Alelöydöt

Käväistiin eilen Sahtareilta tullessa siis Kauppakeskus Karismassa penkomassa eri liikkeiden alennusvaatteita. Ajattelin etsiä myös itselleni jotain, mutta aina jotenkin kummasti löydän vain Laurille ihania vaatteita, ja joudun jopa jättämään osan kauppaan. Eilen oli kuitenkin poikkeuspäivä ja löysin jopa itsellenikin jotain, nimittäin urheiluliivit (cittarin halppikset, mutta nyt alkuun käyvät kyllä) sekä Stadiumista juoksuhousut. Ainiin, ja cittarista ostin itselleni myös balleriinat. Mulla jäi jotenkin eilisestä kaivertamaan, kun en ensinnäkään itselleni löytänyt mitään käyttövaatteita, ja toiseksi hotsitti vielä penkoa lisää isomman koon ihania vaatteita Laurille valmiiksi. Olen hirmu pihi ihminen, mulla alkaa kirpaista aina kun teen ostoksia, vaikka olisinkin budjetoinut rahaa juuri siihen käyttöön. Mutta tosiaan pyrin aina ostamaan vaatteita alennuksesta, etenkin Laurille joka kasvaa niin hurjaa vauhtia, että vaatteen käyttöikä on todella lyhyt! Poikkeuksena muutamia must get ihanuuksia, jotka on ostettava hinnalla millä hyvänsä. Kävimme siis tänään uudestaan Lahdessa, otimme anopinkin mukaan. Harmiksi Kauppakeskus Trion liikkeistä suurin osa oli kiinni. :( Mutta tein muutamia löytöjä silti!

Kaikki ostamani Laurin vaatteet ovat nyt jo kokoa 74, sillä sitä kokoa minulla ei hirveästi Laurille valmiina ole! Tuo NameIt:n vihreä ankkuribody on samanlainen kuin Laurilla oli sinisenä koossa 62, ihastuin siihen todenteolla, ja oli pakko ostaa tuo kun sen alesta bongasin! Ainiin, ja tuo Newbien ihana pöllöbody ei ollut alennuksessa, vaan se oli sellainen pöllöfriikin pakko-ostos. Mustikkahattu, josta kerroin jo edellisessä Sahtaripostauksessa, oli siis markkinoilta ostettu!

Halusin taas jakaa tämän teille muille, koska itse tykkään lueskella toisten blogeista vauvanvaatejuttuja! :)

Sahtimarkkinat

Aamulla herättiin aikaisin (kuten aina meidän ihanan pikku herätyskellon ansiosta) ja suunnattiin kohti Padasjoen Sahtareita! Säätiedoitus oli luvannut suht lämmintä ja kirkasta keliä, mutta aikalailla pilvessä oli ja vettäkin vähän ripotteli. Onneksi tajusin lähteä pitkissä housuissa sekä ottaa pitkähihaisen mukaan. Koko matkan tietenkin stressasin, että paleltuuko Lauri, kun emme ottaneet mitään takkia tai muuta bodyn päälle laitettavaa mukaan. Noh eipä onneksi tarvittukaan.

Heti ensimmäinen ostos jonka teimme, oli aivan ihana mustikkahattu Laurille. Olin metsästänyt sellaista jo pitkään, ja aikonut myös itse neuloa tai virkata. (Ja aion muuten edelleen ;D) Ja se ihana herttainen rouva, joka oli itse tämä pipon tehnyt ja möi.... olisin voinut ottaa sen kotiin mukaan kylkiäisenä! Käytiin moikkaamassa mun siskoja eräällä kojulla jossa ne olivat töissä, Lauri käväisi kummitädin sylkyssäkin!

Lauri oli todella reipas koko päivän ja jaksoi hymyillä. Teemun sukulaisia alkoi poislähtiessä parveilemaan enemmän ja vähemmän (puolet suvusta kotoisin Padasjoelta), ja kaikille jaksoi Lauri väläytellä hymyjä! Päiväunet jäi ikävästi välistä, onneksi automatkan takaisin Lahteen nukkui sentään sikeästi. Mua käy aina niin sääliksi, jos unirytmi sekaantuu ja Lauri ei saa päiväuniaan nukkua rauhassa. Mutta kesällä ollaan paljon liikenteessä, niin täytyy sopeutua. Mustikkapipon lisäksi ostimme porukoiden mökille luudan! Ja tietenkin markkinoilla täytyy ottaa annos voissa paistettuja muikkuja, nam! Teemu otti makkaraperunat, jotka olivat tosin pettymys. Tarkoitus oli myös ostaa metrilakuja, mutta ne sitten jäivät. :( 

Ajeltiin Padasjoelta sitten suoraan Lahteen ja mentiin Kauppakeskus Karismaan alennusmyynneille penkomaan. Ostoksista voisin kirjoitella ihan erikseen seuraavassa postauksessa. :) Tosiaan, Karismasta mentiinkin sitten seuraavaksi anoppilaan pitämään ''mummille'' seuraa, kun kaikki muut olivat Sahtareilla. Syötiin Subwayn subit. (:D) Lauri ei nukahtanut mummilassakaan hetkeksikään ja alkoi käymään jo todella ylikierroksilla. Kotiinpäästyä Lauri pääsi suihkussa käymään, jonka jälkeen laitettiin hetkeksi leikkimatolle leikkimään. Eipä kulunut aikaakaan, kun hihkuva ja kiljuva poika yhtäkkiä hiljentyi...

...pieni rakkauspakkaus oli nukahtanut matolle. Olin pakahtua siihen näkyyn, ei voi olla suloisempaa!! Annettiin pienen sitten siinä nukkua aikansa ja hiljaa kuiskuteltiin ja oltiin. Lauri sitten havahtui ja säikähti itkuun jossain vaiheessa, mutta eipä tarvinnut kuin antaa iltavelli ja pinnasänkyyn pötkölleen ja unet jatkuivat. <3

Äiti ja isi ottivatkin sitten rennosti ja isi valmisti meille ihanat mustikkasmoothiet. Tämä on todella helppo ja hyvä ohje: mustikoita (pakaste), maitoa, vaniljajogurttia sekä halutessa höysteeksi suklaata, meillä oli näissä leipomiseen käytettävää marianne crushia! NAM <3

P.S Meillä alkoi LOMALOMALOMA!!! Tai no Teemulla alkoi perjantaina kolmen viikon kesäloma (yksi viikko säästyi talvelle)! Tuntuu ihan lomalta, vaikka itse onkin ollut äippälomalla jo kuukausia.

Opinnot

Raskausaikana ennen Laurin syntymää kävin aktiivisesti ja normaalisti koulussa. Opiskelen sairaanhoitajaksi. Olin työharjoittelussa ja kävin viimeisilläni vielä kaksi teoriakokonaisuutta. Suunnittelin vauvan syntymän jälkeen jatkaa opiskelua heti kotoa käsin. Olin ilmoittautunut parille kurssillekin viime keväälle. Kyllähän se siinä samalla menee vauvan kanssa - ajattelin. 

Monet olivatkin ihmetelleet suunnitelmiani opiskella vauva kainalossa. "Miten sä maltat ja jaksat? Entäs jos vauvalla onkin koliikki? Ootko nyt aivan varma?" En tajunnut, enkä tiennyt, en yhtään, mitä odottaa.  Olin varannut syksylle heti harjoittelupaikankin. Peruin se lopulta. Kyllä se vaan niin on että siitä hetkestä kun Lauri syntyi, sydän pakahtui ja tajusin, nyt on keskityttävä vain vauvaan. Synnytyksen jälkeiset pari kuukautta elin ihan vauvantuoksuisen kuplan sisällä, suljin koulun käytännössä kokonaan mielestäni. Ja hyvä niin, mielestäni vauva tarvitsee äidiltä kaiken huomion. Ja opiskella on koko elämä aikaa. Nyt kun Lauri on neljäkuinen, on kiinnostukseni ja suunnitelmani koulunkäyntiin ja jatkosuunnitelmiin jälleen herännyt. Aion EHKÄ soittaa opintotoimistoon ja laittaa itseni syksylle läsnäolevaksi. En opiskellakseni täyspäiväisesti, vaan ihan vain suorittaakseni pari kurssia ja tenttiä jotka keväältä jäivät rästiin. Tammikuussa aion ensitöikseni tehdä kaksi, kyllä vaan, KAKSI harjoittelua putkeen. Se on iso juttu, ja peruttavissa sekin, jos siltä näyttää. Ja harjoittelujen jälkeen olla normaalisti koulun penkillä loppukevään. Ensi vuoden kesälle meillä on myös suuret ja mahtavat suunnitelmat (haha). MINÄ menisin koko kesäksi töihin ja Teemu jäisi hoitovapaalle Laurin kanssa. Heh heh, saas nyt nähdä mitä käy. :)

Lisäksi olen tietoinen myöskin taustalla ja takaraivossa vallitsevasta haaveesta, nimittäin toisesta vauvelista. Haluaisin, että lapsilla olisi maksimissaan kaksi vuotta ikäeroa. Olen itse esikoinen ja kaksoissisarukseni ovat minua juurikin vain sen reilu pari vuotta nuorempia. Minulla on kivat muistot lapsuudesta, sillä leikkikaverit löytyivät aina kotoa. Toivoisin omilleni samaa. Mutta entäs opinnot? Noh oma mielipiteeni on se, että opiskella ehtii, varsinkin kun tuolla meidän koululla on todella hyvät mahdollisuudet opintojen lykkäämisille ja tauon pitämisille. :) Ja motivaationi valmistua sairaanhoitajaksi on niin suuri, ja opintoni sen verran pitkällä jo, että ei ainakaan ole pelkoa että kesken jäisi! 

Pohdintaa pohdintaa, täytyy nyt vaan elellä elämää eteenpäin ja katsella mitä tapahtuu! :)

P.S Nyt on muuten ollut ihania kelejä pari päivää! Juuri sopivan lämpimiä, ei liian kuumia ollenkaan. 

Ryömimisharjoituksia

Lauri harjoittelee uusia taitoja mieluiten yleensä heti aamuisin. Eilen aamulla ikuistin nallepuheja katsellessa yhdet ryömimisharjoitukset. Lauri osaa pyöriä akselinsa ympäri selällään sekä mahallaan ja liikkuu muuten sinne tänne heiluttelemalla vartaloaan puolelta toiselle.  Eteenpäin olisi kova hinku päästä, mutta ylä- ja alavartalo eivät vielä tee yhteistyötä saadakseen koko kroppaa liikkeelle. :) Yritys on silti hyvä! Ja hermohan siinä sitten lopulta menee kun ei kertakaikkiaan onnistu. 

<3

Sammakkopoika

 Oon rakastunut tähän H&M:n sammakkoasuun! <3 Meidän pikkusammakko!

P.S Leivoin eilen kakun! Tänään on iskän synttärit, ja eilen oli enon! Paljon onnea isille tänään ja eilisestä vielä enollekin! <3

Reeniä reeniä

Eilen oli mukava päivä, kun oli 'viileämpi', eikä niin helteistä. Meillä sisälläkään ei ollut kuin 28,5 astetta. Heh heh. Pahinta helteessä oikeastaan on enemmänkin se paahtava aurinko joka tunkeutuu ikkunoista sisään ja lämmittää (paahtaa) asuntoa. Eilen saikin pitää ikkunoita auki ja asunto jopa vähän tuulettui. Toissapäiväisen helteen jälkeen Laurikin on nyt nukkunut kaksi yötä heräämättä kuin vasta aamuviiden jälkeen. Ja voi että sitä pirteyttä, mikä Laurilla on aamulla heti heräämisen jälkeen. Kaikkia opittuja taitoja on paras harjoitella yön jälkeen aamulla, kun on virtaa vaikka muille jakaa. 

Vielä tuohon säähän palaten, mielestäni kaikista ihanteellisin keli on juurikin sellainen 20-25 astetta lämmintä, pieni raikas tuulenvire, vähän ehkä jopa pilvinen taivas. Tietenkin välillä voi repäistä ja olla inkkarihelle, silloin on kiva uida kun oikeasti on NIIN KUUMA. 

Lauri viihtyy nykyisin parhaiten mahalteen lattialla lelujen keskellä. Vatsalleen kääntymisen taito on säilynyt, mutta nyt ei kääntyillä enää jatkuvalla syötöllä. Ja takaisin selälleen kääntymisen taito on opittu uudelleen! Tiedän, että silloin pikkuvauvana selälleen kellahti silkasta pään painovoimasta. :D Mutta nyt Lauri oikein 'heittää' itsensä selälleen, välillä jopa aika rajunkin näköisesti. Vaatii vähän hallintaharjoittelua tuo pikkumiehen kroppa. :) 

Sylissä ollessa Lauri viihtyy parhaiten tuetussa istuma-asennossa ja tämän takia kokeilinkin pitkästä aikaa bumbo-tuolissa istuskelua, ei tosin pitkää aikaa voi istua kun pyrkimys liikkeelle on kova ja kyllästyttyään Lauri alkaa punkaamaan 'pois tuolista'. Hyvin Lauri jo siinä kuitenkin istua kököttää, ollaan nyt muutama kerta käyty suihkussakin bumbo-tuolilla Laurin kanssa. Huomaa, että tuollainen pystyperspektiivi kiinnostaa poikaa yhä enemmän ja varmaan maisematkin näyttävät erilaiselta. Koiria Lauri kovasti tälläkin kertaa katseli ja naureskeli istuskellessaan, en saanut koiria vaan samaan kuvaan kun ne viuhtoivat innoissaan menemään. :D

Ja sitten tullaankin siihen eilispäivän kiintoisimpaan asiaan, eli mun toivottavasti tulevan parhaaseen ystävääni KAHVAKUULAAN. Tutustuttiin eilen taas pitkänpitkänpitkän tauon jälkeen uudelleen. Säälittävää räpiköintiähän se eilen oli, kertakaikkiaan. En tiennyt miten päin olla kuulan kanssa, ja tuntui ettei kädet ja jalat ja muu vartalo tehneet yhtään yhteistyötä. Vedin kuitenkin läpi kaikkia lihasryhmiä, näin hienosti sanottuna, epätoivoisesti. Tämä ei todistanut yhtään mitään muuta kuin sen, kuinka rapakunnossa olenkaan. Vuosi sitten keväällä kävin pari kertaa ryhmäliikuntatunneilla kuulaa heiluttelemassa, ja silloin se oli kyllä paljon helpompaa! Lihaksia ei ole nimeksikään, tai ilmeisesti ovat niin surkastuneet, kun tulivat heiluttelusta niin mahdottoman kipeiksi! En tietenkään jaksanut venytellä asiaankuuluvalla tavalla tämän minun ja kuulan yhteenoton jälkeen ollenkaan... ja sen kyllä tänään huomaa kun kaikki paikat ihan jumissa. Ja tuo meidän 6 kg paino... on varmaan liikaa mulle, mutta yritän pärjätä sillä nyt näin alkuun kun suunnitelmissa olisi joskus sinne kuntosalillekin mennä. 

Synnytyksen jälkeen mun syömiset on menneet ihan harakoille. On päiviä, jolloin en syö kuin illalla yhden lämpimän aterian ja siinä mun päivän syömiset. Kahvia kittaan kuppitolkulla. Ja näitä päivä on liikaa. Nyt aion ruveta syömään säännöllisemmin, ja etenkin opetella aamupalan syönnin jalon taidon. Tänään söinkin aamupalaksi kaurapuuroa! :) Ja ah ihanat kesän mansikat ovat saapuneet, niitä vedän nyt kaksin käsin.

Kirjoittelen lisää varmaan joskus jos tästä mun liikuntaharrastuksesta yhtään mitään tulee... En nyt tämän eilisen jälkeen sano vielä mitään. Tavoitteiden tavoitehan olisi saada kiloja karistettua huolella! Ainakin 5 kiloa olisi kiva näin alkuun. :) Mutta katsotaan katsotaan..

Kivikkoinen imetyksen tie

Seuraava teksti sisältää melko yksityiskohtaisesti imetykseen, tisseihin ja rintatulehdukseen liittyvää asiaa ja tulkintaa, joten jos asia ei ole sydäntä lähellä ja maitoa pursuilevat ja suihkuilevat tissit ällöttää, lopeta lukeminen tähän. 


Raskausaikana imetyssuunnitelmani olivat selkeät: täysimetys. Säästää rahaa ja pulloruonkinnan vaivaa.

Lauri syntyi ja pääsi synnytyssalissa kokeilemaan imemistä. Kätilön mukaan Lauri imee hienosti. Mielestäni Lauri kuitenkin vain kielellä muljasi, eikä kyllä imemällä saanut mitään irti. Puristin vauvalle kuitenkin tärkeät kolostrumtipat suuhun, imi tai ei. Jälkikäteen tiedän sanoa, ettei Lauri silloin saanut imuotetta. Ensimmäiset kunnon imaisut tapahtuivat osastolla, kun kädestä pitäen pyysin yhtä kätilöä näyttämään. Maito nousi hyvin jo osastolla.

Lauri tissillä heti synnyttyä.

Heti ensimmäisten päivien aikana alkoi se tuska. Imettäminen sattui aivan sanoinkuvaamattoman paljon. Rinannpäät olivat riekaleina, rintakumi ei auttanut. Itkin aina ensimmäiset imut, jotka olivat ne kaikista tuskaisimmat. Jokaisen imetyksen jälkeen pelkäsin jo seuraavaa. Se oli kamalaa. Olin vihainen, tiuskin turhautumistani muille. Puristin aina tyynyä kun otin Laurin rinnalle. Lauri söi ahnaasti. Lauri rakasti tissiä. En halunnut kuitenkaan luovuttaa, vaikka ensimmäisen viikon jälkeen olin aivan poikki. Tuntui että koko elämä pyöri imettämisen ympärillä. Ensimmäisellä neuvolan kotikäynnillä esitin reipasta ja sanoin imetyksen sujuvan ihan hyvin, sujuihan se, Lauri kasvoi hienosti pelkällä äidinmaidolla. Terveydenhoitaja antoi nivaskan kaikenmaailman tietoa pursuilevia papereita, ja rintatulehduksen mahdollisuudestakin puhuttiin. Imetys sattui aina ja vaan, vaikka rakas ystäväni google oli kertonut, että imetyksen ei pitäisi sattua.

“On tavallista, että imetyksen ensipäivät ovat kivuliaita. Rinnanpäät aristavat, kun niitä yhtäkkiä imetään 10-20 kertaa päivässä. Muutamassa päivässä rinnat kuitenkin yleensä tottuvat tilanteeseen”  kertoo kaksplussan sivuilla Imetyksestä kertova artikkeli. 

Minun kipuni oli toisenlaista, se oli jäätävää, eikä ollut pelkät rinnanpäät mitkä aristivat. Olin varma, että vauvalla on väärä imuote, vaikka kaikki väittivät sen olevan loistava. Tissinpääkin jäi mielestäni ihan oudon muotoiseksi imetyksen jälkeen, Se ei ollut symmetrinen ja pyöreä, vaan lähinnä huulipunanpään mallinen. Luin jostain, että niin ei pitäisi olla. Ahnehdin informaatiota netin syövereistä imuotteen parantamiseen, kuvia, videoita, kaikkia niksejä.  Kipu vain yltyi päivä päivältä. Imettäminen vei itseltä yöunet, joten annoin yhtenä iltana korviketta vähän lisänä, jotta nukkuisimme paremmin. Se toimi, ja Lauri nukkui todella monta tuntia putkeen, kuten minäkin. Tämä oli suuri virhe, sillä maito pakkautui molempiin tisseihin ja teki seuraavasta imetyskerrasta kaikista tuskaisimman!  Maito oli ns. tiukassa, varmaankin kivun takia ei lähtenyt herumaan, ja kun Lauri oli saanut kuvun täyteen, tissiin jäi vielä pakkautuneesti tavaraa. Pumpulle en herunut, käsin sitten lypsin minkä pystyin. Tähän malliin jatkettiin, kivuista ja pakkautumisesta kärsien.

Laurin oli tässä vaiheessa viikon ja muutaman päivän ikäinen, ja sitten ilmestyi toiseen tissiin tummanpunainen kova läiskä. Arvasin heti, rintatulehdusta pukkaa. Todennäköisesti tiehyttukos, johtuen juurikin kivun aiheuttamasta herumattomuudesta. Aloitin ehkäisevät toimenpiteet heti, jotta kovalta tulehdukselta ja antibiooteilta vältyttäisiin. Toiseenkin tissiin ilmestyi punainen läiskä, molemmissa oli siis tiehyttukoksia. Seuraavana yönä minua kuitenkin palelsi oudosti. Imetys teki tuskaa ja olo oli kaikinpuolin surkea. Otin sinnikkäästi särkylääkettä kipuun yöllä. Seuraava päiväkin hujahti särkylääkkeitä napsiessa. Oli ihana kaiken tuon keskellä kokea Laurin ensimmäiset sosiaaliset hymyt. <3 Tästä seuraavana yönä heräsin kamalaan paleluhorkkaan, makasin kolmen peiton alla ja totesin, että nyt se kuume on varmaan sitten noussut. Mittasin kuumeen ja se oli 38,5. Selvä tulehdus siis. Seuraavana aamuna arvauskeskukseen hakemaan antibiootteja. Pika-crp näytti 135 ja se oli vasta nousussa. Pari päivää myöhemmin crp oli 200. Tämän jälkeen antibiootit vasta alkoivat puremaan. Olin tämän aikana aivan vuoteen oma ja täysin tulehduskipulääkkeistä riippuvainen, aina kun lääkkeen vaikutus lakkasi, nousi kuume yli 40 asteeseen. Pohjat mittasin digitaalisella mittarilla, joka näytti 43 astetta! Täytyy kyllä sanoa, että rintatulehdus tuli sitten oikein rytinällä ja täydellä voimalla, ja oli kokonaisuudessaan jotain aivan kammottavaa!

Entäs imetys sitten? No imetys jatkui, kipeää se teki ja koska olokin oli aivan järkyttävä, eikä mitään pystynyt tekemään. Sitten tullaankin siihen asiaan, joka pikkuisen kaduttaa, mutta toisaalta tehtiin kyllä ihan oikea ratkaisu. Nimittäin korvikemaidot lähtivät tässä vaiheessa mukaan toden teolla. Antibiootit aiheuttivat aivan kamalia vatsakipuja Laurille (reladropseista ym. poppakonsteista huolimatta), oli ihan koliikkiin verrattavissa olevaa huutoa. Ehdin jopa epäillä koliikin iskeneen, sopi hyvin vauvan ikään, joka oli tuolloin vähän vajaa pari viikkoa. No, jokatapauksessa jouduimme antamaan pienelle korviketta, jotta rinnanpäät ja tissit saivat parantua rauhassa. Antibiootti avasi tukoksia. Osittainimetyksellä mentiin se kaksi viikkoa siitä eteenpäin, mitä se antibiootti kesti. Tämän jälkeen kokeilin täysmetykseen siirtymistä, mutta imetys teki edelleen kovin kipeää, joten totesin osittainimetyksen olevan meidän juttu. Maitoa olisi aivan varmasti riittänyt ja Lauri rakasti tissiä edelleen, eikä vieroksunut yhtään. KADUTTAA sinänsä kun ei sinnikkäästi yritetty täysimetykseen kivuista huolimatta nimittäin.....

...kivut lakkasivat kokonaan Laurin ollessa noin parin kuukauden ikäinen! Olin lukenut keskustelupalstoilta lukemattomia kokemuksia siitä, että imetyskipu loppuu kuin seinään kuukauden-kahden imetyksen jälkeen, en kuitenkaan uskonut sitä omalle kohdalle. Olisi pitänyt! Korvikemäärät olivat olleet koko ajan todella pieniä. Vain muutaman kerran päivässä alle desin määränä. Silloin päivässä meni 2-3 desiä korviketta. Yritin sitten vielä sinnikkäästi pelkälle tissille, mutta Lauri vaati pullosta saadun nopean maidon tiettyyn aikaan päivästä. Asia oli sitten loppupelissä ok, kuitenkin rintamaidolla suurimmaksi osaksi mentiin ja vauva kasvoi loistavasti.Vaikka täysimetys ei onnistunut lopulta, imettämisestä tuli todella mieluinen asia sekä minulle että Laurille. Se oli meidän yhteinen hetkemme, ja oli oikeastaan jopa ihanan tuntuista kun vauva imee tyhjäksi täydentuntuisen tissin. :DD tai miten sen nyt kuvailisi parhaiten. Pieni katkeruus on koko ajan takaraivossa, että miksi, oi miksi  menin silloin yksi ilta antamaan sen korvikkeen, josta seurasi tiehyttukos, josta seurasi rintatulehdus, josta seurasi antibiootit ja Laurin masuvaivat.... No tikulla silmään sitä joka menneitä muistelee!

Nyt jos tätä lukee joku, jolle täysimetys on tavoite ja vastoinkäymiset tuntuvat ylitsepääsemättömiltä, maitoa riittää, mutta tekee kipeetä tai jotain, YRITTÄKÄÄ SINNIKKÄÄSTI! Hakekaa rohkeasti apua ja vertaistukea! Mä vastailen myös mielelläni kysymyksiin, jos vaan osaan!

Imetykseen liittyy toki muitakin haasteita kuin nuo alkutaipaleen vaikeudet, imuotteet, maidon riittävyys, pakkautumiset ym. Esimerkiksi kun vauva kasvaa isommaksi, ja alkaa olla enemmän kiinnostunut ympäristöstään, tuo se haastetta imetykseen, kun vauva ei keskitykään kuten ennen. Meillä tuli tämän lisäksi vaihe, jolloin Laurilla oli erilaisia rituaaleja jutella tissille aina imemisen ohella. Välillä juttua tuli tissi suussa ja maidon valuivat minne sattuu. Yksi puhuttava imetykseen liittyvä asia on erilaiset imetysasennot. Neitstä googlettamalla löytyy tietoa kyllä joka lähtöön ja itse olen kokenut sen hyväksi tavaksi ottaa selvää asioihin! :)

Loppuun vielä tämän hetken tilanne. Eli kiinteät on aloitettu hieman alle neljän kuukauden ikäisenä Laurille, alkuun korvikkeen määrä väheni entisestään ja päivässä sai lähinnä kiinteää ja tissiä. Sitten tulivat kauan pelkäämäni tissiraivarit, mutta en luovuta edelleenkään, vaan imetän silloin kun Lauri mieluiten imee, eli väsyneenä ja öisin. Kyllä se luonnostaan nyt pikkuhiljaa koko ajan vähenee, mutta olen todella tyytyväinen tähän yli neljän kuukauden imetyssaavutukseen! Suunnitelmani olisi pitää yöimetystä yllä lopulta siihen asti kun Lauri yöllä syö, katsotaan miten käy! Mutta tällä hetkellä Lauri siis syö 3-5 desiä korviketta päivässä, muuten tissiä ja sitten nämä epäviralliset kiinteiden syömiset ja maistelut! :) Eli hyvin menee vielä! Luopumisen tuska on suuri, mutta taitaa kuulua asiaan...

Jos meille joskus siunaantuu toinen lapsi, aion ehdottomasti tämän kokemuksen perusteella kokeilla täysimetystä uudelleen! :) Mutta tärkeintä on, että vauva kasvaa ja voi hyvin!