tiistai 30. heinäkuuta 2013

A BEAUTIFUL BODY HAASTE







Reilu viisi kuukautta sitten synnyttäneenä voin sanoa olevani oikein tyytyväinen vartalooni. Raskauskiloja on vielä jäljellä ja kropassa on noin kymmenisen kiloa enemmän kuin kaksi vuotta sitten. Mutta entäs sitten? <3

Mahdottoman hieno projekti, käykää ihmeessä katsomassa, ja jos uskallusta riittää, paljastakaa oma kaunis vartalonne! Minttu MAMI GO GO - blogista on heittänyt haasteen. Minä olen ottanut haasteen vastaan!


sunnuntai 28. heinäkuuta 2013

Varhaisia muistikuvia

Olen usein miettinyt, mikä mahtaa olla kaikista varhaisin muistikuvani lapsuudesta. Mietin sitä juuri mökillä tässä taannoin äitini kanssa. En osaa erotella mitenkään mikä olisi se kaikista varhaisin muisto, mutta paljon mä niitä kuitenkin usein mietin. Kuvituksena 1-vuotiskuvia pikkutitistä.




Mulla on muistikuva nimittäin automatkasta, jossa istun turvaistuimessa, ja me ollaan matkalla Turkuun! Arvoitus onkin se, milloin tämä on ollut ja minne siellä oltiin menossa. Olen kuulemma pienenä ollut mukana Down by the Laituri -tapahtumassa äitini ja kummitätini kanssa, vuonna -96 tai -99. MUTTA en tuolloin ole enää kyllä turviksessa istunut. Turvaistuimesta olen varma, muistan ne henkselivyöt ja kaikki! Vai muistanko sittenkin vain siskojeni istuimet? Ikäeroa minulla ja vuonna -95 syntyneillä kaksosill4a ei ole kuin reilu kaksi vuotta.. He eivät kyllä tuolla DbtL:ssa olleet kuulemma mukana. Joten se matka se ei ilmeisesti ollut. Turkuun oli kuitenkin matka. Äitini epäilee kyseessä olleen matkan Muumimaailmaan, jossa vierailimme usein kun minä ja siskit oltiin pieniä. Häiritsee hirveästi. "Koska ollaan Turkussa?" muistan kyselleeni takapenkiltä, äiti aina korjasi taivutuksen Turussa, mutta unohdin sen aina ja jatkoin "Joko ollaan Turkussa?"  Tämän muistan itse. Tämäkin viittaisi siihen, että olen ollut niin pieni, että todennäköisesti olen turvaistuimessa istunut.. Tiedä sitten.

On kesä. Mä olen aika pieni (muistaakseni) ja me ollaan mummolassa Outokummussa. Siellä on ainakin äiti, ukki ja isomummo. Paikka on ukkini lapsuudenkoti kaukana keskustasta "maalla". Piha on iso ja me oleskellaan siellä, muistan tiilenpunaiset puutarhakalusteet ja keinun. Mä kävelen siellä nurmikolla ja kyykistelen joka kiven ja kukan kohdalla tutkiskelemaan. Siellä on pihassa sellanen kaivo, missä on yksi reikä. Mä saan jostain päähäni työntää sormen sinne reikään, ja samalla sekunnilla joku pörriäinen on siinä mun kädellä. Saan ihan hirveän paniikin ja alan itkeä ja juoksen äidin luokse äkkiä. Mä niin muistan sen. Se oli kamalaa. :D


Ja mä muistan kun jouduin antamaan mun TUTIT joulupukille. En siis muista muuta kun sen tilanteen, ne oli pienessä muovisessa kipossa ja joulupukille sen ojensin. Menivät kuulemma porovauvoille. Äiti ei muista mun tarkkaa ikää silloin, 3- tai melkein 4-vuotias olin. Tosi pitkään siis tuttia söin.

Lisäksi on monia monia monia muistikuvia, häivähdyksiä, mutta nämä olivat esimerkkejä kokonaisita hetkistä joita muistan ajalta, jolloin olin alle 5-vuotias. Sen jälkeisiä muistoja on vielä kirkkaana mielessä paljon enemmän.

Kuinka kaukaa teidän varhaisimmat muistot ovat?


Hallittu kaaos

Pidän siisteydestä, mutta olen surkea siivoomaan. Okei, meillä on yleensä suht siistiä, ei me missään sikolätissä asuta, mutta mua masentaa sotkuisuus. Mun mielestä on okei, jos lattiat pesee kerran kuussa plus tarvittaessa, ja imuroinnin tekee kerran viikkoon. Lisäksi yleissiisti ilme kodissa olisi kiva. Oon alkanut miettiä, miksi siivoamisesta on pikkuhiljaa alkanut tulla mulle pakkomielle. Ehkä katselen liikaa kuvia toisten kauniista, kiiltävistä ja siisteistä kodeista. Tiedän, kuvaustilanteissa on juuri siivottu, eikä niissäkään kodeissa aina näytä siltä. Tai ehkä koen jotain velvollisuudentuntoa siivouksen suhteen. Mun mielestä meillä on koko ajan sotkuista, ei siis likaista, vaan sotkuista. En vaan jaksaisi koko ajan kiillottaa paikkoja ja suoristaa matonkulmia kun koirat juoksevat ne kuitenkin vinoon.

Untuvatyynyt elää ihan omaa elämäänsä

Äidin datailulinnake

Isin vaatteet

Normaaliin elämään kuuluuvat myös elämisen jäljet. Tiskit altaassa, lelut lattialla, matto vinossa, sohvatyyny lattialla, päiväpetto kurtussa, sormenjäljet jääkaapin ovessa... ja ne ovat oikeasti ihan okei. Meillä on juuri edellä mainittua. Kutsun tätä hallituksi kaaokseksi. Silti se ärsyttää minua! Mutta tämä on oikeastaan aika kotoisaa. Täytyy kuitenkin muistaa että tämäkin on mielipidekysymys, toisille kodin siisteys ja järjestys ovat kaikki kaikessa. Tämä on niin ikuisuusaihe, joka varmasti kaikkia mietityttää. Oon vielä niin ristiriitainen ajatusteni kanssa, samaan aikaan meillä on mun mielestä normaali siistisotkuinen koti, ja samaan aikaan ahdistaa muka ainainen siivo.

HALUAN TISKIKAAPIN

Koirien lelut tuulettumassa 
Mieli käskee, mutta keho ei tottele. Laiskuus. Meillä siivous on yleensä hirveää pakkopullaa, me oikein pakotetaan itsemme siivoamaan. Siivouspäivänä on kaiken lisäksi pinna hyvin kireällä ja se tuo lisää haastetta entisestään. Eikä meillä asiaa helpota yhtään se, että villakoirat kirjaimellisesti juoksentelee jaloissa... hehheh. Harvoina kertoina siivoaminen on oikeasti kivaa.  Mutta tällaisia kertoja ovat mm. järjestyksen vaihto, uusi sisustus, (vieraita tulossa), yksin siivoaminen, erilaiset päähänpistot, hyvä työnjako tai muuten hyväntuulinen päivä. Olen kateellinen niille, jotka nauttivat siivoamisesta oikeasti aina. Osaisipa itsekin useammin. Siivoamisessa parasta on ne jälkimainigit, kun imuri ja moppi on laitettu paikoilleen ja istahtaa ja katselee ympärilleen ja tietää että se on ohi. Yleensä kyllä löydän tässä vaiheessa vielä jonkun pölypallon, ja totean että olkoon!


Onko siivoaminen teille muille ihan läpihuutojuttu?

perjantai 26. heinäkuuta 2013

maanantai 22. heinäkuuta 2013

Kiireinen ihana kesä

Tämä kesä on jäämässä ennätysvauhdilla taaksepäin. Kiirettä on pitänyt, positiivisessa mielessä, kauaa ei ole ehtinyt kotona loikoilemaan, ja sitten taas kaikki ylijäävä aika on loikoiltava ja otettava rennosti! Tässä on pelkästään heinäkuussa ollut kaikenlaista toimintaa, reissua ja muuta mukavaa.

Viikko sitten maanantaina hurautettiin aamusta kevyt 5 tunnin ajomatka Outokumpuun sukulaisia moikkaamaan. Lauri viihtyy hyvin autossa, mutta kyllä jossain vaiheessa etenkin näin pitkällä matkalla täytyy päästä pois kaukalosta tuulettumaan ja muuta! :) Koko päivä vierähti nopeasti ja takaisin kotona oltiin vasta seuraavan vuorokauden puolella yöllä.. Oli kyllä erilainen, mutta ihan kiva matka!



HMMM.... mitenkähän tällä oikeen ajellaan, enhän mä ees ylety tonne..
NO MUTTA täähän on paljon parempi, tähän saa jalanki tälleen kivasti!





On myös ollut ihan mahtavaa nähdä kavereita! Musta on ihanaa kun ollaan Jonnan, Samin ja heidän poikansa Eetun kanssa tiiviisti oltu tekemisissä. Me ollaan käyty kahvilla puoleen jos toiseen, ja nyt viime viikolla jätettiin sitten meidän pikkupoitsut hoitoon ja lähdettiin ihan viihteelle asti. Ekaa kertaa siis oikeasti ja rennosti raskauden ja Laurin syntymän jälkeen. Tähän asti, jos Laurin olen hoitoon jättänyt ja ollaan vietetty lapsivapaata (tämä oli kolmas tällainen pitempi kerta!!), ovat ongelmana olleet mitkäs muutkaan kuin maitoa pursuilevat TISSIT. No, tällä kertaa ei ollut sitä ongelmaa, ei tarvinnut käydä tyhjentelemässä vaan pystyi nauttimaan olostaan. Ja oli ihanaa olla nimenomaan Jonnan kanssa, koska molemmilla lapsi hoidossa, niin pystyi yhdessä ikävöidä. <3 No alle vuorokausi Laurista erossa vaan kuitenkin oltiin.... :') Me käytiin extempore 'shoppailureissu' Vantaan Jumbossakin edeltävänä päivänä, oli mahtavaa sekin! Hassua ajatella, että tätä kevättä ennen me oltiin Jonnan kanssa oltu missään yhteyksissä, kun oltiin 4-5 luokilla samalla luokalla.... kyllä, siis ALA-ASTEELLA. Ei tässä välissä ollut kuin kevyt 9 vuotta!! :D Mutta huomaa, että elämäntilanteet yhdistää! 

<3


JA en voi olla mitenkään hehkuttamatta, että olen tutustunut uusiinkin ihmisiin tänä kesänä. Nimittäin lauantaina me käytiin Laurin kanssa katsomassa Neaa ja kahden kuukauden ikäistä Linaa! Mä aina jännitän hirmusesti uusien ihmisten tapaamista, mutta tällä kertaa aivan turhaan. Oli aivan ihanaa jutella kaikesta! <3 Heihin haluan ehdottomasti tutustua paremmin! Me oltiin Nean kanssa heti samalla aaltopituudella ja hetkessä hujahti USEITA tunteja. Käytiin myös vaunuilemassa pitkin Lahden satamaa. Otin myös meijän ihanuuksista kuvia!





Helistin taisi olla kiva :)



Nyt on kuvitettu meidän kesäistä viikkoa oikein olan takaa. On kyllä ollut todella mainiota kaikin puolin. :) Niin muuten, meidän Lauri täytti tänään 5 kuukautta, snif! :'')



Lauri on viimepäivinä ihan tässä parin päivän sisällä oppinut hurjasti erilaisia äänteitä, ja käyttääkin niitä ahkerasti eri äänialoilla. "MÄMMÄMÄMÄMÄMÄMÄMÄMÄMÄÄM MAMAMAMAMAMAMAMMAMAAM, ÄYMYÄYMYÄYMYÄYÄYÄYÄYÄYÄYÄYÄYÄY....." raikaavat meillä nykyisin, jos sillä päällä ollaan. :) <3 

torstai 18. heinäkuuta 2013

Viisi kuukautta



Lauri täyttää maanantaina kokonaiset 5 kuukautta! Eilen meillä oli neuvola, ja pojan mitat olivat seuraavanlaiset:

Paino: 7310 g (6630 g)
Pituus: 66,6 cm (64,5 cm)
Päänympärys: 42,3 cm (41,7 cm)

Meillä oli tällä kerralla kesälomansijainen tuuraamassa oikeaa neuvolatätiä. Sijainen oli aivan ihana! Hän näytti meille Laurin kasvukäyriä innoissaan ja muutenkin perusteli kaikki asiat aivan erilailla kuin oikea neuvolatäti. Laurikin jokelteli ja kujerteli ja kiljahteli tälle tädille kuin viimeistä päivää, jota ei tähän asti meidän omalle ole juurikaan tehnyt... vierasti jo 3 kk neuvolassa. :D Masentavaa kun seuraavalla neuvolakäynnillä oma tätimme on palannut. No kyllä hommat silti hoituu, ei siinä mitään. :) 

"Hymyileväinen poika. Kasvu normaalia. Kiinteitä jo syönyt. Ääntelee kovasti. Leluun tarttuu ja seuraa katseellaan. Sai rokotteet."

Niin ja nuo rokotteet. Ei ollut tältä äidiltä itku kaukana, sen verta sydäntäsärkevästi meidän pieni itki piikkien kohdalla. :( Onneksi isi oli myös mukana niin äiti sai kerättyä itsensä. 


Motorinen kehitys: Meillä ei vielä ryömitä, mutta paikallaankaan ei pysytä. Kaikilla muilla keinoin liikutaan suuntaan jos toiseen. Kääntyilemisessä on nyt toiseen suuntaan taantumavaihe, eli kääntyily selältä mahalleen on vain satunnaista, kun taas mahalta selälleen osataan kääntyä hienosti ja hallitusti! :) Lemppariliikkumistekniikka on selällään jaloilla taaksepäin potkiminen. :D Ja nyt pari viikkoa on LENTSIKKA ollut kova juttu. Sitä harrastetaan mahallaan ollessa jatkuvasti, kädet ja jalat kohti kattoa! Istua ei vielä osata, mutta punkaaminen on sylissä kivaa ja ainut asento sylissä on ''istuminen'', mikä tulee kuuloonkaan! 

Uni: Nyt on jo reilu viikko nukuttu täysiä öitä, vaihdellen 9-12 h. AIVAN IHANAA. :) ja voi että mitän iloinen ja aurinkoinen poika meillä on aina aamuisin pitkien makeiden unien jälkeen! Nukkumaanmeno on meillä aikaistunut, ja nykyisin Lauri menee jo klo 20-21 välillä yöunille nukkumaan. Aamupäivisin Lauri nukkuu lyhyet päiväunet, iltapäivästä yhdet pidemmät unet ja illasta vaihtelevasti lyhyet unoset. Eli hyväuninen poika tällä hetkellä. :) 

Ruokailu: Lopetin imetyksen. Viime viikko meni imetyksen osalta enää 1xpäivässä (iltapäivällä ja suurella vaivalla ja heikolla menestyksellä) ja totesin senkin olevan turhaa, joten jätin pois kokonaan. Voi tätä luopumisen tuskaa, en olisi halunnut vielä luopua, mutta niin siinä vaan kävi että luonto teki tehtävänsä. Lauri söi tissiä enää pääasiassa öisin kerran, mutta nyt kun kokonaiset yöt alkoivat, kävi kuten aavistelinkin, eli se oli siinä se imetys. Voisin kertoa imetyksen loppumistuntemuksestani vaikka kuinka ja paljon, mutta kiteytettynä yhteen lauseesen LUOPUMISEN TUSKA ON SUURI. 

Tosiaan aamupuuroa on maisteltu nyt viikon verran ja varmaan tässä piakkoin otetaan myös iltapuuro mukaan kuvioihin. Puuroissa lempparia tähän asti on ollut aprikoosinmakuinen kaurapuuro. Aion jatkossa todennäköisesti tehdä ihan ryyneistä puuroa ja makeutukseksi ottaa hedelmäsosetta. :) Lounas koostuu itsetehdystä kasvissoseesta (jälkkäriksi tarvittaessa hedelmäsosetta) ja juomana vettä. Päivällisaikoihin saa vaihtelevasti hedelmäsosetta vielä. Illalla velliä iso satsi nukkumaanmennessä. Näiden kiinteiden välillä korviketta nälän mukaan. Meillä on vielä aika epäsäännölliset ruoka-ajat, paitsi kiinteiden osalta ollaan alettu luomaan tiettyä rytmiä. Eiköhän ne ruokarytmitkin lutviudu nyt kun ruokavaliota aletaan monipuolistamaan.

Muuta: 
Lauri viihtyy paljon lattialla edelleen, lelut kiinnostavat koko ajan enemmän ja kaikki menee luonnollisesti suuhun. Tuttia syödään hyvällä halulla, mutta vain tarvittaessa, nukkumaanmennessä tuttia syödään hetki ja sitten se tippuu pois nukahtamisen jälkeen. Me maisteltiin jo isojen poikien (6kk->) tuttia, mutta on se vaan vielä liian iso holkki suuhun laittaa, ei oikein imeminen onnistunut. :) Lauri on oppinut päristelemään, ja paljon. Kuolakuplia saa pyyhkiä leukapielistä jatkuvasti. Hampaita on tulossa kaksi kappaletta alas, mutta vielä toistaiseksi pelkät kovat kohoumat havaittavissa. Vaatekoko tällä hetkellä on 68. Lauri ei vielä vierasta paljoa, paitsi väsyneenä kelpaavat vain tutut henkilöt lohduttamaan kiukkua ja itkua. 

Äiti ja isi rakastaa mahdottomasti meidän pikkumiestä <3

lauantai 13. heinäkuuta 2013

Bloglovin

Seuraa blogiani Bloglovinin avulla! :)

Lomaterveisiä

Ihanaa kun meillä on vihdoin tämä kauan odotettu loma pärähtänyt käyntiin! Ja tällä lomalla tarkoitan nyt sitä, että Teemulla alkoi maanantaina runsas kolmen viikon kesäloma! Yksi viikko jäi vielä talvea varten, jos vaikka silloin tehtäisiin joku pidempi reissu. Tosiaan varmaan tästä pitkästä monen päivän tauostakin huomaa että ulkona ja liikeenteessä vietetty aikaa, eikä koneella ole ehtinyt istuskella bloggailemassa. Oltiin mökillä Mäntyharjulla, mentiin keskiviikkona ja tänään kotiuduttiin takaisin Orimattilaan.



















Lisäksi haluan kertoa, että meillä alettiin tällä viikolla nukkumaan kokonaisia öitä! Huimaa, jännää ja ennenkaikkea outoa. Nyt on takana neljä yötä, kaksi ensimmäistä Lauri nukkui 9 tuntia yhtäjaksoisesti ja kolmantena 11 tuntia!! Sain melkein sydärin aamulla kun heräsin seitsemän aikaan ja tajusin että Lauri ei herättänytkään 5-6 aikoihin! Meidän pikkumies tuhisi tyytyväisenä vieressä vielä. On kyllä aivan ihanaa kun on itsekin saanut nukkua kertaakaan yöllä heräämättä. Valehtelematta voin sanoa viimeksi tälläisen 8 tunnin yhtäjaksoisen unipätkän olleen itselläni tammikuussa! Joten oli todellakin tarpeen :) Viime yönä Lauri itkeskeli masuvaivoja, mutta toivottavasti nyt tulevana yönä nukuttaa paremmin, vatsa nimittäin toimi runsaasti tänään! :)





Mutta mikäs tässä on lomaillessa, mökillä ollaan lusmuiltu, aurinkoa otettu, uitu, koiria trimmailtu ja kalastettu. Ja herkuteltu hyvällä grilliruoalla tietenkin. Tosissaan ainut ns. pakollinen homma on ollut tuo koirientrimmaus-projekti.... (ja iskän hiustenleikkuu).. :D Meillä kun on nuo kaksi kääpiöpuudelia jo melkoisessa karvaturrilookissa olleet viimeiset päivät. Milli on musta, Nelli on isompi ruskeista. Vilma on porukoiden toyvillakoira. En ollut ottanut Nellistä nyt tuoretta karvaturrikuvaa, mutta samalta se näytti kuin Millikin! :D






Jaaaaaaaa sitten, maanantaina olisi tarkoitus lähteä päiväreissulle Outokumpuun sukulaisia tapaamaan. Keskiviikkona Laurilla on 5 kk-neuvola. Torstai-iltana nämä vanhemmat vaihtavat viihteelle, Lauri menee yökylään mummille! Eli ohjelmaa on lomalla tiedossa kiitettävästi. Lisäksi jossain vaiheessa menemme Heurekaan todella mielenkiintoiselta kuulostavaan Body Worlds-näyttelyyn. Asuntomessuillakin olisi tarkoitus käydä. :)



Ihanaa kesänjatkoa kaikille!

p.s En ole kalamies (enkä -nainen) :D