RV 29+1 ja kuulumisia

Kyllä mä täällä piileskelen ja lueskelen teidän muiden juttuja! Tietokoneen äärelle en ole koulun takia ehtinyt ikuisuuksiin kunnolla, joten lähes kaikki nettiasiointi on tapahtunut puhelimen kautta. On myös ikuisuus kun olen viimeksi tänne kirjoittanut. 

Koulua olen tahkonnut läpi aivan hulluna. Viimeisiä (muttei todellakaan helpoimpia) viedään tältä keväältä. Olen tällä hetkellä työharjoittelussa sekä samaan aikaan teen opintojen englanninkielisiä osuuksia + muutama verkkokurssi päälle. Hullun hommaahan tämä on, mutta kyllä se vaan lopussa kiitos seisoo. Opintopisteitä ropisee huikea määrä yhdelle lukukaudelle ja olen kyllä tästä saavutuksesta hyvin ylpeä, sillä kesäkuu kun lopulta vaihtuu heinäkuuksi, kouluaivot saavat mennä narikkaan ja pysyä siellä ainakin pari kuukautta. Syksylle olen suunnitellut mahdollisesti suorittaa pari verkkokurssia, kaikki tietenkin riippuu vauvasta ja omasta jaksamisesta. Täysipäiväinen opiskelu saa sitten taas odottaa hamassa tulevaisuudessa ajankohdassa x. 

Laurille kuuluu hyvää! Oltiin kyllä koko perhe armottomassa räkätaudissa pari viikkoa sitten. Saatiin nauttia perhepedissä nukkumisesta Laurin ollessa kipeänä, sillä poika nukkui muutaman todella katkonaisen yön kipeänä ollessaan. Voi mikä ihana tunne olikaan, kun palattiin normaaliin nukkumisjärjestelyyn takaisin. Päivät kuluu Laurilla leikkien ja uutta oppien kuten tähänkin asti. Nyt meillä on meneillään kovat harjoitukset lusikalla syömiseen, sotkuista hommaa se on, mutta päivä päivältä sujuu paremmmin! Laurista on tullut kova pussailija, märkiä suukkoja satelee poskille, joskus jopa kera hampaiden, auts... Pientä uhmaakin on ollut ilmassa, kielto saa aikaan kunnon itkupotkuraivarit... Edelleen Lauri on kyllä suurimman osan ajasta  yhtä rauhallinen ja kiltti kuin aikaisemminkin. 

Laurin 1-vuotiskuvista

Meistä tulee Teemun kanssa kummeja! Jonna ja Sami saivat suloisen pienen tytön, joka täyttää huomenna jo kuukauden. Tämä pieni prinsessa on vienyt mun sydämen mennessään... <3 Ensi viikolla kuullaan kasteessa sitten neitokaisen nimi. :) Ja arvatkaa kasvaako vauvakuume!! 

Myös Teemun veljen perhe kasvoi yhdellä pojalla noin kuukausi sitten, Laurilla on nyt siis 8 serkkua. Nuorimmilla serkuksilla tulee olemaan n. kolmen kuukauden ikäero. Tulevana sunnuntaina Laurin nuorin serkku saa nimensä ja me päästään taas nuuskuttelemaan vauvaa. <3 Ei olla vielä nähty vauvaa, koska asuvat niin kaukana. 

Ja raskaana ollaan edelleen, heh. Tänään raskausviikkoja kasassa jo huikeat 29+1! Raskaalta jo toisinaan tuntuukin. Kohtu harjoitussupistelee hurjan paljon, useita kertoja tunnissa, jopa levossa. Kävellessä tulee kaikenmaailman lieveoireita, öisin pitää ravata pissalla, mitkään vaatteet ei mahdu päälle, kumartelu ja kyykistely alkaa olla vaikeaa.... Vauvalta olen tunnistanut tietynlaisen "päivärytmin",  vaikuttaa hyvin tyypilliseltä masuvauvalta, joka tykkää jumppailla eniten iltaisin. Yleisesti ottaen voin hyvin ja olotila muuten on kutakuinkin normaali. Tässä vaiheessa ei kyllä enää unohda hetkeksikään olevansa raskaana.

Kävin viime tiistaina keskiraskauden lääkärineuvolassa, jossa todettiin vauvan olevan hienosti raivotarjonnassa, lapsivettä olevan sopivasti ja tulkittiin haaravälissä näkyvän edelleen kivekset. Harmi, kun meidän neuvolalääkäri ei tee painoarvioita. Olisi ollut mielenkiintoista saada vähän osviittaa vauvan koosta, pieni kun vastasi rakenneultrassa (sekä nt-ultrassa) isompaa, mutta kätilö ei tosiaan laskettua aikaa siitä huolimatta muuttanut. Mainitsin asiasta lääkärille ja nyt mahan kasvua seurataan, jotta mahdollisesti pidemmällä oleva raskaus saataisiin kiinni ennen kuin ollaan viikoilla 41+ ja todellisuudessa mennään jo 43+ viikoilla. :D Sokerirasituksessa kävin muutama viikko sitten ja tulokset olivat priimat. Painoa on nyt tullut n. 7 kg, jos oikein laskin. Pian painan yhtä paljon, kuin Lauria synnyttämään mennessä. 

Meidän vappuun kuului tänä vuonna normaalista poiketen kaupan simat ja munkit. Koleasta säästä huolimatta mekin pyörähdettiin paikallisilla vappumarkkinoilla happihyppelyn merkeissä.

Hyvää vappua kaikille! <3

Heikko

Siis mä olen aivan järkyttävässä rapakunnossa. Otinpas tänään ja reippailin ihan kävelypelillä vaunuillen Laurin kanssa kyläilemään Iidalle ja Pihlalle. Meiltä matkaa on noin pari kilometriä (jos sitäkään) ja oikaisemaan pääsee kätevästi metsän poikki. Metsässähän oli tietenkin aivan järkyttävä jyrkkä ylämäki ja kun epätoivoisesti puskien ja huohottaen vaunujen kanssa kiipesin tätä mäkeä, luulin kuolevani siihen paikkaan. Pumppu jyskytti tuhatta ja sataa ja hengitys vinkui kuin koiranlelu. Ja Lauri nauraa vaan äitille. Tsiisus. 

Perillä oli kyllä mahtavaa ja muutama tunti vierähti aivan hetkessä jutskaillessa ja mukeloiden touhuille naureskellen. Kierrettiin vaunujen kanssa vielä lenkkikin yhdessä ja siinäkin hirveä huohotus jos oli pienikin mäki.. Otin muutaman kuvan menomatkalla, mutta enhän mä perillä tajunnut lapsosia kuvata yhtään! 

 Lauri puhuu nykyään paljon äitikieltä. Ei kylläkään tarkoita äitiä. 

Video tältä päivältä.

Eilisillalla vanhempieni luona.

Pöö

Iiik. Viikon päästä mulla on toivottavasti alkukeväälle haluamani harjoittelupaikka. Teen ensimmäisenä harjoittelun Lasten- ja nuorten hoitotyöhön liittyen, ja haluaisin ehdottomasti yhdelle PHKS:n lastenosastoista. Suurin huolenaiheeni on nyt se, että koska en ole läsnäolevana koulussa, ei minulla ole myöskään voimassaolevia AD-tunnuksia. Takaraivossa on koko ajan huoli siitä, että jokin menee pieleen. Suunnitelmani on tehdä koko kevät opintoja. Kaksi harjoittelua, tenttejä ja yksi teoriaosuus ainakin. Siinä on hommaa. Mun pitää ilmoittautua kursseille opintotoimiston kautta. Lisäksi oma tutor-opettajani vaihtuu toiseen ja se ei tuo yhtään helpotusta asioihin. Onneksi mulla on kaveri, jonka tunnuksien takaa voin tarkistaa harjoitteluiden viikot ja kurssit joille ilmoittautua. On jotenkin hirveän hankalaa.. Tai sitten mun mieli vaan tekee tästä niin monimutkaista. Tuntuu vaan jotenkin että koko koulu on unohtanut mut kun ei ole niitä voimassaolevia tunnuksia. :) Eihän se niin tietenkään ole, mutta on jotenkin orpo olo kun ei voi tehdä mitään. 

Eilen oli kiva päivä kun Iida ja Pihla oli meillä monta tuntia! Kivaa kun samalta paikkakunnalta löytyy samanikäinen äityli ja Pihla on vielä samalla viikolla syntynyt kuin Lauri. Me ei oikeastaan edes Iidan kanssa olla oltu kavereita ennen kuin nyt, ollaan kyllä tunnettu/tiedetty toisemme jo vuosia ja oltu jossain samoissa harrastuksissa aikoinaan. Molemmat vaan stalkkailtiin toisiamme facebookissa vauvojen syntymien aikoihin. Onneksi törmättiin keväällä neuvolassa ja otettiin asia puheeksi! 

Mä aattelin jossain vaiheessa esitellä vähän Laurin virikejuttuja; leluja ja muita vempeleitä joita meiltä löytyy. Ihan vaan sen takia, että Laurilla on aivan hirvittävä määrä todella vanhoja aivan ihania retroleluja. Vain murto-osa Laurin leluista on "nykyaikaisia". 

Laurin "kosiomatka"

Me käytiin eilen Laurin ja äidin Vilma-koiran kanssa eilen leikkimässä Nean ja Linan luona. Lauri on todella kiinnostunut Linastan molempien ollessa lattialla, ja koko ajan sai olla viemässä huomiota muualle, jotta ei ollut repimässä toista kasvoista. :)

Seitsemän kuukautta

Lauri täyttää sunnuntaina seitsemän kuukautta!

Kotivaakapunnitus näyttäisi painoksi 8,3-8,5 kiloa (viimeksi neuvolassa punnittuna 7650g) ja pituutta en kyllä osaa arvioida, voisko se olla joku 70-71 cm (viimeksi ollut 68,6cm)...? Tiedä sitten, mutta kasvanut on, se on varmaa!!

Motorinen kehitys: Lauri liikkuu ryömimällä ja oppi alkuviikosta nousemaan suorille käsille konttausasentoon. Istumaan yrittää nousta satunnaisesti lattialla, sekä tukea vasten vetämällä. Selällään vetää edelleen itsensä kaarelle, pahimmillaan on kaarella pelkkä takaraivo ja jalat maassa, todella pelottavan näköinen asento. Aion ehdottomasti seuraavassa neuvolassa taas ottaa puheeksi, sillä meillä molempien puolelta sukulaisista löytyy neurologista ongelmataustaa. Edelleenkin silti vaikuttaa, että Lauri tekee sitä ihan silkasta ilosta ja "kivan taidon osaamisesta"... Eikä ole mikään pakkoliike, vaan tekee ihan omasta tahdostaan ja hauskaa näyttää olevan. Ja jos ei vedä kaarelle itseään, niin selällä ollessaan myös usein syö jalkojaan. Yhä harvemmin edes nykyisin oleskelee selällään vaan hyvin nopeasti kääntyy ja jatkaa matkaansa ryömien. Viihtyy hyvin edelleen itsekseen leikkien, eikä kauheasti vielä ole keksinyt karkailla. Digiboksi, x-boksi, johdot, pyykkitelineet, koirat ja sisällä olevat vaunut kiinnostavat ja vievät leluista voiton. Ihmisen kasvoihin on kiva tarttua kiinni. 

Istuu tuettuna hienosti ja hetkittäin myös omiin käsiin nojaten. Ei vielä istu ilman tukea selkä suorassa. Suojeluheijaste taakse on alkanut löytymään. Pinsettiote alkaa sormiruokaillessa ja leluja käsitellessä pikkuhiljaa löytymään, selkeästi enemmän oikeassa kädessä. 

Päiväunia Lauri nukkuu edelleen kotona ollessa useammat, yleensä vähintään kolmet. Nykyään nukkuu pinnasängyn lisäksi vaunuissa parvekkeella, jossa nyt viimepäivät onkin nukkunut kaikki päikkärinsä. Unille mennään kun vaikuttaa väsyneeltä ja itsekseen nukahtaa. Vierailla nukkuu huonosti päikkäreitä. 

Yöunille Lauri käy 20-21 välillä ja on herännyt nyt viimeisen viikon ajan aina ensimmäisen kerran huhuilemaan ja leikkimään viimeistään seitsemän maissa. 

Ruokailu: Kaikki ruoka on tähän mennessä maistunut, toiset paremmin ja toiset huonommin. Ehdotonta kieltäytymistä kuitenkaan ei ole vielä tullut vastaan. Ruoka-annosten koot ovat edelleen aika pieniä. Jos on jotain oikein herkkua Laurin mielestä, saattaa mennä koko pieni purkillinen. Useimmiten ei mene. Maitoa menee vähintään n. 600 ml/päivä, joskus enemmänkin. Lauri sormiruokailee joka ruokailun yhteydessä. Ruokailun yhteydessä juomat menee hörpyttämällä mukista. 

Vuorovaikutustaidot: Jokeltelemalla keskustelua, tavujen toistoa, omaa kieltä. Oman tahdon ilmaisu huutamalla ja voimistamalla sitä esimerkiksi hakkaamalla lattiaa. Ilmeet ovat monipuolistuneet. Uutena juttuna on nyt tullut kovat vierastuskohtaukset, joita on nyt tähän mennessä ollut vasta kolme. Lauri saattaa vierastaa ihmistä, jolle hymyili ja "jutteli" hetkeä aiemmin. Tulee hillitön itku, kyyneleet lentää ja lohduton nyyhkytys. 

Nealla leikkimässä. 

Viime viikon meiningit

Kirjoitin eilen illalla piiiitkän tekstin liittyen lauantaiseen Body Worlds vierailuuni, mutta en vielä julkaissut sitä. Mutta siis elossa ollaan useiden päivien postaustauosta huolimatta. Mulla oli aika menovilkas viime viikko. Keskiviikkona lähdin aika ex tempore mukaan kouluni fuksiaisiin Lahteen, eli toisin sanoen "viihteelle". En tietenkään voinut/edes halunnut juoda kunnolla, mutta luokkakaverini kanssa otettiin siinä tehtävärasteja suorittaessa muutamat ja tulin tunnollisesti ajoissa kotiin nukkumaan. Torstaina me käytiin Laurin kanssa pitkästä aikaa katsomassa Jonnaa ja Eetua. Aika lyhyen aikaa oltiin, mutta käytiin puistossa jossa napsin toistasataa kuvaa jo hienosti kävelevästä Eetusta. Lauri nukkui sillä välin vaunuissa päiväunia.

Lauantaina käytiin vanhempieni kanssa kolmistaan Heurekassa, jossa on tällä viikolla viimeistä viikkoa esillä Gunther von Hagensin Body Worlds - näyttely. Siitä mulla on se erillinen postaus, jossa kerron kokemuksia ja tuntemuksia kyseisestä näyttelystä. Jospa vielä tänään saisin sen julkaistua. Teemu oli kotona Laurin kanssa sillä aikaa, ja tällaisen kuvan se lähetti mulle jossain vaiheessa päivää. :)

Lauantai-iltana me mentiin sitten Teemun kanssa ihan oikeasti viihteelle. Tää oli kerta mun elämässä, kun käyn kahdesti samalla viikolla iltatuulettumassa, ja vielä eri paikoissa.... :O No mutta tää ilta oli sovittu jo yli kuukausi sitten. Vietiin Lauri mun vanhemmille yökylähoitoon ja suuntana oli siis Teemun serkun 40-vuotisjuhlat eli "serkkubileet". Oli ihan kivaa, paikka oli joen rannassa, jossa pystyi uimaan (ei tosin käynyt mielessäkään käydä siellä uimassa). Siellä oli myös palju jossa lilluttiin sitten ihan huolella sekä saunottiin. Ruoka oli hyvää ja juomista riitti, me ei tosin Teemun kanssa juotu ihan hirveesti ja lähdettiinkin jo puoliltaöin kotiin nukkumaan. Sunnuntaina heräiltiin ysin maita ja hyödynnettiin lapsivapaa aamupäivä, eli imuroitiin ja pestiin lattiat. :D Ihanaa kun kämppä on nyt puhdas!

Tänään aamulla oli mukava yllätys odottamassa Laurin vaatekaapissa.. Arvatkaa juoksinko karkuun kun se vähän heilautti tuntosarvea!! HYI HITTO!

Kahvitteluviikonloppu

Mua on himottanu kuukasitolkulla leipoa täytekakku. Olen elämässäni tehnyt yhden täytekakun kotona, ja sitten peruskoulussa kotitaloustunnilla sekä kakkukurssilla valvotuissa olosuhteissa. Joten on korkea aika alkaa harjoittelemaan! Etenkin se koristelupuoli askarruttaa, olen aina tykännyt näperrellä ja taitella. Sain jopa säälistä arvosanoiksi 10 kuviksesta peruskoulussa ja lukiossa :OO No päätin sitten järjestää hyvän tekosyyn leipoa itse alusta loppuun kakku. Ja mikäs sen parempi syy, kuin Laurin puolivuotiskahvit!!!

Suunnitelmani oli tehdä kakkupohja perjantaina, ja lauantaiaamuna rennon rauhallisesti täyttää ja koristella se. Ei mennyt niinkuin strömssössä! Ensinnäkin, ostettiin perjantaina vasta sokerimassat ja muut täytetarpeet. Illalla olin niin väsyksissä, etten kyennyt tekemään kakkupohjaa. Lauantaina laiskotti, mutta tein kakkupohjan aamulla. Oltiin kutsuttu kahville Teemun sisko ja veljet. Sisko perheineen ei olisi päässyt siihen kellonaikaan, kun kutsu kävi, joten he tulivat puolilta päivin. En sitten siinä viitsinyt ruveta täytteitä tekemään, sillä halusin ihan itsekseen niiden kanssa tusailla. No, sitten kun ne lähtivät, niin  vajaa tunti, niin toinen Teemun veljistä perheineen saapui. Meillä siis kävi vieraita, mutta suunnitelmani leipoa kakku ja tarjota sitä heille, meni täysin pieleen! :''DD Tehtiin me sentään broileripiiras jo aamulla hätävaroiks ja tarjottiin muuten sipsiä ja keksejä, ja kahvia tietty. Voi nolous se kakku.... Illalla meille vielä tuli kylään Laurin kummisetä ja Teemun kaveri. Tänä aikana aloin tehdä vasta täytteitä ja pojat auttoivat mua munanvatkaamisessa ym. :'') Laitoin sitten täytteet kakun väleihin ja kakku yöksi jääkaappiin täytteineen päivineen. 

Lauri poseerasi tänään kameralle. :D

Tänään meille oli suunnitelmissa tulla kahvilla käymään Jonna, Sami ja Eetu, sekä aattelin kutsua eiliset pojat vielä maistamaan kakkua jonka teossa vähän auttoivat. Noh, me mentiin puoliltäpäivin vaunulenkille ja käytiin kaupassa samalla, ja suunnittelin että heti kun kaupasta tullaan kotiin, aloitan kuorrutusrumban. Ja voi pyhä sylvi mitä tuskaa se oli! Olin aivan raivona! Mä en tullut toimeen sokerimassan kanssa en sitten yhtään!! Haluan kyllä kokeilla joskus vielä vaahtokarkkimassallakin pelleillä. Lisäksi harmitti vietävästi, etten ollut ostanut mitänä elintarvike/pastavärejä tai vastaavia, joilla värjätä vähän massoja. Oli mulla sentään ostettuna jo valmiiksi erivärisiä massoja perusvalkoisen lisäksi. Voin sanoa, että Teemu oli kyllä kovilla. Ärsyttää! Lopputulos oli omasta mielestäni niin kömpelö kun vaan voi olla. Perfektionisti-asenne kaikkiin oman käden töihin on jäänyt jostain koulujen kuvistunneilta. Kakku oli kömpelöstä kuorrutuskoristelustaan huolimatta ihan hyvänmakuinen. Täytteinä oli Kinuskikissan sivuilta sitruunatäyte ja marjainen täyte. Meidän kummankaan vanhemmat eivät nyt viikonloppuna päässeet tulemaan, mutta eipä se haitannut yhtään.

Oli kyllä melkoisen stressaava ja raivoisa viikonloppu, ihan kun olis jotkut hormooni jyllännyt! Silkasta kakunleipomisesta. Huhhuh sanon minä. Ja tiiättekö, minä hullu aion vielä uudestaankin jossain kohin harjoitella kakunleipomista. Meijän äiti onneksi sanoi ottavansa Teemun seuraavalla kerralla "turvaan". Lauri onneksi autuaan tietämättömänä nukkui pitkiä päiväunia lähes koko leipomissession. :'D

<3

Puistossa

Äitin ja isin pikkuinen täytti tänään virallisesti kuusi kuukautta, siis puoli vuotta. Me suunnattiin Laurin kanssa heti aamusta Lahteen Jonnalle ja Eetulle leikkimään. Päätettiin, kun oli kiva ilma, niin lähteä sitten viereiselle leikkarille keinumaan. Matka taittui hienosti yksillä vaunuilla Laurin maatessa takana ja Eetu edessä istuen. Eetu vähän silitteli Lauria siinä matkalla. 

Lauri pääsi ekaa kertaa keinumaan, hienosti siinä pysyi ja viihtyi! Ei pyrkinyt suuntaan eikä toiseen. Annoin pienet vauhdit, Lauria kiinnosti kovasti vieressä vähän kovemmissa vauhdeissa ollut Eetu. Kaikissa kuvissakin keskittyneesti katselee toisen keinumista! Laitettiin sitten poikaset samaan keinuun, voi sitä näkyä! Mutta kiltisti istuivat, Eetu silitteli Lauria taas innoissaan. <3 

C'moon buddy!

Ostettiin Laurille kävelytuoli ja Jonna toimi tässä välittäjänä. Sattumalta Eetun kävelytuoli on täysin samanlainen. Huvittava näky, kun pojat sorsavolkkareissaan istuivat rinnakkain. :'D Lauri istuu kävelytuolissa todella hienosti, ja osaa ''seistä'' tasajaloilla jopa! Kulkeminen ei vielä luonnistu, muuta kuin takaperin potkimalla, tekniikka on vielä hakusessa. Vauvahan ei tarvitse kävelytuoleja tai hyppykiikkuja, mutta molemmat meiltä löytyvät. Oma mielipiteeni on, että kohtuudella ja maalaisjärjellä virikkeitä pienelle! 

<3

Vielä vartalosta ja syöttötuoleilua

Mä olen jotenkin vieläkin järkyttynyt tästä A Beautiful Body - haasteen tuomasta kävijävyörystä. Tuli jopa pieni jälkirimakammo, mutta tehty mikä tehty. Ja hyvä niin. Sillä hetkellä kun klikkasin 'julkaise' ja nuo kyseiset kuvat ilmestyivät julkisesti blogini seinälle, oli tunnelma kuin mitä tahansa muuta kuvaa lisätessä. Mulla ei ole missään vaiheessa ole ollut ''kainostelu-vaihetta'', koulunkin kanssa uimahallissa käydessä kun muut pukivat uikkareita pyyhkeeseen kietoutuneena pukukopin kaapinoven suojissa, eivätkä uimahallin säännöistä huolimatta riisuneet uimapukua saunaan mennessä, minä ihan normaalisti kävin nakuna suihkussa ja saunassa, nuoria naisenalkujahan siinä oltiin kaikki. Mä en myöskään ole ymmärtänyt sitä eroa, että kun ottaa vertailuun bikinit ja alusvaatteet, ihoahan näkyy saman verran. Joten se, että mä olen alusvaatteissa jossain kuvassa, ja toinen on bikineissä, niin lopputuloshan on käytännössä sama. Eikö vain? Ja lopputulos on sama myös silloin, jos otan aurinkoa takapihalla mustissa pikkuhousuissa, kun en millään jaksanut vaihtaa ylleni mustia ulkoisesti samanlaisia bikinin alaosia. :D Ja mä nyt puhun ihan näistä perus alusvaatteista, en mistään hepeneistä! Nyt meni vähän aiheen vierestä, mutta mua on mietityttänyt toi jo monta vuotta! 

Väsyneet shoppailijat, takapenkillinen nukkuvia vauvoja! :D

Eilen käytiin Nean ja vauvojen kanssa Karismassa shoppailemassa Linalle vähän vaatteita! Oli kyllä kivaa ja mä sain pidettyä pääni niin, etten ostanut yhtään mitään, ruuan vain maksoin mitä söin. Hyvä minä. Maanantaina sain isot säkit Eetun vanhoja vaatteita Jonnalta, joten Lauri on varmasti vaatetettu pitkälle syksyyn. Rahapussi ei siis kevenny ainakaan Laurin vaatteiden takia, ja voisi vihdoin ja viimein ostaa jotain itselleenkin.

Vaippasankarit <3

Meillä on tällä hetkellä ihan kamala sotku. Tavaraa on joka puolella lattialla. Laitoin Laurille äsken pirkkavaipan, nimittäin meidän Milli on aikaisemmin ollut kova merkkailemaan mun vanhempien luona ja ostettiin oma paketti vaippoja. Nyt kuitenkin viime kerta osoitti, että Milli on vihdoin oppinut, ainakaan sillä hoitokerralla ei olltu vaippaan mitään tullut. Jotenka käytän siis tälleen päiväaikaan pirkkavaipat Laurilla pois, kun vielä koonsa puolesta mahtuvat.

Ostin eilen syöttötuolin vitosella nettikirppikseltä. Tämä tuoli on vain väliaikainen, siihen asti, että löydän ja ostan mieluisan. Haluan ehdottomasti syöttötuolin joka kasvaa lapsen mukana, Teemun veljenpojalla on sellainen Tripp Trapp -kopio käytössään ja poika on nyt jo kohta 4-vuotias ja edelleen on kovassa käytössä heillä. Noooooh mutta katsotaan mihin päädyn. Jokatapauksessa Jonnallahan on siis tämä Ikean Antilop -syöttötuoli, jota Lauri pääsi maanantaina ensimmäistä kertaa kokeilemaan. Ja voi että miten hienosti poika siinä istuu, tuettuna pehmikkeellä tietenkin. Aloin siis heti metsästämään tätä tuolia nettikirppiksiltä ja nyt meillä on tuollainen keittiössä. Ja Jonna antoi pehmikkeenkin meille, kun eivät itse enää käytä. Tämä syöttötuoli ajaa mielestäni oikein hyvin asiansa, ja meneekin vanhemmilleni Laurille käyttöön, kun saan sen uuden tuolin hommattua.

Nyt ollaan sitten harjoiteltu syöttötuolissa syömistä. Ja Laurihan siis istuu vain ja ainoastaan ruokailuhetket nyt toistaiseksi, siihen asti että oppii itse istumaan. Ja voihan sotku! Lauri rakastaa tuolissa istumista, pöytää on kiva hakata ja muutenkin kun pääsee heilumaan ja kääntymään joka suuntaan, toisin kuin sitterissä! Annetaan Laurille aina oma lusikka käteen, sillä on kiva kaapia pöydälle tippuneita lusikallisia. Meillä tosiaan alettiin lihanmaistelu tällä viikolla, maanantaina Lauri maistoi kalkkunaa ja eilen maistettiin jauhelihaa. Tämä spagetti ja jauheliha on ollut tähänastinen suosikkien suosikki!

Ajoin Lahdesta suoraan vanhemmilleni, ja koska tuo tuoli on niin nopea kasata ja purkaa, en malttanut odottaa ja kasasin sen jo siellä ja annoin Laurille päivällisen. Lauri oli vähän villillä tuulella, kun kuvasta näkyy. Iltapuuro menikin jo rauhallisesti ja keskittyneesti, kyllä tuo oma lusikka on kiva ja Lauri osaa tosi hyvin sitä käsitellä!

Kiireinen ihana kesä

Tämä kesä on jäämässä ennätysvauhdilla taaksepäin. Kiirettä on pitänyt, positiivisessa mielessä, kauaa ei ole ehtinyt kotona loikoilemaan, ja sitten taas kaikki ylijäävä aika on loikoiltava ja otettava rennosti! Tässä on pelkästään heinäkuussa ollut kaikenlaista toimintaa, reissua ja muuta mukavaa.

Viikko sitten maanantaina hurautettiin aamusta kevyt 5 tunnin ajomatka Outokumpuun sukulaisia moikkaamaan. Lauri viihtyy hyvin autossa, mutta kyllä jossain vaiheessa etenkin näin pitkällä matkalla täytyy päästä pois kaukalosta tuulettumaan ja muuta! :) Koko päivä vierähti nopeasti ja takaisin kotona oltiin vasta seuraavan vuorokauden puolella yöllä.. Oli kyllä erilainen, mutta ihan kiva matka!

HMMM.... mitenkähän tällä oikeen ajellaan, enhän mä ees ylety tonne..

NO MUTTA täähän on paljon parempi, tähän saa jalanki tälleen kivasti!

On myös ollut ihan mahtavaa nähdä kavereita! Musta on ihanaa kun ollaan Jonnan, Samin ja heidän poikansa Eetun kanssa tiiviisti oltu tekemisissä. Me ollaan käyty kahvilla puoleen jos toiseen, ja nyt viime viikolla jätettiin sitten meidän pikkupoitsut hoitoon ja lähdettiin ihan viihteelle asti. Ekaa kertaa siis oikeasti ja rennosti raskauden ja Laurin syntymän jälkeen. Tähän asti, jos Laurin olen hoitoon jättänyt ja ollaan vietetty lapsivapaata (tämä oli kolmas tällainen pitempi kerta!!), ovat ongelmana olleet mitkäs muutkaan kuin maitoa pursuilevat TISSIT. No, tällä kertaa ei ollut sitä ongelmaa, ei tarvinnut käydä tyhjentelemässä vaan pystyi nauttimaan olostaan. Ja oli ihanaa olla nimenomaan Jonnan kanssa, koska molemmilla lapsi hoidossa, niin pystyi yhdessä ikävöidä. <3 No alle vuorokausi Laurista erossa vaan kuitenkin oltiin.... :') Me käytiin extempore 'shoppailureissu' Vantaan Jumbossakin edeltävänä päivänä, oli mahtavaa sekin! Hassua ajatella, että tätä kevättä ennen me oltiin Jonnan kanssa oltu missään yhteyksissä, kun oltiin 4-5 luokilla samalla luokalla.... kyllä, siis ALA-ASTEELLA. Ei tässä välissä ollut kuin kevyt 9 vuotta!! :D Mutta huomaa, että elämäntilanteet yhdistää! 

<3

JA en voi olla mitenkään hehkuttamatta, että olen tutustunut uusiinkin ihmisiin tänä kesänä. Nimittäin lauantaina me käytiin Laurin kanssa katsomassa Neaa ja kahden kuukauden ikäistä Linaa! Mä aina jännitän hirmusesti uusien ihmisten tapaamista, mutta tällä kertaa aivan turhaan. Oli aivan ihanaa jutella kaikesta! <3 Heihin haluan ehdottomasti tutustua paremmin! Me oltiin Nean kanssa heti samalla aaltopituudella ja hetkessä hujahti USEITA tunteja. Käytiin myös vaunuilemassa pitkin Lahden satamaa. Otin myös meijän ihanuuksista kuvia!

Helistin taisi olla kiva :)

Nyt on kuvitettu meidän kesäistä viikkoa oikein olan takaa. On kyllä ollut todella mainiota kaikin puolin. :) Niin muuten, meidän Lauri täytti tänään 5 kuukautta, snif! :'')

Lauri on viimepäivinä ihan tässä parin päivän sisällä oppinut hurjasti erilaisia äänteitä, ja käyttääkin niitä ahkerasti eri äänialoilla. "MÄMMÄMÄMÄMÄMÄMÄMÄMÄMÄÄM MAMAMAMAMAMAMAMMAMAAM, ÄYMYÄYMYÄYMYÄYÄYÄYÄYÄYÄYÄYÄYÄY....." raikaavat meillä nykyisin, jos sillä päällä ollaan. :) <3