keskiviikko 11. kesäkuuta 2014

RV 35+0 ja tuplarattaat!

Hengissä ollaan! Pidin tietoista bloggaustaukoa, oikeastaan koko kevään ajan... luin vain muiden blogeja pitääkseni mielen vireänä. Takana on aivan järkyttävän raskas kevät koulun osalta, mutta tulipahan tienattua yli 50 opintopistettä (!!!!!) ja saatettua opinnäytetyöprosessi virallisesti käyntiin. Viime viikolla päättyi toinen työharjoittelu. Otin vielä kolme kesäkurssiakin, jotka suoritan verkossa ihan omassa tahdissa.
Laskettuun aikaan on enää viisi viikkoa ja eilen alkoi äitiysloma! Tänään on rv 35+0.




Raskaus on edennyt ihan mukavasti, toki kaipuu normaaliin olotilaan käy mielessä päivittäin useita kertoja. Nyt etenkin loppuraskaudessa eroavaisuus ensimmäiseen raskauteen on huomattavampi. 30 viikkoa kun tuli täyteen, on fyysinen olotila alkanut päivä päivältä muistuttamaan samaa kuin mitä Lauria odottaessa oli siinä lähempänä ja jälkeen rv 39+. Tosin eihän edellisen ja nykyisen raskauden välillä ajallisesti pitkää väliä.. Ensin voisin vuodattaa kaikki vaivat ja muut oleelliset.

Lonkka- ja liitoskivut ovat toisina päivinä aivan hirvittäviä. 
Närästys on ollut kauhea riesa, pari yötä takaperin koin elämäni tuskaisimmat närästyspoltot. 
Kohtuni on todella supistusherkkä, mikä on todella rasittavaa taaperon kanssa touhutessa. Toistaiseksi supistukset ovat pysyneet melko kivuttomina kovettumisina, tosin niitä tulee useita kertoja tunnissa yötä päivää asennosta ja levosta riippumatta. 
En saa enää öisin nukuttua levollisesti. Olen alkanut hikoilemaan öisin (mikä on ihan uutta mulle..) ja muutenkin olo on tukala eikä mikään asento oikein ole hyvä. 
Navan vieressä oikealla on alue, joka kipuilee inhottavasti. Laurin nostaminen esimerkiksi autoon on välillä hankalaa kivun vuoksi. Sama vaiva oli myös Lauria odottaessa ja valitin siitä kyllä lääkärille, syytä tosin sille ei löytynyt silloinkaan. 
Kalvot naksuvat. Paukkumista ja poksumista kuuluu tilanteessa kuin tilanteessa, kyljellään maatessa on hauska kuunnella kun vauva liikuttaa jalkoja ja kalvo nitisee samaa tahtia. Laurista en kuullut naksumista kertaakaan! Parin viikon päästä toivon jokaisella napsauksella että kalvot puhkeaisi. :D
Sf-mitta on käyttäytynyt hieman kummallisesti. Maha on pienempi, kuin Lauria odottaessa samoilla viikoilla. Sf-mitta kulki kauniisti tasaista yläkäyrää alkuraskaudesta alkaen, kunnes muutama viikko sitten tipahti keskikäyrän alapuolelle. Sf-mitta ei ollut kolmessa viikossa kasvanut yhtään, ja kävin juuri viime torstaina kontrollikäynnillä sen vuoksi. Mitta oli onneksi kasvanut vajaa kaksi senttiä kahdessa viikossa ja jatkoi näin ollen kasvuaan alemmalla käyrällä. Ensi viikolla on neuvolalääkäri, jossa nähdään sitten tilanne, että miten sf onkaan sitten elänyt. Normaalisti en tuohon sf-mittaan näin kiinnittäisi huomiota, koska kyseessä on niin epämääräinen ja huonosti mitään tietoa antava arvo, mutta takaraivossa kalvaa se kun rakenneultrassa kätilö meinasi aikaistaa laskettua aikaa viikolla vauvan ison koon vuoksi, mitä ei kuitenkaan siirretty koskaan. Siihen verrattuna tuo sf-mitan notkahdus on omituinen. Vauva tosin on jo aika alhaalla, mutta ei neuvolatäti kyllä sanonut mitään että olisi vielä kunnolla laskeutunut. Eikä närästyksestä päätellen edes siltä tunnu. Tuohon mittaan vaikuttaa niin moni asia, että turhaan sitä murehtii, mutta jotenkin sitä oman pääkopan sisällä kehittää kaikennäköistä. 
Painoa on tullut laskelmieni mukaan 7 kiloa ensimmäisestä neuvolasta. Nyt aletaan olla jo niissä lukemissa, missä Lauria synnyteltiin. Kohta rikotaan jo painoennätyksiä. ;) Ei en mä oikeasti ole näin positiivinen painon suhteen... 
Raskausarpia on tullut muutamia uusia, POHKEISIIN, ainiin sain mä yhden pikkuviirun navan yläpuolellekin pari viikkoa sitten. Mutta AH, mikä onkaan parempaa kuin kesähelteillä kauniit repeämät pohkeissa, ihanaa. Ei ne vielä ole niin kamalat kun voisivat olla, mutta onhan tässä vielä seitsemän viikkoa aikaa saada ne kukoistamaan. Oon niin varma että repeän lisää, mahaan epäilen saavani viivoja tällä kerralla. Ei voi mitään. 

Mä en ole kokenut kuumia kelejä ainakaan vielä mitenkään fyysisesti kauhean ongelmallisiksi. Tukalaa toki on, mutta olisi ilman raskauttakin +27 asteen helteessä. Sopivien vaatteiden löytäminen on tosin ollut haastavaa, varsinkin jos haluaa vielä ihmiseltä näyttää... Vaikka vaivoja onkin ja ne todella vaivaavat välillä aika ikävästikin, niin valitus on jäänyt aikalailla kodin seinien sisäpuolelle, Teemu on saanut valitusta kuunnella kaikkien muiden edestä. Mä jotenkin salaa toivon, että me saataisiin vauva vatsan toiselle puolen jo ennen laskettua aikaa... mutta kukapa ei toivoisi?? 

Me päädyttiin tuplarattaissa Emmaljungan Super Vikingeihin, jotka siis toimivat myös ihan tavallisina yhdistelmävaunuina yhdellä lapsella! Olemme aivan rakastuneita niihin ainakin vielä tässä vaiheessa kun toimivat tavallisina rattaina pelkällä Laurilla. Rattaat ovat todella ketterät ja kevyet työntää isojen kääntyvien eturenkaiden ansiosta, ratasosan voi kääntää haluamaansa suuntaan ja aurinkolipan saa kätevästi nukkuvan lapsen suojaksi pitkälle eteen. Lauri ei kyllä ole näissä kertaakaan nukkunut, eikä makuuasentoa ole vielä tarvinnut käyttää. Nämä mahtuvat autoon kivasti ja menevät helposti kasaan. Värivaihtoehtoina pohdimme pitkään vaalean ja harmaan välillä ja lopulta päädyttiin harmaaseen kun meillä kuitenkin on kaksi poikaa tiedossa. Täytyy kirjoitella sitten käyttökokemuksia enemmän kun pääsevät tositoimiin kahden lapsen kanssa.