RV 40+1

Kuva on eiliseltä. Ei juurikaan mitään synnytysoireita ilmassa. Iltaisin tulee tuntitolkulla n. 10 minuutin välein harjoitussupistuksia, jotka laantuvat aina unille käydessä. Ehkä jonain iltana nämä supistukset jatkuvat ja synnytys käynnistyy... ken tietää.

Olo on aika hyvä, raskausihottuma vaivaa aamuisin ja kuumina päivinä kutinoillaan, maha on niin pystyssä kun taas olla ja voi. Närästys on hirveää. Toissa päivänä kävin poimimassa 10 litraa mansikoita siinäkin toivossa että rehkiminen saisi supistuksia/vauvan laskeutumista ym. aikaan, mutta eihän se saanut aikaan yhtään mitään. Nukuin yönkin aika hyvin. Eilen tehtiin isot kauppaostokset ja se oli kyllä tuskaa, hirveää paineentunnetta oli jatkuvasti ja supistuksia tuli todella tiheästi ja ärsyttävästi - mutta naurettavan kivuttomasti.

Nyt kun päästiin jälleen yli lasketun ajan, en odota vauvaa syntyväksi ennen ensi viikkoa. Lauri syntyi rv 41+2 aamuyöllä. Kivuliaat supistukset alkoivat viimeksi rv 41+0. Synnytys itsessään ei tälläkään kertaa jännitä, vaan lähinnä ehkä se tilanne/ajankohta kun ja miten käynnistyy. En haluaisi tällä kertaa hiljalleen kivuttomista säännöllisistä supistuksista voimistuvaa synnytyksen käynnistymistä, vaan jotain selkeämpää, jotta tiedän oikeasti että se on menoa. Viimeksi tunne siitä että vauva taitaa oikeasti syntyä, tuli vasta synnytyssalissa hetkeä ennen ponnistamista. Parin päivän sairaalassaoleskelu ennen Laurin syntymää sai tunnelman todella skeptiseksi.

Me ollaan viime päivinä ulkoiltu paljon, eikä kamera ole ollut mukana kuin ihan pari kertaa. On kyllä ihanaa kun saa viedä omaa lastaan uimarannalle! Lauri rakastaa vettä, eikä meinata millään päästä lähtemään rannalta pois. Käytiin viime viikolla Lahdessa Yli-Marolan kotieläinpihalla katselemassa eläimiä. Toisena päivänä Launeen perhepuistossakin käytiin seikkailemassa ja Teemu nyrjäytti nilkkansa kesken kaiken temutessaan joten jouduttiin lähtemään kotiin.

Mulla olisi koulutehtäviäkin vielä tehtävänä. Suuret suunnitelmat toteuttaa ne kesäkuun aikana epäonnistuivat, joten joudun tekemään niitä nyt sitten myös vastasyntyneen kanssa. Tylsää kun ei oikein pysty suunnitella mitään lomajuttuja. Teemu jää kesälomalle + isyyslomalle siitä päivästä kun vauva syntyy. 

Sitä kovasti edelleen odottaen. 

RV 38+3 ja vaivoja

Tämä raskaus on muuttunut rv 30 jälkipuolella vaikeaksi raskaudeksi verrattuna ensimmäiseen. Yhtenä isona tekijänä sille, miksi sen näin koen, on hyvin erilainen elämäntilanne raskausaikana. Siinä missä viimeksi pystyin anemiasta väsyneenä makaamaan sohvalla tokkurassa vaikka koko päivän, nyt mennään täysin 1-vuotiaan Laurin ehdoilla ja päivärutiineilla. Siinä missä viimeksi sain omaan tahtiin ja oman kunnon mukaan touhuilla, nyt kyyristelen ja kyykistelen päivässä sen miljoona kertaa milloin mistäkin syystä. Periaatteessa raskaudet ovat hyvin samanlaiset, mutta käytänössä ympäristöllä ja toiminnalla on niin suuri vaikutus, että ne ovat muokanneet tämän loppuraskauden paljon haasteellisemmaksi. 

Kuulun ilmeisesti niihin, joilla masu ei laskeudu ollenkaan. Laurista maha ei ulkoisesti valahtanut suuntaan eikä toiseen, vaan törötti tiukasti eteenpäin pystyssä. Samoin näyttää käyvän nytkin. Ja voitte vain kuvitella miltä tuntuu nostella esimerkiksi tuota lasta, kun maha on aivan kiinni kylkikaarissa ja kaikki sisuskalut litistyneenä siellä välissä. Närästys on aivan järkyttävää juuri tästäkin syystä. Masu ja kroppa on muutenkin joutunut koetukselle, sillä en voi vaikuttaa tilanteisiin jossa äkkinäisesti joudun ryntäämään hätiin kun herra taapero päättääkin hypätä sohvalta pää edellä alas. Joskus on päiviä, jolloin masu on kiristävä ja pinkeä rasituksesta lähes koko ajan, ikään kuin kivuton kestosupistus. Se tunne, kun joutuu äkkinäisesti nostamaan jotain siinä kiristyksessä, tuntuu kuin koko vatsanahka ratkeaisi linea negran kohdalta kahtia. Se sattuu ja on aiheuttanut ihan oikeita raskausarpia navan seutuville, enkä ihmettele! 

 

Olen kärsinyt nyt kohta kaksi viikkoa todella kiusallisesta ihottumasta ja kutinasta. Lääkäri ei ole osannut sanoa syytä, mutta ilmeisesti kyseessä on jonkinlainen allerginen reaktio, sillä antihistamiini on auttanut pahimpiin kutinoihin. Syytä allergiselle reaktiolle en ole keksinyt, sillä mitään uutta hygieniatuotetta tai ruoka-ainetta ei ole ollut kuvioissa. Lisäksi ihottuman sijainnit ovat olleet hyvin mielenkiintoiset... Periaatteessa nyt ollaan parempaan päin, ainakin voin paremmin nyt kun ihottuma on siirtynyt helpommin siedettäviin ruumiinosiin. Maksa-arvoni ovat kunnossa, ne otettiin varmuuden vuoksi vaikka oireet eivät raskaushepatoosiin missään vaiheessa olekaan viitanneet. Kortisonivoiteella ja antihistamiinilla mennään toistaiseksi, josko viimeistään synnytys laannuttaisi vaivan kokonaan. 

Muutoin olen voinut tilanteeseeni nähden aivan normaalisti. Liitoskivut kuuluvat elämääni, iltaisin olen niin pökkelö nivusseudun vihlonnasta, että joudun ryömimään sänkyyn ja pyytämään Teemua auttamaan kyljen käännöissä ja asennon löytämisessä. Pelkään kuollakseni ensi viikkoa, kun Teemulla on iltavuoro. Kipuilu on iltaisin toisinaan niin sietämätöntä, että mietityttää ihan oikeasti pärjääminen Laurin kanssa kaksin. 

Viikkoja on kasassa jo melkoinen määrä ja toivoisin kovasti synnytystä ennen laskettua aikaa, mutta on myös hyvin todennäköistä että yliajalle sujahdetaan jälleen. Synnytysoireita ei niinkään ole ollut, mutta muutamana iltana olen kellotellut muutaman tunnin ajan laimeita, mutta hyvin napakoita supistuksia. Harmikseni ne ovat loppuneet aina nukkumaan mennessä. Vauva todennäköisesti laskeutuu tälläkin kertaa vasta synnytyksessä, joten sekään ei merkinne mitään. Nyt vaan synnytystä odottaen... Jospa saataisiin sääennusteisiin uskoen sittenkin hellevauva. :)

RV 35+0 ja tuplarattaat!

Hengissä ollaan! Pidin tietoista bloggaustaukoa, oikeastaan koko kevään ajan... luin vain muiden blogeja pitääkseni mielen vireänä. Takana on aivan järkyttävän raskas kevät koulun osalta, mutta tulipahan tienattua yli 50 opintopistettä (!!!!!) ja saatettua opinnäytetyöprosessi virallisesti käyntiin. Viime viikolla päättyi toinen työharjoittelu. Otin vielä kolme kesäkurssiakin, jotka suoritan verkossa ihan omassa tahdissa.
Laskettuun aikaan on enää viisi viikkoa ja eilen alkoi äitiysloma! Tänään on rv 35+0.

Raskaus on edennyt ihan mukavasti, toki kaipuu normaaliin olotilaan käy mielessä päivittäin useita kertoja. Nyt etenkin loppuraskaudessa eroavaisuus ensimmäiseen raskauteen on huomattavampi. 30 viikkoa kun tuli täyteen, on fyysinen olotila alkanut päivä päivältä muistuttamaan samaa kuin mitä Lauria odottaessa oli siinä lähempänä ja jälkeen rv 39+. Tosin eihän edellisen ja nykyisen raskauden välillä ajallisesti pitkää väliä.. Ensin voisin vuodattaa kaikki vaivat ja muut oleelliset.

Lonkka- ja liitoskivut ovat toisina päivinä aivan hirvittäviä. 

Närästys on ollut kauhea riesa, pari yötä takaperin koin elämäni tuskaisimmat närästyspoltot. 

Kohtuni on todella supistusherkkä, mikä on todella rasittavaa taaperon kanssa touhutessa. Toistaiseksi supistukset ovat pysyneet melko kivuttomina kovettumisina, tosin niitä tulee useita kertoja tunnissa yötä päivää asennosta ja levosta riippumatta. 

En saa enää öisin nukuttua levollisesti. Olen alkanut hikoilemaan öisin (mikä on ihan uutta mulle..) ja muutenkin olo on tukala eikä mikään asento oikein ole hyvä. 

Navan vieressä oikealla on alue, joka kipuilee inhottavasti. Laurin nostaminen esimerkiksi autoon on välillä hankalaa kivun vuoksi. Sama vaiva oli myös Lauria odottaessa ja valitin siitä kyllä lääkärille, syytä tosin sille ei löytynyt silloinkaan. 

Kalvot naksuvat. Paukkumista ja poksumista kuuluu tilanteessa kuin tilanteessa, kyljellään maatessa on hauska kuunnella kun vauva liikuttaa jalkoja ja kalvo nitisee samaa tahtia. Laurista en kuullut naksumista kertaakaan! Parin viikon päästä toivon jokaisella napsauksella että kalvot puhkeaisi. :D

Sf-mitta on käyttäytynyt hieman kummallisesti. Maha on pienempi, kuin Lauria odottaessa samoilla viikoilla. Sf-mitta kulki kauniisti tasaista yläkäyrää alkuraskaudesta alkaen, kunnes muutama viikko sitten tipahti keskikäyrän alapuolelle. Sf-mitta ei ollut kolmessa viikossa kasvanut yhtään, ja kävin juuri viime torstaina kontrollikäynnillä sen vuoksi. Mitta oli onneksi kasvanut vajaa kaksi senttiä kahdessa viikossa ja jatkoi näin ollen kasvuaan alemmalla käyrällä. Ensi viikolla on neuvolalääkäri, jossa nähdään sitten tilanne, että miten sf onkaan sitten elänyt. Normaalisti en tuohon sf-mittaan näin kiinnittäisi huomiota, koska kyseessä on niin epämääräinen ja huonosti mitään tietoa antava arvo, mutta takaraivossa kalvaa se kun rakenneultrassa kätilö meinasi aikaistaa laskettua aikaa viikolla vauvan ison koon vuoksi, mitä ei kuitenkaan siirretty koskaan. Siihen verrattuna tuo sf-mitan notkahdus on omituinen. Vauva tosin on jo aika alhaalla, mutta ei neuvolatäti kyllä sanonut mitään että olisi vielä kunnolla laskeutunut. Eikä närästyksestä päätellen edes siltä tunnu. Tuohon mittaan vaikuttaa niin moni asia, että turhaan sitä murehtii, mutta jotenkin sitä oman pääkopan sisällä kehittää kaikennäköistä. 

Painoa on tullut laskelmieni mukaan 7 kiloa ensimmäisestä neuvolasta. Nyt aletaan olla jo niissä lukemissa, missä Lauria synnyteltiin. Kohta rikotaan jo painoennätyksiä. ;) Ei en mä oikeasti ole näin positiivinen painon suhteen... 

Raskausarpia on tullut muutamia uusia, POHKEISIIN, ainiin sain mä yhden pikkuviirun navan yläpuolellekin pari viikkoa sitten. Mutta AH, mikä onkaan parempaa kuin kesähelteillä kauniit repeämät pohkeissa, ihanaa. Ei ne vielä ole niin kamalat kun voisivat olla, mutta onhan tässä vielä seitsemän viikkoa aikaa saada ne kukoistamaan. Oon niin varma että repeän lisää, mahaan epäilen saavani viivoja tällä kerralla. Ei voi mitään. 

Mä en ole kokenut kuumia kelejä ainakaan vielä mitenkään fyysisesti kauhean ongelmallisiksi. Tukalaa toki on, mutta olisi ilman raskauttakin +27 asteen helteessä. Sopivien vaatteiden löytäminen on tosin ollut haastavaa, varsinkin jos haluaa vielä ihmiseltä näyttää... Vaikka vaivoja onkin ja ne todella vaivaavat välillä aika ikävästikin, niin valitus on jäänyt aikalailla kodin seinien sisäpuolelle, Teemu on saanut valitusta kuunnella kaikkien muiden edestä. Mä jotenkin salaa toivon, että me saataisiin vauva vatsan toiselle puolen jo ennen laskettua aikaa... mutta kukapa ei toivoisi?? 

Me päädyttiin tuplarattaissa Emmaljungan Super Vikingeihin, jotka siis toimivat myös ihan tavallisina yhdistelmävaunuina yhdellä lapsella! Olemme aivan rakastuneita niihin ainakin vielä tässä vaiheessa kun toimivat tavallisina rattaina pelkällä Laurilla. Rattaat ovat todella ketterät ja kevyet työntää isojen kääntyvien eturenkaiden ansiosta, ratasosan voi kääntää haluamaansa suuntaan ja aurinkolipan saa kätevästi nukkuvan lapsen suojaksi pitkälle eteen. Lauri ei kyllä ole näissä kertaakaan nukkunut, eikä makuuasentoa ole vielä tarvinnut käyttää. Nämä mahtuvat autoon kivasti ja menevät helposti kasaan. Värivaihtoehtoina pohdimme pitkään vaalean ja harmaan välillä ja lopulta päädyttiin harmaaseen kun meillä kuitenkin on kaksi poikaa tiedossa. Täytyy kirjoitella sitten käyttökokemuksia enemmän kun pääsevät tositoimiin kahden lapsen kanssa.

RV 29+1 ja kuulumisia

Kyllä mä täällä piileskelen ja lueskelen teidän muiden juttuja! Tietokoneen äärelle en ole koulun takia ehtinyt ikuisuuksiin kunnolla, joten lähes kaikki nettiasiointi on tapahtunut puhelimen kautta. On myös ikuisuus kun olen viimeksi tänne kirjoittanut. 

Koulua olen tahkonnut läpi aivan hulluna. Viimeisiä (muttei todellakaan helpoimpia) viedään tältä keväältä. Olen tällä hetkellä työharjoittelussa sekä samaan aikaan teen opintojen englanninkielisiä osuuksia + muutama verkkokurssi päälle. Hullun hommaahan tämä on, mutta kyllä se vaan lopussa kiitos seisoo. Opintopisteitä ropisee huikea määrä yhdelle lukukaudelle ja olen kyllä tästä saavutuksesta hyvin ylpeä, sillä kesäkuu kun lopulta vaihtuu heinäkuuksi, kouluaivot saavat mennä narikkaan ja pysyä siellä ainakin pari kuukautta. Syksylle olen suunnitellut mahdollisesti suorittaa pari verkkokurssia, kaikki tietenkin riippuu vauvasta ja omasta jaksamisesta. Täysipäiväinen opiskelu saa sitten taas odottaa hamassa tulevaisuudessa ajankohdassa x. 

Laurille kuuluu hyvää! Oltiin kyllä koko perhe armottomassa räkätaudissa pari viikkoa sitten. Saatiin nauttia perhepedissä nukkumisesta Laurin ollessa kipeänä, sillä poika nukkui muutaman todella katkonaisen yön kipeänä ollessaan. Voi mikä ihana tunne olikaan, kun palattiin normaaliin nukkumisjärjestelyyn takaisin. Päivät kuluu Laurilla leikkien ja uutta oppien kuten tähänkin asti. Nyt meillä on meneillään kovat harjoitukset lusikalla syömiseen, sotkuista hommaa se on, mutta päivä päivältä sujuu paremmmin! Laurista on tullut kova pussailija, märkiä suukkoja satelee poskille, joskus jopa kera hampaiden, auts... Pientä uhmaakin on ollut ilmassa, kielto saa aikaan kunnon itkupotkuraivarit... Edelleen Lauri on kyllä suurimman osan ajasta  yhtä rauhallinen ja kiltti kuin aikaisemminkin. 

Laurin 1-vuotiskuvista

Meistä tulee Teemun kanssa kummeja! Jonna ja Sami saivat suloisen pienen tytön, joka täyttää huomenna jo kuukauden. Tämä pieni prinsessa on vienyt mun sydämen mennessään... <3 Ensi viikolla kuullaan kasteessa sitten neitokaisen nimi. :) Ja arvatkaa kasvaako vauvakuume!! 

Myös Teemun veljen perhe kasvoi yhdellä pojalla noin kuukausi sitten, Laurilla on nyt siis 8 serkkua. Nuorimmilla serkuksilla tulee olemaan n. kolmen kuukauden ikäero. Tulevana sunnuntaina Laurin nuorin serkku saa nimensä ja me päästään taas nuuskuttelemaan vauvaa. <3 Ei olla vielä nähty vauvaa, koska asuvat niin kaukana. 

Ja raskaana ollaan edelleen, heh. Tänään raskausviikkoja kasassa jo huikeat 29+1! Raskaalta jo toisinaan tuntuukin. Kohtu harjoitussupistelee hurjan paljon, useita kertoja tunnissa, jopa levossa. Kävellessä tulee kaikenmaailman lieveoireita, öisin pitää ravata pissalla, mitkään vaatteet ei mahdu päälle, kumartelu ja kyykistely alkaa olla vaikeaa.... Vauvalta olen tunnistanut tietynlaisen "päivärytmin",  vaikuttaa hyvin tyypilliseltä masuvauvalta, joka tykkää jumppailla eniten iltaisin. Yleisesti ottaen voin hyvin ja olotila muuten on kutakuinkin normaali. Tässä vaiheessa ei kyllä enää unohda hetkeksikään olevansa raskaana.

Kävin viime tiistaina keskiraskauden lääkärineuvolassa, jossa todettiin vauvan olevan hienosti raivotarjonnassa, lapsivettä olevan sopivasti ja tulkittiin haaravälissä näkyvän edelleen kivekset. Harmi, kun meidän neuvolalääkäri ei tee painoarvioita. Olisi ollut mielenkiintoista saada vähän osviittaa vauvan koosta, pieni kun vastasi rakenneultrassa (sekä nt-ultrassa) isompaa, mutta kätilö ei tosiaan laskettua aikaa siitä huolimatta muuttanut. Mainitsin asiasta lääkärille ja nyt mahan kasvua seurataan, jotta mahdollisesti pidemmällä oleva raskaus saataisiin kiinni ennen kuin ollaan viikoilla 41+ ja todellisuudessa mennään jo 43+ viikoilla. :D Sokerirasituksessa kävin muutama viikko sitten ja tulokset olivat priimat. Painoa on nyt tullut n. 7 kg, jos oikein laskin. Pian painan yhtä paljon, kuin Lauria synnyttämään mennessä. 

Meidän vappuun kuului tänä vuonna normaalista poiketen kaupan simat ja munkit. Koleasta säästä huolimatta mekin pyörähdettiin paikallisilla vappumarkkinoilla happihyppelyn merkeissä.

Hyvää vappua kaikille! <3

RV 23+1

Masu on pullahtanut vihdoin kunnon (noo kunnon ja kunnon...) raskausmahaksi. Voin huoletta laittaa ihonmyötäisen paidan päälleni ja mennä ihmisten ilmoille niin että kaikki varmasti tietävät missä tilassa olen. Sf viime viikolla neuvolassa oli jo 20 cm. Maha on nyt toisen kohdalla ehkä hieman kookkaampi kuin viimeksi.

Arpia ei ole tullut mielestäni uusia yhtään. Rasvailua en harrasta.

Paino on noussut lähtötilanteesta reilun kilon. Samoissa mennään kuin viimeksikin, en ole huolissani painonnousustani ollenkaan.

Sokerirasitus on edessä. Uskon, että kaikki niiden osalta ok, mutta silti jännittää lopputulos!

Harjoitussupistukset ovat tulleet jokapäiväisiksi. Niitä oli runsaasti myös Lauria odottaessa.

Liikkeitä tuntuu jo paljon ja potkut ovat voimistuneet. Erotan jopa vauvan "pissaamistärinät". :D Hikkoja en ole vielä bongannut ollenkaan. Papunen on aktiivisimmillaan iltaisin.

Lonkkakivut ovat uusi vaiva. Kiertoliikkeet vihloo ja kovaa, yhtenä yönä sattui niin etten saanut nukutuksi.

Närästystä on ollut aika-ajoin. Iltapainotteisesti sitäkin..

Istuminen pitkään paikallaan on puuduttavaa. Luennoilla koulussa muiden istuessa rauhassa paikoillaan minun on vääntelehdittävä tuolillani jatkuvasti, hyvää asentoa ei meinaa löytyä millään! Alaselkä puutuu herkästi istumisesta.

Ruoka maistuu, ja hyvin maistuukin. Välillä tuntuu että nälkä on pohjaton.

Vointi muuten on kaikenkaikkiaan hyvä. Yritän huolehtia, että saan yössä tarpeeksi nukuttuja tunteja, muuten väsyttää armottomasti. Pari viimeistä viikkoa on mennyt kyllä valvoskellessa ja huonosti nukkuessa. Jännittää ja stressaa moni asia.

Hormonihirviö kuvaa minua toisinaan parhaiten.

Opintovuodatusta

Olen pyrkinyt viime viikkoina laittamaan asioita tärkeysjärjestykseen ja valitettavasti blogin päivitys on jäänyt vähälle. Pari kertaa olen muutamalla lauseella postauksen aloittanut, mutta aika ja inspiraatio kirjoittaa loppuun ei ole riittänyt. Koulutehtävät ovat painaneet takaraivossa. 

Työharjoitteluni sain päätökseen toissaviikon maanantaina. Sain loistavat arvioinnit sekä roppakaupalla työkokemusta ja itsevarmuutta toimia jatkossa sairaanhoitajan tehtävissä. Seuraavana päivänä alkoikin jo koulun penkillä puurtaminen. En muistanutkaan, kuinka puuduttavia kirjalliset tehtävät osaavatkaan olla! Luennoilla jaksaa istua ja osallistua keskusteluihin sekä taitopajoihin ja simulaatio-opiskeluun, mutta kirjallisten tuotoksien tuottaminen idealla että pilkut, pisteet ja lähdeviittaukset ovat itse sisältöä tähdellisempiä, on mielestäni hyvin turhauttavaa. Tuntuu, että asian sisällön oppiminen on toissijaista, kunhan tekstin tuottaminen ja rakenne on täydellistä. No eihän se asia varmaan näin mustavalkoista ole, mutta itse olen sen usein näin kokenut. Tosin tässä samaan aikaan opinnäytetyöprosessia aloittaessa kirjaimellisesta pilkunviilauksesta on ehkä myös jotain hyötyäkin. Opinnäytetyötä vartenhan kirjallisten tuotosten täydellisyyttä tavoitellaan jo opintojen ensimmäisestä tehtävästä alkaen. Teen opinnäytetyötä yhdessä toisen sairaanhoitajaopiskelijan kanssa ja aiheemme liittyy lastensuojeluun. 

Viimepäivät ovat olleet kamalan stressaavia. Kirjallisia tehtäviä olisi vino pino mitä tehdä, mutta juuri edellämainitusta syistä inhoan niiden tekemistä yli kaiken! En tiedä pitäisikö itkeä vaiko nauraa...

1-vuotisneuvola ja tilannekatsaus

Lauri on reilun viikon päälle 1-vuotias. Tiistaina kävimme neuvolassa tilannekatsauksessa, sekä ottamassa kaksi rokotetta reisiin. Yksi rokote jätettiin välistä.

Kuvituksena otoksia tämän päiväiseltä leikkarikäynniltä, jossa keinuttiin, leikittiin ja naurettiin. Lauri konttasi leppäkerttuputken läpi ainakin 10 kertaa... itku tuli kun otettiin vaunuihin kotimatkaa varten. 

Yksivuotiaan strategiset mitat (suluissa 8-kk neuvola)

Paino 9815g (8680g) 

Pituus 76,5cm (73cm)
Päänympärys 46cm (45cm)

Lauri on hyväntuulinen ja hyvinvoiva lapsi. Tukea vasten kävelee. Syö hyvin kaikkea ja nukkuu hyvin. Säännöllinen päivärytmi. Puhetta ymmärtää. 8 hammasta. Iho siisti. Hienosti sujuu. 

Laurin pituus oli oikeasti tasan 76 cm! Neuvolatäti huijasi ja lisäsi 0,5 cm jotta kasvukäyrä näyttäisi paremmalta... kertoi kyllä että se voi oikeastikin olla puoli senttiä sinne tänne. (Kasvukäyrä on kulkenut tasaisesti nollan tuntumassa, nyt on lievästi alaspäin)

Motoriikka

Lauri ei edelleenkään kävele ilman tukea, mutta osaa hienosti seistä jo ilman. Poika on kyllä nyt ruvennut entistä enemmän kulkemaan kotona seiniä myöten kävellen. Saa nähdä kuinka kauan menee, että askeltaa ihan ilman mitään. Meidän arkajalkamme tykkää touhuta ja kokeilla uusia juttuja itsekseen, ei äidin tai isin kanssa harjoitellen. Lauri on kyllä huomannut, että taaperokärrylläkin pääsee tuplasti kovempaa kuin nelivedolla kontaten. 

Ruokailu

Syö meidän kanssa samaa ruokaa, itse sormin jos vain on koostumukseltaan sormiin sopivaa. Syö jo toosi isoja annoksia, harvoin lautaselle jää mitään. Lusikkaa tykkää pitää kädessä ruokaillessa ja pikkuhiljaa on kokeillut jo ottaa ruokaakin lusikkaan! Tuttipullot on heitetty kaapin perälle odottamaan pikkuveljeä jo melkein kaksi viikkoa sitten. Nokkamukista tai mukista hörppien juo kaikki juomansa. Nokkamukista osaa ihan juoda itse! 

Nukkuminen

Yksillä 2-3 tunnin päiväunilla pääasiassa mennään, joskus poikkeuspäivinä nukkuu toisetkin pikku tirsat. Yöunille käy 20-21 aikoihin ja aamulla nyt työharjoitteluni aikana on herännyt aina viimeistään kun alan tekemään lähtöä (puoli 8 aikoihin).. heräilee rymistelyyni. Vapaapäivinä joskus nukkuu pidempään (kuten tänään noustiin vasta puoli yhdeksältä), joskus taas herää kukonlaulun aikaan. Hyvin kuitenkin nukkuu ja pitkät unet. Heräilee öisin itkemään yleensä vähintään kerran yössä, kuten aikaisemminkin, rauhoittuu tuttiin tai pelkkä silittelykin riittää. Nuusku-unilelu erittäin tärkeä. Itsekseen yhtä helposti kuin ennenkin nukahtaa.

Kommunikointi

Lauri ymmärtää puhetta ja puhuu omaa kieltään todella lahjakkaasti. Yhtään ymmärrettävää oikeasti tarkoittavaa sanaa en kyllä voi sanoa Laurin suusta tulleen, ainakaan minun kuullen. Kyllähän sieltä äitiiiiiiäitiiiiiii, kaikaikaikai päristelyn kera tulee ja vaikka mitä ihmeellisimpiä "sanoja". Lauri ymmärtää ainakin sanat koira, lamppu, kello, pallo, äiti, iskä, maito, katso, anna, ei, hampaat.... Ja monia muitakin tilanteen mukaan.

Tänään oikeastaan ensimmäistä kertaa epäilin "tätä" tarkoittavan TÄTÄ. Syötiin aamupalaa ja Laurin syötyä oman osuutensa laskettiin valloilleen lattialle meidän vanhempien vielä jatkaessa leivän mussuttamista. Lauri tapansa mukaan kerjää medän aamupaloja ja revinkin omasta sämpylästäni paloja joita toinen tyytyväisenä lattialla mussutti. Siinä tilanteessa Lauri seisoi tuolini vieressä ja kovaan ääneen huusi TÄTÄ ja hakkasi kädessäni olevaa sämpylää. Tosin tätätä on niin yleinen rallatus Laurin päivissä, että ota sitten selvää.

Muuta

- Pottailu sujuu edelleen mallikkaasti, pissoja saadaan pottaan päivittäin. 
- Vaatteissa käytössä kokoa 74-86.  
- Lempileluja on Fisher Pricen Tanssiva koira, soiva rinkulalelu (pujottaa rinkuloita alvariinsa), duplot, taaperokärry ja uutena juttuna on tullut kiinnostus autoleluihin! 
- Lempileikkejä on kutittelu, pahanteko, pureminen sekä äitiä ja isiä pakeneminen täysillä!
- Rakastaa kylpemistä ja saunomista yli kaiken. 
- Ei vierasta melkein ketään.
- Telkkarista katsoisi Unelmatarhaa 24/7, mutta äiti ja isi ei anna katsoa. 

Lauri alle viikon ikäisenä <3

Päällimmäinen ajatus loppuneesta vauvavuodesta oli ehdottomasti sen helppous! Haasteita ei juurikaan ollut, suurimpana haasteena koin ehkä imetyksen, josta kirjoitin täällä. Ylpeä olen kuitenkin meidän 4,5 kuukauden imetyssaavutuksesta joka koki luonnollisen lopun Laurin alkaessa nukkumaan täysiä öitä. Meillä on nukuttu koko vuosi muutenkin loistavasti.

Lauri on ollut luonteeltaan äärettömän rauhallinen, helposti aina viihtynyt pienien juttujen avulla yksikseenkin. Temperamenttisyys on vasta nyt alkanut nostaa päätään, mutta en koe Lauria siltikään haastavaksi lapseksi missään määrin. 

Odotankin innolla toisen ikävuoden mukanaan tuomia haasteita, joita varmasti tulee, viimeistään sitten kun pikkuveli syntyy.