3-viikkoinen vauva

Vauva täytti lauantaina jo kolme viikkoa. Voi meidän pientä. Aika on kulkenut hurjan nopeasti. 

Kaksiviikkoisneuvola meillä oli toissatorstaina. Painoa pikkumiehellä oli tuolloin  4130g. Viikossa paino oli noussut vain 90g, mikä on vähän alakanttiin suosituksista, joten ensi torstaina menemme painokontrolliin. Vauva on ollut täysimetyksellä, kertoo kovaan ääneen nälästään ja on vatsa täynnä oikein tyytyväinen. Lisämaidolle ei siis ole ollut tarvetta. Vaippoja täyttyy myös runsaasti. Musta myös tuntuu että vauva on tässä kohta kahdessa viikossa kasvanut ihan hurjasti! 

Vauva on aivan ihana ja tykkää hymyillä äidille, isille ja Laurille. Vauva vielä lähinnä syö ja nukkuu, mutta jaksaa jo ihmetellä maailmaa hereillä pitkiäkin jaksoja. Mitään tiettyä rytmiä ei vielä ole, vauvantahtisesti imetän. Iltaisin vauva viihtyy rinnalla selkeästi tiheämmin ja pidempään. Päivisin syöttöväli vaihtelee. Imetys ei enää satu (!!!). Vatsavaivoja on jonkun verran, mutta ne vaivaavat yleensä päivisin, eivätkä ole kovin pahoja. Vauva viihtyy hereillä ollessa aika hyvin sitterissä/sohvalla/lattialla köllötellen. Tuttia ollaan tarjottu, mutta huonolla menestyksellä kelpaa. 

Yöt olen kokenut helpoiksi, vauva syö 1-3 kertaa riippuen miten sattuu käymään yöunille. Yön ensimmäinen ja pisin unipätkä on yleensä 4-5 tuntia. Vauvan kehto on sänkymme sivuvaununa. Alkuyön vauva nukkuu kehdossaan, mutta ensimmäisen syötön jälkeen en välttämättä herää siirtämään vauvaa takaisin ja havahdun vauva kainalossa seuraavalle syötölle. Tällä hetkellä maitoa tulee hurjan paljon ja heruu todella herkästi, joten jos (ja kun :D) nukahdan imetyksen aikana, uimme vauvan kanssa molemmat maidossa. Nyt helteillä vauva on nukkunut öisin pelkässä vaipassa, joten aamulla vauva on aivan nihkeänä maidosta ja hikoilusta. 

Lauri on kotona aina kiinnostunut vauvan tekemisistä, tulee katselemaan kun imetän ja kurkkii vauvaa tämän nukkuessa vaununkopassa. Hellyydenosoituksista Lauri taas ei ole kiinnostunut sitten yhtään, vaan vauva saa osakseen kovakouraista käsittelyä kun Lauri haluaa kokeilla mm. vauvan hiuksia tai varpaita. Lauri on ollut vauvan myötä kovin huomionkipeä, ja tykkääkin ajoittaa tuhmuudet ja kiukuttelut vauvan imetyksen kanssa päällekäin. Laurista on tullut nyt ihan isin poika, kun vauva on vallannut äidin sylin. Äidin syli ei tunnu kelpaavan edes harmin tullen. 

Vauva saa nimensä tämän kuun viimeinen päivä. Stressihiki alkaa jo hiipimään harteille, sillä me muutetaan taas, jo ennen vauvan ristiäisiä. Tällä kertaa muutamme takaisin Lahteen, mikä on ollut haaveissa jo pidemmän aikaa. Kerroksisuus on koitunut tässä nykyisessä asunnossa erittäin hankalaksi pienten lasten kanssa, etenkin kun kerroksessa, jossa olohuone ja keittiö sijaitsevat, ei ole vessaa laisinkaan! Olo on todella helpottunut, koska tulevassa kerrostalokolmiossamme on niin järkevä pohjaratkaisu. Ja tilava kylpyhuone! Paljon on siis tehtävää tässä seuraavien viikkojen aikana. Muuttohässäkkää, ristiäisjärjestelyjä ja lisäksi minulla on vielä pari kesäkurssia saatettavana loppuun. Synnytyskertomus on lähes hienosäätöään vaille valmis, viimeistelen sen julkaisukuntoon, kunhan kerkeän... :) 

Fiiliksiä imetyksestä

Tällä kertaa jännitin kovasti imetyksen onnistumista. Viimeksi alku takkuili todenteolla, kun rintatulehdus iski päälle pahimmalla mahdollisella voimalla Laurin ollessa ihan pieni alle kaksiviikkoinen. Tuntui kamalalta, kun ei kyennyt imettämään omaa vauvaa. Kivun ja huonon vointini lisäksi antibioottikuurini aiheutti Laurille vatsavaivoja, joita raukka itki aamusta iltaan. Laurin imetystaipaleesta voi lukea täällä.

Pelkäsin tulehdusta kovasti tälläkin kertaa, mutta viime kerrasta viisaampana olen taistellut alusta pitäen sitä ennaltaehkäisten. Odotin innolla jo etukäteen ensi-imetystä vauvan syntymän jälkeen. Laurin syntyessä kätilö opasti pikaisesti imetyksen perusteet ja näytti kuinka vauvan saa imemään oikealla otteella. Silloin luulin Laurin imeneen jo salissa hienosti kuten kätilö kehui, mutta jälkikäteen ajateltuna kunhan lupsutteli vähän tissinpäätä. Tällä kertaa vauva imi mielestäni ensi-imuiksi aika hyvin jo salissa.

Imetyskipu - tälläkin kertaa sanoinkuvaamattoman hirveää vauvan ensimmäisten imujen aikana. Se alkoi pikkuhiljaa ensimmäisten parin päivän aikana ja jatkuu edelleen. Kipu on ehtinyt kullata muistot synnytyskivuista taas täysin... Vähän tosin alkaa olla jo helpottamaan päin (kop kop!). Toivon kivun lakkaavan pian kokonaan. Rinnanpäät olivat myös alkuun rikki ja imuotteessakin oli parantamisen varaa. Ahkeralla bepanthen-lanolin-voitelulla onnistuin kuitenkin rauhoittamaan rinnanpäiden tilanteen. Lisäksi käytän aikaa vauvan asetteluun hyvän imuotteen varmistamiseksi.

Tällä kertaa tarjosin rintaa ensimmäisinä päivinä herkästi ja tiheästi, ja maito nousikin nopeasti jo kolmantena päivänä synnytyksestä. Tiheällä imettämisellä olen välttynyt myös maidon pakkautumiselta. Lisämaitoja vauva ei ole tarvinnut ollenkaan Lauri oli vastasyntyneenä mielestäni paljon itkuisempi ja tyytymättömämpi kuin pikkuveljensä, liekö johtunut juuri imetyksestä väärine imuotteineen ja tulehduksineen. Vauvan syöttöväli vaihtelee tällä hetkellä päivisin tunnista neljään tuntiin, väleissä vauva nukkuu tai on hereillä maailmaa ihmetellen tyytyväisenä. Olen yllättynyt, miten näin pieni voi viihtyä kehdossa hereillä tyytyväisenä itsekseen! Ei tullut Laurilla kuuloonkaan ilman kunnon maitotujausta pullosta. Tämä todistaa ilmeisestikin vain sen, että vauva ihan tosissaan saa vatsansa täyteen äidinmaidosta. Minun maidostani, voiko tämä olla tottakaan! Tuntuu niin hämmentävältä ja ennen kaikkea helpottavalta.

Yöt ovat meillä olleet tähän mennessä yhtä unelmaa. Pari ensimmäistä yötä kotona oli vielä vauvan osalta tiheämmillä syötöillä ja hän olisi tykännyt olla hereillä ja katsella maailmaa. Nyt ollaan jo varmaan viikon verran ainakin menty kahdella yösyötöllä, joista ensimäinen on kolmen-neljän välillä ja toinen aamulla kuuden-seitsemän välillä. "Yöunille" vauva käy tosin vasta 22-23 aikoja, koska en ole malttanut viedä vauvaa yläkertaan yksin nukkumaan aikaisemmin ja alakerrassa hän nukkuu selkeästi rauhattomammin. Iltaisin vauva viihtyy rinnalla selkeästi tiheämmin. Vauvan nälän ääni on erittäin vaativa karjuva itku, eikä sen tarkoitusperä jää kenellekään kuulijalle epäselväksi. 

Laurin kohdalla käytin pelkkiä kertakäyttöliivinsuojia, jotka olivat jälkeenpäin ajateltuna niin kauheita varsinkin arkojen rinnanpäiden kanssa.. Tällä kertaa olen käyttänyt kestosuojia. Kankaisten lisäksi hankin myös Theralinen silikoniset Mamma Padsit, jotka ovat aivan mainiot etenkin öisin! Pumppua, rintakumeja tai maidonkerääjiä en ole vielä käyttänyt. Tavoitteena on kyllä opettaa vauva jossain vaiheessa syömään myös tarpeen vaatiessa pullosta, joten pumpulle on varmasti käyttöä. Tällä kertaa hankin myös imetystyynyksi Doomoon Softy -tyynyn, johon olen aivan rakastunut!  

Nyt vain toivon että imetys jatkuu hyvin, ainakin alku on ollut lupaava. :) 

Kuvia ensipäiviltä

Vauva on ollut perheessämme kohta 12 vuorokautta ja tuntuu kuin hän olisi ollut täällä aina! Ollaan oltu koko aika täynnä energiaa ja touhuttu kaikenlaista. Käytiin jopa mökillä! Imetys on onnistunut loistavasti ja vauva nukkuu öisin hyvin, on muutenkin ollut tähän asti helppo ja aivan ihana vauva. Kirjoitan vauvasta lisää kaksiviikkois-neuvolan jälkeen, joka on huomenna. Synnytyskertomuksenkin aion täällä jakaa kunhan saan sen kirjoitetuksi loppuun. :) Lomasta on nyt takana reilu viikko ja vielä muutama viikko on edessä päin, ihanaa! 

Rakkautta

19.7.2014 klo 4.30

3895g

50,5cm

<3

RV 40+1

Kuva on eiliseltä. Ei juurikaan mitään synnytysoireita ilmassa. Iltaisin tulee tuntitolkulla n. 10 minuutin välein harjoitussupistuksia, jotka laantuvat aina unille käydessä. Ehkä jonain iltana nämä supistukset jatkuvat ja synnytys käynnistyy... ken tietää.

Olo on aika hyvä, raskausihottuma vaivaa aamuisin ja kuumina päivinä kutinoillaan, maha on niin pystyssä kun taas olla ja voi. Närästys on hirveää. Toissa päivänä kävin poimimassa 10 litraa mansikoita siinäkin toivossa että rehkiminen saisi supistuksia/vauvan laskeutumista ym. aikaan, mutta eihän se saanut aikaan yhtään mitään. Nukuin yönkin aika hyvin. Eilen tehtiin isot kauppaostokset ja se oli kyllä tuskaa, hirveää paineentunnetta oli jatkuvasti ja supistuksia tuli todella tiheästi ja ärsyttävästi - mutta naurettavan kivuttomasti.

Nyt kun päästiin jälleen yli lasketun ajan, en odota vauvaa syntyväksi ennen ensi viikkoa. Lauri syntyi rv 41+2 aamuyöllä. Kivuliaat supistukset alkoivat viimeksi rv 41+0. Synnytys itsessään ei tälläkään kertaa jännitä, vaan lähinnä ehkä se tilanne/ajankohta kun ja miten käynnistyy. En haluaisi tällä kertaa hiljalleen kivuttomista säännöllisistä supistuksista voimistuvaa synnytyksen käynnistymistä, vaan jotain selkeämpää, jotta tiedän oikeasti että se on menoa. Viimeksi tunne siitä että vauva taitaa oikeasti syntyä, tuli vasta synnytyssalissa hetkeä ennen ponnistamista. Parin päivän sairaalassaoleskelu ennen Laurin syntymää sai tunnelman todella skeptiseksi.

Me ollaan viime päivinä ulkoiltu paljon, eikä kamera ole ollut mukana kuin ihan pari kertaa. On kyllä ihanaa kun saa viedä omaa lastaan uimarannalle! Lauri rakastaa vettä, eikä meinata millään päästä lähtemään rannalta pois. Käytiin viime viikolla Lahdessa Yli-Marolan kotieläinpihalla katselemassa eläimiä. Toisena päivänä Launeen perhepuistossakin käytiin seikkailemassa ja Teemu nyrjäytti nilkkansa kesken kaiken temutessaan joten jouduttiin lähtemään kotiin.

Mulla olisi koulutehtäviäkin vielä tehtävänä. Suuret suunnitelmat toteuttaa ne kesäkuun aikana epäonnistuivat, joten joudun tekemään niitä nyt sitten myös vastasyntyneen kanssa. Tylsää kun ei oikein pysty suunnitella mitään lomajuttuja. Teemu jää kesälomalle + isyyslomalle siitä päivästä kun vauva syntyy. 

Sitä kovasti edelleen odottaen. 

RV 38+3 ja vaivoja

Tämä raskaus on muuttunut rv 30 jälkipuolella vaikeaksi raskaudeksi verrattuna ensimmäiseen. Yhtenä isona tekijänä sille, miksi sen näin koen, on hyvin erilainen elämäntilanne raskausaikana. Siinä missä viimeksi pystyin anemiasta väsyneenä makaamaan sohvalla tokkurassa vaikka koko päivän, nyt mennään täysin 1-vuotiaan Laurin ehdoilla ja päivärutiineilla. Siinä missä viimeksi sain omaan tahtiin ja oman kunnon mukaan touhuilla, nyt kyyristelen ja kyykistelen päivässä sen miljoona kertaa milloin mistäkin syystä. Periaatteessa raskaudet ovat hyvin samanlaiset, mutta käytänössä ympäristöllä ja toiminnalla on niin suuri vaikutus, että ne ovat muokanneet tämän loppuraskauden paljon haasteellisemmaksi. 

Kuulun ilmeisesti niihin, joilla masu ei laskeudu ollenkaan. Laurista maha ei ulkoisesti valahtanut suuntaan eikä toiseen, vaan törötti tiukasti eteenpäin pystyssä. Samoin näyttää käyvän nytkin. Ja voitte vain kuvitella miltä tuntuu nostella esimerkiksi tuota lasta, kun maha on aivan kiinni kylkikaarissa ja kaikki sisuskalut litistyneenä siellä välissä. Närästys on aivan järkyttävää juuri tästäkin syystä. Masu ja kroppa on muutenkin joutunut koetukselle, sillä en voi vaikuttaa tilanteisiin jossa äkkinäisesti joudun ryntäämään hätiin kun herra taapero päättääkin hypätä sohvalta pää edellä alas. Joskus on päiviä, jolloin masu on kiristävä ja pinkeä rasituksesta lähes koko ajan, ikään kuin kivuton kestosupistus. Se tunne, kun joutuu äkkinäisesti nostamaan jotain siinä kiristyksessä, tuntuu kuin koko vatsanahka ratkeaisi linea negran kohdalta kahtia. Se sattuu ja on aiheuttanut ihan oikeita raskausarpia navan seutuville, enkä ihmettele! 

 

Olen kärsinyt nyt kohta kaksi viikkoa todella kiusallisesta ihottumasta ja kutinasta. Lääkäri ei ole osannut sanoa syytä, mutta ilmeisesti kyseessä on jonkinlainen allerginen reaktio, sillä antihistamiini on auttanut pahimpiin kutinoihin. Syytä allergiselle reaktiolle en ole keksinyt, sillä mitään uutta hygieniatuotetta tai ruoka-ainetta ei ole ollut kuvioissa. Lisäksi ihottuman sijainnit ovat olleet hyvin mielenkiintoiset... Periaatteessa nyt ollaan parempaan päin, ainakin voin paremmin nyt kun ihottuma on siirtynyt helpommin siedettäviin ruumiinosiin. Maksa-arvoni ovat kunnossa, ne otettiin varmuuden vuoksi vaikka oireet eivät raskaushepatoosiin missään vaiheessa olekaan viitanneet. Kortisonivoiteella ja antihistamiinilla mennään toistaiseksi, josko viimeistään synnytys laannuttaisi vaivan kokonaan. 

Muutoin olen voinut tilanteeseeni nähden aivan normaalisti. Liitoskivut kuuluvat elämääni, iltaisin olen niin pökkelö nivusseudun vihlonnasta, että joudun ryömimään sänkyyn ja pyytämään Teemua auttamaan kyljen käännöissä ja asennon löytämisessä. Pelkään kuollakseni ensi viikkoa, kun Teemulla on iltavuoro. Kipuilu on iltaisin toisinaan niin sietämätöntä, että mietityttää ihan oikeasti pärjääminen Laurin kanssa kaksin. 

Viikkoja on kasassa jo melkoinen määrä ja toivoisin kovasti synnytystä ennen laskettua aikaa, mutta on myös hyvin todennäköistä että yliajalle sujahdetaan jälleen. Synnytysoireita ei niinkään ole ollut, mutta muutamana iltana olen kellotellut muutaman tunnin ajan laimeita, mutta hyvin napakoita supistuksia. Harmikseni ne ovat loppuneet aina nukkumaan mennessä. Vauva todennäköisesti laskeutuu tälläkin kertaa vasta synnytyksessä, joten sekään ei merkinne mitään. Nyt vaan synnytystä odottaen... Jospa saataisiin sääennusteisiin uskoen sittenkin hellevauva. :)

RV 35+0 ja tuplarattaat!

Hengissä ollaan! Pidin tietoista bloggaustaukoa, oikeastaan koko kevään ajan... luin vain muiden blogeja pitääkseni mielen vireänä. Takana on aivan järkyttävän raskas kevät koulun osalta, mutta tulipahan tienattua yli 50 opintopistettä (!!!!!) ja saatettua opinnäytetyöprosessi virallisesti käyntiin. Viime viikolla päättyi toinen työharjoittelu. Otin vielä kolme kesäkurssiakin, jotka suoritan verkossa ihan omassa tahdissa.
Laskettuun aikaan on enää viisi viikkoa ja eilen alkoi äitiysloma! Tänään on rv 35+0.

Raskaus on edennyt ihan mukavasti, toki kaipuu normaaliin olotilaan käy mielessä päivittäin useita kertoja. Nyt etenkin loppuraskaudessa eroavaisuus ensimmäiseen raskauteen on huomattavampi. 30 viikkoa kun tuli täyteen, on fyysinen olotila alkanut päivä päivältä muistuttamaan samaa kuin mitä Lauria odottaessa oli siinä lähempänä ja jälkeen rv 39+. Tosin eihän edellisen ja nykyisen raskauden välillä ajallisesti pitkää väliä.. Ensin voisin vuodattaa kaikki vaivat ja muut oleelliset.

Lonkka- ja liitoskivut ovat toisina päivinä aivan hirvittäviä. 

Närästys on ollut kauhea riesa, pari yötä takaperin koin elämäni tuskaisimmat närästyspoltot. 

Kohtuni on todella supistusherkkä, mikä on todella rasittavaa taaperon kanssa touhutessa. Toistaiseksi supistukset ovat pysyneet melko kivuttomina kovettumisina, tosin niitä tulee useita kertoja tunnissa yötä päivää asennosta ja levosta riippumatta. 

En saa enää öisin nukuttua levollisesti. Olen alkanut hikoilemaan öisin (mikä on ihan uutta mulle..) ja muutenkin olo on tukala eikä mikään asento oikein ole hyvä. 

Navan vieressä oikealla on alue, joka kipuilee inhottavasti. Laurin nostaminen esimerkiksi autoon on välillä hankalaa kivun vuoksi. Sama vaiva oli myös Lauria odottaessa ja valitin siitä kyllä lääkärille, syytä tosin sille ei löytynyt silloinkaan. 

Kalvot naksuvat. Paukkumista ja poksumista kuuluu tilanteessa kuin tilanteessa, kyljellään maatessa on hauska kuunnella kun vauva liikuttaa jalkoja ja kalvo nitisee samaa tahtia. Laurista en kuullut naksumista kertaakaan! Parin viikon päästä toivon jokaisella napsauksella että kalvot puhkeaisi. :D

Sf-mitta on käyttäytynyt hieman kummallisesti. Maha on pienempi, kuin Lauria odottaessa samoilla viikoilla. Sf-mitta kulki kauniisti tasaista yläkäyrää alkuraskaudesta alkaen, kunnes muutama viikko sitten tipahti keskikäyrän alapuolelle. Sf-mitta ei ollut kolmessa viikossa kasvanut yhtään, ja kävin juuri viime torstaina kontrollikäynnillä sen vuoksi. Mitta oli onneksi kasvanut vajaa kaksi senttiä kahdessa viikossa ja jatkoi näin ollen kasvuaan alemmalla käyrällä. Ensi viikolla on neuvolalääkäri, jossa nähdään sitten tilanne, että miten sf onkaan sitten elänyt. Normaalisti en tuohon sf-mittaan näin kiinnittäisi huomiota, koska kyseessä on niin epämääräinen ja huonosti mitään tietoa antava arvo, mutta takaraivossa kalvaa se kun rakenneultrassa kätilö meinasi aikaistaa laskettua aikaa viikolla vauvan ison koon vuoksi, mitä ei kuitenkaan siirretty koskaan. Siihen verrattuna tuo sf-mitan notkahdus on omituinen. Vauva tosin on jo aika alhaalla, mutta ei neuvolatäti kyllä sanonut mitään että olisi vielä kunnolla laskeutunut. Eikä närästyksestä päätellen edes siltä tunnu. Tuohon mittaan vaikuttaa niin moni asia, että turhaan sitä murehtii, mutta jotenkin sitä oman pääkopan sisällä kehittää kaikennäköistä. 

Painoa on tullut laskelmieni mukaan 7 kiloa ensimmäisestä neuvolasta. Nyt aletaan olla jo niissä lukemissa, missä Lauria synnyteltiin. Kohta rikotaan jo painoennätyksiä. ;) Ei en mä oikeasti ole näin positiivinen painon suhteen... 

Raskausarpia on tullut muutamia uusia, POHKEISIIN, ainiin sain mä yhden pikkuviirun navan yläpuolellekin pari viikkoa sitten. Mutta AH, mikä onkaan parempaa kuin kesähelteillä kauniit repeämät pohkeissa, ihanaa. Ei ne vielä ole niin kamalat kun voisivat olla, mutta onhan tässä vielä seitsemän viikkoa aikaa saada ne kukoistamaan. Oon niin varma että repeän lisää, mahaan epäilen saavani viivoja tällä kerralla. Ei voi mitään. 

Mä en ole kokenut kuumia kelejä ainakaan vielä mitenkään fyysisesti kauhean ongelmallisiksi. Tukalaa toki on, mutta olisi ilman raskauttakin +27 asteen helteessä. Sopivien vaatteiden löytäminen on tosin ollut haastavaa, varsinkin jos haluaa vielä ihmiseltä näyttää... Vaikka vaivoja onkin ja ne todella vaivaavat välillä aika ikävästikin, niin valitus on jäänyt aikalailla kodin seinien sisäpuolelle, Teemu on saanut valitusta kuunnella kaikkien muiden edestä. Mä jotenkin salaa toivon, että me saataisiin vauva vatsan toiselle puolen jo ennen laskettua aikaa... mutta kukapa ei toivoisi?? 

Me päädyttiin tuplarattaissa Emmaljungan Super Vikingeihin, jotka siis toimivat myös ihan tavallisina yhdistelmävaunuina yhdellä lapsella! Olemme aivan rakastuneita niihin ainakin vielä tässä vaiheessa kun toimivat tavallisina rattaina pelkällä Laurilla. Rattaat ovat todella ketterät ja kevyet työntää isojen kääntyvien eturenkaiden ansiosta, ratasosan voi kääntää haluamaansa suuntaan ja aurinkolipan saa kätevästi nukkuvan lapsen suojaksi pitkälle eteen. Lauri ei kyllä ole näissä kertaakaan nukkunut, eikä makuuasentoa ole vielä tarvinnut käyttää. Nämä mahtuvat autoon kivasti ja menevät helposti kasaan. Värivaihtoehtoina pohdimme pitkään vaalean ja harmaan välillä ja lopulta päädyttiin harmaaseen kun meillä kuitenkin on kaksi poikaa tiedossa. Täytyy kirjoitella sitten käyttökokemuksia enemmän kun pääsevät tositoimiin kahden lapsen kanssa.