keskiviikko 8. tammikuuta 2014

RV 13+0


14. raskausviikko alkoi tänään ja eilen kävin neuvolassa. Vastassa minua oli tällä kertaa normiterkkarin lisäksi opiskelija, epäselväksi jäi vaan että mikähän hänestä mahtaa tulla. Terveydenhoitaja tai kätilö, jompikumpi kai. Mukavanoloinen opiskelija kyseli kaikkea suu vaahdossa ja siinähän sitten vastailin. Verenpaineet olivat minulle tyypilliset eli matalat. 

Pissankin stixasivat tapansa mukaan ja yllätyksekseni proteiini oli yhdellä plussalla. Se tosin selittyy täysin eilisestä työpäivästä, koko ajan olin jalkeilla enkä juonut vettä nimeksikään. Tänään kittasinkin joka välissä, sillä otin uudeksi motoksi "juoda aina kun hanan ohi kävelen". Viime keväänä ollessani työharjoittelussa raskausviikoilla 28++ meinasin kerran pyörtyä lääkekaappiin! Se oli aivan kamala kokemus ja luulisi että siitä kerrasta olisin jo oppinut juomisen ja säännöllisen syömisen tärkeyden tässä tilassa. Eilen olin kyllä  niin tohkeissani ettei ihmekään että unohtui juoda. 

Hemppa oli 119, minulle täysin normaali arvo. Epäilin sen olleen laskenut, sillä olen edelleen aivan tolkuttoman väsynyt. Paino oli sama kuin ensimmäisellä käynnillä, noussut tyyliin 20g/viikko, ihmettelivät kun joulukin oli välissä ja näin oli päässyt käymään! Kerroin rehellisesti, että me ollaan syöty kuin pienet porsaat kaikkea epäterveellistä. 

Sydänääniä yritti opiskelija saada kuulumaan. Kerroin helpotukseksi heille, että en saisi hermoromahdusta vaikkeivat he saisikaan niitä kuulumaan, sillä olin edellisiltana kuunnellut vahvaa jumputusta dopplerilla. Oikea terkkari kokeili opiskelijan jälkeen ja saikin heti tutusta paikasta nopean sykkeen kuulumaan. Kotona kuunnellessa olen laskeskellut sikiön sykkeen olevan n. 160 luokkaa, neuvolan doppler näytti samaa. Nopea syke pikkuisella, en kyllä yhtään muista millainen syke Laurilla oli masussa. Sen muistan, että ollessamme liikehälytyksestä sairaalassa käyrillä rv 39, oli syke 120-130 luokkaa, joka johtui vähäisestä aktiivisuudesta kohdussa sillä hetkellä.

Tullessani eilen kotiin oli postiluukusta kolahtanut Phsoteyltä kirje, jossa kerrottiin riskiluvun kromosomipoikkeavuuksiin olevan normaali eikä jatkotutkimuksille ole tarvetta, jee! 

Masu on tollanen korkea töröhkä. Raskausarpia ei ole vielä tullut. Edellisestä raskaudesta jäi muistoksi rv 40+ saamani molemmissa kyljissä olevat pari viivantynkää, sekä takapuolen pilkkumaiset arvet. Teini-iässä jo tulleet reisiarvet punastuivat ja aavistuksen "pitenivät". Tisseihin sen sijaan tulivat kunnon tiikerinraidat. Kaikenkaikkiaan hyvin vähäinen arpisaldo, katsotaan kuinka käy tässä raskaudessa. ;) 

7 kommenttia:

  1. Itselläni on vähän samannäköinen maha, ehkä vähän huomaamattomampi vielä. :) Ihanaa, kun se kasvaa!

    Mulla seuraava eli toinen neuvolakäynti on vasta kolmen viikon päästä. Odotan innolla sydänäänien kuuntelua, sillä niitä en ole koskaan aikaisemmin päässyt kuuntelemaan. Toivottavasti kuuluvat ilman ongelmia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä uskon että kuuluvat! Onhan viikkoja silloni jo 16 :)

      Poista
  2. Oi oot niin onnekas arpien suhteen vielä tähän asti ainakin, mulla on miljoona arpea selässäa asti! :D ne kertoo elämästä, mutta en mä niistä silti sen koommin tykkää..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vielä mä ehdin niitä saamaan ::D Mä oon kyllä 150% varma, että päivä tai kaks lisää viime raskauteen niin ois revennyt JA PAHASTI. :D Toivottavasti tällä kertaa ei mennä kauheesti yli. Masut on aina niiin ihania mun mielestä, oli arpia tai ei <3

      Poista
  3. Voi mikä masu :) Pihlalla oli aina syke tuota 120luokkaa ja mä pidin sitä ihan normaalina. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On se varmaa normaali :D mut mun muistaakseni Laurilla se ei ollu ihan niin matala muuten ja sit ne kätilöt mulle selvensi et kun se lukema siin välillä kävi lähellä 100 ja allekin että mistä se johtuu :D

      Poista
  4. Lähdetkö mukaan? Haastoin sut :D http://asuntoberttakolmetoista.blogspot.fi/2014/01/haasteeseen.html

    VastaaPoista