Vähän erilainen siivouspäivä

Ajattelin laittaa itselleni motivaatiota vähän tähän päivään ja haastaa itseni esittelemään siivouspäivän tulokset täällä blogissa myöhemmin tänään kuvien avulla. Josko sitten tekisin oikein perusteellista jälkeä... x) Tänään siivouspäivä tulee olemaan minulla hieman erilainen kuin yleensä. Mä nimittäin olen Laurin kanssa koko päivän kahdestaan, kun Teemu on töissä iltakuuteen. Me ollaan totuttu tietynlaiseen jakoon siivouksessa, toinen on Laurin kanssa ja tekee samalla mitä voi ja toinen imuroi/pesee lattioita. Yleensä minä pesen lattiat, mutta taidan jättää lattianpesun suosiolla päivälle, jolloin Teemukin on kotona.

Teemu on ollut koko viikonlopun nyt töissä pitkää päivää (kuudesta kuuteen, hyi). Laurin syntymän jälkeen mä olen nyt muutaman päivän/illan tähän mennessä (perus työpäivien lisäksi) ollut täysin kaksin Laurin kanssa, jolloin on ollut joku isompi homma tehtävänä ja mun on pakko hehkuttaa kaikkia yksinhuoltajaäitejä (ja isejä), te olette kyllä oikeita superihmisiä. Muutama viikko sitten kävin ensimmäistä kertaa Laurin kanssa kahdestaan suihkussa/kylvyssä ja huhhuh mikä homma siinä on! Yleensä me tehdään niin, että toinen meistä (minusta tai Teemusta) menee Laurin kanssa "kastumaan" ja peseytyy siinä samalla itse, Lauri istuu Bumbo-tuolissa ja saa ryömiä ja leikkiä kylpyhuoneen lattialla. Sitten se toinen osapuoli on laittanut kaikki voiteet, purnukat, harjat, vaipat ja yökkärit sen aikana valmiuteen ja ottaa pyyhkeen kanssa vauvan vastaan. Helppoa kuin heinän teko, mutta teepäs tällaiseen luxukseen tottuneena yksin kaikki alusta loppuun, se on oikeasti suuri ero kun on kaksi aikuista yhdessä tekemässä. Mä todella niin arvostan kaikkia yksinhuoltajaäitejä. On ne tietyt asiat, joissa se toinen aikuinen on oikeasti niin suuri apu, että oksat pois. Vauvan kylvettäminen, no tietenkin se oman ajan järjestäminen on paremmin mahdollista ja sitten uskon myös, että suursunnuntaisiivous tulee olemaan hyvin erilainen. Tää on vaan etukäteis-spekulointia (kirjoitetaanko se edes noin?!)... No fakta on nyt se, että Teemu on töissä, meillä on kirjaimellisesti paskaista (siivosin äsken oikeasti koiranpaskat (ja pissat...) lattialta :D) ja täällä on ihan oikeasti perusteellisesti siivottava.

No jottei koko päivä mene tähän kirjoitteluun ja koneella istumiseen, taidan ruveta kohtapuoliin hommiin. 71,5 neliötä siivottavaa... hyi. Mä niin lyön vetoa, että laiskistun ja puolitiehen jää, mutta niin ei saisi tapahtua.

Lelulaatikon aarteet

Laurilla on aika paljon leluja. Me ei olla itse ostettu juuri yhtään lelua, vaan lähestulkoon kaikki ovat mun ja mun sisarusten vanhoja, myös muutama Teemun puolelta tullut lelu löytyy joukosta. Nuorin siskoni on syntynyt vuonna 2002 ja hänen vauvalelujaan oli mun äitillä vielä paljon jäljellä. Mun mielestä kaikista ihanimpia leluja ovat ne lelut, jotka ovat siltä ajalta (tai jopa vielä kauempaa) kun itse olin vauva. Oon tähän koonnut kuvina niitä kaikkein rakkaimpia leluaarteita Laurin (ja mun) lelulaatikosta. 

Nämä pehmokirjat ovat mun vanhoja. Ne ovat silloin aikoinaan olleet sellaisia jämäköitä (pysyneet pystyssä sivut auki), mutta useiden konepesujen jälkeen ovat nykyisin pehmoisia lörtsyköitä. Ihania silti <3 Ja Lauri tykkää noista ihan hirmuisesti. 

Meiltä löytyy äitiyspakkausten vanhoja helistimiä, Paapu-helistimiä ja muita retro-leluja. Mä rakastan suunnattomasti noita vanhoja helistimiä, mulla on aina kauhea huoli jos ne on kadoksissa. Ja eilenkin, kun näitä kuvia napsin, pari oli hukassa... Onneksi illalla löytyi kun etsin, muutama siis puuttuu kuvista. Ja mun vanhempien luona on myös näitä retrohelistimiä ja leluja, kuten mun oma äitiyspakkauslelu (oranssi pehmoinen hymy/surunaama).  Paapu-helistimet ovat aivan ihania, ja tekisikin mieli alkaa keräillä niitä lisää. Harvinaisten värien hinnat ovat nousseet ihan hullun korkealle, joten kalliiksi voi keräily pidemmän päälle tulla. On kuitenkin kiva aina ostaa, jos kirpputorilla törmää! Äitini on kertonut, että onkin meidän vauva-aikoina ostanut noita meitäkin vanhempia helistimiä ja leluja kirpputoreilta tai saanut ystäviltään. Avainnippuja löytyy uusia ja vanhoja.

Leluista huomaa hyvin, että pääväreinä toimivat vahvana keltainen, punainen ja sininen. Tuo pehmoinen tyttönukke on ollut ainakin 70-luvun loppupuolen äitiyspakkauksessa. Äitini ei muistanut onko se ostettu kirpputorilta, vaiko kenties siihen aikaan syntyneen enoni vanha. Noita sinisiä pehmoisia hymyhelistimiä on kaksi kappaletta ja ne ovat kaksoissiskojeni pakkauksista. Punainen perushymynaama on mun omasta pakkauksesta. Paapu-pupuhelistimiä meillä on yhteensä kolmea eri väriä, enkä ole varma mistä ne ovat tulleet. 

Tässä on näitä muovisia ja laulaviakin mööpeleitä. Nuo ankka ja piano rallattavat kilpaa samoja kappaleita. Mun mielestä on jännä, että kaikkiin musiikkia soittaviin leluihin on pakko laittaa ne samat kappaleet aina, tuiki tuiki tähtönen, piippolan vaari, jaakko kulta, ukko nooa... :D Siis onhan ne tietenkin ne klassikot.. 

Nämä helistimet Lauri on saanut uutena heti syntymälahjaksi. Barbapapa on mun vanhemmilta suoraan synnärillä saatu ja Ainun helistin on mun koulukaverilta heti ensipäivinä saatu lahja. Molemmat ovat olleet kovassa käytössä.

Punainen paloauto odottaa vielä Laurin leikkejä, tällä hetkellä se on ollut koristeena pöydällä. Sekin on mun ja kaksosten vanha. Halusin ottaa tähän myös tuon vedettävän pupun joka soittaa sitä ihanaa perinteistä tuutulaulusävelmää kun se vaan on niin ihana. Lauri rakastaa, kun sen antaa vedettynä soimaan tälle syliin. 

Tämä leikkimatto on ostettu kaveriltani Nealta. Se on ollut kovassa käytössä koko ajan. Lauri viihtyi jo pienempänä vauvana hyvin lattialla itsekseen hetkiä tällä matolla esimerkiksi mun käydessä vessassa tai jos piti tehdä jotain kotitöitä. Irrotettava soiva "potkulauta"on ollut suuri apu myös automatkoilla viihdykkeenä, sen saa nimittäin kätevästi pystyyn kaukalon ja penkin selkänojan väliin. Siinä on kolme eri äänitoimintoa, joiden käyttö muuttuu aina vauvan kasvaessa. Jatkuva musiikki oli sopiva ihan pienelle liikkumattomalle vauvalle, potkutoiminto on nyt käytössä kun Lauri osaa liikkua, lyödä ja potkia sitä tarkoituksen mukaisesti. Viimeinen toiminto, joka harvoin vielä on ollut käytössä on painikkeet, joita pitää ihan osata painaa, että ääniä kuuluu. Se on sitten seuraava vaihe. ;) Nykyään Lauri tykkää hiissata edestakaisin mattoa mukanaan ja ottaa kaaresta kiinni ja ravistella niin että kaikki noi lelut heiluu ja helisee. 

Sitten haluan esitellä Laurin tärkeimmän lelun.

Lauri sai ristiäislahjaksi setänsä perheeltä unirievun. Me oltiin jo vastasyntyneestä asti nukutettu Lauria harso tai joku riepu kainalossa, ja se oli toiminut todella hyvin rauhoittajana. Uniriepu sai nopeasti multa ja Teemulta nimen, Nuusku. Se on ihan Nuuskun näköinen. Me tehtiin Nuuskusta Laurille rauhoittumislelu, unikaveri, kainalokaveri. Nuusku on käynyt vasta kerran pyykkikoneessa, kohta pitäisi taas käydä (haisee jo aika inhalle). :D

Nuusku kulkee mukana joka paikkaan minne me mennään. Pelkille kauppareissuille ei oteta yleensä Nuuskua mukaan, mutta kylään ja pidempään kestäville reissuille kyllä. Siitä on tullut Laurille todella merkittävä rauhoittumisen merkki. Nuusku ei yleensä ole lattialla leikeissä mukana, hetkittäin ehkä heräämisen jälkeen saattaa olla. Nuusku annetaan Laurille välillä lohdutuksena itkun tullessa, mutta harvemmin senkään takia. Nukkumaanmennessä ja kaukalossa istuessa Nuusku on aina mukana. Kaikki meidän kaveritkin tietää Nuuskun. :) 

Löytyykö meidän leluaarteista jotain teille lukijoille tuttuja leluja? 

Onko teidän lapsilla joku rauhoittumislelu?

Huonosti nukuttu yö

Nukuin niiiiiin surkeasti viime yönä! Menin nukkumaan heti Erilaisten äitien jälkeen, Teemu oli mennyt jo aikaisemmin. Sainkin suhteellisen nopeasti unta, mutta sen jälkeen huomasin heräileväni koko ajan. Lauri heräsi "päpättämään" yhdeltä, jolloin kävin antamassa tälle tutin suuhun ja toinen jatkoi uniaan tyytyväisenä. Kieriskelin ja pyöriskelin koko ajan, mutta kyllä nukuinkin koska olo oli sellainen pöhnäinen. Seuraavan kerran Lauri heräsi kolmelta, tuttia kaipaili silloinkin suuhunsa. Kävinkin sitten heti siinä samassa yhteydessä laittamassa jo maidon pulloon jääkaappiin odottamaan. Teemun herätyskello soi puoli viisi ja olin niiin väsynyt kun ihminen vain voi olla, kerroin huonosti nukutusta yöstäkin.. Teemu sitten juotteli viiden jälkeen Laurille maidon ja lopulta herättiin Laurin kanssa vasta seitsemän maissa. 

Laurillakin oli pari ylimääräistä heräämistä viimeyönä. Yleensä Lauri herää ensimmäisen kerran viiden-kuuden välillä juomaan pienen pullon maitoa. En tiedä olisiko tuo maito edes silloinkaan vielä tarpeen, mutta muussa tapauksessa poika varmaan vaatisi päästä pois pinniksestä, niin virkeänä se silloin aina on. Nyt on sellainen aamuyön maitokausi siis meneillään. :) Tässä on muutama kuva Laurista viime viikolta. 

Me ollaan nyt aloitettu hampaidenpesuhommat iltaisin. Nyt iltatoimet menevät kutakuinkin näin: noin klo 19.30 iltapuuro, tämän jälkeen pyllynpesu + pyjama päälle (pientä touhuilua/leikkimistä vielä), sitten iltamaidot ja hammaspesun kautta sänkyyn. Lauri tykkää hammaspesusta järsien omaa harjaansa ja me sitten jompi kumpi Teemun kanssa harjataan toisella harjalla. Ei meillä mitenkään kellontarkasti yleensä iltatoimet mene, riippuu ihan Laurin vireystilasta ja jaksamisesta. Toisina päivinä Lauri on silminnähden jo aikaisemmin väsyneempi, jolloin iltatoimet on tehtävä aikaisemmin. Esimerkiksi eilen olimme mun porukoilla illalla vielä puoli yhdeksältä ja iltatoimet tehtiinkin siellä. :)

Tämä sisältö ei nyt kauheasti kokonaisuudessaan liittynyt otsikkoon.. Mutta meille kuuluu muutenkin hyvää, tänään ajattelin käydä Laurin kanssa jossain välissä tuossa viereisellä leikkarilla. Lauri ryömii jo kovaa vauhtia ja nykyään saa sen tsiljoona kertaa käydä laittamassa x-boxin muuntajaa sekä digiboxia takaisin paikalleen. Lauri kulkee päivisin huoneiden välillä edestakaisin, lempparihuone on ehdottomasti vessa, kyllä huomaa ja kuulee jos siellä on ovi jäänyt auki kun läiske ja innokas läähätys alkaa kuulua "väh, täh" hokemisen siivittämänä. Ja voiko olla huvittavampaa kuin se, miten dramaattisesti Lauri KIIPEÄÄ sinne vessaan (siinä on sellainen n. 5 cm kynnys...) :DDD

Lauantaina oli Eetun 1-vuotissynttärit! Käytiin siellä koko perhe ja Jonna oli leiponut kaikkia ihania herkkuja! Paljon onnea koko perheelle ja etenkin Eetulle <3 :)

Lauri vähän sotki vaatteita kun söi naksuja lattialla ja ryömin niiden päällä...

Päivänsankari!

Mikä päivä.

Aamulla heti Laurin aamu-unien jälkeen lähdin anopin kanssa Lahteen. Tuli ajeltua ihan miten sattuu aivot narikassa, heitettyä lenkkiä ties missä kun ei vaan järki pelittänyt. Taas näitä "määränpäänä A, löydät itsesi Ö:stä". Jätin jossain vaiheessa anopin omille asioilleen. Kävin Laurin kanssa sitten kaksin Triossa ja voi sitä häpeää kun sumpailin hissillä siellä ihan erkkinä edestakaisin. Voiko olla niin vaikeata erottaa painikkeet "PK" ja "P"? Henkkamaukassa kävin katselemassa vauvanvaatteita ja siellä oli kolme sellaista iältään noin 10-13 vuotiasta tyttöä. Yksi tytöistä hipelöi erästä potkupukua ja sanoi "oi kun saisin poikavauvan". Olin ihan että: :O. Meni hetki toipua siitä järkytyksestä. Muistan kyllä itsekin ajatelleeni kaikkea hölmöä tuossa iässä, mutta silti. Trion ylimmässä kerroksessa siinä kahvilassa oli joku mammatapaaminen, ootteko muut äidit huomanneet että tollaset ryhmittyneet äidit tuijottavat kaikista eniten teidän vauvoja? Yritin kävellä siitä mahdollisimman nopeasti ohi ja tunsin kaikkien katseiden seuraavan, kaikki yrittivät kuikuilla mun home-made travelsystemiin joka koostui siis tämän vuoden Gracon matkarattaista sekä iänkaikenvanhasta (eli en tiedä minkä vuoden) Römerin turvakaukalosta... Hyvin toimi muuten!

En lopulta edes muistanut minne mä siellä parkkihallissa autonkin laitoin. Ja oli kiva parkkilipun maksamisen jälkeen huomata seinällä lappu että aina vähintään viiden euron ostoksesta saa hyvityksenä tunnin ilmaista parkkiaikaa... Ja sitten autolla huomata että toinen takaikkuna on ollut koko ostosreissun ajan ammollaan. Tää johtui siitä, että kun menin sinne parkkihalliin ja yritin avata omaa ikkunaani ottaakseni parkkilipun ja painoinkin vahingossa Laurin ikkunan aukeamaan jonka välissä on se sellainen "nimirekkari"... Sain sydärin että se metalliläpyskä menee sinne ikkunaloveen ja painelin villisti kaikkia ikkunapainikkeita, enkä huomannut avanneeni myös sen toisen takaikkunan. Onneksi anopin kirppiskamoja ei takapenkiltä kukaan ollut ryövännyt. Sitten siinä kun olen ajamassa hallista pois ja työntämässä sitä lipuketta sinne masiinaan jotta se puomi aukenisi, niin se masiina sekoaa ja avaa sen puomin  jo ennen kuin ehdin työntää kättäni edes autosta pihalle. Olin taas että: :O. Mä pelkäsin ajaa siitä, ajattelin sen puomin kolahtavan sitten kuitenkin kiinni kun olen siinä menossa. Noh nopeasti livahdin. Sitten lähdin ajelemaan kohti Kärkkäistä, josta mun oli määrä hakea anoppi ja mennä sen kanssa Teemun tädille kahville. Mä huomasin, että eräs tuttuni, jonka kanssa ei koskaan pidetä oikein yhteyttä oli pyytänyt facebookissa minua soittamaan tälle mahdollisimman pian, ja asia oli kuulemma tärkeä. Tottakai aloin siinä ajaessa soittamaan (anteeksi, puhelu oli lyhyt!) ja pian huomaan olevani jossain pikkukorttelissa, enkä lainkaan sillä tiellä missä pitäisi. Puhelun jälkeen heitin iLuurin syvälle takapenkille, jotta pystyin ajamaan rauhassa ruuhkassa tieni Kärkkäiselle. HUOM: Laurilla oli kaikki hyvin koko ajan vaikka mä vähän toilailinkin! 

kuva

Siinä välissä sitten tapahtui kaikkea normaalia. Ja lopulta hain Teemunkin töisä ja tiputettiin anoppi kotiinsa. Mutta koko päivän huipennus, kun tultiin omaan kotiin. Vessan ovi oli jäänyt päiväksi raolleen ja meidän ihanat rakkaat KOIRAMUSSUKAT olivat käyneet SYÖMÄSSÄ ja LEVITTELEMÄSSÄ Laurin HAISEVIA TÄYSIÄ PASKAVAIPPOJA vessassa ja olohuoneessa. Ja siinä roskiksessa, minkä ne oli löytänyt, oli vaippoja varmaan öö kolmelta tai neljältä päivältä. Yleensä mua ei vauvan kakka ällötä, mutta nyt ei ollut oksennus kaukana. Olin jo täysin valmis oksentamaan hätäpäissäni meidän keittiön lavuaariin. Onneksi Teemu siivosi sotkut, eikä olohuoneen puolelta löytynyt kuin kolme revittyä vaippaa. Kaduttaa ihan ettei mielessäkään käynyt ottaa kuvaa tästä katastrofista. 

kuva

Lauri ei nukkunut reissun päällä kuin yhdet päiväunet, juurikin siellä Triossa. Pikkumies oli _hieman_ ylikierroksilla kun kotiin päästiin. Lauri kieriskeli ja pyöriskeli ja ryömi kuin pieni kiituri lattialla. Pelkkä vilkaisu sai aikaan ihan hulluja naurunpurskahduksia! Lopulta riemu ja ilo loppui pään kopsahdukseen ja itkuun, meininki tosin jatkui kierroksilla iltatoimien jälkeenkin. Pitkästä aikaa (moneen kuukauteen) Lauri ei nukahtanutkaan heti vellin jälkeen vaan halusikin pois sängystä vielä leikkimään. Annettiin pojan touhuilla, kunnes väsy iski vaille yhdeksän ja simahtikin sänkyyn melkein heti. 

Ohhoh mikä päivä, pakko lähteä nukkumaan. Anteeksi raskas ja vaikealukuinen teksti Slitsweitz! 

P.S Laurin toinen hammas puhkesi eilen! Tämä toinen hammas aiheutti oikeasti oireita, kuolaaminen lisääntyi (vaikka olin niin skeptinen näistä oireista :'DDD) ja yöt ovat olleet katkonaisempia nyt, ilmeisesti ien kutisee? Ainakin Lauri on narskutellut tuttia nyt jonkun verran ja on mielellään puruleluja (tai kiellettyjä asioita kuten johtoja) nakerrellut. Äitiyspakkauksen mukana tulleen hammasharjan lisäksi ostettiin Laurille "oma harja" ja tahna. Valitettavasti ei päästy vielä kokeilemaan. 

Hetki

Pöö

Iiik. Viikon päästä mulla on toivottavasti alkukeväälle haluamani harjoittelupaikka. Teen ensimmäisenä harjoittelun Lasten- ja nuorten hoitotyöhön liittyen, ja haluaisin ehdottomasti yhdelle PHKS:n lastenosastoista. Suurin huolenaiheeni on nyt se, että koska en ole läsnäolevana koulussa, ei minulla ole myöskään voimassaolevia AD-tunnuksia. Takaraivossa on koko ajan huoli siitä, että jokin menee pieleen. Suunnitelmani on tehdä koko kevät opintoja. Kaksi harjoittelua, tenttejä ja yksi teoriaosuus ainakin. Siinä on hommaa. Mun pitää ilmoittautua kursseille opintotoimiston kautta. Lisäksi oma tutor-opettajani vaihtuu toiseen ja se ei tuo yhtään helpotusta asioihin. Onneksi mulla on kaveri, jonka tunnuksien takaa voin tarkistaa harjoitteluiden viikot ja kurssit joille ilmoittautua. On jotenkin hirveän hankalaa.. Tai sitten mun mieli vaan tekee tästä niin monimutkaista. Tuntuu vaan jotenkin että koko koulu on unohtanut mut kun ei ole niitä voimassaolevia tunnuksia. :) Eihän se niin tietenkään ole, mutta on jotenkin orpo olo kun ei voi tehdä mitään. 

Eilen oli kiva päivä kun Iida ja Pihla oli meillä monta tuntia! Kivaa kun samalta paikkakunnalta löytyy samanikäinen äityli ja Pihla on vielä samalla viikolla syntynyt kuin Lauri. Me ei oikeastaan edes Iidan kanssa olla oltu kavereita ennen kuin nyt, ollaan kyllä tunnettu/tiedetty toisemme jo vuosia ja oltu jossain samoissa harrastuksissa aikoinaan. Molemmat vaan stalkkailtiin toisiamme facebookissa vauvojen syntymien aikoihin. Onneksi törmättiin keväällä neuvolassa ja otettiin asia puheeksi! 

Mä aattelin jossain vaiheessa esitellä vähän Laurin virikejuttuja; leluja ja muita vempeleitä joita meiltä löytyy. Ihan vaan sen takia, että Laurilla on aivan hirvittävä määrä todella vanhoja aivan ihania retroleluja. Vain murto-osa Laurin leluista on "nykyaikaisia". 

HAASTE

Monna Sunshine - blogi antoi minulle ihkaensimmäisen haasteeni, kiitos!

Kun oltiin siskojeni kanssa pieniä, meidän perhe teki lähes joka kesä autoilureissuja Suomen, Norjan ja Ruotsin Lappeihin. Ne reissut olivat kivoja ja kaipaan niitä paljon. 

Minusta tulee toivottavasti muutaman vuoden sisällä sairaanhoitaja. Lisäksi haaveilen kätilön ammatista.

Vierastan edelleenkin ajatusta, että bloggaan, mutta sitä tämä kai on. :D Aloitin kirjoittamaan tätä blogia pitkän harkinnan jälkeen, olen jo vuosia lukenut toisten blogeja. Hitaastihan tämä käynnistyi.. On kiva kirjoitella Laurin vauva-ajan asioita tänne muistiin ja jakaa omia kuulumisia. 

Jännä juttu, mutta en ehkä olisi halunnut muuttaa edellisestä asunnostamme pois vielä. Kumpa olisimme pysyneet siinä.  (Edellinen asuntomme oli 60-neliöinen saunallinen ihana kaksio ihanalla alueella luhtitalon toisessa kerroksessa ja nykyinen asuntomme on 70-neliöinen vastaremontoitu kolmio kerrostalon neljännessä kerroksessa) Sinänsä tässäkin asunnossa on puolensa, kuten Laurilla on oma huone ja meillä uudenkarhea keittiö, mutta silti vähän kaduttaa se muutto. 

Filosofia ei ollut vahvimpia aineitani lukiossa, joten kysymys on todella vaikea. Itselleni elämän tarkoitus on ehkä elää hetkessä ja tehdä juuri niinkuin itse haluaa tehdä ja mikä tuntuu oikealta, välittämättä muiden mielipiteistä. Esimerkiksi kun Lauri syntyi, minä tiedän, että haluan toisen lapsen pienellä ikäerolla. Sehän tarkoittaa sitä, että sairaanhoitajaopintoni viivästyvät/keskeytyvät jatkuvasti, ja tiedän monien läheisteni pettyvän siihen, että haluan ennemmin hoitaa nyt lapset kuin opiskella. Mulla on elämä aikaa opiskella, Lauri taas kasvaa karkuun. Haluan Laurille saman kokemuksen kuin itselleni lapsena, eli sisarus (minun tapauksessani kaksoissisaret) ystävänä ja leikkitoverina. 

En ole täällä blogissa vielä edes oikeaa etunimeäni kertonut, joka siis on Kristiina. Minua on pienestä asti kotona kutsutti Titti-lempinimellä. Pidän siitä kutsumanimestä. Sillä nimellä minua kutsuu omat vanhempani, lapsuudenystäväni sekä Teemu ja Teemun vanhemmat/sukulaiset. Nyt aikuisena olen alkanut koulussa ym. esittäytymään Kristiinana, joten uudet kaverit eivät minua Titiksi kutsu, paitsi jotkut poikkeukset...  Jos pitäisi valita itselle joku toinen kutsumanimi, siis jos kysymyksessä nyt tarkoitetaan nimenomaan etunimeä, se olisi Nina. Ja tämä nimi, koska äiti on kertonut, että minusta piti tulla Nina Kristiina, mutta viime hetkellä vaihtuikin pelkäksi Kristiinaksi. 

Maailman vaikein kysymys... Vastasin ensin noihin kaikkiin muihin, ja jätin tämän vikaksi. Mun pää lyö ihan tyhjää! Joku lastenelokuva ehkä... LUMIUKKO. Haluaisin olla se poika ja lentää sen lumiukon kanssa. Höh, olisin varmasti keksinyt jonkun paremmankin, mutta en jaksa miettiä!

Oon nyt hurahtanut salaatteihin, ja joka ruuan kanssa saisi mielellään olla. Ja paljon fetaa seassa, NAM. Oon ehkä hullu, kun eilen aamulla söin aamupalauksi nuudeleita fetapaloilla... mutta himo oli ylivoimainen. Tykkään tehdä myös itselleni vieraita ruokia katsoen ohjeesta kaikki ainekset ja valmistusohjeen.

Helppo ruokaniksi: mene lähimpään K-Kauppaan ja ota PIRKKA-lehti käteen, selaa lehteä ja valitse ensimmäinen inhimillinen (meidän tapauksessa usein edullinen ja suht helppo/nopea) vieraampi  ruokaohje päivän ateriaksi, osta ainekset, mene kotiin ja valmista ohjeen mukaisesti! 

Harvoin olen yksinäni missään (ilman Lauria siis). Mulle irtiotto arjesta on jo pelkkä kavereille kylään meneminen Laurin kanssa. Jos me laitetaan Teemun kanssa Lauri hoitoon, me yleensä mennään joihinkin juhliin. Arjen keskellä oleva irtiotto on minulla ehkä elokuvailta Teemun kanssa herkutellen Laurin mentyä nukkumaan. :)

Ehdottomasti haluaisin että ihmiset eivät olisi niin kapeakatseisia. Syrjintää ja kiusaamista on ihan liikaa. Mua ärsyttää jo pelkästään niinkin pieni asia, että jos on vähän enemmän hölösuu, temperamenttinen persoonallinen luonne ja on oma itsensä jossain julkisella paikalla, niin saa vierailta ihmisiltä kummeksuvia katseita. On tietenkin paljon vakavempiakin asioita, kuten suhtautuminen kehitysvammaisiin, seksuaalivähemmistöihin tai toisten mielipiteisiin. Ihmismieli on aivan kamala oikku umpikuja. Ihmismieli kun olisi suvaitsevampi, yhteiskuntamme ja maailmamme olisi parempi paikka.

(Tietenkin jos vain voisin päättää, olisi maailmassa (myös meidän yhteiskunnassamme) kaikilla rauha ja aina hyvä olla.)

Haluaisin olla joku kodin lemmieläin, sanotaan vaikkapa kissa. Valitsin kissan siksi, että olisin nimenomaan sellainen kissa, joka saisi olla ulkona vapaasti (koirat ei yleensä saa olla ulkona vapaasti). Haluaisin elää huoletonta kissan elämää, saada ruokaa ja kehrätä. Saalistaminenkin olisi kiva kokemus. 

POSSUJUNA

Tutipuu

Täällä määrään MINÄ.

Pienen Pojan Haaveet

Pieni pojan pallero