Masun lähtötilanne

rv 11+1

Laurimasu rv 11+1, sattumalta löytyi saman päivän masukuva!

Otin tänään ensimmäisen "masukuvan". En sillä, että tuossa mitään vauvamasua vielä olisi tippaakaan, pieni turvotus vain. Ajattelin kuitenkin, että tässä on ns. lähtötilanne mahan kasvuun. :) 

Aamulla täydellä rakolla tuntuu käteen kunnon uloke, painottuneena vasemmalle puolelle alavatsaa. Muistaakseni viime raskaudenkin alussa kohtu möllötti toispuoleisesti kunnes sitten kasvaessa tasoittui. Farkut ovat alkaneet ahdistamaan, varsinkin jos joutuu koko päivän pitämään.. Istuessa on pakko avata nappi. Legginsit jalassa olenkin nyt parhaiten viihtynyt.  

Eilen huomasin päivän päätteeksi turvonneet jalat, kun olimme käyneet kävellen Teemun vanhemmilla. Illalla koiria käyttäessä ei meinanneet kengät mahtua jalkaan. 

Naama, rintakehä, olkapäät ja yläselkä kukkii kuin murrosikäisellä konsanaan.. yyyh. Hiukset rasvoittuu tosi nopeasti, ostinkin kuivashampoota taas pitkästä aikaa ensiapuun. Viime raskaudessa muistaakseni jossain vaiheessa hiukset pysyi puhtaan näköisenä vaikka pesuväli olisi ollut normaalia pidempi, toivottavasti kääntyy tälläkin kertaa jossain vaiheessa niin päin.

Uni maistuisi koko ajan.. ja väsymys ajaakin ihan raivon partaalle. 

Titti + papunen rv 11+1

Kymmenen kuukautta!

Meidän kymmenkuinen on jo aika etevä tyyppi! Konttaa ja kiipeilee tarmokkaasti, tukea vasten askeltaa minkä ehtii. Ilman tukea ei vielä ole seisoskellut. Omaa kieltä puhuu, aina saa äänensä kuuluviin ihmisjoukonkin keskellä. Ymmärtää hienosti puhetta, matkii asioita ja toteuttaa yksinkertaisia pyyntöjä. 

Sylistä on tullut turvapaikka harmin ja vierastuksen tullessa (harvoin kyllä ketään vierastaa!). Uutena kepposena on tullut äitin ja isin pureminen... se sattuu, ja on Laurista aivan mielettömän hauskaa! Hampaita suussa on edelleen neljä, ylös sivuille on tulossa seuraavat. Tekee mielellään kiellettyjä juttuja, kuten sammuttelee tietokonetta tsiljoona kertaa, järsii dvd-koteloita, lätskyttää koirien vesikuppia, syö ja levittelee koiranruokaa... Kieltäminen herättää aluksi suunnatonta naururiemua joka muuttuu lopulta raivokkaaksi itkuksi. Rakastaa jahdata koiria ja nauraa aina kun ne juoksevat ohitse. 

Syö lähestulkoon kaikkea, maistaa aina mielellään. Sormiruokailee paljon samoja ruokia kuin me itse syödään. Hapanmaitotuotteita on maisteltu, mutta nyt viimepäivinä jäänyt vähemmälle. Lauri nukkuu tosi hyvin edelleen, vaikka välissä olikin pari viikkoa sitten kamalan surkeita öitä monta putkeen... tiedä sitten mikä silloin valvotutti. Nukkumaan menee iltayhdeksältä ja heräilee aamulla seitsemän-yhdeksän välillä. Unituttia syö edelleen, ajatuksissa olisi pian vieroitus. Pottaillaan edelleen päivittäin ja pissat tuleekin usein pottaan. Meillä oli pitkään että aamuisin tuli päivittäin isompikin hätä pottaan, mutta kakkirytmi vaihtuikin ja satunnaisesti enää osuu pottaan kohdalle. 

Lauri on fanaattinen (tiettyjen) lastenohjelmien ystävä. Ihan tahtomattamme poika on pienestä pitäen katsonut todella keskittyneesti telkkaria jos se vaan on päällä ollut. Nykyisin kiinnostuksen kohteet ovat rajoittuneet mainoksiin (kaikki kelpaa) ja Pikku Kakkosen höpötäteihin/setiin, Pinguun ja Teletappeihin. Me ollaan Teemun kanssa huvikseen tallennettu muutama jakso meidän digiboksiin ja laitetaan ne aina tarvittaessa Laurille pyörimään. Ne samat kelpaavat AINA, ja poika katsoo ne tallenteet keskittyneesti alusta loppuun. Mutta jos laittaa Teletappia/Pingua pyörimään vaikkapa dvd:ltä tai Pikku Kakkonen tulee telkkarista, niin ei kelpaa millään. Musta on aika pelottavaakin, miten keskittyneesti ja innoissaan Lauri telkkaria tykkää katsella. Ja kun tallenne loppuu "kesken", alkaa kamala itku ja kiukuttelu. Onneksi meillä ei todellakaan katsella näitä ohjelmia koko aikaa, vaan esimerkiksi minun ja Laurin ollessa kahdestaan kotona, töllö pysyy visusti kiinni. On hirmu kätevää kuitenkin, että pystyy yksinollessa hoitamaan asian kuin asian rauhassa ilman että jalassa roikkuu ketään, laittamalla vain lempiohjelman pyörimään. Tässä vaiheessa on kuitenkin ollut jo hyvä huomata telkkarin katselulla olevan negatiivisia vaikutuksia jo noinkin pieneen, juurikin tuo kiukuttelu esimerkiksi.. ohjelman loppumisen jälkeen sitä saattaa kestää hyvinkin pitkään. 

Touhu ja vipinä alkaa meillä heti aamulla, ja päättyy illalla pojan sammuessa sänkyyn. Päivässä poika nukkuu yhdet-kahdet päikkärit. Vaunuissa ei olla enää parvekkeella nukuttu vähään aikaan, nukahtaa kyllä niihinkin oikein hyvin mutta unet jäävät turhan lyhyiksi. 

Uutta opitaan joka päivä ja on hienoa nähdä kun toinen kasvaa, oppii ja kehittyy! Anteeksi sekava sepustus, eiköhän kaikki tarpeellinen tieto kuitenkin ole luettavissa. ;)

Eka Joulu

Jouluaatto sujui oikein mukavasti! Aamulla poikkesimme pikaisesti Teemun vanhempien luona viemässä pari joululahjaa ja syömässä joulupuuroa. Palasimme kuitenkin pian takaisin kotiin laittamaan viimeiset ruuat valmiiksi. Vanhempani ja sisarukseni tulivat meille iltapäivällä. Lauri nukkui sopivasti päiväuniaan ja laitoimme Teemun kanssa joululahjat kuusen alle. Laurin herätessä oli olohuone ihmisiä täynnä ja sepäs vasta ihmetytti. Lahjat (lähinnä värikkäät paperit ja nauhat) alkoivat kiinnostaa vasta hetken tokenemisen jälkeen, isoja paketteja olikin kiva paukuttaa. Olin aivan tyrmistynyt lopullisesta lahjojen määrästä! 

Me ostimme Laurille yhteensä neljä lahjaa, neljäs oli vähän sellainen "heräteostos". Meiltä Lauri sai punaisen perinteisen potkuauton, sellaisen moninappulaisen kosketinsoittimen, pallon sekä pehmopöllön. Lahjoja tuli kuitenkin läjäpäin muiltakin. Ennen syömistä tutkimme Laurin kanssa lahjoja ja availimme niitä viihdykkeeksi siksi ajaksi kun itse söimme. Lauria tuntui aluksi kiinnostavan enemmän lahjapaperit ja narut, pahvipakkauksista puhumattakaan. Suurin osa lahjoista oli leluja, mm. Fisher Pricen Learning Puppy, Brion ralliauto, Brion hakka, hieno Ikean helmilauta, nuppipalapelejä, lelupuhelin... Varmasti viimeistään Laurin vähän kasvaessa nämä "isompien" lelut tulevat myös kovempaan käyttöön. :) Kivoja vaatelahjoja Lauri sai myös. Kaikenkaikkiaan kaikki lahjat olivat mieluisia, nyt pitäisi vain ottaa ja laittaa kaikki käyttämättömät pikkuvauvojen lelut jo piiloon odottamaan pikkusisarusta... On muuten turhan paljon leluja leviteltävänä. 

Tekemäni joululaatikot onnistuivat loistavasti! Ruokaa riitti ja se oli hyvää. Meidän joulupöydässä oli tosiaan imelletty peruna-, lanttu- ja porkkanalaatikot, kinkkua, graavattua lohta, rosollia, rosollikastiketta, karjalanpaistia, karjalanpiirakoita, herneitä ja silliä. Juomaksi äitini oli tehnyt kotikaljaa. Laurikin söi ruuaksi joululaatikoita ja naposteli herneitä ja rosollia, kinkkuakin annoin vähän. Hyvin maistui! Todella hienosti Lauri osaa noiden neljän hampaansa avulla järsiä ruokaa kuin ruokaa suussaan.. Mutta arvatkaa muistinko mä ruuanhimoissani ottaa kuvia joulutarjoilusta?? NO EN!! 

---

Nyt ollaan herätty aatonjälkeiseen aamuun, siivottu koiranpaskaa lattioilta ja vaipansilppua sohvilta yön jäljiltä, pesty koiran sekä Laurin peppu, koomailtu ja syöty koko perhe aamupalaksi riisipuuroa. Uudet lelut kiinnostivat Lauria tänään ehkä jopa eilistä enemmän. Ja nyt on tullut todettua, että leluja on esillä aivan liikaa ja jotain säilytysjärjestelmäsysteemejä täytyy ruveta nyt suunnittelemaan. Tänään mennään Teemun vanhemmille jouluaterialle.

Me muutetaan! Helmikuussa jätämme kerrostaloelämän taaksemme ja uusi elämä paritalonpuolikkaassa voi alkaa. Heti vuodenvaihteen jälkeen alkaa armoton pakkaaminen (ja mulla alkaa työharjoittelu!!!! APUA)..  Lauri täytti sunnuntaina täydet 10 kuukautta ja siitä teen postauksen tässä kunhan jaksan. Ensi viikolla on np-ultra ja vihdoin kerromme Teemun vanhemmille. Jeejee.

Hyvää Joulua vielä kaikille! :)

Tavoitteena rauhallinen joulu

Kirjoittelen tässä puhelimen Blogger -sovelluksella pitkästä aikaa. Sylissä mulla on jalkojen välissä maitoa juomassa pieni pojankloppi.. 

Imelletty perunalaatikko on uunissa kypsymässä ja tuoksut valtaavat meidän keittiön. Mun raskausnenä on tosin ehkä hieman eri miltä sen imelän hajun miellyttävyydestä. Tänään pitäisi tehdä porkkana- ja lanttulaatikot myös. Teen joululaatikot ihan ensimmäistä kertaa itse, toivon tosiaan että onnistuvat. Me ollaan jouluaatto ihan kotona, mun vanhemmat ja sisarukset tulevat meille syömään. Joulupäivänä syödään anoppilassa. Ruokaa siis riittää, kuten joka joulu. 

Mun lapsuuden jouluina on aina syöty hyvin, kuusi koristeltu, joulupukki käynyt ja lahjoja saatu. Tämä joulu on ehkä eka joulu, jossa olen itse miettinyt ja suunnitellut joulua edes jotenkin.. Aikaisemmin se on vaan tullut ja mennyt omalla painollaan. Nyt meillä on kuitenkin lapsi ja haluan tarjota hänellekin mukavat lapsuuden joulumuistot, samanlaiset kuin itselläkin oli. Mun vanhemmat eivät ole yhtään jouluihmisiä, ovat olleet ulkomailla kaksi viimeisintä joulua, eikä heidän talossakaan ole jouluhärpäkkeitä tänäkään jouluna. Näin on nyt kun me lapset ollaan isompia (neljästä lapsesta enää yksi on alaikäinen). Mä itse kuitenkin pidän kauniista maltillisista joulukoristeista ja valoista, tykkään paketoida lahjoja (lahjojen hankkiminen on vaikeaa!!!) ja jouluruokien tekeminen on joka joulu ollut haaveena. Musta on kuitenkin ihan hullua aloittaa joulun stressaaminen jo tyyliin juhannuksena ja olla aivan mielenvikainen koko joulukuu yhden päivän takia... 

Eilen käytiin viimeisillä ruokaostoksilla Prismassa. Eikä oltu ainoat. Ihmisiä oli aivan mielettömän paljon tungeksimassa, kyllä sai pitää päänsä kylmänä ettei hermo mennyt. Käsittämätöntä, että joutuu tilanteeseen kun olet vihannesosastolla punnitsemassa perunoita ja takana on pitkä jono ja ihmiset murisee niskaan että "mikä siinä kestää". Missä on ihmisten kärsivällisyys? Yksi pyhäpäivä osaa sulattaa ihmisten aivot täysin. Maustehyllyvälikin oli täysin verrattavissa maanpäälliseen helvettiin.

Meidän Milli -koira on ollut nyt pari päivää kipeänä ja kärsii kovasta ripulista. Juoksutkin alkoivat juuri sopivasti samaan syssyyn, liekö ripulikin siitä johtuvaa. On ollut hermoja raastavaa siivota paikkoja ja vaihtaa koiralta vaippoja yhtä tiuhaan kuin vastasyntyneeltä vauvalta, eikä se koiran uloste tosiaan ole mitään herkullista siivottavaa (onkin ollut sattuneesta syystä Teemun homma) + tietenkin koiran tiuhaa pesemistä unohtamatta.. Nyt sormet ja varpaat ristiin, ettei synny mitään tulehdusta ja saadaan koiralta masuvaivat kuriin. Kaikki kotihoitokonstit on aloitettu ja toivon mukaan nyt alkaa kohta hellittämään. 

Rauhallisia ja stressittömiä jouluvalmisteluja kaikille! Iisisti vaan, ei se nyt niin justiinsa oo!

P.S Mun masussa on alkanut tuntua kova möllykkä!! <3 

rv 10+0

Oireet ovat helpottaneet huolella. Vellova pahoinvointi on väistynyt lähes kokonaan. Jäljellä ovat enää jäätävä väsymys ja siihen liittyvät palelu ja valtava unentarve. Ruokaa täytyy vetää säännöllisesti tai tulee armoton horkka. Toissapäivänä sen koin ja se oli aivan kamalaa. Ruoka maistuu tosi hyvin, etenkin kaikki epäterveellinen.. Hehheh. Sydänäänet kuuluu hyvin kotidopplerilla. Kohtu ei kyllä vielä tunnu vatsanpeitteiden läpi lähes ollenkaan paitsi rakon ollessa täynnä. Epäilen taaksepäin kallistunutta kohtua. Viimeksi muistaakseni tässä vaiheessa jo kohtu tuntui kovalta "kasvaimelta" ihan alavatsalla. 

Jaahas... blogger päätti muuttaa värejä. Kai tästä jotain selvää saa..

Olen nyt kiinnittänyt huomiota edellisraskaudesta jääneeseen linea negraan, joka juovikkaasti lävisti koko vatsan alhaalta ylös. Minusta näyttää kuin navan yläpuolella oleva viiva olisi haalistunut. En kuollakseni muista millä viikoilla tuo viiva edes viime raskaudessa ilmestyi, ei kuitenkaan ihan näin aikaisin. Olisiko se ollut puolen välin jälkeen.. 

Kutsu nt-ultraan äippäpolille kolahti viikko sitten postiluukusta ja ikäväkseni ei osunut enää tämän vuoden puolelle, vaan on kahden viikon päästä torstaina eli 2.1. Silloin viikkoja on täynnä 12+1. En malttaisi odottaa.

Mulla on muuten tällä hetkellä aikas vahva poikaolo. Saas nähdä sitten. =)

ViuhViuhViuhViuhViuhViuh...

Tilasin itselleni joululahjaksi AngelSounds JPD-100S kotidopplerin Ilofantista, eikä hinta 19,50 euroa ollut edes kovin suolainen. Se on ilmeisesti markkinoiden halvin ja yksinkertaisin malli. Lueskelin etukäteen kokemuksia kyseisestä mallista ja eihän tuo nyt mitään parhaita arvosteluja ollut saaanut, mutta kyllä se on ihan asiansa ilmeisesti ajanut. Sain sellaisen käsityksen, että aika myöhäisessä vaiheessa saisi vasta äänet tuolla kuuluviin. 

Tänään eletään raskausviikkoa 9+2. Laite saapui eilen postiin ja minä malttamattomana tietenkin otin riskin ja kokeilin sitä innoissani. En odottanut saavani vielä mitään kuuluviin, mutta aivan vaivatta hetken laitteeseen tutustumisen ja testailun jälkeen löysin pienen äänet. <3 Hyvin kuuluivat ja ihan suotta pelkäsin etten erottaisi omista sydänäänistäni.... Harkitsin hetken jopa ennen tuon tilausta sellaisen kalliimman sykenäytöllisen ostamista, mutta piheys vei voiton, ne hienommat dopplerit sykenäytöllä ja kaikenmaailman kaiutinsysteemeillä maksavat jopa yli sataa euroa! Olen siis oikein tyytyväinen ostokseeni! 

Joulupuu on rakennettu...

Huhhuh, viimepäivät ovat olleet toimintaa täynnä. Meillä kävi viime viikolla pieni haaveri auton kanssa liukkailla ja auto kävi vähän kokeilemassa ojanpohjaa, toisin sanoen meni lunastuskuntoon. Onneksi oli onnea matkassa ja ihmisvahinkoa ei käynyt ollenkaan ja autossa vakuutukset kunnossa. Kiitos joulun, korvauksien saannissa kestää ties kuinka kauan.  Autottomuus on tuonut arkeen lisähaastetta, vaunuilla pääsee täällä meidän pikkukylällä aika sutjakasti, mutta kieltämättä onhan se vähän ikävää lumipyryssä lähteä vaunujen kanssa mihinkään. Ja tämän väsymyksen vallassa laiskuus ottaa kyllä vallan, jos täytyy valita kauppareissu Laurin kanssa kaksin vaunuilla, vaiko lämmin koti ja seuraavaan päivään odottaminen. Uutta autoa odotellessa...

Viime päivinä ollaan käyty ostoksilla, ostoksilla ja ostoksilla.... Lauantain kävimme Teemun äidin kanssa kiertelemässä kauppoja koko päivän ja sunnuntaina kävimme isoilla ruokaostoksilla sekä parilla joululahjaostoksella vanhempieni kanssa.  Lauri on  saamassa aika paljon lahjoja, meiltä saa vain kolme lahjaa, joista yksi on ostettuna. Ei ole ehtinyt oikein mitään mitä on suunnitellut! Vauvakirjaa pitäisi täytellä, vaatteita lajitella, pari lahjaa paketoida, joulukortit kirjoittaa (juu-u ajattelin vielä ehtiä postittamaankin..).. Mutta tiedättekö mitä, mä en jaksa välittää! Menköön ja ehtiköön mitä ehtii.

Tämä on minun ja Teemun kolmas(?) yhteinen joulu, ja nyt päätimme ostaa vihdoin joulukuusen. Päädyimme Clas Ohlsonin valkoiseen tekokuuseen, joka on muuten aivan törkeän ihana. Vieläkään en laita kokonaista kuvaa kuusesta, vielä on joulukoristelu/siivoilu sen verran kesken. Mutta kuusi on täysin hintansa arvoinen. Vertailin etukäteen nimenomaan valkoisten kuusten hintoja, ja jossain pyydettiin jopa pari sataa euroa moisesta! Me maksoimme tästä kuusesta viisikymppiä. Malttamattomana kasasin kuusen jo eilen. Arvelin, että kun kerran sain aamulla kunnon energiapiikin, tulee se käyttää hyödyksi. Energiaa ei tästä naisesta ole herunut viikkokausiin kunnolla. On muuten aika työläs rakentaa tekokuusi, oksia vaikka millä mitalla ja kaikki erikseen kiinnittelee ja oksat availee.. ette varmaan arvaa mikä joululaulu soi päässä sitä kasaillessa. Tänäänkin oli muuten aamulla aika energinen olo. Tosin, kuten eilenkin, iltapäivän puolella se energia muuttuu taas piinaavaksi väsymykseksi. Ei se väsymys niin paha ole, mutta se PALELU. 

Lauri on antanut kuusen olla ihan aloillaan. Vähän kokeili oksia kasauksen yhteydessä, mutta tuossa se kuusi on saanut seistä nököttää ihan rauhassa. Koiratkaan eivät ole sitä noteeranneet. Kuusen pallot sen sijaan... niitä piti Laurin eilen tietenkin käydä vähän maistelemassa, ja saihan tuo pikku jyrsimillään jo nyhjättyä niistä murua irti. 

Koristepalloa vähän vaan maistelin...

Tilasin yllä olevasta kuvasta, jossa Lauri on tasan kolme kuukautta vanha, julisteen koossa 50 x 70cm. Tuolla se nyt komeilee kehystettynä olohuoneen seinällä. <3 

Raskausoireita ja Laurin kuulumisia

Kiitos vielä kaikille onnittelijoille. <3 Meidän taloudenhoito on nyt jammaillut vähän paikallaan, pyykkihuolto ei toimi, tiskit kerääntyvät pöydille.. Viime viikonloppuna tosin saatiin lattiat pestyä viikkosiivouksen yhteydessä.  Jouluakin on yritetty kotiin laittaa, mutta lopullisesti varmaan saadaan sisustuselementit paikoilleen viikonlopun aikana. Laitan sitten kuvia vähän valmiimmasta joulusisustuksesta. Nyt vähän omanapakuulumisia. 

Mulla on ollut nyt todella voimakkaana raskausoireena hajuherkkyys, joka alkaa jo haittaamaan elämää. Tämä oire oli riesana myös Laurin raskaudessa. En voi sietää roskiksien hajua, enkä tiskien hajua, enkä 10 minuuttia pidempään pöydällä seisseen ruuan hajua.... lista on aivan loputon. Mutta pahimpana tässä listassa ehkä nousee ihmisten ominaishajut sekä hengenhajut. En voi sietää edes Teemun hengenhajua, ellei ole juuri pessyt hampaitaan. On todella inhottavaa meistä molemmista, kun alan yökkimään vain toisen tullessa lähelle. Tuntuu niin pahalle toisen puolesta. Kassajonossa meinasi yksi päivä lentää oksennus, kun ympärillä olevien ihmisten hajut ei miellyttänyt herkkää nenää. Ylpeänä voin kuitenkin sanoa, että kakkavaipat ei tunnu missään! 

Nukun tällä hetkellä vuorokaudessa keskimäärin 13 tuntia. Illalla menen nukkumaan viimeistään klo 22-23 välillä ja aamulla herätään Laurin kanssa noin kahdeksan aikoihin. Päiväunet nukun Laurin kanssa samaan aikaan. Unentarve on siis suuri ja en herää päivällä ollenkaan normivirkeäksi omaksi itsekseni, vaan kuljen sellaisessa usvassa. Kahvi ei maistu, silloin tällöin saatan päivässä kupillisen juoda hyvässä seurassa. 

Ruoka muuten kyllä maistuu vähän liiankin hyvin, kaikkea tekisi mieli.. tosin viime päivinä on tietyt jutut alkaneet tökkimään, kuten Creme Bonjourin mömmöt. Yleensä tykkään laittaa niitä ruokaan kuin ruokaan. Tuntuu kuin olisi lihonut ainakin 10 kiloa... sen verta hyvin on ruoka maistunut. Syötävä on kolmen tunnin välein tai tulee huono olo. Viime yönä meillä oli poikkeuksellinen yö, sillä Lauri itki ainakin tunnin, ilmeisesti kakka oli tiukassa (?), mutta voi luoja sitä oloa mikä siitä valveilla olosta syntyi. Teki mieli käydä naukkaamassa jotain, mutta onneksi uni tuli nopeasti kun sen aika koitti. 

Laurista on tullut kunnon touhuaja, yksin jaksaa jo leikkiä pitkiäkin aikoja leluilla. Ymmärtää jo todella hyvin tiettyjen lelujen päälle. Lastenohjelmia ja mainoksia tykkää katsoa. Tänään äidin avustuksella kiipesi matkarattaiden tavarakoriin. Ja sepäs vasta oli hauskaa! Jos leikkiessä sattuu haaveri, haluaa syliin saamaan lohdutusta ja meno jatkuu. Tutinsyöntiä ja tuttipulloa on vähennetty PALJON. Kaikki juomat menisi heittämällä nokkamukista (yhtenä päivänä juotiinkin jo), mutta koska meidän tiskihuolto on nyt ollut mitä on ja meiltä löytyy vain yksi kunnollinen nokkamuki, on myös tuttipullot olleet käytössä. Me aloiteltiin viime viikolla maisteleman hapanmaitotuotteita (raejuustoa, viiliä ja piimää pienissä määrin) ja hyvin ovat maistuneet tähän asti eikä kummoisempia oireita ole tullut. Ellei viime öinen itku ollut sitten, mutta tosin eilen ei taidettu edes mitään uusia juttuja maistella.. 

Onpas mukava kirjoitella kun ei tarvitse salailla mitään. Unohdin eilisessä paljastuspostauksessa mainita, että laskettu aika meidän tulokkaalle olisi näillä näkymin 16.7.2014!

Syy

Väsymystä, uupumusta, haluttomuutta, heikotusta.... ja paljon muuta. En ole paljon blogia jaksanut päivitellä, kuten huomatakin saattaa. Olen raskaana. Kuulumisia on ollut hankala välittää, sillä kaikki on pyörinyt tämän olotilan ympärillä. Aluksi ajattelin pimittää tiedon täältäkin nt-ultraan saakka ja turvallisemmille raskausviikoille, mutta jotenkin koin nyt suuren tarpeen paljastaa asian jo tässä vaiheessa.

Tämä oli toivottu juttu. Olemme onnellisia tilanteesta ja tässä muutaman viikon aikana on ehditty asiaa sisäistämään. Huokaisen varmaan vasta myöhemmin ja nautin sitten paremmin... 

Tänään eletään rv 8+0. Eilen kävin neuvolalääkärillä alkuraskauden ultrassa ja kyllä sieltä masusta löytyi täysin viikkojaan vastaava sykkivä papunen. 

Siellä "hän" nyt on. <3

Nyt vaan odotellaan kuin kuuta nousevaa, että eletään niille turvallisemmille viikoille. Keskenmenon riski on edelleen olemassa, 9. raskausviikko lienee kaikista riskialttein alkion kehityksen kannalta. Ja tässähän sitä  nyt eletään.. Asiasta eivät tiedä kuin muutama meidän läheinen ystävä, sekä minun äitini. Uskon, ettei kukaan ei vielä tässä vaiheessa haluttu eksy tänne lukemaan, ja jos eksyy niin eksyy... :)

Hyvää joulunodotusta kaikille!