Hallittu kaaos

Pidän siisteydestä, mutta olen surkea siivoomaan. Okei, meillä on yleensä suht siistiä, ei me missään sikolätissä asuta, mutta mua masentaa sotkuisuus. Mun mielestä on okei, jos lattiat pesee kerran kuussa plus tarvittaessa, ja imuroinnin tekee kerran viikkoon. Lisäksi yleissiisti ilme kodissa olisi kiva. Oon alkanut miettiä, miksi siivoamisesta on pikkuhiljaa alkanut tulla mulle pakkomielle. Ehkä katselen liikaa kuvia toisten kauniista, kiiltävistä ja siisteistä kodeista. Tiedän, kuvaustilanteissa on juuri siivottu, eikä niissäkään kodeissa aina näytä siltä. Tai ehkä koen jotain velvollisuudentuntoa siivouksen suhteen. Mun mielestä meillä on koko ajan sotkuista, ei siis likaista, vaan sotkuista. En vaan jaksaisi koko ajan kiillottaa paikkoja ja suoristaa matonkulmia kun koirat juoksevat ne kuitenkin vinoon.

Untuvatyynyt elää ihan omaa elämäänsä

Äidin datailulinnake

Isin vaatteet

Normaaliin elämään kuuluuvat myös elämisen jäljet. Tiskit altaassa, lelut lattialla, matto vinossa, sohvatyyny lattialla, päiväpetto kurtussa, sormenjäljet jääkaapin ovessa... ja ne ovat oikeasti ihan okei. Meillä on juuri edellä mainittua. Kutsun tätä hallituksi kaaokseksi. Silti se ärsyttää minua! Mutta tämä on oikeastaan aika kotoisaa. Täytyy kuitenkin muistaa että tämäkin on mielipidekysymys, toisille kodin siisteys ja järjestys ovat kaikki kaikessa. Tämä on niin ikuisuusaihe, joka varmasti kaikkia mietityttää. Oon vielä niin ristiriitainen ajatusteni kanssa, samaan aikaan meillä on mun mielestä normaali siistisotkuinen koti, ja samaan aikaan ahdistaa muka ainainen siivo.

HALUAN TISKIKAAPIN

Koirien lelut tuulettumassa 

Mieli käskee, mutta keho ei tottele. Laiskuus. Meillä siivous on yleensä hirveää pakkopullaa, me oikein pakotetaan itsemme siivoamaan. Siivouspäivänä on kaiken lisäksi pinna hyvin kireällä ja se tuo lisää haastetta entisestään. Eikä meillä asiaa helpota yhtään se, että villakoirat kirjaimellisesti juoksentelee jaloissa... hehheh. Harvoina kertoina siivoaminen on oikeasti kivaa.  Mutta tällaisia kertoja ovat mm. järjestyksen vaihto, uusi sisustus, (vieraita tulossa), yksin siivoaminen, erilaiset päähänpistot, hyvä työnjako tai muuten hyväntuulinen päivä. Olen kateellinen niille, jotka nauttivat siivoamisesta oikeasti aina. Osaisipa itsekin useammin. Siivoamisessa parasta on ne jälkimainigit, kun imuri ja moppi on laitettu paikoilleen ja istahtaa ja katselee ympärilleen ja tietää että se on ohi. Yleensä kyllä löydän tässä vaiheessa vielä jonkun pölypallon, ja totean että olkoon!

Onko siivoaminen teille muille ihan läpihuutojuttu?