Tunnit loppuvat kesken

On kulunut yli viikko viimeisimmästä kirjoituksesta. Tämä hetki on oikeastaan ensimmäinen kerta, kun edes istun kotikoneemme äärellä viimeisimmän jälkeen.. :o Arkipäivät on mennyt töissä, sekä muutamana päivänä olen joutunut käymään koululla. Olen ollut kotona vasta aikaisintaan viideltä Laurin kanssa ja luonnollisesti aika siitä nukkumaanmenoon on kulunut leikkien ja "laatuaikaa" viettäen. Omat silmäni olen pakostakin sulkenut jo ennen kymmentä, mikäli ollut mahdollista. muuten en jaksaisi. Torstai ja perjantai ovat pahinpia päiviä, väsymys ja viikon asiat ovat kasaantuneet ja purkautuvat kiukkuna. 

(Kuvituksena viime sunnuntain HopLop-reissun otoksia)

Töissä on mennyt hyvin, työyhteisö on mukava, työt ovat vastanneet odotuksiani sekä tukeneet opintojani ja ennen kaikkea olen viihtynyt siellä todella hyvin. Ensimmäisen kerran ehdin kelloa kunnolla katsomaan puolilta päivin, kun puolet työpäivästä on jo takana. Töissä ei onneksi ehdi miettimään mitään ylimääräistä. Väsymys räjähtääkin päälle viimeistään automatkalla kotiin päin ajellessa ja etenkään loppuviikosta en ole enää kovinkaan hyväntuulinen ja jaksa paljoakaan ylimääräistä. Laurin näkeminen saa kuitenkin hymyn herkiämään ja on mahtavaa saada leikkiä ja peuhata yhdessä. Harjoittelua on nyt takana 2/7 viikkoa, joudun kyllä varmaan tehdä vielä muutaman päivän ylimääräistä, jotta saan tarvittavat tunnit kymmentä opintopistettä varten täyteen.

Käytännössä meidän arki on rullannut eteenpäin seuraavanlaisesti: minä lähden töihin klo 8:si, Lauri ja Teemu jäävät kotiin nukkumaan. Teemu lähtee töihin klo 14:sta. Lauri jää pariksi tunniksi äitini hoiviin (menee mummolaan).  Minä pääsen klo 16, käyn pikaisesti kotona ja haen Laurin (jään jumiin rupattelemaan/syömään hetkeksi). Teemu pääsee joko klo 22 tai 24. 

Todella vähän jää aikaa millekään ylimääräiselle, tai oikeastaan vika on varmaan siinä, etten osaa käyttää aikaani oikein. Olen työpäivän jälkeen jotenkin niin väsynyt, etten ole vielä jaksanut edes suunnitella mitään sen kummempaa. Yössä saan nukutuksi n. 8 tuntia, joka on auttamatta liian vähän. Raskauden aikana unentarpeeni on aivan järkyttävän suuri verrattuna normaalitilaan, jolloin poikkeuksellisen lyhyetkin unet menevät sentään joten kuten. 

Viime viikonloppuna käytiin Laurin kanssa ekaa kertaa Hop Lopissa, oli tosi kivaa! Pallomeri oli Laurin mielestä parhain juttu ja sinne se olisikin jäänyt asumaan. 

Tänään taas elämä loistaa, mentiin eilen Teemun kanssa jo ennen kymmentä nukkumaan. Lauri heräsi kahdeksan jälkeen, joten unta kertyi jopa reilut 10 tuntia.

Raskausviikkoja on tänään kasassa jo 14+3! Viime raskaudessa tunsin ensimmäiset liikkeet rv 16 tienoilla. Olen tämän viikon vähän kuulostellut erinäisiä kurlauksia ja purlauksia mitä masussa on tuntunut, mutta en vielä varmaksi voi sanoa vielä sikiön liikkeiksi. Mä olen valitettavan herkkämasuinen tyyppi, ja suolisto kurlaa ja murlaa milloin mistäkin.

Back in business

.

Tänään vedin ylleni hoitsuvaatteet yli vuoden tauon jälkeen. Eilisilta oli kuitenkin jotain aivan kamalaa; ahdisti, suututti ja kiukutti. Teki mieli jättää koko koulu kesken. Teki mieli ryhtyä ikuiseksi kotiäidiksi. Tuntui kamalalta, että en olisi aamuja enää Laurin kanssa kotona (kahteen kuukauteen.... :D). Itkin Teemun olkapäätä vasten ja valitin kuinka pelkään loppuupalamista tämän raskausväsymyksen takia. Itkin myös sitä, että väsyneenä aiheutan paljon turhia riitoja. Itkin.... jännityksestä. 

En ole vielä varma onko tämä oikea ajankohta palata opiskelun pariin näin täyspäiväisesti, varsinkin, kun luvassa on taas kesän jälkeen pakostikin hiljaisempaa opiskelurintamalla. Olisin halunnut olla pienen poikani kanssa kotona pitkään. Näin varmaan olisikin, jos ei olisi tuota koulua, jossa on läsnä- ja poissaolokausia, joita ei valitettavasti ole loputtomiin. Ja haluan oikeasti joskus valmistua. Yritän koko ajan selitellä itselleni, että tämä on oikea ratkaisu, ja että lopussa kiitos seisoo. Muistuttakaa mua tästä sitten joskus, kun valmistun, että turhaan oon ollut nyt epävarma... kai? 

Illalla Teemun nukahdettua kärsin kamalasta nukahtamisvaikeudesta, enkä tuntenut nukahtaneeni syvään uneen koko yönä. Heräilin jatkuvasti. Aamulla tunsin itseni kaikkea muuta kuin hyvin levänneeksi. Lisäksi keittiössä poisvientiä odottanut haiseva roskapussi sai minut oksentamaan. Loistava alku tärkeälle aamulle. 

Mä olen huono oppilas. En muistanut viime viikolla olla yhteydessä harjoittelupaikkaan, joten mulla ei aamulla ollut harmainta hajuakaan minne piti mennä, kenet pitää etsiä ja monelta. Onneksi kaikki kääntyi lopulta parhain päin ja ensimmäinen harjoittelupäivä oli mahtava! Pelkäsin potevani kamalaa koti-ikävää, mutta potilaat pitivät päivän kiireisenä, eikä kodilla ollut sijaa ajatuksissani. Jännitin etukäteen myös että muistaisinko käytännön hoitotyöstä enää mitään, sillä aivot on ollut aika narikassa tässä koulusta poissaollessa... Tunsin kuitenkin heti kaikki vermeet, laitteet ja neulat kädessäni olevani elementissäni, kaikki aikaisemmin opittu luisti kuin olisi eilen viimeksi tehnyt. Tämä päivä meni aikalailla superkeskittymisellä läpi ja väsymys valtasi kehon vasta töiden jälkeen. 

PAKKO saada nukuttua ensi yönä, en muuten usko olevani huomeniltana välttämättä enää näin positiivisella mielellä.