perjantai 11. lokakuuta 2013

Lelulaatikon aarteet


Laurilla on aika paljon leluja. Me ei olla itse ostettu juuri yhtään lelua, vaan lähestulkoon kaikki ovat mun ja mun sisarusten vanhoja, myös muutama Teemun puolelta tullut lelu löytyy joukosta. Nuorin siskoni on syntynyt vuonna 2002 ja hänen vauvalelujaan oli mun äitillä vielä paljon jäljellä. Mun mielestä kaikista ihanimpia leluja ovat ne lelut, jotka ovat siltä ajalta (tai jopa vielä kauempaa) kun itse olin vauva. Oon tähän koonnut kuvina niitä kaikkein rakkaimpia leluaarteita Laurin (ja mun) lelulaatikosta. 


Nämä pehmokirjat ovat mun vanhoja. Ne ovat silloin aikoinaan olleet sellaisia jämäköitä (pysyneet pystyssä sivut auki), mutta useiden konepesujen jälkeen ovat nykyisin pehmoisia lörtsyköitä. Ihania silti <3 Ja Lauri tykkää noista ihan hirmuisesti. 

Meiltä löytyy äitiyspakkausten vanhoja helistimiä, Paapu-helistimiä ja muita retro-leluja. Mä rakastan suunnattomasti noita vanhoja helistimiä, mulla on aina kauhea huoli jos ne on kadoksissa. Ja eilenkin, kun näitä kuvia napsin, pari oli hukassa... Onneksi illalla löytyi kun etsin, muutama siis puuttuu kuvista. Ja mun vanhempien luona on myös näitä retrohelistimiä ja leluja, kuten mun oma äitiyspakkauslelu (oranssi pehmoinen hymy/surunaama).  Paapu-helistimet ovat aivan ihania, ja tekisikin mieli alkaa keräillä niitä lisää. Harvinaisten värien hinnat ovat nousseet ihan hullun korkealle, joten kalliiksi voi keräily pidemmän päälle tulla. On kuitenkin kiva aina ostaa, jos kirpputorilla törmää! Äitini on kertonut, että onkin meidän vauva-aikoina ostanut noita meitäkin vanhempia helistimiä ja leluja kirpputoreilta tai saanut ystäviltään. Avainnippuja löytyy uusia ja vanhoja.







Leluista huomaa hyvin, että pääväreinä toimivat vahvana keltainen, punainen ja sininen. Tuo pehmoinen tyttönukke on ollut ainakin 70-luvun loppupuolen äitiyspakkauksessa. Äitini ei muistanut onko se ostettu kirpputorilta, vaiko kenties siihen aikaan syntyneen enoni vanha. Noita sinisiä pehmoisia hymyhelistimiä on kaksi kappaletta ja ne ovat kaksoissiskojeni pakkauksista. Punainen perushymynaama on mun omasta pakkauksesta. Paapu-pupuhelistimiä meillä on yhteensä kolmea eri väriä, enkä ole varma mistä ne ovat tulleet. 


Tässä on näitä muovisia ja laulaviakin mööpeleitä. Nuo ankka ja piano rallattavat kilpaa samoja kappaleita. Mun mielestä on jännä, että kaikkiin musiikkia soittaviin leluihin on pakko laittaa ne samat kappaleet aina, tuiki tuiki tähtönen, piippolan vaari, jaakko kulta, ukko nooa... :D Siis onhan ne tietenkin ne klassikot.. 


Nämä helistimet Lauri on saanut uutena heti syntymälahjaksi. Barbapapa on mun vanhemmilta suoraan synnärillä saatu ja Ainun helistin on mun koulukaverilta heti ensipäivinä saatu lahja. Molemmat ovat olleet kovassa käytössä.




Punainen paloauto odottaa vielä Laurin leikkejä, tällä hetkellä se on ollut koristeena pöydällä. Sekin on mun ja kaksosten vanha. Halusin ottaa tähän myös tuon vedettävän pupun joka soittaa sitä ihanaa perinteistä tuutulaulusävelmää kun se vaan on niin ihana. Lauri rakastaa, kun sen antaa vedettynä soimaan tälle syliin. 


Tämä leikkimatto on ostettu kaveriltani Nealta. Se on ollut kovassa käytössä koko ajan. Lauri viihtyi jo pienempänä vauvana hyvin lattialla itsekseen hetkiä tällä matolla esimerkiksi mun käydessä vessassa tai jos piti tehdä jotain kotitöitä. Irrotettava soiva "potkulauta"on ollut suuri apu myös automatkoilla viihdykkeenä, sen saa nimittäin kätevästi pystyyn kaukalon ja penkin selkänojan väliin. Siinä on kolme eri äänitoimintoa, joiden käyttö muuttuu aina vauvan kasvaessa. Jatkuva musiikki oli sopiva ihan pienelle liikkumattomalle vauvalle, potkutoiminto on nyt käytössä kun Lauri osaa liikkua, lyödä ja potkia sitä tarkoituksen mukaisesti. Viimeinen toiminto, joka harvoin vielä on ollut käytössä on painikkeet, joita pitää ihan osata painaa, että ääniä kuuluu. Se on sitten seuraava vaihe. ;) Nykyään Lauri tykkää hiissata edestakaisin mattoa mukanaan ja ottaa kaaresta kiinni ja ravistella niin että kaikki noi lelut heiluu ja helisee. 

Sitten haluan esitellä Laurin tärkeimmän lelun.


Lauri sai ristiäislahjaksi setänsä perheeltä unirievun. Me oltiin jo vastasyntyneestä asti nukutettu Lauria harso tai joku riepu kainalossa, ja se oli toiminut todella hyvin rauhoittajana. Uniriepu sai nopeasti multa ja Teemulta nimen, Nuusku. Se on ihan Nuuskun näköinen. Me tehtiin Nuuskusta Laurille rauhoittumislelu, unikaveri, kainalokaveri. Nuusku on käynyt vasta kerran pyykkikoneessa, kohta pitäisi taas käydä (haisee jo aika inhalle). :D


Nuusku kulkee mukana joka paikkaan minne me mennään. Pelkille kauppareissuille ei oteta yleensä Nuuskua mukaan, mutta kylään ja pidempään kestäville reissuille kyllä. Siitä on tullut Laurille todella merkittävä rauhoittumisen merkki. Nuusku ei yleensä ole lattialla leikeissä mukana, hetkittäin ehkä heräämisen jälkeen saattaa olla. Nuusku annetaan Laurille välillä lohdutuksena itkun tullessa, mutta harvemmin senkään takia. Nukkumaanmennessä ja kaukalossa istuessa Nuusku on aina mukana. Kaikki meidän kaveritkin tietää Nuuskun. :) 






Löytyykö meidän leluaarteista jotain teille lukijoille tuttuja leluja? 

Onko teidän lapsilla joku rauhoittumislelu?

8 kommenttia:

  1. Voi, Jasperilla on toi sama vihreä pupu, joka näkyy tuossa alemmassa Laurin nukkumiskuvassa! Sille Jasper aina höpöttelee päivän tapahtumat illalla ja unet aamulla :-D <3

    VastaaPoista
  2. kaikki!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!! aaaah tuli sellanen flashback suoraan lapsuuteen et voi nyyh =D huippuhienoja kaikki postauksen kuvat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tack! :) Tuli itellekin lapsuuden muistotulva.. :)

      Poista
  3. Ihania retroleluja :) ja ompas muuten paljon! Pihlalla on ihan naurettavan vähän leluja, ja oikeastaan viime päivinä parhain lelu on ollut muovinen lusikka... :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D Laurilla oli leluja liikaa jo ennen kuin se syntyi.. :D

      Poista
  4. Tuttuja muutama :) tulee vähän nostalgiset fiilikset :D

    VastaaPoista