Tähän mennessä olen saanut kertoa kaikille, että meillä on tutiton vauva. Vai onko sittenkään? Missään vaiheessa me ei tarkoituksella olla oltu antamatta tuttia Laurille, hän ei sitä vain tähän mennessä ole huolinut. Ja nyt on siis kyse huvituteista. Raskausaikana teimme jo ensimmäiset tuttihankinnat, koska ajattelin että
tottakai vauva syö tuttia. Niin siinä kuitenkin kävi, että Laurille ei tutti kelvannut, hirveä huuto syntyi kun tutin yritti suuhun laittaa, ajatuksena lieventää pienen suurta imemisentarvetta. Jo pelkkä tutin näkeminen sai aikaan reaktion työntää kieltä ulos suusta. :D Laurilla on aina ollut todellakin kova imemisentarve, ja ihan sääliksi on käynyt kun ei ole sitä yhtään tutilla saatu helpottamaan. Olen siis itse toiminut tisseineni tähän asti useinkin huvituttina tyydyttämässä imemisentarvetta ja tulppana harmin tullessa, ja myönnettäköön että usein jopa nukuttaminen on meillä tapahtunut tissin tarpeettomalla imemisellä ruokailun jälkeen. Meillä on tuttia melkein kaikkia mahdollisia laatuja ja muotoja hommattuna, silikonisia, luonnonkumisia, symmetrisiä perhostutteja, anatomisesti muotoiltuja ensitutteja... Ihan vain kokeilumielessä. Alkuun tarjosimme tuttia joka päivä tilanteissa, joissa tutintarvetta olisi ollut. Kokeilut vähentyivät yhteen-kahteen kertaan viikossa, koska Lauri ei kertakaikkiaan tuttia huolinut, enkä halunnut kiusata pientä ja itkettää turhan takia. Totesimme, että emme sitten tarvitse tuttia. Nyt kun Lauri on kasvanut isommaksi, ja käsien motoriikka kehittynyt huimasti, nyrkit, lelut ja harsot ovat suussa koko ajan, olen silloin tällöin kovan harmin iskiessä kokeillut jospa tutin imeminen onnistuisi.
Pari imaisua ja plop, Lauri ampuu tutin kielellään mahdollisimman kauas!
Toissapäivänä kävi sitten niin, että olimme vanhempieni luona syömässä, ja jätimme Laurin illasta hetkeksi äitini hoiviin. Tullessamme takaisin Lauri nukkui olohuoneen lattialla, mikäs muukaan kuin
TUTTI suussa. Ajattelin sen olevan hetken huumaa, mutta kokeilimme myöhemmin samana iltana kotona tuota samaista temppua nukkumaanmennessä ja Lauri huoli tutin. Tutti, jonka Lauri huoli siis ensimmäisenä on merkiltään AINUn anatomisesti muotoiltu luonnonkuminen tutti. Tämä samainen tutti on myös aikaisemmin ollut se tutti, mistä on eniten imaisuja maisteltu! Silti, vaikka tutti nyt paremmin maistuukin, en ole sitä tarjonnut kuin tarpeen tullen, lähinnä nukuttamistilanteissa olen jättänyt Laurin pinnasänkyynsä tutti suussa itsekseen nukahtamaan.
Tänään on sitten ilmeisesti tämä inhottava kuumuus vaivannut Lauria tavallista enemmän, ja missään asennossa ei ole oikein ollut hyvä olla ja pientä tyytymättömyyttä ollut koko ajan. Kokeilin sitten huvikseni, kelpaisiko silikoninen perhostutti, ja se kelpasi! Sitä onkin tänään maisteltu muutamaan otteeseen tarpeen tullessa.
Tähän tuttiasiaan liittyen voisin myös mainita sen, että Lauri on nirso myös tuttipullojen tuttien suhteen. Syöttäminen pullosta onnistuu vain ja ainoastaan MAMin tuteilla, niillä leveillä symmetrisillä. Aventin tuteista ei juo ollenkaan, perinteisistä tuteista juo, mutta vaikeasti. Käytössämme on MAMin Anti-colic-pulloja, ja joskus käytämme myös Aventin pulloja, sillä MAMin leveät tutit käyvät myös niihin. Koliikkipullojen "holkkiosaa" voi myös käyttää kertakäyttöpussien kanssa, mikä helpottaa pulloruokintaa reissun päällä. Tätä en tiennyt ennen kuin itse kokeilin, sillä kertakäyttöpussit ovat suunniteltuja kapealle Ainun kertakäyttöpulloholkille. En ainakaan itse ole löytänyt/nähnyt missään leveämpiä kertakäyttöpulloja? Lisäksi voisin tässä myös mainita, että Laurilla on selkeästi hieman kireä kielijänne, en sitten tiedä voiko vaikuttaa näihin tutinsyömisiin. Joka tapauksessa neuvolalääkärin mukaan kielijänne ei ole ongelma mikäli imettäminen onnistuu, ja onnistuuhan se.
Se, että Lauri nyt sitten huolii tutin tarvittaessa, on helpottanut lähinnä nukkumaanmenotilanteita (nyt kahden päivän aikana). Laurin nukkumaanmeno ei kyllä missään vaiheessa ole ollut niinkään ongelmallista, etenkin yöunille on nukahdettu hyvin, ja meillä on pyrkimyksenä ollut itsekseen nukahtaminen. Laurilla on tärkeä uniriepu
(Nuuskuksi ollaan sitä kutsuttu), minkä hipeltäminen nukkumaanmennessä on niinsanotusti korvannut tutin imemisen. Nyt nukkumaanmeno menee kutakuinkin näin: imetys (tarvittaessa lisämaitoa pullosta), kyljelleen omaan sänkyyn, Nuusku kainaloon ja tutti suuhun. Laitamme Laurin yleensä nukkumaan yöunille niin, että bongaamme sen "väsyneen" hetken, en tykkää väkipakolla nukuttaa uneen. Aikaisemmin Lauri hipelsi Nuuskua joskus todella pitkäänkin ennen kuin nukahti, välillä jopa ei uni tullut ja alkoi itku, ja silittely auttoi unensaannissa, Nyt tutinsyönti nukuttaa pojan hetkessä, ja jonkun ajan päästä tutti on tippunut suusta, eikä sitä loppuyönä edes tarvita. Tämä siis on tämän hetken tilanne. Minua ei haittaisi, vaikka tutti ei kohta taas kelpaisikaan, koska ongelma se ei ole meille ollut.
