torstai 20. maaliskuuta 2014

RV 23+1




Masu on pullahtanut vihdoin kunnon (noo kunnon ja kunnon...) raskausmahaksi. Voin huoletta laittaa ihonmyötäisen paidan päälleni ja mennä ihmisten ilmoille niin että kaikki varmasti tietävät missä tilassa olen. Sf viime viikolla neuvolassa oli jo 20 cm. Maha on nyt toisen kohdalla ehkä hieman kookkaampi kuin viimeksi.

Arpia ei ole tullut mielestäni uusia yhtään. Rasvailua en harrasta.

Paino on noussut lähtötilanteesta reilun kilon. Samoissa mennään kuin viimeksikin, en ole huolissani painonnousustani ollenkaan.

Sokerirasitus on edessä. Uskon, että kaikki niiden osalta ok, mutta silti jännittää lopputulos!

Harjoitussupistukset ovat tulleet jokapäiväisiksi. Niitä oli runsaasti myös Lauria odottaessa.

Liikkeitä tuntuu jo paljon ja potkut ovat voimistuneet. Erotan jopa vauvan "pissaamistärinät". :D Hikkoja en ole vielä bongannut ollenkaan. Papunen on aktiivisimmillaan iltaisin.

Lonkkakivut ovat uusi vaiva. Kiertoliikkeet vihloo ja kovaa, yhtenä yönä sattui niin etten saanut nukutuksi.

Närästystä on ollut aika-ajoin. Iltapainotteisesti sitäkin..

Istuminen pitkään paikallaan on puuduttavaa. Luennoilla koulussa muiden istuessa rauhassa paikoillaan minun on vääntelehdittävä tuolillani jatkuvasti, hyvää asentoa ei meinaa löytyä millään! Alaselkä puutuu herkästi istumisesta.

Ruoka maistuu, ja hyvin maistuukin. Välillä tuntuu että nälkä on pohjaton.

Vointi muuten on kaikenkaikkiaan hyvä. Yritän huolehtia, että saan yössä tarpeeksi nukuttuja tunteja, muuten väsyttää armottomasti. Pari viimeistä viikkoa on mennyt kyllä valvoskellessa ja huonosti nukkuessa. Jännittää ja stressaa moni asia.

Hormonihirviö kuvaa minua toisinaan parhaiten.





keskiviikko 19. maaliskuuta 2014

Opintovuodatusta

Olen pyrkinyt viime viikkoina laittamaan asioita tärkeysjärjestykseen ja valitettavasti blogin päivitys on jäänyt vähälle. Pari kertaa olen muutamalla lauseella postauksen aloittanut, mutta aika ja inspiraatio kirjoittaa loppuun ei ole riittänyt. Koulutehtävät ovat painaneet takaraivossa. 

Työharjoitteluni sain päätökseen toissaviikon maanantaina. Sain loistavat arvioinnit sekä roppakaupalla työkokemusta ja itsevarmuutta toimia jatkossa sairaanhoitajan tehtävissä. Seuraavana päivänä alkoikin jo koulun penkillä puurtaminen. En muistanutkaan, kuinka puuduttavia kirjalliset tehtävät osaavatkaan olla! Luennoilla jaksaa istua ja osallistua keskusteluihin sekä taitopajoihin ja simulaatio-opiskeluun, mutta kirjallisten tuotoksien tuottaminen idealla että pilkut, pisteet ja lähdeviittaukset ovat itse sisältöä tähdellisempiä, on mielestäni hyvin turhauttavaa. Tuntuu, että asian sisällön oppiminen on toissijaista, kunhan tekstin tuottaminen ja rakenne on täydellistä. No eihän se asia varmaan näin mustavalkoista ole, mutta itse olen sen usein näin kokenut. Tosin tässä samaan aikaan opinnäytetyöprosessia aloittaessa kirjaimellisesta pilkunviilauksesta on ehkä myös jotain hyötyäkin. Opinnäytetyötä vartenhan kirjallisten tuotosten täydellisyyttä tavoitellaan jo opintojen ensimmäisestä tehtävästä alkaen. Teen opinnäytetyötä yhdessä toisen sairaanhoitajaopiskelijan kanssa ja aiheemme liittyy lastensuojeluun. 

Viimepäivät ovat olleet kamalan stressaavia. Kirjallisia tehtäviä olisi vino pino mitä tehdä, mutta juuri edellämainitusta syistä inhoan niiden tekemistä yli kaiken! En tiedä pitäisikö itkeä vaiko nauraa...


sunnuntai 2. maaliskuuta 2014

1-vuotisneuvola ja tilannekatsaus

Lauri on reilun viikon päälle 1-vuotias. Tiistaina kävimme neuvolassa tilannekatsauksessa, sekä ottamassa kaksi rokotetta reisiin. Yksi rokote jätettiin välistä.

Kuvituksena otoksia tämän päiväiseltä leikkarikäynniltä, jossa keinuttiin, leikittiin ja naurettiin. Lauri konttasi leppäkerttuputken läpi ainakin 10 kertaa... itku tuli kun otettiin vaunuihin kotimatkaa varten. 



Yksivuotiaan strategiset mitat (suluissa 8-kk neuvola)

Paino 9815g (8680g) 
Pituus 76,5cm (73cm)
Päänympärys 46cm (45cm)

Lauri on hyväntuulinen ja hyvinvoiva lapsi. Tukea vasten kävelee. Syö hyvin kaikkea ja nukkuu hyvin. Säännöllinen päivärytmi. Puhetta ymmärtää. 8 hammasta. Iho siisti. Hienosti sujuu. 

Laurin pituus oli oikeasti tasan 76 cm! Neuvolatäti huijasi ja lisäsi 0,5 cm jotta kasvukäyrä näyttäisi paremmalta... kertoi kyllä että se voi oikeastikin olla puoli senttiä sinne tänne. (Kasvukäyrä on kulkenut tasaisesti nollan tuntumassa, nyt on lievästi alaspäin)



Motoriikka

Lauri ei edelleenkään kävele ilman tukea, mutta osaa hienosti seistä jo ilman. Poika on kyllä nyt ruvennut entistä enemmän kulkemaan kotona seiniä myöten kävellen. Saa nähdä kuinka kauan menee, että askeltaa ihan ilman mitään. Meidän arkajalkamme tykkää touhuta ja kokeilla uusia juttuja itsekseen, ei äidin tai isin kanssa harjoitellen. Lauri on kyllä huomannut, että taaperokärrylläkin pääsee tuplasti kovempaa kuin nelivedolla kontaten. 

Ruokailu

Syö meidän kanssa samaa ruokaa, itse sormin jos vain on koostumukseltaan sormiin sopivaa. Syö jo toosi isoja annoksia, harvoin lautaselle jää mitään. Lusikkaa tykkää pitää kädessä ruokaillessa ja pikkuhiljaa on kokeillut jo ottaa ruokaakin lusikkaan! Tuttipullot on heitetty kaapin perälle odottamaan pikkuveljeä jo melkein kaksi viikkoa sitten. Nokkamukista tai mukista hörppien juo kaikki juomansa. Nokkamukista osaa ihan juoda itse! 





Nukkuminen

Yksillä 2-3 tunnin päiväunilla pääasiassa mennään, joskus poikkeuspäivinä nukkuu toisetkin pikku tirsat. Yöunille käy 20-21 aikoihin ja aamulla nyt työharjoitteluni aikana on herännyt aina viimeistään kun alan tekemään lähtöä (puoli 8 aikoihin).. heräilee rymistelyyni. Vapaapäivinä joskus nukkuu pidempään (kuten tänään noustiin vasta puoli yhdeksältä), joskus taas herää kukonlaulun aikaan. Hyvin kuitenkin nukkuu ja pitkät unet. Heräilee öisin itkemään yleensä vähintään kerran yössä, kuten aikaisemminkin, rauhoittuu tuttiin tai pelkkä silittelykin riittää. Nuusku-unilelu erittäin tärkeä. Itsekseen yhtä helposti kuin ennenkin nukahtaa.

Kommunikointi

Lauri ymmärtää puhetta ja puhuu omaa kieltään todella lahjakkaasti. Yhtään ymmärrettävää oikeasti tarkoittavaa sanaa en kyllä voi sanoa Laurin suusta tulleen, ainakaan minun kuullen. Kyllähän sieltä äitiiiiiiäitiiiiiii, kaikaikaikai päristelyn kera tulee ja vaikka mitä ihmeellisimpiä "sanoja". Lauri ymmärtää ainakin sanat koira, lamppu, kello, pallo, äiti, iskä, maito, katso, anna, ei, hampaat.... Ja monia muitakin tilanteen mukaan.

Tänään oikeastaan ensimmäistä kertaa epäilin "tätä" tarkoittavan TÄTÄ. Syötiin aamupalaa ja Laurin syötyä oman osuutensa laskettiin valloilleen lattialle meidän vanhempien vielä jatkaessa leivän mussuttamista. Lauri tapansa mukaan kerjää medän aamupaloja ja revinkin omasta sämpylästäni paloja joita toinen tyytyväisenä lattialla mussutti. Siinä tilanteessa Lauri seisoi tuolini vieressä ja kovaan ääneen huusi TÄTÄ ja hakkasi kädessäni olevaa sämpylää. Tosin tätätä on niin yleinen rallatus Laurin päivissä, että ota sitten selvää.

Muuta

- Pottailu sujuu edelleen mallikkaasti, pissoja saadaan pottaan päivittäin. 
- Vaatteissa käytössä kokoa 74-86.  
- Lempileluja on Fisher Pricen Tanssiva koira, soiva rinkulalelu (pujottaa rinkuloita alvariinsa), duplot, taaperokärry ja uutena juttuna on tullut kiinnostus autoleluihin! 
- Lempileikkejä on kutittelu, pahanteko, pureminen sekä äitiä ja isiä pakeneminen täysillä!
- Rakastaa kylpemistä ja saunomista yli kaiken. 
- Ei vierasta melkein ketään.
- Telkkarista katsoisi Unelmatarhaa 24/7, mutta äiti ja isi ei anna katsoa. 



Lauri alle viikon ikäisenä <3
Päällimmäinen ajatus loppuneesta vauvavuodesta oli ehdottomasti sen helppous! Haasteita ei juurikaan ollut, suurimpana haasteena koin ehkä imetyksen, josta kirjoitin täällä. Ylpeä olen kuitenkin meidän 4,5 kuukauden imetyssaavutuksesta joka koki luonnollisen lopun Laurin alkaessa nukkumaan täysiä öitä. Meillä on nukuttu koko vuosi muutenkin loistavasti.

Lauri on ollut luonteeltaan äärettömän rauhallinen, helposti aina viihtynyt pienien juttujen avulla yksikseenkin. Temperamenttisyys on vasta nyt alkanut nostaa päätään, mutta en koe Lauria siltikään haastavaksi lapseksi missään määrin. 

Odotankin innolla toisen ikävuoden mukanaan tuomia haasteita, joita varmasti tulee, viimeistään sitten kun pikkuveli syntyy.