Maailma avartuu

Ajattelin tehdä tällaisen täytepostauksen Laurin kehitykseen liittyen. Paljon on tapahtunut 6 kk-neuvolan jälkeen. 

Lauri on oppinut menneellä viikolla ryömimään, eikä poikaa pysäytä enää mikään. Ryömimistekniikka kehittyy päivä päivältä, joka päivä löytyy uutta tutkittavaa ja vauhti kiihtyy koko ajan! Lauri tykkää saada istua hetkittäin käsiinsä nojaten ja tähän asentoon hän yrittää itsekin lattialla nousta. Äiti kuitenkin vähän aina avittaa ja vahtii vieressä kuin haukka kädet ojossa, ettei muksahda. Ihmeen hallitusti se kuitenkin osaa siitä asennosta myös laskeutua pois! Lauri myös viikonloppuna oppi vihdoin nukkumaan päiväunensa parvekkeella vaunuissa ja sekin on onnistunut paremmin kuin hyvin. Pienempänä Lauri ei rauhoittunut paikallaan oleviin vaunuihin millään, saatika nukahtanut. Sai heijata ja heijata ja heijata ja sitten kun poju lopulta nukahti, herätys oli viimeistään vartin päästä. Nyt Laurin voi vain laittaa vaunuihin ja sinne se nukahtaa itsekseen tutin ja Nuuskun (unirievun) kanssa. Tähän on varmati vaikuttanut Laurin itsekseen nukahtamistaito sekä oma aktiivisuuteni vaunuilun suhteen, olen nimittäin viimeiset pari kuukautta ahkerasti käynyt  vaunuilemassa ja Lauri on hienosti aina nukkunut. Vaunukoppa alkaa käymään pieneksi, joten varmaan pian se joutaa jo varastoon. 

Lauri on alkanut  näyttämään voimakkaammin omaa tahtoaan ja komennustaitojaan. Etenkin ruokailuhetkinä, mikäli Laurille ei ruoka maistu, hän kertoo sen kyllä tekemällä vihaisen ilmeen ja huutamalla ''ööääääääää'' ja lyömällä pöytään. Sitten jos äiti sinnikkäästi jatkaa syöttämistä, alkaa kiukkuitku. Ruokailut ovat niitä hetkiä päivässä, jolloin Lauria useimmin kiukuttaa. Sormiruokaa on oltava aina tarjolla. Kyllä Lauri yleensä syö lähes kaiken tarjotun, mutta viimeiset lusikalliset ovat yleensä pienen kiukun saattelemat. 

Matka vauvasta taaperoksi on alkanut. 

Mä olen viettänyt nyt viime päivinä paljon aikaani puikkojen äärellä sukkia neuloen. Pian aloitan yhden kivan ja vähän vaikemman neuloksen tekemisen Laurille, saa nähdä onnistuuko vai tuleeko pelkkiä harmaita hiuksia. :)

Siivouspäivä

Niin oli mulla kyllä muutakin. 

Tänään meillä oli siivouspäivä, joka onnistui tällä kertaa ihan hyvin! Saatiin tehtyä kaikki mitä pitikin tänään saada. Tämän päivän ohjelmaan kuului imurointi, lisäksi pesin vihdoin ja viimein onnistuneesti meidän suihkukaapin ovet! Olin kokeillut niihin melkein kaikkea mahdollista, mutta pinttynyt saippuakalkki ei ottanut lähteäkseen.. Ostin jemmaan toissaviikolla väkiviinaetikkaa jolla liotella, mutta en käyttänytkään sitä, vaan mainonnan uhrina päätin kokeilla mitäs muutakaan kuin Cillit Bangia! Ei mennyt ihan niinku mainoksessa, että yhdellä pyyhkäisyllä kiiltää, ja lika on poissa ja sitten voi sanoa että ''siivoaminen ei ole koskaan ollut näin hauskaa ja helppoa''... >:))) ........... Kyllä, aine toimi toivotusti. Mutta VIISI **tun kertaa hinkkasin ja huuhtelin nuo hemmetin lasit ennen kuin se lika lähti. Vihaan siivoamista. 

Me tehtiin Teemun kanssa  urotyö ja käännettiin meidän jääkaappi-pakastimen ovet aukemaan toiseen suuntaan kuin aiemmin... samalla pesin ja pyyhin kaikki hyllyköt. 

Tein yhtenä päivänä viikolla mulle ja Teemulle suklaamannapuuroa ja poltin sen aika jämäkästi kattilan pohjaan. Olin oikeastaan tosi innoissani siitä, että se ei lähtenyt edes tiskaamalla tai liottamalla pois.. >:)) Mä pääsin nimittäin pitkästä aikaa kokeilemaan marttojen vanhaa menetelmää pohjaan palaneille kattiloille, eli keittämään pyykinpesunestettä liedellä... Se haju on aika karmaiseva, mutta se on maailman toimivin keino. Päätin sitten tänään tehdä samaista puuroa uudestaan ja isomman annoksen, tietenkin sekin paloi pohjaan vaikka kuinka yritin vispata ja hämmentää koko ajan miedolla lämmöllä. -___- Huomenna sitten taas poppakonstit kehiin.

Lauri on ollut taas jälleen kerran koko päivän tosi kiltti ja rauhallinen. Se nukkui kaikki päiväunet tänään parvekkeella vaunuissaan. Lauri ei pienempänä rauhoittunut vaunuihin ollenkaan kunnolla, saatika nukkunut niissä, mutta nykyään pelkkä vaunuihin laittaminen rauhoittaa ja hän nukahtaa sinne itsekseen. Tänään opittiin myös uusi taito, nimittäin käsillä yhteen taputtaminen. Läiske vaan kuuluu kun Lauri taputtaa. Me ollaan Teemun kanssa naurettu kun viimeisen parin viikon sisällä Lauri on alkanut hokea silloin tällöin äitti tai äittä. Ja nyt ihan parina viime päivänä se on ollut selkeä äiti. En usko, että se sillä vielä tarkoittaa äitiä eli minua, mutta se on vaan niin huvittavaa. 

Nelli soluttautui mattoon, joka on nyt parvekkeella odottaen viimeistä matkaansa - hermo meni.

Millikin yritti soluttautua sohvaan.

Huomenna siivous jatkuu. Vuorossa kauan odottaneet vaatekaapit, joiden sisältö vyöryy päälle kun oven avaa. Lisäksi haluaisin järjestellä vaatehuoneen ja vähän krääsäkaappeja.. 

Ahdistus

Minä hölmö lähdin seikkailemaan blogien ihmeelliseen maailmaan ja lopulta päädyin selailemaan erilaisia mielenterveysongelmista kärsivien blogeja. Masennusta, syömishäiriöitä, pakkomielteitä, neurooseja, itsetuhoisia ajatuksia... Mä oon jotenkin nyt niin kamalan ahdistunut kaikista niistä luuranko- ja viiltelykuvista, ja niistä synkkyyttä täynnä olevista teksteistä. Toivottavasti eivät tule uniin. Karu totuus on se, että ne ovat olemassa olevia asioita, siitä ei pääse mihinkään. Sääli ja myötätunto näitä ihmisiä kohtaan on suuri. Toivottavasti he saavat apua ja parantuvat. Toivottavasti heillä on edes pieni toivon pilkahdus. Mua ahdistaa heidän puolestaan. Eräs nuori nainen on juuri joutunut sairaalaan yrittäessään tehdä itsemurhan, toisella oli postaus itsemurhasuunnitelmista, eräs pohtii laihdutusstrategiaa tavoitepainonaan painaa 35 kiloa, yhdellä oli viimeisimmässä päivityksessä kuvat verisistä ranteista.... Oon ihan sanaton. Ne kuvat, tekstit, kaikki. Satoja seuraajia jotka ihannoivat toinen toisiaan.  On ihan sellainen tunne että jotain täytyisi tehdä heidän hyväkseen. Miksi maailmassa on kaikkea kamalaa ja ihmismieli voi tehdä tepposet? Itse olen niin kiitollinen siitä että oma mielenterveyteni on ollut aina suhteellisen tasapainoinen. Ja toivottavasti pysyykin sellaisena. Toivon paljon voimia sitä tarvitseville.

Ei mulla muuta.

Reppureissaaja

Laurin syntymän jälkeen meillä on ollut tapana käyttää koirat ulkona juuri ennen Teemun töihinlähtöä. Ja yleensä Teemu on käyttänyt ne sitten kun tulee kotiin. Joskus poikkeustilanteissa ja mahdollisuuksien mukaan olen ulkoiluttanut niitä jonkun hoitaessa Lauria sillä välin. Tällä viikolla Teemulla on ollut iltavuoroja, ja pitkien päivien takia olen hoitanut ulkoilutukset Teemun ollessa töissä. Esimerkiksi eilen pyysin äitiäni tulemaan töiden jälkeen hetkeksi meille ulkoilutuksen ajaksi. Tänään hän ei päässyt tulemaan, joten kaivoin Teemun veljen perheen meille antaman Manduca-kantorepun esille ja ulkoilutin koirat näppärästi Lauri mukanani. Pari kertaa olen kokeillu vaunut+koirat-yhdistelmää, mutta ei toimi meillä. Lauri viihtyy kantorepussa todella hyvin. Oikein kaduttaa kun on ollut tuo niin vähällä käytöllä. Aion tästä lähin käyttää koirat useammin Lauri kantorepussa mukanani! Tällä kertaa emme kävelleet kauas, sillä tuo pitkähihainen oli mulle aivan liikaa tuolla auringonpaisteessa!

Mun mielestä Manduca on todella hyvä ja ergonominen kantoreppu, ainakin verrattuna perus rintareppuihin. Yhden pidemmän kävelymatkan olen kävellyt Laurin ollessa muistaakseni Emman perus rintarepussa (semmoinen missä lapsi lähinnä roikkuu aikuisen hartioiden varassa) ja se oli yhtä tuskaa, alkumatka meni ihan hyvin, mutta loppumatkalla kaikki paikat huusivat hoosiannaa ja kävely vaikeutui. Lisäksi kokoajan jouduin kannattelemaan Lauria käsilläni, koska reppu ei tuntunut istuvan ollenkaan. Laurin ollessa Manducassa paino tosissaan jakaantuu tasaisesti, eikä mikään paikka rasitu. Olkaimet ja rihvelit ovat pehmustettuja. Vilkaisin huvikseni nettimarkkinoiden kantoreppuvalikoimaa, ja huomasin usealla eri merkillä olevan samantyyppinen lantiovyöllä ja muilla rihveleillä varustettu kantoreppu valikoimissaan. Silmiin pistivät merkit Manduca, Tula, BabyBjörn ja Stokke. Silmiin pistivät myös huikeat hintaerot. BabyBjörn ja Stokke pulittavat kantorepuistaan melkein parisataa euroa, kun taas Manducan ja Tulan hinta on melkolailla sama, mutta jää alle 150 euron. Haluaisin ehdottomasti hommata myös Tulan toiseksi kantorepuksi sitten viimeistään seuraavalle lapselle. Mulla ei ole käyttökokemusta Tulasta, mutta olen lukenut muiden kokemuksia, ja monet ovat kehuneet sitä jopa Manducaa paremmaksi. Googlettaessani käyttökokemuksia mielipiteet jakautuvat lopulta aikalailla tasan. Molemmissa on omat "höysteensä". Manducassa on integroitu vauvatuki ja repun "kokoa" voi säätää. Tulaan saa lisävarusteena vauvatuen. Plussaa Tulassa ehdottomasti ovat aivan ihanat kuosivaihtoehdot, olen aivan rakastunut niihin! Ja lantiovyössä oleva taskukin olisi kätevä, harmi kun Manducassa ei ole. Nyt jos joku molempia kokeillut tätä lukee, niin jaa toki mielipiteesi ja käyttökokemuksesi!

.

.

Kantoreppu on kyllä meillä ollut ihan hyödyllinen kapistus. Vauvan saa pidettyä samaan aikaan aivan lähellä "äidin tai isin turvassa" ja kädet saa vapaaksi. Meillä Lauri rauhoittui pienenä tosi hyvin Manducassa ollessaan ja lähes poikkeuksetta myös nukahti. Itseäni tosin vähän arveluttaa liiallisessa käytössä pienen vauvan kohdalla selkään kohdistuva rasitus, tosin tuoteseloste lupaa ilmeisesti turvallisen ja luonnollisen asennon myös pienelle vauvalle. Meillä reppu ei kauhean kovassa käytössä ole ollut, mutta nyt kun Lauri on isompi, kiinnostus sen käyttöön kasvoi taas. Laurin ollessa pieni haaveilin myös kantoliinan ostamisesta, mutta sekin vain sitten jäi.

Lauri isin kanssa Huhtikuussa noin parikuisena

Tämä päihittää Niksi-Pirkan neuvot

Kun joskus murhe painaa, se painaa, se painaa,

 voit silloin multaa kaivaa ja huolet hukuttaa!

Heränneet

<3

Tältä me näytimme Laurin kanssa herättyämme. Isi oli juuri hakenut Laurin omasta huoneestaan. Äitiä taisi _hieman_ vielä väsyttää.. Tältä mä oikeasti näytän aamuisin. 

Kun vaihdetaan farkut verkkarihousuun

Huhhei kotona taas. Viikonloppu tuli siis vietettyä Pohjois-Karjalassa. Olimme majoittuneena tällä kertaa Joensuun Lehmossa sijaitsevassa Hotelli Juliessa. Todella kaunis rakennus ulkoisesti, ja varmasti parhaina aikoinaan ollut hyvinkin elinvoimainen! Mutta en oikeastaan pitänyt hotellista. Henkilökunta oli ystävällistä ja asiallista, mutta muilta osin hotelli oli melkoisen rähjäinen. Rakennus on vanha ja sisäilma haisee ja on kostea, kenties homeessa alimmasta kerroksesta?  Huoneessa pauhasi kyllä ilmastointi. Vessakylppäri haisi aivan kammottavan ällöttävän hirvittävältä. Hampaidenpesusta ja tarpeillakäymisestä selvisi suihkuttamalla Bruno Banania joka puolelle. Laurille oli varattu henkilökunnan omien sanojen mukaan "matkasänky" eli käytännössä 30-luvulta lähtöisin oleva pinnasänky. Pohja oli ajalleen tyypillisesti kovera. Sänky natisi ja keikkui hurjasti jaloillaan, joten nalkitin sen nojatuolilla seinään kiinni. Kaikesta tästä huolimatta kaikki me nukuttiin siellä tosi hyvin! Sängyt olivat kyllä hyvät. Aamupala oli perus hotelliaamiainen eikä siinäkään ollut moitittavaa, mutta syöttötuoleja ei löytynyt kuin varaston perältä yksi pinnasängyn kanssa samalta aikakaudelta kotoisin oleva, josta puuttui haarapala kokonaan, joten Lauri ei olisi siinä kunnolla pysynyt. Tämä on todella outoa, että syöttötuoleja ei enempää ollut, sillä näin siellä useita perheiä pienien lapsien kanssa! Onneksi oli matkarattaat, ja Lauri sai niissä istua aamupalan ajan. Otin tooooooooosi vähän kuvia, ei ollut jotenkin mitään inspiraatiota kuvailla.

Ostin muuten nettikirpparilta Laurille tuon ihanan raidallisen Lindexin örkkipyllyjumppiksen koossa 80! On siis todella naftia mallia tuo, sillä vaikka se onkin muilta osin reilu (pitkähköt lahkeet ja hihoja joutuu käärimään), niin olka-haaraväli on melkein sopiva! Alemmassa kuvassa Laurilla on samanlainen jumppis Eetulta lainassa koossa 62. Ja ikäähän Laurilla oli tuolloin ihan pikkuisen päälle 2 kuukautta! <3 

Kuten kuvasta näkyy, Lauri oli aivan onnensa kukkuloilla kun perjantaina hotellille saavuttuamme se pääsi tuonne pinnikseen kellimään. KILJUMISTA, NAURUA, RIEMUA, SÄTKIMISTÄ.... siis ette usko. Olisi pitänyt kuvata se. Ja sama toistui eilenkin illalla kun pitkän päivän jälkeen mentiin takaisin hotellille. Lauri oli oikea enkeli koko matkan ajan, todella helppoa oli kuten arvelinkin. 

Me pysähdyttiin eilen illalla matkalla hotellille Kuoringan uimarannalle. Kuorinka-järvi on puhtain järvi, jossa on Suomessa koskaan uinut. Pohja näkyy aivan kirkkaasti pinnalta jopa syvemmälle mennessä. Lisäksi rannasta kun lähtee kahlaamaan keskemmälle järveä, saa mennä parisataa metriä, ennen kuin tulee äkkisyvä. Se on siis oikein ihanteellinen uima-ranta pienillekin lapsille! Aivan ihana järvi, harmi kun tänä kesänä ei tullut kertaakaan siinä uitua vaikka sielläpäin muutamaan otteeseenkin käytiin. Osuttiin paikalle juuri sopivasti auringonlaskun aikaan, ja maisema oli aivan upea. Kuvat kertokoot puolestaan. Lauri oli jo yöunien partaalla ja heräsi kun auto pysähtyi. 

Oli kyllä todella kiva reissu kaikenkaikkiaan. Oli mukava nähdä sukulaisia taas ja yrittää pysyä kärryllä kaikista sukulaisten suhdesukulaisuuskoukeroista. Syötiin hyvin isotätien tekemiä ruokia ja illalla naposteltiin omia herkkuja, nimittäin lohta ja ruissipsejä. Nam. 

Mua jotenkin ällöttää tää kuva, miksköhän lisäsin tän.. tai ees otin tän.. :D Hyvää oli!!

<3

P.S Koko viikonlopun vietin juoksutrikoissa tietenkin.