Äitiysdementia

Hei, minulla on ongelma...

Aluksi säikähin huolimattomuuteni lisääntymistä, mutta joku viisas (ja myös google) diagnosoi minun vain potevan sitä kuuluisaa äitiysdementiaa. Synnytyksen jälkeen kaikki järki ja kontrolli karkasi hiljalleen käsistä. Tavarat katoilevat, puhun sekavia, kieli menee solmuun, hössötän omiani, vauvavauvavauva sitä ja tätä, entäs kaikki muu? Kuulostaako tutulta? Musta on oikeesti tullut kauhee bimbo, ei sillä ettenkö sitä oo aina ollutkin vähäsen.. Kaikki ketkä mun kanssa on keskustelleet/kanssakäyneet on kyllä sen huomannut mun päättömien juttujen ja selityksieni kanssa....

Keskiviikkona, kun oltiin Karismassa Nean ja lasten kanssa, vaihdoin Laurilta rattaissa vaipan ravintolassa. Käytiin sen jälkeen vielä cittarissakin... Kiva huomata kävelleensä se likanen vaippa kuomun päällä melkein auton luona parkkipaikalla.... Sitten lähdettiin ajamaan paikkaan x (minä ajoin) ja löydetään itsemme paikasta Ö. Tuli hieman ajeltua hukkaan kun minä sekoilin. :)

Viime viikolla mun ja Jonnan sienestys-ja mustikkareissu oli myös aika legendaarinen. Lähdettiin pokkana ettimään kanttarelleja, mut eihän sieltä löytynyt muuta kun pari matojen järsimää tattia + muita sieniä joita ei ees tunnistettu.... Mut ei toi säälittävä saalis mitään, sillä kun oltiin vaihtamassa mustikka-apajille autolla, niin minä tietenkin fiksuna kuskina tottakai noudatan liikennesääntöjä. Tulimme Stop-merkillä varustettuun tasoristeykseen ja minä tietenkin pysähdyn, kuten asiaan kuuluukin. Ja luonnollisesti myös jatkoin matkaa. Pari sataa metriä pysähdyksen jälkeen ihmettelen, miksi Jonna kikattaa ihan kippurassa. Olin pysähdyksissä ollessa kyllä katsonut auton kellosta, että kauan meillä on vielä aikaa käydä metsässä, mutta tosiaan, en katsonut tuleeko junia... Enkä edes tajunnut sitä. Ei tainnut tulla junia, mutta kyllä keskittyminenkin oli jossain muualla. :D älkää laskeko hullua liikenteeseen..

Tässä hieman minun äitiysdementialle tyypillisiä oireita:

Päivät menee sekaisin. En muista millään sovittuja juttuja.

Kieli solmussa. Meillä on nykyään Lauri-nimisiä koiria. Lauriksi kutsun myös ketä milloinkin. Kavereiden kanssa menee vauvojen nimet ristiin. Muutenkin puhuessa sekoilu on lisääntynyt. Onneksi tykkään nauraa itselleni.

Hoitolaukkusekoilut. Olen Laurin kanssa nyt ollut kova kyläilemään kavereilla ja mummiloissa. Pakkaan aina muka järjestelmällisesti hoitolaukkuun mukaan kaiken tarvittavan. Järjestelenkin aina siististi hoitotuotteet toiseen nurkkaan ja muonat toiseen. Sitten hups vain tajuan matkalla puolessa välissä unohtaneeni koko hoitolaukun kotiin. Toinen on se, että kun teen lähtöä takaisin kotiin päin ja keräilen kimpsut ja kampsut takaisin laukkuun, jotain unohtuu aina, oli se sitten tutti, maidot, pullot. Ja ei se hoitolaukku edes pysy järjestyksessä

Avaimet. Avainten jemmaaminen on lempipuuhaani nykyisin. Pakkaan aina avaimet niin varmaan paikkaan, etten löydä niitä sitten kun tarvitsen. Ei ole kiva auton luona vauva kainalossa, hoitolaukku olalla ja hyvässä lykyssä joku kolmas kassi kädessä alkaa kaivelemaan taskunpohjia. Kertaakaan ei ole vielä kotiin unohtunut - onneksi.

Anti-colic pullot. Ne on parhaita... Mutta se tunne kun tuhat rautaa tulessa laitat itkevälle lapselle maitoa pulloon ja unohdat pulloa kasatessa sen kumirinkulan sieltä pohjalta.. Sitten vielä hoomoilasena kaataessa katselee pullo kädessä kun maito suihkuaa kauniisti niistä rei'istä pöydälle. Koko maailma pysähtyy hetkeksi.. :'D

Maidon lämmitys. Se kliseinen, laitat pullon mikroon, hei tässä välissä ehdin laittaa lopun maidon takaisin jääkaappiin, hei roska lattialla - roskiin, tiskit ruokapöydältä altaaseen, niin mitä olinkaan tekemässä? Ainiin se maito! Ja kaikki tietää mikä on lopputulos... ja eikun uusi yritys. Etenkin kun on ei-digitaalinen mikro jossa käännetään kerralla ainakin se kolme minuuttia tauluun.

Nää maidonlämmitysjutut vaatii aikamoista aivojen käyttöä ja fysiikan ymmärtämistä. Huoneenlämpöinen maito lämpenee mikrossa paljon lyhyemmässä ajassa kuin jääkaappikylmä... Juujuu mä joudun ihan oikeasti välillä pysähtyä miettimään tälläsiä! :D Onneksi me ollaan ruvettu antamaan nykyään huoneenlämpöinen maito sellaisenaan.

Siis tiiättekö mulla ois näitä kommelluksia vaikka millä mitalla, mutta mä UNOHDIN ne...

Onko muita äitiysdementikkoja?

Terveisin Sekoboltsimamma <3