Opintovuodatusta

Olen pyrkinyt viime viikkoina laittamaan asioita tärkeysjärjestykseen ja valitettavasti blogin päivitys on jäänyt vähälle. Pari kertaa olen muutamalla lauseella postauksen aloittanut, mutta aika ja inspiraatio kirjoittaa loppuun ei ole riittänyt. Koulutehtävät ovat painaneet takaraivossa. 

Työharjoitteluni sain päätökseen toissaviikon maanantaina. Sain loistavat arvioinnit sekä roppakaupalla työkokemusta ja itsevarmuutta toimia jatkossa sairaanhoitajan tehtävissä. Seuraavana päivänä alkoikin jo koulun penkillä puurtaminen. En muistanutkaan, kuinka puuduttavia kirjalliset tehtävät osaavatkaan olla! Luennoilla jaksaa istua ja osallistua keskusteluihin sekä taitopajoihin ja simulaatio-opiskeluun, mutta kirjallisten tuotoksien tuottaminen idealla että pilkut, pisteet ja lähdeviittaukset ovat itse sisältöä tähdellisempiä, on mielestäni hyvin turhauttavaa. Tuntuu, että asian sisällön oppiminen on toissijaista, kunhan tekstin tuottaminen ja rakenne on täydellistä. No eihän se asia varmaan näin mustavalkoista ole, mutta itse olen sen usein näin kokenut. Tosin tässä samaan aikaan opinnäytetyöprosessia aloittaessa kirjaimellisesta pilkunviilauksesta on ehkä myös jotain hyötyäkin. Opinnäytetyötä vartenhan kirjallisten tuotosten täydellisyyttä tavoitellaan jo opintojen ensimmäisestä tehtävästä alkaen. Teen opinnäytetyötä yhdessä toisen sairaanhoitajaopiskelijan kanssa ja aiheemme liittyy lastensuojeluun. 

Viimepäivät ovat olleet kamalan stressaavia. Kirjallisia tehtäviä olisi vino pino mitä tehdä, mutta juuri edellämainitusta syistä inhoan niiden tekemistä yli kaiken! En tiedä pitäisikö itkeä vaiko nauraa...