sunnuntai 7. huhtikuuta 2013

Dear Diary

Nyt se sitten tapahtui. Lukuisia kertoja olen löytänyt itseni perustamassa blogia, päiväkirjaa, jonne purkaa ajatusmaailman sisällä vellovia pieniä ja suuria, tärkeitä sekä vähemmän tärkeitä asioita. Tällä kertaa pääsin kuin pääsinkin etusivua pidemmälle.

Lapsena mulla oli useita päiväkirjoja. Ne olivat pieniä, ja niissä oli kyljessä "kultaiset" lukot. Kaikkien avaimet kävivät toisiinsa, jopa kavereiden päiväkirjoihin. Muistan, että silloin oli muotia omistaa päiväkirja. Aloitin monta kertaa vuodessa uudestaan kirjoittamaan päiväkirjaa. Joka kerta lupasin itselleni, että tällä kertaa muistan kirjoittaa joka ilta, ja kun olen vanha, voin lukea kirjoituksia omien lapsieni kanssa. Aina se kuitenkin johonkin tyssäsi, ei into riittänyt. Eikä käsin kirjoittaminenkaan ollut yhtään mun juttu, tänä päivänä yksikään niistä kirjoista ei ole enää tallessa.

Aloitan nyt ennakkoluulottomasti kirjoittelemaan ajatuksistani ja elämästäni. Sisällöstä ja sen laadusta en voi sanoa vielä mitään, se jää täysin nähtäväksi. Enhän vielä edes tiedä, onko bloggaaminen yhtään mun juttu. Toivon että tämä toimii mulle vapauttavana ajatusten ja tunteiden purkamispaikkana.

Pidemmittä perusteluitta (tai enempää tekosyitä keksimättä :D)... Mä olen Titti, reilu kakskymppinen sairaanhoitajaopiskelija, tuore 2/13 syntyneen pojan äiti, avovaimo, haaveilija, huolehtija, hassuttelija ja kaikkea siltä väliltä. Perheeseen kuuluu avomies, poju ja kaksi pikku puudelia.

Katsotaan nyt mitä tästä kehkeytyy..