Laiska kuukausi

Tässä kuussa mulla ei ole ollut oikein inspiraatiota kirjoitella tänne. Monta kertaa mä olen tän tekstikentän avannut, pari lausetta näpytellyt ja lopulta todennut kuinka sisällötöntä kuraa mä kirjoitan. Mun mielestä on tylsää lukea väkisin väännettyjä postauksia, se niiiiin paistaa heti läpi. Myönnän, että olen kyllä muutaman sellasenkin tekstin julkaissut. Mä olen iltaisin ollut ihan väsyksissä jo heti Laurin nukkumaanmenon jälkeen niin että olen joko löhönnyt sohvalla tai mennyt sänkyyn makoilemaan puhelimen kanssa. 

Kuvituksena pari kuvaa Laurin viikolta.

Meillä oli eilen suursiivous. Lauri oli hoidossa vanhemmillani, joten saatiin rauhassa siivotuksi. Käytettiin kahdenkeskeinen aika hyödyksi ja kävimme myös yhdessä koirien kanssa lenkillä. Tulee ulkoiltua ihan hävyttömän vähän! Heti kun ulkoilee, huomaa kuinka paljon energisempi olo siitä tulee. Pitäisi muistaa valoisana päiväsaikana käydä ulkona päivittäin. Tässä sitä huomaa kuinka laiska voikaan olla. Mä olen ollut viime päivät verrattavissa vetelään makaroniin. Onneksi sentään eilen tuli ahkeroitua kun siivottiin ja tulihan trimmattua toinen koiristakin. Aika kynitty oli kyllä lopputulos...

Mitä mieltä olette olleet tähänastisista teksteistäni/kuvistani? 

Mulle saa ehdottaa aiheita joista kirjoitella, en mä pure. :) 

Mä voin jo nyt sanoa, että kevään puolella aihetta kirjoitteluun löytyy, sen verta monipuolinen kevät on tulossa.......opintoja ja kaikkea. ;) Yllätyksiä luvassa!

Heikko

Siis mä olen aivan järkyttävässä rapakunnossa. Otinpas tänään ja reippailin ihan kävelypelillä vaunuillen Laurin kanssa kyläilemään Iidalle ja Pihlalle. Meiltä matkaa on noin pari kilometriä (jos sitäkään) ja oikaisemaan pääsee kätevästi metsän poikki. Metsässähän oli tietenkin aivan järkyttävä jyrkkä ylämäki ja kun epätoivoisesti puskien ja huohottaen vaunujen kanssa kiipesin tätä mäkeä, luulin kuolevani siihen paikkaan. Pumppu jyskytti tuhatta ja sataa ja hengitys vinkui kuin koiranlelu. Ja Lauri nauraa vaan äitille. Tsiisus. 

Perillä oli kyllä mahtavaa ja muutama tunti vierähti aivan hetkessä jutskaillessa ja mukeloiden touhuille naureskellen. Kierrettiin vaunujen kanssa vielä lenkkikin yhdessä ja siinäkin hirveä huohotus jos oli pienikin mäki.. Otin muutaman kuvan menomatkalla, mutta enhän mä perillä tajunnut lapsosia kuvata yhtään! 

 Lauri puhuu nykyään paljon äitikieltä. Ei kylläkään tarkoita äitiä. 

Video tältä päivältä.

Eilisillalla vanhempieni luona.

Raivohullu?

Kukkuluuruu. Tänään on taas perjantaifiilis... Vaikka on tiistai (?). Johtunee siitä, että Teemu pitää pekkasta ja olisi siis normaalisti tällä hetkellä iltavuorossa puolille öin asti. Pekkaselle kyllä löytyy syy, syntymäpäivät. Aamulla vähän mietitytti, että kehtaako aikuinen mies oikeasti pitää pekkasta syntymäpäiväverukkeella... Mutta kun niitä pekkasia löytyy usempikin kappale käyttämättömiä, niin mikäs siinä on käyttää, vuosikin  on jo lopullaan. Mun rakas miekkonen täyttää siis tänään 22 vuotta. 

Mä olen ollut tänään koko päivän aika huonotuulinen. Raivohullu, niinkuin Teemu sanoo. :D Oon kyllä joka väliin siitä anteeksi pyydellyt, en mä tarkoituksella halua pilata harvinaista arkena olevaa koko perheen vapaapäivää enkä varsinkaan Teemun syntymäpäivää. Oon vaan ollut räjähdysherkkä ja silloin tällöin tiuskahdellut ajattelemattomasti. Päivä meni kyllä tosi kivasti mun äksyilystä huolimatta. 

Meidän minimies pitää meidät kiireisenä ja tuntuu että Laurin sisäinen "Tarzan" on herännyt. Ruokailuhetkiin on tullut lisäksi käsien heiluttamisrituaalit kera kovaan ääneen huutamisen ja nauramisen. Nukkumaankäymiset yöunillekin ovat alkaneet muuttua haasteellisemmiksi. Siinä missä Lauri ennen kerralla jäi nukkumaan, nykyisin jos voimia ja energiaa vähänkin riittää, joutuu pojan kallistamaan vaaka-asentoon useampaan kertaan sängynlaidalla huutelun ja keikkumisen seurauksena. Lelut eivät tunnu kiinnostavan enää pätkääkään (paitsi soivat) ja elämäntehtävä onkin kiivetä kaikkialle ja mahdollisimman korkealle (jonne ei tietenkään vielä pääse).

Isänpäivä

Tänään oli/on Teemun ensimmäinen isänpäivä. Äitienpäivästä en kirjoitellut tai laittanut muistaakseni tänne blogin puolelle mitään, koska silloin en vielä niin aktiivisesti päivitellyt. Meillä Teemun kanssa perheillä on melko päinvastaiset tavat viettää tällaisia "juhla"päiviä. Meidän perheessä ei ole koskaan pahemmin hössötelty tai kakkuja leivottu, joskus saattanut spessuna olla joku pakastekakku tai pullaa. Lapsena tietenkin annettiin päiväkodissa/koulussa tehdyt isänpäiväkortit tai muut käsityöt iskälle lahjaksi, mutta nyt "isompana"  pelkkä suullinen onnittelu on riittänyt. Nyt seurusteluaikana Teemun kanssa ollaan kyllä muistettu pienellä lahjalla äitien- ja isänpäivänä myös minunkin vanhempiani, koska tuntuisi tyhmältä muistaa vain Teemun vanhempia. Jotenkin nyt kun me ollaan Teemun kanssa vanhempia, haluan itsekin juhlistaa näitä päiviä. Aamulla Laurin herättyä jätin Teemun sänkyyn nukkumaan, keitin kahvia, tein Teemulle leipiä ja katoin pöydän. En kantanut kahvia ja aamiaista kuitenkaan sänkyyn. Lauri herätti isänsä hellävaraisesti kiipeämällä päälle ja repimällä hiuksista ja korvista. Päällään Laurilla oli tänään jopa hieman naftiksi jäänyt H&M:n I<3Dad -body, jonka olemassaolon muistin eilen illalla. Kahvin kanssa oli eilen hätävarana cittarista ostetut berliininmunkit, joka kyllä jäi multa syömättä..

Puurolusikallinen aivastuksen jälkeen.

Lahjaksi Teemulle tilasin netistä Laurin kuvalla varustetun t-paidan. Halusin panostaa tässä laatuun, kangas on pehmeää puuvillaa ja paita "muotoonommeltu" miesten malli. Inhoan sellaisia perus teltanmallisia t-paitoja ja ällöjä kiiltäviä muovikönttikuvapainatuksia. Paita olikin Teemulle todella mieluinen ja sanoi pitävänsä sitä myös arkena siinä missä muitakin paitojaan. Paidan kuva olisi ehkä jälkikäteen ajateltuna voinut olla joku muu, sillä rypyt ja laskokset aiheuttivat aika huvittavia ilmeitä "Laurille". 

Tuleeko kellään muulla mieleen The Annoying Orange?

Käytiin kylässä myös meidän molempien vanhempien luona. Teemun isälle veimme jo perinteeksi muodostuneen erikois-olutpullon lahjaksi. Minun isäni sai lahjaksi kunnon saapasvillasukat sekä suklaata. Tarkoitukseni oli alunperin leipoa jotain tälle päivälle jo eilen, mutta päädyimme jo eilen ratkaisuun leipoa tänään unelmatorttu äitini kanssa. Unelmatorttukin jäi lopulta leipomatta, en yksinkertaisesti vain jaksanut. Sillmäluomet painoivat kuin lyijy ja haukotuksilla ei ollut loppua. Kasvojeni värikin muuttui kuulemma kirkkaan punaiseksi. Jätimme leipomisen siis tänään välistä, mutta lupasin tulevalla viikolla joku ilta käydä sen tortun leipasemassa. 

Mun on jokaikinen ilta pitänyt tulla tänne kirjoittelemaan, mutta oon ollut jo alkuillasta aina ihan kanttuvei ja kaatunut sänkyyn läpräilemään puhelinta tai tablettia. Lyhyesti voisin kuitenkin kertoa, että viikko on ollut _kiireinen_, mutta mielenkiintoinen. Ja viikon sana on ehdottomasti väsymys. Teemu lopetti perjantaina 12 päivän työputken ja nukahti yöunille jo iltakuudelta.. Arvatkaa kuka siis sai lauantaiaamuna tutia ihan kaikessa rauhassa, kun toinen herää jo virkeänä seitsemän maissa telkkaria katsomaan... :) Lauri on alkanut nukkumaan aamuisin pidempään ja esimerkiksi eilen aamuna minäkin ehdin herätä telkkarin äärelle ennen Lauria. Vilkaisin juuri kelloa, VASTA yhdeksän.... oon jo ihan sänkykunnossa. Tää teksti on varmaan todella sekavaa ja aikamuodotkin ihan päin prinkkalaa. 

Hyvää isänpäivää kaikille isukeille!

Pottailuraportti

Olen väläytellyt jo useammassakin postauksessa Laurin pottailusta. Ostettiin potta muistaakseni Laurin ollessa reilu puolivuotias. Potta on Baby Björnin Pottatuoli. Lauri ei alussa osannut istua edes lattialla vielä tukevasti ilman käsiinnojaamista, joten potallakin istuminen oli lähinnä löhöttämistä ja nojaamista selkänojaan. Istuimme potalla alkuun vain pari kertaa viikossa, leikittiin siinä lelulla tai katseltiin piirrettyjä. Tai no, todellisuudessa Lauri tutkiskeli ahkerasti haaravälejään. Halusin jo alusta pitäen, että Lauri "luo suhteen pottaan" jo varhain jotta negatiivisia tunteita siinä istumiseen tulisi mahdollisimman vähän. Lisäksi tuon ikäinen ei osaa vielä karata siitä. 

Baby Björn

Myös molemmissa mummoloissa on potta valmiina. Olimme lokakuun lopulla vanhempieni luona käymässä Laurin kanssa Teemun ollessa töissä. Jossain vaiheessa huomasin, että meillä ei ollut ainuttakaan vaippaa mukana hoitolaukussa. Onneksi nuo Liberon 4 ovat sen verta imukykyisiä ja sopivia Laurille, että niiden vaihtoväli on pitkä, joten en ottanut stressiä. Sitten ei kulunut aikaakaan kun tuttu lemahdus pöllähti Laurin viuhtoessa menemään lattialla. Jättimäiset kakkoset housussa. Mietittiin sitten äitini kanssa vaihtoehtoja ja lopulta tungettiin Laurille Liberon 1 vaippa, siis vastasyntyneen vaippa. Äitilläni on miniminitoyvillakoira, jolle vaipat on tarkoitettu tarvittaessa. Naurettiin ihan kippurassa, Lauri näytti niissä minivaipoissa aivan jättimäisen suurelta vauvalta. Pian vaipan laittamisen jälkeen Lauri alkoi väsymään ja kävi päiväunille pinnasänkyyn. Olimme jo äitini kanssa varautuneet vaihtamaa lakanat heräämisen yhteydessä. Lauri nukkui pari tuntia ja ensimmäisestä hihkaisusta kiiruhdin sängylle. Kuiva vaippa. Äkkiä potalle istumaan ja sinnehän lorahti sitten ihka ensimmäiset pissat ja vieläpä. Olin riemuissani ja kehuin Lauria. Seuraavan kerran istutin Laurin heti samana iltana kotona potalle ja pissat tulivat saman tien. Siitä päivästä lähtien ollaan pottailtu ahkerasti. 

Nykyään Lauri istuu potalla todella tukevasti ja potalle istuminen tarkottaa pissan tekemistä. Lauri tekee pissat lähestulkoon aina potalle laittaessa. Poikkeuksena on ne hetket, jolloin pissa on ehtinyt juuri tulla vaippaan, usein kuitenkin näissäkin tilanteissa käymme potalla hetken istumassa jos ollaan oltu jo matkalla ja Lauri selkeästi yrittää pissata vaikka mitään ei tulekaan. Pottailu tapahtuu aina unilta heräämisen sekä ruokailujen jälkeen, myös välissä käydään istumassa jos vaippa vaihdetaan. Mä olen aivan häkeltynyt, kuinka helposti ja hienosti Lauri onkaan ymmärtänyt pottailun tarkoituksen. Isotkin tarpeet tulevat yhä useammin pottaan! Nytkin kahden viikon sisällä on tullut monena päivänä. Ongelma pottaan pissaamisessa on edelleenkin se, että mikäli pissaa ei ohjaa pottaan, lentäisi se yli laitojen. Lauri on vielä sen  verta pienikokoinen, että vaikka istuma-asento potalla olisi kuinka jämäkkä, jää pissavärkki pakostikin reunan yläpuolelle. 

Lauri viihtyy potalla! Hampaat voi pestä samalla!

Tarkoitus ei ole vielä pitkään aikaan saada poikaa edes päiväkuivaksi, mutta mielestäni se, että osaa ja ymmärtää potan merkityksen, on iso juttu jatkon kannalta. Nyt kun ollaan otettu pottailu osaksi rutiineja, uskon sen jatkossakin olevan helppoa pitää osana päivän toimintoja. Faktahan on se, että Lauri on vielä pieni, eikä osaa vielä kertoa milloin on hätä. Lauri pissailee edelleen tiheästi, eikä mitenkään ole mahdollista saada kaikkia pissoja pottaan. Kun Lauri kasvaa isommaksi ja valmiuksia kuivaksi opetteluun löytyy, otetaan seuraava tavoite pottailun suhteen. Toistaiseksi näillä mennään. 

Mulla ei itselläni olisi käynyt pienimmässä mielessäkään aloittaa pottailua näin aikaisin (Lauri istui ensimmäisiä kertoja potalla siis 6-kuisena ja on nyt 8-kuinen), ellei äitini olisi kertonut aloittaneen meillä pottailun heti kun istuman ollaan opittu. Hän myös kertoi, että isommaksi kasvaessamme kuivaksi opettelu kävi helposti, kun pohjalla oli jo ymmärrystä ja kokemusta potalle tekemisestä. 

Oltiin viime viikonloppuna Teemun vanhemmilla Laurin kanssa käymässä, Teemun ollessa taas viikonlopputöissä. Siellä oli myös Teemun sisaruksia perheineen. Olin tavanomaisesti Laurin kanssa potalla ruuan jälkeen siellä, kun kuulin kuinka muut puhuivat "Minkäs ikäisenä teillä muuten opittiin potalle?" "Kolmevuotiaana." "No niin meilläkin..." Eihän Laurin tapauksessa ole kyse mistään potalle oppimisesta! Potalle oppiminen on meilläkin edessä sitten joskus kun sen aika on. 

Tästä voi saada varmaan sellaisen kuvan että me ollaan kauheita pottahitlereitä. :D Ei todellakaan olla, rennosti mennään. Jos me ollaan kylässä tai meillä ollaan kylässä, pottailu saattaa jäädä välistä. Ja jos ollaan kaupoilla tai muuten liikenteessä niin tietenkin jää. 

Peruskauraa ja hampaita

Me ollaan ruvettu Laurin kanssa nukkumaan aamuisin pidempään. Lauri herää ensimmäisen kerran yleensä seitsemän maissa ja olen nyt alkanut ottamaan sen meidän sänkyyn vielä jatkamaan unia. Parina aamuna ollaan nukuttu jopa yhdeksään!! Joo joillekin on varmaan arkipäivää, mutta minulle todellista luxusta! Tällä viikolla on tilavaakin tutia kun Teemu on aamuvuorossa. ;)

Kameraa olen käyttänyt viimepäivinä todella vähän, ei jotenkin ole ehtinyt. Ylemmät kuvat ovat toissapäivänä otettuja. Laurin toinen ylähammas on puhjennut ja toinen on ihan puhkeamispisteessä. Nyt vaan odotellaan että hampaat tulevat kunnolla esiin, jännitävää nähdä kuinka Laurin ilme muuttuu. Tuossa alemmassa tänä aamuna otetussa kuvassa olevasta ankkalelusta on tullut aivan Laurin suosikki! Lauri on oppinut painamaan kaikenmoisia nappeja "yhdellä sormella" aiemman hakkaamisen ja kämmenellä painamisen sijasta. Lauri painaa aina ankan musiikit soimaan uudestaan ja uudestaan ja uudestaan... Ja suuttuu jos ankan yrittää viedä kauemmas. Lauri tunnistaa jo koska kappaleet alkavat loppumaan ja on jo sormi ojossa painamassa. :'D Me naurettiin Teemun kanssa sunnuntai-iltana ihan kippurassa kun Lauri paineli tv-tasolla seisoen aina lattialla olevan ankan takaisin soimaan. 

Meidän viimepäivät viikonloppua myöten on oikeastaan kulunut sinne tänne säntäilyssä ja muualla kuin kotona. Teemu oli taas viikonlopun töissä. Tuntuu että ei ole oikein ehtinyt hengähtää missään välissä kunnolla kotona. Sunnuntai-illaksi ostettiin Teemun kanssa vähän herkkuja ja yritettiin rentoutua leffaa katsoen, mutta kyllä väsymys voitti jo ennen kuin oltiin ehditty edes leffaa valita. Odotan niin tulevaa viikonloppua.. Tänään menen Lahteen hoitamaan yhden palveluksen, käyn varmaan samalla kirpparilla. Toivon todella löytäväni Laurille sopivia vaatteita...

P.S Unohdin melkein vuodattaa mun itkuhälytinvalitukset, nyt se on totaalisesti seonnut se laite.... Mä valvoin su-ma yön sen itkuhälyttimen kanssa kun se sai jotain ihan ihmesärinäkohtauksia koko ajan. Lauri oli niin syvässä unessa, etten raaskinut ottaa ja kantaa meidän väliin mikä tietenkin olisi ollut helpoin vaihtoehto.. Tällä hetkellä laite toimii vain pattereilla (johto on ilmeisesti rikki), ja voitte vaan kuvitella kuinka monet patterit menee viikossa jos se on kokonaisia öitä käytössä. Sinne menee neljän patteria ja ne piti viime viikolla vaihtaa kolmesti ja nyt toissayönä vaihdoin taas. Hitto! Ja laadukkaat patterit ei todellakaan ole mitään halpoja. Tänään on siis luvassa myös ihan upouuden itkuhälyttimen osto. Nyt vain metsästämään edullinen verkkovirralla toimiva perusitkyhälytin. Tämän edellisen ostin siis käytettynä ja ensimmäisen yön se toimikin hyvin jonka jälkeen ongelmat alkoivat ja vaihtelevasti katosivat mutta nyt eivät tunnu korjaantuvan millään. Kiitos ja anteeksi. 

Kuosihelvetti

Meidän kodissa vallitsee jälleen pieni kaaos. Onneksi se järjestyy pikkuhiljaa.. Saimme viimeviikolla anopilta lattiatyynyn (aika kammottavalla kankaalla varustettuna) johon aion päällystää itse mieluiseksi. Samalla uuden kuosin saavat kaksi sohvatyynyä ja ehkä jos oikein innostun, hurautan myös olohuoneeseen verhot. Mutta taas jälleen kankaan valinta (oikeastaan kuosin) on helpommin sanottu kuin tehty.

Kuvat: Ikea

Lehtikuvio kolahtaa minuun hyvin, mutta onko se sitten vähän tylsä? Meidän valkopohjaisissa isoissa sohvatyynyissä on jo mustalla ääriviivalla lehtiä. Jotkin koukerotkin olisi kivoja. Kukat ei jostain syystä iske yhtään, ainakaan sellaiset liian mummomaiset.. riippuu paljon kukista, muodoista ja väreistä. Vaatteissa mummomaiset vanhannäköiset kukkakuosit ovat mielestäni todella kivoja. 

Tää ois ainakin vähän tavallisuudesta poikkeava!

Tosiaan, oikea kuosihelvetti kun näitä lähtee kaluamaan. Voisi rajata "aihetta" esimerkiksi päättämällä väriksi mustavalkoisen (tai mikä tahansa YKSI väri valkoisella pohjalla) ja kuvioksi jonkun geometrisen. Olisi niin helppoa kun nyt löytyisi joku mikä kolahtaisi ihan täysillä, ja sen mukaan lähtisi rakentamaan värimaailmaa. Kankaissa kuosin lisäksi minulle merkitsee materiaali, laatu ja hinta. En ole valmis maksamaan kankaista maltaita, enkä halua mitään froteista tai velourista sohvatyynyihin :D Hinta-laatu-suhde on kova sana. 

Loput kuvat: kankaita.com

Tää on todella vaikeaaaaaa.