RV 15+1

Eilen käynnistyi 16. raskausviikko. Niin sitä vaan mennään eteenpäin ihan huomaamatta. Ja edelleen väsyttää väsyttää väsyttää... Maanantaina tunsin ensimmäiset sikiön liikkeet. Osasinkin jo odottaa niitä, sillä Laurista tunsin rv 16+. Istukka on tässäkin raskaudessa etuseinämässä, mutta minun kohdallani se ei ole vaikuttanut siihen missä vaiheessa raskautta liikkeitä olen alkanut tuntemaan. Tunnen liikkeitä nyt vasta hyvin satunnaisesti (ja hentojahan ne ovat!) ja tietyissä asennoissa, kuten kippurassa istuessa. 

Työharjoittelun vuoksi olen tsempannut, ja syönyt joka aamu kunnon aamupalan. Harmi, kun mieli ei olisi samaa mieltä. Olen nimittäin useana aamuna oksentanut kesken aamupalan. Mitään pahoinvointia ei ole edeltävästi. Ruoka vaan ei noin aikaisin aamuisin maistuisi millään, pakotan itseni syömään jotta jaksan ensimmäiseen ruokataukoon. Nyt parina viime päivänä olenkin keventänyt aamupalaa, enkä väkipakolla yritä syödä esimerkiksi leipää. 

Toissapäivänä poikaoloni sai vahvistusta, kun keksin aivan täydellisen pojan nimen. Näin jo sieluni silmin kuinka pieni poikavauvamme kastettaisiin sillä nimellä. Hullua, sillä katsoessani ultrakuvia, näen tytön. Ultrassa ollessamme kolme viikkoa sitten, ajattelin sikiön ruudulla koko ajan tytöksi. Mua ihan oikeasti jännittää rakenneultra ja siinä mahdollisesti selviävä sukupuoli. Tänään oli muuten tullut kirje, jossa kerrottiin, että rakenneultrani on siirretty 28.2. 

Muuten vointi on väsymyksestä huolimatta normaali ja olen oma laiska itseni. Huomenna on ah perjantai ja pe-la yönä saa taas ladattua virrat täyteen. ;) Palaan viimeistään viikonloppuna Laurin 11-kuukautispostauksella. 

Tunnit loppuvat kesken

On kulunut yli viikko viimeisimmästä kirjoituksesta. Tämä hetki on oikeastaan ensimmäinen kerta, kun edes istun kotikoneemme äärellä viimeisimmän jälkeen.. :o Arkipäivät on mennyt töissä, sekä muutamana päivänä olen joutunut käymään koululla. Olen ollut kotona vasta aikaisintaan viideltä Laurin kanssa ja luonnollisesti aika siitä nukkumaanmenoon on kulunut leikkien ja "laatuaikaa" viettäen. Omat silmäni olen pakostakin sulkenut jo ennen kymmentä, mikäli ollut mahdollista. muuten en jaksaisi. Torstai ja perjantai ovat pahinpia päiviä, väsymys ja viikon asiat ovat kasaantuneet ja purkautuvat kiukkuna. 

(Kuvituksena viime sunnuntain HopLop-reissun otoksia)

Töissä on mennyt hyvin, työyhteisö on mukava, työt ovat vastanneet odotuksiani sekä tukeneet opintojani ja ennen kaikkea olen viihtynyt siellä todella hyvin. Ensimmäisen kerran ehdin kelloa kunnolla katsomaan puolilta päivin, kun puolet työpäivästä on jo takana. Töissä ei onneksi ehdi miettimään mitään ylimääräistä. Väsymys räjähtääkin päälle viimeistään automatkalla kotiin päin ajellessa ja etenkään loppuviikosta en ole enää kovinkaan hyväntuulinen ja jaksa paljoakaan ylimääräistä. Laurin näkeminen saa kuitenkin hymyn herkiämään ja on mahtavaa saada leikkiä ja peuhata yhdessä. Harjoittelua on nyt takana 2/7 viikkoa, joudun kyllä varmaan tehdä vielä muutaman päivän ylimääräistä, jotta saan tarvittavat tunnit kymmentä opintopistettä varten täyteen.

Käytännössä meidän arki on rullannut eteenpäin seuraavanlaisesti: minä lähden töihin klo 8:si, Lauri ja Teemu jäävät kotiin nukkumaan. Teemu lähtee töihin klo 14:sta. Lauri jää pariksi tunniksi äitini hoiviin (menee mummolaan).  Minä pääsen klo 16, käyn pikaisesti kotona ja haen Laurin (jään jumiin rupattelemaan/syömään hetkeksi). Teemu pääsee joko klo 22 tai 24. 

Todella vähän jää aikaa millekään ylimääräiselle, tai oikeastaan vika on varmaan siinä, etten osaa käyttää aikaani oikein. Olen työpäivän jälkeen jotenkin niin väsynyt, etten ole vielä jaksanut edes suunnitella mitään sen kummempaa. Yössä saan nukutuksi n. 8 tuntia, joka on auttamatta liian vähän. Raskauden aikana unentarpeeni on aivan järkyttävän suuri verrattuna normaalitilaan, jolloin poikkeuksellisen lyhyetkin unet menevät sentään joten kuten. 

Viime viikonloppuna käytiin Laurin kanssa ekaa kertaa Hop Lopissa, oli tosi kivaa! Pallomeri oli Laurin mielestä parhain juttu ja sinne se olisikin jäänyt asumaan. 

Tänään taas elämä loistaa, mentiin eilen Teemun kanssa jo ennen kymmentä nukkumaan. Lauri heräsi kahdeksan jälkeen, joten unta kertyi jopa reilut 10 tuntia.

Raskausviikkoja on tänään kasassa jo 14+3! Viime raskaudessa tunsin ensimmäiset liikkeet rv 16 tienoilla. Olen tämän viikon vähän kuulostellut erinäisiä kurlauksia ja purlauksia mitä masussa on tuntunut, mutta en vielä varmaksi voi sanoa vielä sikiön liikkeiksi. Mä olen valitettavan herkkämasuinen tyyppi, ja suolisto kurlaa ja murlaa milloin mistäkin.

RV 13+0

14. raskausviikko alkoi tänään ja eilen kävin neuvolassa. Vastassa minua oli tällä kertaa normiterkkarin lisäksi opiskelija, epäselväksi jäi vaan että mikähän hänestä mahtaa tulla. Terveydenhoitaja tai kätilö, jompikumpi kai. Mukavanoloinen opiskelija kyseli kaikkea suu vaahdossa ja siinähän sitten vastailin. Verenpaineet olivat minulle tyypilliset eli matalat. 

Pissankin stixasivat tapansa mukaan ja yllätyksekseni proteiini oli yhdellä plussalla. Se tosin selittyy täysin eilisestä työpäivästä, koko ajan olin jalkeilla enkä juonut vettä nimeksikään. Tänään kittasinkin joka välissä, sillä otin uudeksi motoksi "juoda aina kun hanan ohi kävelen". Viime keväänä ollessani työharjoittelussa raskausviikoilla 28++ meinasin kerran pyörtyä lääkekaappiin! Se oli aivan kamala kokemus ja luulisi että siitä kerrasta olisin jo oppinut juomisen ja säännöllisen syömisen tärkeyden tässä tilassa. Eilen olin kyllä  niin tohkeissani ettei ihmekään että unohtui juoda. 

Hemppa oli 119, minulle täysin normaali arvo. Epäilin sen olleen laskenut, sillä olen edelleen aivan tolkuttoman väsynyt. Paino oli sama kuin ensimmäisellä käynnillä, noussut tyyliin 20g/viikko, ihmettelivät kun joulukin oli välissä ja näin oli päässyt käymään! Kerroin rehellisesti, että me ollaan syöty kuin pienet porsaat kaikkea epäterveellistä. 

Sydänääniä yritti opiskelija saada kuulumaan. Kerroin helpotukseksi heille, että en saisi hermoromahdusta vaikkeivat he saisikaan niitä kuulumaan, sillä olin edellisiltana kuunnellut vahvaa jumputusta dopplerilla. Oikea terkkari kokeili opiskelijan jälkeen ja saikin heti tutusta paikasta nopean sykkeen kuulumaan. Kotona kuunnellessa olen laskeskellut sikiön sykkeen olevan n. 160 luokkaa, neuvolan doppler näytti samaa. Nopea syke pikkuisella, en kyllä yhtään muista millainen syke Laurilla oli masussa. Sen muistan, että ollessamme liikehälytyksestä sairaalassa käyrillä rv 39, oli syke 120-130 luokkaa, joka johtui vähäisestä aktiivisuudesta kohdussa sillä hetkellä.

Tullessani eilen kotiin oli postiluukusta kolahtanut Phsoteyltä kirje, jossa kerrottiin riskiluvun kromosomipoikkeavuuksiin olevan normaali eikä jatkotutkimuksille ole tarvetta, jee! 

Masu on tollanen korkea töröhkä. Raskausarpia ei ole vielä tullut. Edellisestä raskaudesta jäi muistoksi rv 40+ saamani molemmissa kyljissä olevat pari viivantynkää, sekä takapuolen pilkkumaiset arvet. Teini-iässä jo tulleet reisiarvet punastuivat ja aavistuksen "pitenivät". Tisseihin sen sijaan tulivat kunnon tiikerinraidat. Kaikenkaikkiaan hyvin vähäinen arpisaldo, katsotaan kuinka käy tässä raskaudessa. ;) 

Back in business

.

Tänään vedin ylleni hoitsuvaatteet yli vuoden tauon jälkeen. Eilisilta oli kuitenkin jotain aivan kamalaa; ahdisti, suututti ja kiukutti. Teki mieli jättää koko koulu kesken. Teki mieli ryhtyä ikuiseksi kotiäidiksi. Tuntui kamalalta, että en olisi aamuja enää Laurin kanssa kotona (kahteen kuukauteen.... :D). Itkin Teemun olkapäätä vasten ja valitin kuinka pelkään loppuupalamista tämän raskausväsymyksen takia. Itkin myös sitä, että väsyneenä aiheutan paljon turhia riitoja. Itkin.... jännityksestä. 

En ole vielä varma onko tämä oikea ajankohta palata opiskelun pariin näin täyspäiväisesti, varsinkin, kun luvassa on taas kesän jälkeen pakostikin hiljaisempaa opiskelurintamalla. Olisin halunnut olla pienen poikani kanssa kotona pitkään. Näin varmaan olisikin, jos ei olisi tuota koulua, jossa on läsnä- ja poissaolokausia, joita ei valitettavasti ole loputtomiin. Ja haluan oikeasti joskus valmistua. Yritän koko ajan selitellä itselleni, että tämä on oikea ratkaisu, ja että lopussa kiitos seisoo. Muistuttakaa mua tästä sitten joskus, kun valmistun, että turhaan oon ollut nyt epävarma... kai? 

Illalla Teemun nukahdettua kärsin kamalasta nukahtamisvaikeudesta, enkä tuntenut nukahtaneeni syvään uneen koko yönä. Heräilin jatkuvasti. Aamulla tunsin itseni kaikkea muuta kuin hyvin levänneeksi. Lisäksi keittiössä poisvientiä odottanut haiseva roskapussi sai minut oksentamaan. Loistava alku tärkeälle aamulle. 

Mä olen huono oppilas. En muistanut viime viikolla olla yhteydessä harjoittelupaikkaan, joten mulla ei aamulla ollut harmainta hajuakaan minne piti mennä, kenet pitää etsiä ja monelta. Onneksi kaikki kääntyi lopulta parhain päin ja ensimmäinen harjoittelupäivä oli mahtava! Pelkäsin potevani kamalaa koti-ikävää, mutta potilaat pitivät päivän kiireisenä, eikä kodilla ollut sijaa ajatuksissani. Jännitin etukäteen myös että muistaisinko käytännön hoitotyöstä enää mitään, sillä aivot on ollut aika narikassa tässä koulusta poissaollessa... Tunsin kuitenkin heti kaikki vermeet, laitteet ja neulat kädessäni olevani elementissäni, kaikki aikaisemmin opittu luisti kuin olisi eilen viimeksi tehnyt. Tämä päivä meni aikalailla superkeskittymisellä läpi ja väsymys valtasi kehon vasta töiden jälkeen. 

PAKKO saada nukuttua ensi yönä, en muuten usko olevani huomeniltana välttämättä enää näin positiivisella mielellä. 

Päivärytmit kohdillaan

Mä olen vasta vähän aika sitten hokannut, kuinka tasaiset päivärytmit ja rutiinit meillä Laurin kanssa onkaan. Meidän ei ole koskaan tarvinnut tehdä töitä niiden aikaansaamisen eteen, vaan asiat ovat lutviutuneet paikalleen kuin itsestään. Siksi onkin surullista kun mä en kovin hyvin osaa ketään auttaa tai neuvoa vauvan rytmien luomisessa.

Laurin päivärytmit menevät tällä hetkellä kutakuinkin näin:

klo 7: ensimmäinen herätys, pieni pullollinen maitoa nassuun ja unet jatkuvat.

klo 8-9: herätys, potalle ja leikkimään/lastenohjelmat taustalle hetkeksi.

klo ~9: aamupala; kaurapuuroa ja marjasosetta/raejuustoa + leipää/muroja/hedelmää ja juomana yleensä vettä. (potalle ja siistiytymään) Päivävaatteiden vaihto.

klo 9.30-11.30: touhuamista.

klo 11.30-12: lounas; lämmin ruoka + joskus leipää/hedelmää, juomana vettä/piimää. (potalle)

klo ~12-15: touhuamista. 

klo ~14/15: pieni pullo maitoa ja päiväunille.

klo 16/17: herätys, välipala; hedelmäsose/viiliä/jogurttia tai hedelmää/muroja/muuta. (potalle)

klo ~17: touhuamista.

klo 17/18: päivällinen; toinen lämmin ruoka + lisukkeet.

klo 19: (kylpy) yövaatteet päälle.

klo ~19.30/20: iltapala: kaurapuuroa/viiliä/jogurttia + lisukkeet.

klo 20-21: ajankohta väsymystilasta riippuen, maitopullollinen ja yöunille!

Tämä perustuu kotipäivään eli silloin jos ei käydä päivällä missään. Pientä vaihtelua on esimerkiksi päiväunien ajankohdassa, riippuen koska pahin väsypiikki on. Ja välipala on yleensä päikkäreiden jälkeen, joten silläkään ei ole "kiinteää" ajankohtaa. Jos ollaan pois kotoa, ruuat pyritään antamaan samoihin aikoihin silti matkan päälläkin. 

Nt-ultra

Herätyskello soi meillä tänään kuudelta (yäääääääh) ja kammettiin epätoivoisesti itsemme ylös. Väsytti aivan julmetun paljon (miten mä selviän ensi viikosta alkaen kun työharjoittelu alkaa?)... Lauri-raasu herätettiin syvästä unesta puoli seitsemältä ja tasalta olimme jo ulkona. Varattiin matkoihin reilusti aikaa aamuruuhkien takia. Veimme Laurin kummisedälleen hoitoon ja olimme puoli yhdeksän maissa PHKS:n Äitiyspoliklinikan odotustilassa. Aika oli varattu klo 8.30. 

Mulla tuli siellä istuessa jotenkin kauhean levoton olo... jotenkin hullua istua siellä, kun vastahan siitä ovesta ravattiin useita kertoja synnytyksen yhteydessä tuskaisena. Kätilö kutsuikun meidät ajallaan ultrattavaksi ja jännitys katosi huoneeseen astuessa. Kätilö oli oikein mukava. Ultraus suoritettiin aluksi alateitse. Papunen oli vilkkaalla tuulella eikä meinannut pysyä aloillaan. Vatsalaukku ja virtsarakko löytyivät, samoin aivokammiot. Jo ennen niskaturvotuksen mittausta kätilö kertoi sen näyttävän silmämääräisesti normaalilta. Niskapoimun mittaukseen otollista asentoa odoteltiin jokunen tovi (vähän tökittiin ja paineltiin), kunnes lopulta kokeiltiin vatsan päältä ultraten. Vatsan päältä mittaus onnistui mainiosti ja turvotus oli 1,7mm. Pituutta päästä peppuun oli 62mm ja koko vastasi viikkoja 12+4, laskettua aikaa ei kuitenkaan kolmen päivän heiton takia muutettu. 

Kovasti Papunen vei käsiään kasvojen eteen ja heilutteli niitä ees taas. Tuossa sivuprofiilikuvassakin hieroo silmiään. Oltiin molemmat Teemun kanssa tyytyväisiä ultraustilanteeseen ja kätilöön joka ultrauksen suoritti. Saatiin kaikki tarpeellinen tieto. Veriseulan tuloksia ei ollut pyhien aiheuttamasta ruuhkasta johtuen vielä tullut, joten yhdistelmäseulan tulokset tulevat postissa kotiin. Rakenneultraan saatiin aika, joka on 26.2.

Heippa hei!

Ultraus jostain syystä horjutti mun poikaoloa, enkä todellakaan tiedä miksi! Eihän tuosta vielä näe kumpaa sukupuolta se on, mutta jostain syystä poikaolo ei ole enää niin voimakas..

Kuolema tulee ehkä suksilla, kun ensi viikolla alkaa työharjoittelu. Mun unentarve on aivan järjetön, mä epäilen kovasti omaa jaksamista. Tuntuu, että olen koko ajan huonolla tuulella väsymyksen takia. Ja huonotuulisuus tarkoittaa kiukkuamista ja kiukkuaminen riidanhaastamista... Ehkä tämä tästä. :)

Titti ja Papunen 12+1

Uusi vuosi

Mä en siis kertakaikkiaan ehtinyt eilen kirjoittelemaan vaikka tarkoitus oli. Tosi monessa blogissa on ollut kuvakoosteita, muistoja ym. menneeltä vuodelta ja mielestäni postaukset ovat olleet ihania! Olen jaksanut kaikki kahlata läpi. Varsinkin kuvia sekä tekstiä sisältävät! Mä en itse jaksa sellaista enää tässä vaiheessa tehdä, ehkä ensi vuonna jos vielä täällä ruudun takana kirjoittelen. :) 

Vuoteen mahtui opiskelua, viimeisillään raskaanaoloa, Laurin syntymä sekä kasvaminen pienestä vastasynyneestä ymmärtäväksi taaperonaluksi, mökkeilyä, oleilua, hyviä päiviä, huonoja päiviä, äitiyden koettelemuksia, stressiä, uusi raskaus ja siihen liittyvät oireet, asunnon irtisanominen ja paaaaaaljon suunnitelmia tulevalle vuodelle... Kaikin puolin kuitenkin hyvä ja ikimuistoinen vuosi monella tapaa! :) 

Meidän perheen vuosi vaihtui mukavissa merkeissä. Laurin kummitäti ja tämän avokki kutsui meidät heidän luokseen uutta vuotta viettämään. Teimme ruokaa ja pelailimme lautapelejä, oli todella hauskaa! Lauri nukkui matkasängyssä jopa reilut 12 tunnin yöunet. Me aikuiset valvoimme pitkälle yöhön pelejä pelaillen, jossain vaiheessa meinasi jopa unohtua, että Lauri on edes mukana, kun niin sikeästi nukkui. Onneksi on itkuhälyttimet. Valoimme myös tinaa, kaikille tuli aika hauskannäköiset kimpaleet, omani näytti kuolleelta/nukkuvalta linnulta ja Teemulla tina muodosti golf-mailan. Yritimme myös selvittää mitä nämä merkitsi, mutta Teemun osalta jäi vähän epäselväksi. Ehkä siitä tulee golffari.. Mä OTIN myös muutamia kuvia illalta, mm. ruokatarjoilusta ja omasta lintutinastani, mutta valitettavasti en niitä nyt tänä postaukseen saa. Pojat joi miedot juomat ja me tytöt otettiin mun tarjoamaa Muumi-skumppaa!  Yhtään euroa ei ammuttu taivaalle. 

Hyvää alkavaa vuotta kaikille lukijoille <3 Huomenna np-ultra, palaillaan!