimmäistä yötä kotona oli vielä vauvan osalta tiheämmillä syötöillä ja hän olisi tykännyt olla hereillä ja katsella maailmaa. Nyt ollaan jo varmaan viikon verran ainakin menty kahdella yösyötöllä, joista ensimäinen on kolmen-neljän välillä ja toinen aamulla kuuden-seitsemän välillä. "Yöunille" vauva käy tosin vasta 22-23 aikoja, koska en ole malttanut viedä vauvaa yläkertaan yksin nukkumaan aikaisemmin ja alakerrassa hän nukkuu selkeästi rauhattomammin. Iltaisin vauva viihtyy rinnalla selkeästi tiheämmin. Vauvan nälän ääni on erittäin vaativa karjuva itku, eikä sen tarkoitusperä jää kenellekään kuulijalle epäselväksi. 

Laurin kohdalla käytin pelkkiä kertakäyttöliivinsuojia, jotka olivat jälkeenpäin ajateltuna niin kauheita varsinkin arkojen rinnanpäiden kanssa.. Tällä kertaa olen käyttänyt kestosuojia. Kankaisten lisäksi hankin myös Theralinen silikoniset Mamma Padsit, jotka ovat aivan mainiot etenkin öisin! Pumppua, rintakumeja tai maidonkerääjiä en ole vielä käyttänyt. Tavoitteena on kyllä opettaa vauva jossain vaiheessa syömään myös tarpeen vaatiessa pullosta, joten pumpulle on varmasti käyttöä. Tällä kertaa hankin myös imetystyynyksi Doomoon Softy -tyynyn, johon olen aivan rakastunut!  

Nyt vain toivon että imetys jatkuu hyvin, ainakin alku on ollut lupaava. :) 

Viisi kuukautta

Lauri täyttää maanantaina kokonaiset 5 kuukautta! Eilen meillä oli neuvola, ja pojan mitat olivat seuraavanlaiset:

Paino: 7310 g (6630 g)

Pituus: 66,6 cm (64,5 cm)

Päänympärys: 42,3 cm (41,7 cm)

Meillä oli tällä kerralla kesälomansijainen tuuraamassa oikeaa neuvolatätiä. Sijainen oli aivan ihana! Hän näytti meille Laurin kasvukäyriä innoissaan ja muutenkin perusteli kaikki asiat aivan erilailla kuin oikea neuvolatäti. Laurikin jokelteli ja kujerteli ja kiljahteli tälle tädille kuin viimeistä päivää, jota ei tähän asti meidän omalle ole juurikaan tehnyt... vierasti jo 3 kk neuvolassa. :D Masentavaa kun seuraavalla neuvolakäynnillä oma tätimme on palannut. No kyllä hommat silti hoituu, ei siinä mitään. :) 

"Hymyileväinen poika. Kasvu normaalia. Kiinteitä jo syönyt. Ääntelee kovasti. Leluun tarttuu ja seuraa katseellaan. Sai rokotteet."

Niin ja nuo rokotteet. Ei ollut tältä äidiltä itku kaukana, sen verta sydäntäsärkevästi meidän pieni itki piikkien kohdalla. :( Onneksi isi oli myös mukana niin äiti sai kerättyä itsensä. 

Motorinen kehitys: Meillä ei vielä ryömitä, mutta paikallaankaan ei pysytä. Kaikilla muilla keinoin liikutaan suuntaan jos toiseen. Kääntyilemisessä on nyt toiseen suuntaan taantumavaihe, eli kääntyily selältä mahalleen on vain satunnaista, kun taas mahalta selälleen osataan kääntyä hienosti ja hallitusti! :) Lemppariliikkumistekniikka on selällään jaloilla taaksepäin potkiminen. :D Ja nyt pari viikkoa on LENTSIKKA ollut kova juttu. Sitä harrastetaan mahallaan ollessa jatkuvasti, kädet ja jalat kohti kattoa! Istua ei vielä osata, mutta punkaaminen on sylissä kivaa ja ainut asento sylissä on ''istuminen'', mikä tulee kuuloonkaan! 

Uni: Nyt on jo reilu viikko nukuttu täysiä öitä, vaihdellen 9-12 h. AIVAN IHANAA. :) ja voi että mitän iloinen ja aurinkoinen poika meillä on aina aamuisin pitkien makeiden unien jälkeen! Nukkumaanmeno on meillä aikaistunut, ja nykyisin Lauri menee jo klo 20-21 välillä yöunille nukkumaan. Aamupäivisin Lauri nukkuu lyhyet päiväunet, iltapäivästä yhdet pidemmät unet ja illasta vaihtelevasti lyhyet unoset. Eli hyväuninen poika tällä hetkellä. :) 

Ruokailu: Lopetin imetyksen. Viime viikko meni imetyksen osalta enää 1xpäivässä (iltapäivällä ja suurella vaivalla ja heikolla menestyksellä) ja totesin senkin olevan turhaa, joten jätin pois kokonaan. Voi tätä luopumisen tuskaa, en olisi halunnut vielä luopua, mutta niin siinä vaan kävi että luonto teki tehtävänsä. Lauri söi tissiä enää pääasiassa öisin kerran, mutta nyt kun kokonaiset yöt alkoivat, kävi kuten aavistelinkin, eli se oli siinä se imetys. Voisin kertoa imetyksen loppumistuntemuksestani vaikka kuinka ja paljon, mutta kiteytettynä yhteen lauseesen LUOPUMISEN TUSKA ON SUURI. 

Tosiaan aamupuuroa on maisteltu nyt viikon verran ja varmaan tässä piakkoin otetaan myös iltapuuro mukaan kuvioihin. Puuroissa lempparia tähän asti on ollut aprikoosinmakuinen kaurapuuro. Aion jatkossa todennäköisesti tehdä ihan ryyneistä puuroa ja makeutukseksi ottaa hedelmäsosetta. :) Lounas koostuu itsetehdystä kasvissoseesta (jälkkäriksi tarvittaessa hedelmäsosetta) ja juomana vettä. Päivällisaikoihin saa vaihtelevasti hedelmäsosetta vielä. Illalla velliä iso satsi nukkumaanmennessä. Näiden kiinteiden välillä korviketta nälän mukaan. Meillä on vielä aika epäsäännölliset ruoka-ajat, paitsi kiinteiden osalta ollaan alettu luomaan tiettyä rytmiä. Eiköhän ne ruokarytmitkin lutviudu nyt kun ruokavaliota aletaan monipuolistamaan.

Muuta: 

Lauri viihtyy paljon lattialla edelleen, lelut kiinnostavat koko ajan enemmän ja kaikki menee luonnollisesti suuhun. Tuttia syödään hyvällä halulla, mutta vain tarvittaessa, nukkumaanmennessä tuttia syödään hetki ja sitten se tippuu pois nukahtamisen jälkeen. Me maisteltiin jo isojen poikien (6kk->) tuttia, mutta on se vaan vielä liian iso holkki suuhun laittaa, ei oikein imeminen onnistunut. :) Lauri on oppinut päristelemään, ja paljon. Kuolakuplia saa pyyhkiä leukapielistä jatkuvasti. Hampaita on tulossa kaksi kappaletta alas, mutta vielä toistaiseksi pelkät kovat kohoumat havaittavissa. Vaatekoko tällä hetkellä on 68. Lauri ei vielä vierasta paljoa, paitsi väsyneenä kelpaavat vain tutut henkilöt lohduttamaan kiukkua ja itkua. 

Äiti ja isi rakastaa mahdottomasti meidän pikkumiestä <3

Kivikkoinen imetyksen tie

Seuraava teksti sisältää melko yksityiskohtaisesti imetykseen, tisseihin ja rintatulehdukseen liittyvää asiaa ja tulkintaa, joten jos asia ei ole sydäntä lähellä ja maitoa pursuilevat ja suihkuilevat tissit ällöttää, lopeta lukeminen tähän. 


Raskausaikana imetyssuunnitelmani olivat selkeät: täysimetys. Säästää rahaa ja pulloruonkinnan vaivaa.

Lauri syntyi ja pääsi synnytyssalissa kokeilemaan imemistä. Kätilön mukaan Lauri imee hienosti. Mielestäni Lauri kuitenkin vain kielellä muljasi, eikä kyllä imemällä saanut mitään irti. Puristin vauvalle kuitenkin tärkeät kolostrumtipat suuhun, imi tai ei. Jälkikäteen tiedän sanoa, ettei Lauri silloin saanut imuotetta. Ensimmäiset kunnon imaisut tapahtuivat osastolla, kun kädestä pitäen pyysin yhtä kätilöä näyttämään. Maito nousi hyvin jo osastolla.

Lauri tissillä heti synnyttyä.

Heti ensimmäisten päivien aikana alkoi se tuska. Imettäminen sattui aivan sanoinkuvaamattoman paljon. Rinannpäät olivat riekaleina, rintakumi ei auttanut. Itkin aina ensimmäiset imut, jotka olivat ne kaikista tuskaisimmat. Jokaisen imetyksen jälkeen pelkäsin jo seuraavaa. Se oli kamalaa. Olin vihainen, tiuskin turhautumistani muille. Puristin aina tyynyä kun otin Laurin rinnalle. Lauri söi ahnaasti. Lauri rakasti tissiä. En halunnut kuitenkaan luovuttaa, vaikka ensimmäisen viikon jälkeen olin aivan poikki. Tuntui että koko elämä pyöri imettämisen ympärillä. Ensimmäisellä neuvolan kotikäynnillä esitin reipasta ja sanoin imetyksen sujuvan ihan hyvin, sujuihan se, Lauri kasvoi hienosti pelkällä äidinmaidolla. Terveydenhoitaja antoi nivaskan kaikenmaailman tietoa pursuilevia papereita, ja rintatulehduksen mahdollisuudestakin puhuttiin. Imetys sattui aina ja vaan, vaikka rakas ystäväni google oli kertonut, että imetyksen ei pitäisi sattua.

“On tavallista, että imetyksen ensipäivät ovat kivuliaita. Rinnanpäät aristavat, kun niitä yhtäkkiä imetään 10-20 kertaa päivässä. Muutamassa päivässä rinnat kuitenkin yleensä tottuvat tilanteeseen”  kertoo kaksplussan sivuilla Imetyksestä kertova artikkeli. 

Minun kipuni oli toisenlaista, se oli jäätävää, eikä ollut pelkät rinnanpäät mitkä aristivat. Olin varma, että vauvalla on väärä imuote, vaikka kaikki väittivät sen olevan loistava. Tissinpääkin jäi mielestäni ihan oudon muotoiseksi imetyksen jälkeen, Se ei ollut symmetrinen ja pyöreä, vaan lähinnä huulipunanpään mallinen. Luin jostain, että niin ei pitäisi olla. Ahnehdin informaatiota netin syövereistä imuotteen parantamiseen, kuvia, videoita, kaikkia niksejä.  Kipu vain yltyi päivä päivältä. Imettäminen vei itseltä yöunet, joten annoin yhtenä iltana korviketta vähän lisänä, jotta nukkuisimme paremmin. Se toimi, ja Lauri nukkui todella monta tuntia putkeen, kuten minäkin. Tämä oli suuri virhe, sillä maito pakkautui molempiin tisseihin ja teki seuraavasta imetyskerrasta kaikista tuskaisimman!  Maito oli ns. tiukassa, varmaankin kivun takia ei lähtenyt herumaan, ja kun Lauri oli saanut kuvun täyteen, tissiin jäi vielä pakkautuneesti tavaraa. Pumpulle en herunut, käsin sitten lypsin minkä pystyin. Tähän malliin jatkettiin, kivuista ja pakkautumisesta kärsien.

Laurin oli tässä vaiheessa viikon ja muutaman päivän ikäinen, ja sitten ilmestyi toiseen tissiin tummanpunainen kova läiskä. Arvasin heti, rintatulehdusta pukkaa. Todennäköisesti tiehyttukos, johtuen juurikin kivun aiheuttamasta herumattomuudesta. Aloitin ehkäisevät toimenpiteet heti, jotta kovalta tulehdukselta ja antibiooteilta vältyttäisiin. Toiseenkin tissiin ilmestyi punainen läiskä, molemmissa oli siis tiehyttukoksia. Seuraavana yönä minua kuitenkin palelsi oudosti. Imetys teki tuskaa ja olo oli kaikinpuolin surkea. Otin sinnikkäästi särkylääkettä kipuun yöllä. Seuraava päiväkin hujahti särkylääkkeitä napsiessa. Oli ihana kaiken tuon keskellä kokea Laurin ensimmäiset sosiaaliset hymyt. <3 Tästä seuraavana yönä heräsin kamalaan paleluhorkkaan, makasin kolmen peiton alla ja totesin, että nyt se kuume on varmaan sitten noussut. Mittasin kuumeen ja se oli 38,5. Selvä tulehdus siis. Seuraavana aamuna arvauskeskukseen hakemaan antibiootteja. Pika-crp näytti 135 ja se oli vasta nousussa. Pari päivää myöhemmin crp oli 200. Tämän jälkeen antibiootit vasta alkoivat puremaan. Olin tämän aikana aivan vuoteen oma ja täysin tulehduskipulääkkeistä riippuvainen, aina kun lääkkeen vaikutus lakkasi, nousi kuume yli 40 asteeseen. Pohjat mittasin digitaalisella mittarilla, joka näytti 43 astetta! Täytyy kyllä sanoa, että rintatulehdus tuli sitten oikein rytinällä ja täydellä voimalla, ja oli kokonaisuudessaan jotain aivan kammottavaa!

Entäs imetys sitten? No imetys jatkui, kipeää se teki ja koska olokin oli aivan järkyttävä, eikä mitään pystynyt tekemään. Sitten tullaankin siihen asiaan, joka pikkuisen kaduttaa, mutta toisaalta tehtiin kyllä ihan oikea ratkaisu. Nimittäin korvikemaidot lähtivät tässä vaiheessa mukaan toden teolla. Antibiootit aiheuttivat aivan kamalia vatsakipuja Laurille (reladropseista ym. poppakonsteista huolimatta), oli ihan koliikkiin verrattavissa olevaa huutoa. Ehdin jopa epäillä koliikin iskeneen, sopi hyvin vauvan ikään, joka oli tuolloin vähän vajaa pari viikkoa. No, jokatapauksessa jouduimme antamaan pienelle korviketta, jotta rinnanpäät ja tissit saivat parantua rauhassa. Antibiootti avasi tukoksia. Osittainimetyksellä mentiin se kaksi viikkoa siitä eteenpäin, mitä se antibiootti kesti. Tämän jälkeen kokeilin täysmetykseen siirtymistä, mutta imetys teki edelleen kovin kipeää, joten totesin osittainimetyksen olevan meidän juttu. Maitoa olisi aivan varmasti riittänyt ja Lauri rakasti tissiä edelleen, eikä vieroksunut yhtään. KADUTTAA sinänsä kun ei sinnikkäästi yritetty täysimetykseen kivuista huolimatta nimittäin.....

...kivut lakkasivat kokonaan Laurin ollessa noin parin kuukauden ikäinen! Olin lukenut keskustelupalstoilta lukemattomia kokemuksia siitä, että imetyskipu loppuu kuin seinään kuukauden-kahden imetyksen jälkeen, en kuitenkaan uskonut sitä omalle kohdalle. Olisi pitänyt! Korvikemäärät olivat olleet koko ajan todella pieniä. Vain muutaman kerran päivässä alle desin määränä. Silloin päivässä meni 2-3 desiä korviketta. Yritin sitten vielä sinnikkäästi pelkälle tissille, mutta Lauri vaati pullosta saadun nopean maidon tiettyyn aikaan päivästä. Asia oli sitten loppupelissä ok, kuitenkin rintamaidolla suurimmaksi osaksi mentiin ja vauva kasvoi loistavasti.Vaikka täysimetys ei onnistunut lopulta, imettämisestä tuli todella mieluinen asia sekä minulle että Laurille. Se oli meidän yhteinen hetkemme, ja oli oikeastaan jopa ihanan tuntuista kun vauva imee tyhjäksi täydentuntuisen tissin. :DD tai miten sen nyt kuvailisi parhaiten. Pieni katkeruus on koko ajan takaraivossa, että miksi, oi miksi  menin silloin yksi ilta antamaan sen korvikkeen, josta seurasi tiehyttukos, josta seurasi rintatulehdus, josta seurasi antibiootit ja Laurin masuvaivat.... No tikulla silmään sitä joka menneitä muistelee!

Nyt jos tätä lukee joku, jolle täysimetys on tavoite ja vastoinkäymiset tuntuvat ylitsepääsemättömiltä, maitoa riittää, mutta tekee kipeetä tai jotain, YRITTÄKÄÄ SINNIKKÄÄSTI! Hakekaa rohkeasti apua ja vertaistukea! Mä vastailen myös mielelläni kysymyksiin, jos vaan osaan!

Imetykseen liittyy toki muitakin haasteita kuin nuo alkutaipaleen vaikeudet, imuotteet, maidon riittävyys, pakkautumiset ym. Esimerkiksi kun vauva kasvaa isommaksi, ja alkaa olla enemmän kiinnostunut ympäristöstään, tuo se haastetta imetykseen, kun vauva ei keskitykään kuten ennen. Meillä tuli tämän lisäksi vaihe, jolloin Laurilla oli erilaisia rituaaleja jutella tissille aina imemisen ohella. Välillä juttua tuli tissi suussa ja maidon valuivat minne sattuu. Yksi puhuttava imetykseen liittyvä asia on erilaiset imetysasennot. Neitstä googlettamalla löytyy tietoa kyllä joka lähtöön ja itse olen kokenut sen hyväksi tavaksi ottaa selvää asioihin! :)

Loppuun vielä tämän hetken tilanne. Eli kiinteät on aloitettu hieman alle neljän kuukauden ikäisenä Laurille, alkuun korvikkeen määrä väheni entisestään ja päivässä sai lähinnä kiinteää ja tissiä. Sitten tulivat kauan pelkäämäni tissiraivarit, mutta en luovuta edelleenkään, vaan imetän silloin kun Lauri mieluiten imee, eli väsyneenä ja öisin. Kyllä se luonnostaan nyt pikkuhiljaa koko ajan vähenee, mutta olen todella tyytyväinen tähän yli neljän kuukauden imetyssaavutukseen! Suunnitelmani olisi pitää yöimetystä yllä lopulta siihen asti kun Lauri yöllä syö, katsotaan miten käy! Mutta tällä hetkellä Lauri siis syö 3-5 desiä korviketta päivässä, muuten tissiä ja sitten nämä epäviralliset kiinteiden syömiset ja maistelut! :) Eli hyvin menee vielä! Luopumisen tuska on suuri, mutta taitaa kuulua asiaan...

Jos meille joskus siunaantuu toinen lapsi, aion ehdottomasti tämän kokemuksen perusteella kokeilla täysimetystä uudelleen! :) Mutta tärkeintä on, että vauva kasvaa ja voi hyvin!