perjantai 25. lokakuuta 2013

Kommentti jättää jälkensä.

Kiusaaminen on verbaalista, eleellistä tai fyysistä aggressiivista käyttäytymistä toista kohtaan. Se on suunnitelmallista ja tarkoituksellista toisen alistamista, ja aiheuttaa kiusatulle onnetonta oloa ja mielipahaa. Kiusaaminen on rikos, eikä se ole hyväksyttävää missään olosuhteissa. Kukaan ei ansaitse tulla kiusatuksi. Valitettavan monelle kiusaaminen on osa jokapäiväistä elämää ja liian monet ovat sitä jossain vaiheessa elämäänsä joutuneet kokemaan. 


Kiusaamisella on monet kasvot. 







Nettikiusaaminen, viime aikoina mediassakin paljon puhuttu aihe. Anonyymiys, verkkomaailman viholliskäsite, mahdollistaa helpon tavan kirjoitella avoimilla keskustelupalstoilla ja kommentoida blogeissa ilman, että oikea identiteetti on selvillä. Anonyymiyden ansiosta voi esiintyä internetissä ihan millä nimimerkillä tahansa. Sen ei kuitenkaan pitäisi  tarkoittaa sitä, että kommentointi on täysin rajatonta ja kaikki maan ja taivaan välillä sallittua. Verkosta on muodostunut kiusaamiselle täydellinen kasvualusta. Kiusaaminen on ongelma kaikissa ikäryhmissä. Nettikiusaaminen voi olla jatkoa oikean elämän kiusaamiselle, jolloin kiusattu ei saa rauhaa kiusaajiltaan missään. Tämä on suuri ongelma etenkin lasten- ja nuorten koululaisten keskuudessa. 
Poliisin sivuilta löytyy tietoa kiusaamisrikoksista.

Nettikäyttäytyminen osaa olla aivan käsittämättömän tökeröä ilman valvontaa ja en ymmärrä miten kiusaajat edes kehtaavat kysyä miksei heidän ilkeitä haukkumiskommenttejaan julkaista blogeissa. Monista keskustelupalstoista on muodostumassa pikkuhiljaa ryhmäkiusaamisen leikkikenttiä.  Niissä kiusaamisen kohteeksi voi joutua kuka tahansa. Pitäisi muistaa, että verkossa vallitsee sosiaalisessa kanssakäymisessä aivan samat pelisäännöt kuin oikeassakin elämässä. 

Miten kiusakommentit sitten erotetaan kritiikistä? Minun mielipiteeni on yksiselitteisesti se, että vaikka kommentoija ei itse määrittelisi sanojaan tai tekemisiään kiusaamiseksi, pelkkä vastaanottajan kokemus kiusatuksi tulemisesta mielestäni riittää.. Mannerheimin Lastensuojeluliitto kirjaa Nuorten Netti - palstalla mielestäni hyvin esimerkkejä nettikiusaamisen ilmenemismuodoista. Eli pilkkaavat tai uhkaavat viestit, juorujen tai henkilökohtaisten tietojen levittäminen, valokuvien manipulointi tai levittäminen, toisen nimellä esiintyminen, sulkeminen ryhmän ulkopuolelle sekä salasanojen huijaaminen. Ei voi muuta kuin ihmetellä, kuinka jollain on pokkaa tehdä mitään tuollaista, edes anonyymisti. Eikö omatunto todella kolkuta, vai eikö kiusaaja tosissaan ymmärrä tekoaan kiusanteoksi? Mikäli näen jonkun blogin kommenteissa jonkun selkeän ilkeän kiusakommentin, herää minussa suuri myötähäpeä kommentin kirjoittajaa kohtaan, "kuinka se kehtaa?". Mielestäni kyseessä on kiusaaminen, jos se muistuttaa edes etäisesti jotain edellämainituista toimista.  

Vaikka minulla itselläni ei ole omakohtaista kokemusta nettikiusatuksi joutumisesta, lähipiirissäni valitettavasti on. Niinkin läheltä kuin oma pikkusiskoni, jonka Facebook-tunnukset joutuivat ihan parin kuukauden sisällä ventovieraan käsiin ja "seinälle" ilmestyi rivoja tekstejä. Tekijä on edelleen mysteeri, ja kyllä vihaksi pistää. Jo aikuiselle siskolleni on nimittäin diagnosoitu lapsena kielellinen erityishäiriö, joka ilmenee nimenomaan sosiaalisissa tilanteissa ja ihmissuhteiden luomisessa, ja voin vain kuvitella miltä hänestä itsestään on tämä tuntunut. Tuntui todella pahalta hänen puolestaan, karvat nousee pystyyn jo pelkästä asian ajattelemisesta. Varsinkin kun sama on toistunut nyt jo kahdesti. Kyseessä voi olla myös jokin virus, mutta virus tai ei, kiusantekoa silti äärimmillään. 


Kommentti jättää jälkensä on noin kolmenkymmenen blogin yhteinen kampanja nettikiusaamista vastaan (tutustu kaikkiin blogeihin täällä). Mukana on kertomassa oman tarinansa niin kiusattuja, entinen kiusaaja, sivusta seuraaja kuin äitikin. Tarkoitus on tuoda vakavaa asiaa lähemmäs teitä, netin käyttäjiä. Mukaan ollaan haastettu myös Demi.fi:n ja Vauva.fi:n foorumit, joiden toivotaan tiukentavan kommentoinnin sääntöjä villiksi länneksi muuttuneilla keskustelupalstoillaan. Anna tukesi lisäämällä sivupalkista löytyvä banneri sivuillesi tai blogiisi. Ja muista kommentoida ensi kerralla mielummin kehuja kuin haukkuja - ei tarvitse sitten myöhemmin hävetä. 

Miettikää ihmiset omaa nettikäyttäytymistänne vakavasti. Pienillä teoilla (tai tekemättä jättämisellä) saa aikaan paljon hyvää. 

Ethän kiusaa. Edes netissä. 

Yhteistyössä:

4 kommenttia:

  1. Hyvä kirjoitus!! Toivottavasti myös ne anot lukee tämän! Ja niin magee kampanja! Kivaa viikonloppua teidän perheelle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ja hyvää viikonloppua myös teille! ;)

      Poista