Aamukuvia ja yleistä löpinää

Täällä on ollut hiljaiseloa nyt viikonlopun jälkeen, koska meillä ei ole tapahtunut mitään normaalista poikkeavaa. Olen nähnyt kavereita (me on kyläilty ja meillä on kyläilty), ollaan ulkoiltu, käyty Laurin isovanhemmilla... tavallista arkea. Mulla on tuloillaan mielenkiintoisia (tai vähemmän mielenkiintoisia) minäfaktapostauksia, mutta ne on niin vaiheessa, eikä ole aivot oikeen raksuttanut niitä kirjoitellessa, että niitä saatte odottaa vielä. 

Sänky petaamatta, tietenkin.

Teemulla on tällä viikolla aamuvuoroviikko. Joten iltaisin oon vaan löhöillyt sen kanssa sohvalla. Eilen katsottiin Open Water-leffa. Lauri kun menee jo kahdeksan pintaan nukkumaan, jää meille rutkasti kahdenkeskeistä aikaa. Ja meillä ei ole yleensä tapana valvoa yömyöhiin, joten saadaan silti ihan hyvät yöunet. Eilinen leffailta pidettiin oikeastaan senkin takia, kun me ollaan tuleva viikonloppu erillään. Minä, Lauri, mun äiti ja sisko lähdetään nimittäin taas Outokumpuun. Teemu jää kotiin koirien kanssa. Mua ei stressaa toi matkaaminen noin kauas enää yhtään, koska Lauri on niiiin kiltti ja helppo vauva ja tykkää matkustaa autossa. Me majotutaan pieneen hotelliin Joensuun kupeeseen. Nyt ihan uutena juttuna on se, että Lauri syö kiinteitä säännöllisesti päivänmittaan. Viimeksi kun olimme siellä, Lauri söi vain maitoa ja kerran päivässä vähän sosetta. Mutta uskon, että ruokailut järjestyvät hyvin! Ainut huolenaiheeni on oma unensaanti vieraassa paikassa, mutta nyt mulla on sellainen kausi, että nukun yöt tosi sikeästi. Eli todennäköisesti nukun sielläkin. Viimeksi me oltiin majoittuneena Joensuun keskustassa sijaitsevassa Cumuluksessa, ja meillä oli toosi pieni hotellihuone. Ulkona oli + 30 astetta lämpöä, ja ilmastoitu hotellihuone tuntui aivan maanpäälliseltä taivaalta. 

Ja tältä näyttää takkutukkainen  naturellinassu ruudun takana. :)

Maanpäällisestä taivaasta puheenollen, meidän vaatekaapit ovat yksi maanpäällinen helvetti. Kun ei vaan saa aikaiseksi millään alkaa siivoamaan ja järjestelemään niitä. Teemun vaatekaapista voisi aloittaa, sillä se on selkeämpi ja helpompi järjestellä. Mun kaapissa sen sijaan on varmasti 50% vaatteista lähdössä kirppikselle tai UFFille. Olen vuosikaudet, ties kuinka kaukaa, kantanut joka muutossa SAMAT vaatteet joita en käytä ollenkaan. Mikä siinä on kun ei raaski luopua?? Nyt oikeasti otan ja nakkelen kaiken turhan pois. Ehkä sitten saan itseni oikeasti hyvällä omatunnolla ostamaan uusia käyttövaatteita itselleni. 

Nelli ottaa rennosti ja Milli arskaa.

Meidän Lauri taitaa ryömiä. Ei siis mitenkään perinteisellä tavalla, mutta mun mielestä se, että toinen tavoitteellisesti tavalla tai toisella hommaa itsensä lattialla könyten haluamiensa tavaroiden luokse, ei ole enää mitään kököttämistä. Kovasti tuo poika jumppailee etu ja takavartaloa ylös vuorotellen, mutta en usko, että konttaaminen vielä on lähellä. Niin ja Lauri on myös varpaissa kiinni selällä ollessaan koko ajan, ellei päänsä varassa taiteile selkä kaarella. 

Kahvit pitkin pöytiä, meni nipullinen käyttämättömiä suodatinpussejakin samalla roskiin...... ¤#//x%&%&##!!

Keitin ensimmäistä kertaa tuolla mocciksella siis porokahvit.

Pakotin itseni syömään aamupalaa.

Harmittaa kun ei ollut kamera Laurin aamupuurohetkellä hollilla. Mutta Lauri söi melkein ison pojan annoksen riisipuuroa päärynäsoseella ja ripauksella kanelia! <3 

Aamu-unet alkoivat jo klo 8.30 <3